Tammikuun 7. päivänä kuvasin vielä jouluruusua lumessa Leena Lumi's Flower Power -juttuuni. Postasin Jouluruusu - talven taikaa, suven suloa
Tiistaina 8. tammikuuta jatkoin jouluruusun kuvausta ja samalla kuvasin Suuriruhtinatar Olgaa, melkein 15 vee, lumisen köynnöshortensian lävitse ja ihmettelin, miksi Hänen Ylhäisyytensä katsoa tapitti minua puolisen tuntia ja antoi kuvata pitkän kuvasarjan kuin sanoen: "Mami, kuvaa nyt niin paljon kuin haluat, en katsele välillä oravia, vaan haluan poseerata sinulle...tämä kuva on viimeinen..." Julkaisin sitten kuvan jutussa Viikonloppuun sinisin sävyin torstaina tietämättä, mitä perjantai tuo tullessaan. Nyt kukkivat valkoiset särkyneet sydämet Olgan haudalla, mutta on kuin Unforgettable olisi kanssamme vieläkin...Kiitos kaikille osanotosta Katsot peiliin. Pitkään. Mikä olisi muuttunut?
Torstaina 17. tammikuuta kävimme katsomassa viimeisimmän Anna Karenina filmatisoinnin ja sen jälkeen syömässä. Ei ollut kiire kotiin, sillä siellä ei odottanut kukaan.Jotenkin tuli hirveä tarve toimia, tehdä jotain, lähteä jonnekin, täyttää Olgan jättämä jättimäisen suuri tyhjä aukko. Niinpä ajoimme tammikuun viimeisenä päivänä Porvoosen ja tulimme uudella autolla kotiin. R. alkoi kaivaa esille Euroopan maantiekarttoja ja suunnitella reittejä, kun minä
osallistuin 1.2. Blogistanian Globaliaan, jossa nimesin vuoden 2012 parhaaksi kirjaksi Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi -teoksen
Helmikuun 4. pnä oltiin Hyvän mielen lähteillä
Sain Bessulta ihanan tavarattoman joululahjan eli kolme ratsastuskertaa ja niinpä 9. helmikuuta olinkin taas pitkästä aikaa lumivaelluksella ja Silkkiturpa lunasti taas kaikki odotukseni ja vähän enemmänkin. Olimme eka kertaa Bessun kanssa maastossa kahdestaan= ihanaa!
Helmikuun 17. pnä ilmassa alkoi olla multasormien levottomuutta, sillä tein vuoden ensimmäisen puutarhakirjani, joka oli Saila Roution Puutarha laatikoissa.
24. pnä helmikuuta kerrottiin, mitä Nainen tarvitsee suklaan lisäksi
Maaliskuun ensimmäisenä vastasin toistamiseen Jos olisin haasteeseen
3.3. aloitin tämän vuoden lukukirjaston kokoamisen eli Leena Lumin luetut 2013
ja seuraavana päivänä vastasin Hesarissa olleeseen Tanja Vasaman juttuun Kettuja? Not to my backyard jutulla Kettuja? Welcome to my backyard
Aurinkoista pääsiäistä toivotettiin 27.3. ja lähdimmekin pääsiäisen viettoon äidin luokse länsirannikolle.
Huhtikuun tokana avattiin Leena Lumin huhtiarvonta
18.4. vastasin haasteeseen Leena Lumin TOP10
26.4. kevennettiin viikkoa kashmirilla jutussa Viikon kevennystä kashmirilla ja tiedotusta Edellisenä päivänä olimme käyneet katsomassa Sungrade -grillikatosta, jonka sitten heti kohta tilasimmekin nettikaupasta. Kaiken huipuksi samalla kauppareissulla tilasimme vierasvessan remonttia varten uudet lavuaarit etc. Keine Achnung, milloin jaksamme/ehdimme aloittaa remontin...
Toukokuun 4. pnä lähdimme rahtilaivalla kohden Saksaa ja sieltä ajoimme pikkiteitä viideksi päiväksi romanttiseen Salzburgiin. Tänään tämä kuva tulee kehystettynä seinällemme, että muistaisimme, miksi välillä kannattaa lähteä. Ei ollut ollenkaan tarkoitus matkalla koskea R:n koneeseen, mutta jo matkan alussa hän alkoi väittää meidän ottaneen kuvia paikoissa, joissa emme olleet edes käyneet, joten aloin pitää matkapäiväkirjaa, josta sitten tuli teille juttu Saksan kautta Itävaltaan ja sinne sun tänne keväällä 2013.
24. toukokuuta Kaikki tapahtui, mitään ei tapahtunut
Lauantaina 25. toukokuuta Bessu ja kaksi serkkuani järjestivät minulle yllätysillan, josta julkaisin jutun Kiitos tytöt! Myönnän tulleeni kotiin vasta aamulla klo 4...
Jutussa Omenapuiden kukintakin on jo ohi, esittelen Sungrade -ruokakatostamme. Katoksen tarina jatkuu, kunhan saan siitä kuvia, jossa villiviini kiertää katosta. Halusimme nyt ostaa toisen samanlaisen ison parvekkeemme toiseen päähän, mutta katos on loppu totaalisesti. Pitänee odottaa ensi kevääseen...
Kesäkuun 6. pnä sain luettua järkyttävän hyvän kirjan eli Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme
13.6. sain vihdoinkin koottua yhden kuvan alle palkkiin Ruokareseptit Leena Lumissa
ja seuraavana päivänä nautittiin suven ensimmäiset kotimaiset mansikat kera mansikkakuohuviinin. Tämä on traditio, josta Bessu kiitettävästi pitää huolen. Ja sinä päivänä tietysti soi Summer Wine
19.6. Sade ja ruusut, sade ja ruusut...
24. kesäkuuta kirjoitin Katjan ja Hannan kirjasta Rivien välissä, joka kertoo meistä kirjabloggaajista.
27.6. eli viime viikolla saimme uuden perheenjäsenen sillä Merille ja Teemulle saapui Dinan siskoksi shelttityttö Taika♥
28.6. saapui Jael ja seuraavana päivänä tapasimme Päivin Siinä Yhdessä Paikassa korvasienikeiton ja mansikoiden äärellä: Blogiystävyyden tähtihetkiä Eilen lähti Jael ja R. vietti samalla ensimmäistä päiväänsä Vapaaherrana.
Mukavaa viikkoa teille kaikille♥
Love
Leena
Kiitos, Leena, tästä katsauksesta, jostä välittyy elämä kokonaisuudessaan. Näinhän se on, elämään kuuluvat surut ja ilot, uudet ja vanhat, saapuvat ja lähtevät. Miten kauniisti kirjoitatkaan talven sinisistä suruista ja keväästä, joka koitti kuitenkin.
VastaaPoistaToivon sinulle ja miehellesi ihanaa iltaa, herkullisia hetkiä ja tunnelmallista viikkoa!
Valkoinen kirahvi, juu, sitähän se, mutta vähempikin saisi riittää loppuvuodeksi. Vain kirjamessut ja silleen. Niin, kuvittele, että olen tammikuun jälkeen hengissä...Tiedät, mitä tarkoitan. Kevätkin tuli ja minä vielä olin. Olga oli niin paljon, että ei sanotuksi saa, mutta tässä sitä vaan touhutaan, eletään, toivotaan...
PoistaKiitos ja kiitos samoin sinulle ihanaa suven jatkoa! Tavataan kirjamessuilla! Voi, joko minussa asuu vähän syksyä, no eikun sametti-illat ensin.
Sydän, sydän, sydän...
Eilen illalla viimeksi haistelin ilmaa ja kyllä vain, pisara syksyä soi tuulessa. Muistutti aivan elokuun iltoja jo.
PoistaKirjamessuilla...ilman muuta!
Ja se piti vielä sanomani, että voi mikä ihana Taika onkaan astunut elämäänne! Kertakaikkisen syötävän suloinen pentukoira!
Sydän, sydän, sydän!
Kuvittele nyt, silloin kun Jael oli meillä, kuvasin sen kynttilän pimeässä yössä! Ja tänään meidän tontilta löytyi karvarosukuja, mutta missä ihmeessä ovat kantarellit...Ja Viherlandiassa löysimme Jaelin kanssa haavan lehden, joka oli ruskassa! Mutta kesä jatkuu, kesä...paras on alkanut nyt.
PoistaTäydellistä! Taidamme tulla jo pe, joten minulla on sitten vähän enempi aikaakin.
On aivan mahtavaa, sillä saammehan kuitenkin olla osa Taikan perhettä. Hän ja Dina ovat meidän perhettä siinä missä Meri ja Teemukin. Saan päivittäin puheluita, joissa selostetaan pienokaisen hauskoja tempauksia ja tietysti, miten Dina on niihin suhtautunut;)
Sydän, sydän, sydän....
Onneksi olkoon Leena, 47 vuotta on hieno saavutus nykyajassa jolloin ihmiset eroavat puolen vuoden jälkeen. Koira on kiva perheenjäsen
VastaaPoistaAri, 47 vuotta liike-elämää on R:lla takana;) Tosin kahden vuoden päästä meillä on 30-vuotishääpäivä, joten...kiitos!
PoistaKoiraa kaipaan meillekin, mutta nyt ei sovi, joten tyydymme tyttären koirien lomahoitajiksi. Kiva, että pidät koirista!
Ihana katsaus, paljon kaikenlaista tapahtumaa ja elämystä mahtuu puoleen vuoteesi :)
VastaaPoistaPirkko, kunpa vain sielu pysyisi perässä. Nyt tuntuu, että kun saisi vain olla lopun osan vuotta. Ehkä remppakin voisi alkaa vasta keväällä. Kiitos.
PoistaMielenkiintoisia kuvia ja juttua, mansikoita söin juuri itsekkin, on ne makeita.
VastaaPoistaPepita, kiitos. Just tulimme kotiin ja nyt mansikoita perkaamaan. Niin makeita ovat kotimaiset mansikat.
PoistaIhana ja haikea samalla kertaa on puolivuotiskatsaus!
VastaaPoistaOnhan oikea söpönen tämä Taika ♥ Kaunis koira siitä kasvaa. Miten Dina on ottanut pennun vastaan, onko mustasukkaisuutta ilmassa?
Ihnaa kesäiltaa ja onnittelut:)))
Minttuli, vähän kuin sour&sweet tai tears&laugh tms. Kiitos.
PoistaTaika me nähdään livenä vasta jonkun viikon päästä, kun matka niin pitkä ja koira niin pieni. Dina ensin ihmetteli, että 'meinaako tuo otus jäädä meille pysyvästi?', nyt jo selvästi ottaa kontaktia ja antaa pennun kantaa jopa rakkainta 'possuaan'. Ovat olleet jo kahdestaankin nuorten kauppareissun ajan ja juosseet ihan tyytyävisinä sitten laumaansa vastaan eli ei ihmeempiä ongelmia. Dina on aina ollut hyvin mukava koira kaikille eläimistä ihmisiin.
Kiitos ja kiitos samoin!
♥
Puolivuotta meni näin ihan hujauksessa :) Lämpimät onnittelut Vapaaherralle!
VastaaPoistaCheri, miten tämä menikään näin nopeasti! Toisaalta: Olen hengissä.
PoistaKiitos psta!
Paljon on mahtunut puoleen vuoteen, toinen vielä edessä. Kiitos näistä jaetuista hetkistä, ystävä!
VastaaPoistaJa iiik tuota suloista pentua! Onnea!
<3<3<3
Annika, toivotaan, että loppuosa on ihan tapahtumatonta;)
PoistaNo, minähän olen jakanut täällä vaikka mitä. Et tiedäkään, että kun R. täytti pyöreitä, lukijani saivat juhlapuheen ennen kuin minä luin sen vieraillemme!
Eikö olekin iiiik! Kiitos.
♥♥♥
Upeaa!
VastaaPoistaKoskettavat ja komeat vimeiset puolivuotta;)))
Kiitos, Leena-Iki-IhaNainen.♥
Aili, kiitos.
PoistaSurua ja iloa, sitä kai sanotaan elämäksi. Nyt olisi kiva, että loppuvuosi voisi vaihteeksi olla vaikka vähän tylsäkin;)
Ole hyvä ja kiitos, Aili-IhaNainen♥
Leena, vuosi on vasta puolessa, mutta olet ehtinyt ja kokenut jo paljon, suruakin, mutta myös kaikkea ihanaa <3 Tuo Pelon kirja on pakahduttava; en pysty jatkamaan sen lukemista ennen kuin kesäriennot vähän taukoavat.
VastaaPoistaMaria, ja hengissä ollaan;)
PoistaAi sinä luet sitä jo: Kiltti, kerro mulle, kun olet sen postannut, sillä kiinnostaa hirveästi. Seuraan 300 blogia ja nyt on niin paljon. että kun rollaan tuttuuden/vastavuoroisuuden/aiheiden kiinnostavuuden mukaan, voi joskus jäädä joku kiinnostava katveeseen.
Pakahduttava...miten sopivasti sanottu: Juuri siltä Pelon kirja tuntui. Ei siinä voinut muuta tehdä/ajatella kun sitä luki.
♥
Upea katsaus :)
VastaaPoistaJokke, kiitos;) Minulla ei ole nyt riittävästi aikaa lukemiseen, joten sitten välillä tällaista...kevennystä.
PoistaElämä on ihmeellistä, koskettavaa, surullista ja ihanaa. Kun luen blogiasi, saan voimia ja uskoa siihen, että elämä on hirveän kaikesta huolimatta kaunista. Kiitos!
VastaaPoistaRisa, miten järkyttävän kauniisti sanottu♥ Elämä ihan oikeesti on hirveän kaikesta huolimatta kaunista. Ole hyvä.
PoistaPaljon on puolessa vuodessa ehtinyt tapahtua...:)
VastaaPoistaIrmastiina, joskus on tapahtunut enemmänkin, mutta se ei ollut enää kivaa. Tässä on kuitenkin sielu vielä jotenkin pysynyt perässä.
PoistaMukavaa heinäkuuta sinulle täältä mansikoiden pakastamisen keskeltä.
Mukavaa synttäriä, mansikat kermavaahdolla ja jäätelöllä ovat varmasti herkkua.
VastaaPoistaKesä jatkukoon onnellisena ja kauniina.
Arleena, kiitos. Tämä on vaan aika mahdotonta, kun suvella tämä ja sitten taas talvella tämä ja päälle vielä suklaa;)
PoistaKiitos samoin sinulle!
Kun olet kertonut kesäviikonloppujenne kiireestä, minua lähes ahdistaa (nim. en osaa käyttää kalenteria). Tämä vauhdikas puolivuosikatsaus voi olla mulle jo vähän liikaa!;) Ei, tämä oli hyvä elämänmakuinen postaus suruissaan ja iloissaan. Täytyy klikata muutama juttu uudelleen luettavaksi.:)
VastaaPoistaOlen sanonut varmaan aiemmin, mutta sanonpa vielä, että sait kyllä niin kauniit viimeisen/viimeiset kuvat Olgasta. (sydän)
Ja tuo Taika on ylisöpö!
Synttärionnittelut R:lle!
Sanna, olen pahoillani, että vien sinut ahdistukseen;) Mieti; Minä olen siellä joka kesä, sillä vaikka kuinka teen kalenteria, joku muuttuja on olemassa eikä kaikki kuitenkaan mene aikataulun mukaan. Ei tarvitsisikaan mennä, mutta kun kaikki asuvat kaukana toisistaan ja on puolivuotta ennen sovittu tapaamisa kiireisten ja kovin harrastavien ihmisten kanssa. Huhtikuussa luulin vielä, että kesästä tulee tooosi rauhallinen...;)
Poista...mutta minä etiäisihminen vältyin tajuamasta etukäteen, mitä tuleman pitää eli jos olisin ollut surullinen, Olgakin olisi ollut sitä. Sydän...
Taika on niin mahtava, mutta tunnen hänet nyt vasta kuin virtuaalisesti. Ah, miten pusutankaan molemmat koirat, kun tapaamme.
Kiitos psta♥
Huikea, elämää tulviva puolivuotiskatsaus. Voin vain kuvitella, jotta monin tavoin myöskin niin ilossa kuin surussa ravisteleva ajanjakso, mikä piirtyy sydämiinne.
VastaaPoistaOlette upea pari! Kauniita kesän juhlahetkiä luoksenne!
Lämmöllä, Liekkisydän
Liekkisydän, kiitos. Me tarvitsemme näitä kaikkia, niin iloja kuin suruja ja myöskin ikävää.
PoistaKiitos♥ ja kiitos samoin sinulle&co! Eikös sanota, että pitkään yhdessä olleet parit alkavat muistuttaa toisiaan;)
♥:lla Tulisielu
Miten koskettava ja kaunis katsaus, Leena! <3
VastaaPoistaSydän pompahti rinnassa (mutta ei sentään ulos!), kun näin vielä tuon sivupalkissasi olevan kirjan, josta en tiennyt ollenkaan! Odotan juttuasi...
Sara, kiitos♥
PoistaArvaappas, ketä ajattelin heti,kun otin kirjan käteeni: Sinua. Minä siis luen jo sitä, sillä olen niin kovassa nälässä nyt Woolfiin, että eräs toinen saa odottaa hetken kera Ahmatovan. Vaikka kirja onkin kirjoitettu fiktion kautta, se on uskottava. Tämä tyyli kestää päivänvalon, sillä sitähän on Riikka Pelonkin kirja Marina Tsvetajevasta ja Satu Koskimiehen kirja Hurmion tyttäret Valasta ja Vaarasta.
Tässä ei ole ollut nyt aikaa lukea, mutta kohta taas pääsen siihen kiinni...ja sitten sinäkin luet kyllä kirjan, jonka tunnelmasta uskon sinun pitävän. Ja ne asiat, joita se vyöryttää tietoomme Virginiasta ja hänen taiteilijasisarestaan.
Tämä oli ihana postaus!Kiitos Leena kun jaoit sen myös minun kanssani.Olet upea ,lämmin ihminen,hieno nainen.
VastaaPoistaKauneinta kesää sinulle ja rakkaimmallesi.
Maria
Maria, kiitos! Välillä minusta tuntuu, että jaan suurimman osan blogiystävieni kanssa...Yritän parhaani: Toisina päivinä onnistun paremmin kuin toisina. Kiitos samoin itsellesi♥
PoistaKiitos samoin sinulle&co!
Maria, kun avaan blogisi, siellä lukee, että 'blogi on poistettu'??? Miksi se ei näy minulle...en tajua?
PoistaKivat vuodet ovat kullan arvoisia!
VastaaPoistaHannele, näistä nyt nautitaan! Niin siellä kuin täällä.
Poista(minulle kävi sama tänään, bloki hävisi!! Pitää antaa kännykkänumero Googlelle, he lähettävät numeron, pitää vahvistaa (verifiera).
VastaaPoistaHannele, jotain outoa on nyt menossa googlella, sillä mun lukijalistallani alkoi näkyä jotain ihan uppo-outoja ulkomaisia blogeja...R. sanoi, että mun numero on googlella. Onneksi on tuo Supportti nyt useammin paikalla...
Poista(kun Google saa kännykkänumeron, lähettävät numeron, mikää pitää vahvistaa. Sitten blogin saa takaisin.
Poista(koska Googlella on kumerosi, on sinun helppo sitten vahvistaa että sinä olet sinä. Muista tämä kun blogisi häviää...
PoistaHannele, juu, kiitos, R. just selitti mulle kaiken tuon. Minkään ei pitäisi kadota kuin hetkeksi...ehkä, toivon minä.
PoistaVielä tätäkin kautta onnittelut Karrilta ja meiltä muilta päivänsankarille! Jäin juuri viikoksi kesäleskeksi. Kesäteatterit täältä tullaan! Veikeä kaveri tuo Taika, nappisilmä.
VastaaPoistaNette, kiitos psta! Päivänsankari syö just valtaisaa jätskiannosta, jonka välissä on tuoreita, mutta survottuja mansikoita, siis kerroksittain. Löydettiin Jaelin kanssa viikonloppuna tällainen herkku...valitettavasti;)
PoistaNyt sulla on liian helmeä! Onko niiden nimi nykyään kesateatterit: sano suoraan vaan, että biletät, nukut aamulla sikapitkään ja sitten vielä suviterassit...Niin minä ainakin teksin jos olisin sinä ja kyl mää sut tunnen;)
Eikö olekin ihana! Saan joka päivä 'vauvatiedotuksia' ja muutaman viikon päästä sitten näemme livenä.
Karrille halit♥
Vaihe- ja tapahtumarikas puolivuosi, niin iloissa kuin suruissa!
VastaaPoistaPink-kuoharin yhdistän aina Leena Lumeen, molemmat nostavat hyvää fiilistä ;)
Kashmiria sen olla pitää!
Rita, kaikkea mahdollista eli kuten se laulun räsymatto, jossa pitää olla niitä tummia raitoja, että kirkkaat värit erottuvat.
PoistaHauskaa;) Se ei muuten ole hullumpaa eli on kuiva kuohari, ei mikään makea. Kokeile!
Just niin sitä, mutta se on niin tyyristä, että niitä neuletia oikein vaalii.
Ihana puolivuotiskatsaus :) Ja tuo kuva teistä ihana,nyt se on minullakin muistona teistä:)
VastaaPoistaMahtavasti Onnea R;lle!
Hali,
Jael
Jael, kiitos. Pakko jotain keksiä, kun en ehdi lukea ja tällaista en ollut vielä tehnyt.
PoistaHyvät kuvat ovat onnenkantamoisia, kuten tiedät;) Kiitos psta!
♥
Mä olen nyt kirjoittanut ja pyyhkinyt niin monta riviä liittyen Olgaan, joten kirjoitan vaan, että tämä tekeminen, meneminen, asioihin keskittyminen ja oleminen läheisten kanssa on parasta henkiin palaamista. Suru helpottuu ajan kanssa ja jossain vaiheessa tunteet on ainoastaan hyviä muistoja.
VastaaPoistaR:n työrupeama on niin hieno saavutus, että sitä kannattaa juhlia yhden jos toisenkin kerran =) Lisää vain mansikoita ja jäätelöä sekä lasillinen jotain herkullista lisukkeeksi.
Olette hyvissä käsissä -molemmat ♥
Birgitta, näinhän se on. Joskus vieläkin tulee tunne, että liian paljon puuttuu...sitten sitä vain kokoaa itsensä ja jatkaa. Lähtee vaikka kastelemaan valkoista särkynyttä sydäntä Olgan haudalle. Nyt olen tilannut sinne myös valkoisen varjoliljan taimia.
PoistaSe on hurjan pitkä, joten nyt on aika katsella jotain muuta, oppia tekemään elämästä meidän kahden seikkailu ilman aikatauluja.
Kiitos: Siltä tuntuu♥
"Seikkailu ilman aikatauluja" aaaaahhhhhhhh ♥
PoistaToivonpa suuresti, että tulemme samoilla linjoilla perässäpäin =)
Varmaan alkaa aika pienesti eli seuraavalla kerralla 3 tai 4 viikkoa ja silleen...paitsi jos myymme talon pois, sitten ei meistä kuulu;) Emme ole vain siihen ainakaan vielä valmiit ja matkustusvuodet ovat tässä ja nyt, mutta ei aikatauluja.
PoistaSuosittelen♥
Elämää. Sitä sinulla on ollut viimeiset puoli vuotta, kuten sitä ennenkin:).
VastaaPoistaMine, sitä juuri, mutta nyt kuin olisi elänyt jossain nopeutetussa filmissä. Usein näin paljon kaikkea tapahtuu muutamassa vuodessa.
PoistaPysähtyneenä luen ja veivaan postauksiasi eestaas...sydämessäsi näen Suuriruhtinattaren Olgan onnelliset kasvot...ikuisesti<3
VastaaPoistaIstutitteko Susan, Kobus, Stellata,Tarhamagnolian enempää en tiedä kauniiseen puutarhaanne Onnea kukoistamaan<3
Onnea!
Mansikoita kera jäätelän voiko olla suussa sulavampaa!
Sirkka, Sinä Kauneuden Valtiatar, minäkin näen hänen kasvonsa ja kun heikottaa, muistan että hän sai elää pitkän ja onnellisen elämän laumansa kanssa♥
PoistaMagnolian kanssa kävi vähän oudosti...siinä oli poikkeuksellisen huono esitelappu, en löytänyt luottomyyjäni, joku keväthärdelli oli menossa Viherlandiassa, joten en edes tiedä, minkä magnolian olemme istuttaneet;) Olisn ostanut valkoisen tähtimagnolian, tieteellistä nimeä en muista, mutta niiden alut olivat aika huonot, joten otimme sitten jonkun vaaleanpunaisen...
Pari tuntia sitten istutimme vanhan ränsistyneen puistosyreenin tilalle magnolian viereen tuoksuvan pihajasmikkeen 'Philadelphus coronarius'.
Kiitos ja kiitos♥
Ei, mitään parempaa ei voi olla;)
Onnea ja iloa!
VastaaPoistaNyt olisi kiva, että loppuvuosi voisi vaihteeksi olla vaikka vähän tylsäkin;) Joku tai jotkut ovat ennenkin sanoneet noin, mutta... :D
Terveisiä Itävallasta ja nyt Saksasta. Halaus!
Anne, kiitos psta♥
PoistaNyt just tällä hetkellä mää haluun olla lammikko, sellainen jossa vesi seisoo. Voin olla sitten taas keväällä se ylitulviva virta;)
Kiitos sieltä parhauden maisemista!
♥
Kiva katsaus. Puoli vuotta on mennyt äkkiä. Onnea puolisollesi ihanasta vapaudesta!
VastaaPoistaKukkaiselämää, kiitos. Kuin ylitse tulvivan virran viemänä...
PoistaKiitos psta!
Hieno puolivuotiskatsaus!
VastaaPoistaOlkoon vuotesi toinenkin puolisko yhtä elämäntäyteinen <3
Kaisa, kiitos.
PoistaVähempikin riittäisi;)
♥
Tämä oli ihana, minunkin blogista olisi jo voinut tehdä vastaavan, kun juuri tuli puoli vuotta täyteen ;) liian paljon ideoita toteutettavana ja liian vähän aikaa, lisäksi kesä on hidastanut tahtiani ainakin puoleen, niinkuin tietysti pitääkin...
VastaaPoistaSarppu, tee ihmeessä! Olet vielä niin tuottelias, että olen kuin lammikko jossa vesi seisoo verrattuna sinuun, meren myrskyyn;)
PoistaSama täällä: Minulla on aina liikaa ideoita, enkä tiedä, mitä niiden kaikkien kanssa tekisin.
Sama täällä, mutta antaa kesän tehdä se: Suomen suvi on se kaikkein suloisin - aina.
Upea kuva teistä kahdesta, sinusta ja miehestä, ja sinusta ja hevosesta. Oli hauska nähdä myös kuva Jaelista tuolla alempana.
VastaaPoistaMarianne, kiitos! Näitä on kiva sitten muistella/katsella kun pakkanen paukkuu...
PoistaJaelin loma Suomessa jatkuu ilmeisen miellyttävänä ja toivottavasti mansikkaisena;)
Kaunista suven jatkoa sinulle!
Onpa puoli vuotta täynnä tapahtumia, onneksi myös iloisia! Paljon onnea atk-supportille uuden ajan alusta. Ja oikein mukavaa kesän jatkoa! Itsekin olen lomalla ja en ole pitkään aikaan matkojen vuoksi päässyt lukemaan blogeja saati sitten kommentoimaan ja kirjoittamaan omaani.
VastaaPoistaHelena, ja juoksee aina vain nopeammin. Kiitos psta! Meillä on ollut ja on nyt niin kiirusta, että ehkä töissä oli helpompaa;) Kiitos samoin sinulle! Nyt sitten otan löysäillen ja eivät blogit minnekään katoa eivätkä toivottavasti kirjatkaan...
PoistaKaikenlaista elämään liittyvää onkin sinulle tapahtunut.
VastaaPoistaToivon runsaasti hyvyyksiä sinulle seuraavalle puolivuotiskaudelle.
Ihana koiruli-vauva. :-)
Unelma, vähän lujaa: Sielu ei meinaa pysyä kyydissä.
PoistaKiitos samoin sinulle!
Oi, Taika on jo kuvissa niin lumoava ja kohta tapaamme;)
♥