Elokuun viimeisiä tuulia...ja tunnelmia

Yöt ovat yllättävän viileitä. Kylmä on jo saanut hortensiaan lumottua punastusta. Suuret syyshortensiamme ovat hämmentyneitä suuren varjostavan kuusen poissaolosta ja kärsivät myös viikon rankoista sateista, mutta alkavat selvästi toipua. Ihmetellen niitä katselevat kallionauhuksemme, jotka saavat kaveria etsiä ennen kuin mennyt loisto palaa, sillä nyt niitä eivät enää saniaiset ahdista ja ne voivat keikutella päitään miten huvittaa ja haaveilla tulevasta suuriruhtinaskunnastaan.

Tässä tarkkaillaan kallion kuningaskiven päällä kasvavaa köynnöshortensiaa ja

tässä serbiankuusta sekä syyshortensiaa, jonka vierestä keväällä kaatui iso, liikaa varjostava hopeakuusi.

Vähän kukkakaulaa viehkosti taivuttamalla nähdään molemmat etupihan syyshortensiat, joista kohta kerätään rosansävyisiä oksia ja niitä sidotaan kimpuiksi. Kimput ripustetaan syysajaksi kuivumaan keittiön verhokappoina ja siitä ne sitten marraskuulla siirtyvät jättimaljakkoon talven kuivakukkailoksi antaen tilaa pimeän ajan ledeille.

Syksyn tulon tuntee paitsi tuulesta ja puutarhassa kypsyvien hedelmien tuoksusta, myös siitä, että vaikka on päättänyt, että ikinä ei tilaa mistään mitään kukkasipuleita tai niiden taimia, sitä auttamatta putoaa vähintäin yhden kuvaston tarjoomukseen. Minulle se oli nyt tämä kerrottu tulppaani Orca, jota tilasin täältä. Laitan koko satsin etupihalle, jossa on myös samanvärinen atsalea Valkoista ja sinistä kukkaa siellä riittää jo ilmankin ja ne kyllä sopivat yhteen näidenkin kanssa.

Eilinen meni taas tulevan remontin vaiheilla, sillä kävimme ostamassa nämä laatat täältä ja samalla valitsimme hanan, joka on kaunis italialainen. Valitettavasti hana unohtui kuvata, kun piti laskea neliöitä, miettiä malleja ja hintoja etc. Näillä näkymin aloitamme alakerran rempan lokauulla sillä syyskuun tuleva ja sitä seuraava viikko menee Dinan ja Taikan hoviväkenä nuorten lomaillessa Espanjassa. Syyskuun lopusta otamme sitten vielä irti syyskesän viimeiset nautinnot kaikkien aistien juhlilla. Loka-marraskuu ovat mitä otollisinta aikaa remontille.

 Illalla rentouduin valmistamalla ruokaa;) Minusta ihan oikeasti on rentouttavaa laittaa musiikki soimaan ja alkaa kokata!

Ja zarzuelaa me sitten nautimme illan hämärissä kynttilöiden valossa.

Vielä nautitaan puutarhasta ja oikeastaan vahvin ja värikkäin kausi on vasta alkamassa. Yritän kuvata teille lisää pilvikirsikoita ja saada parempia kuvia köynnsöhortensioista, joiden kuvista yksikään ei ole vielä antanut ulos, miten vietteleviä ne ovat. Asumme Alvar Aallon huvilasaarella ja Aalto muisti aina mainita yhtenä kolmesta kasvistaan, joista piti, köynnöshortensian ja akileijat  Kolmatta en muista.

Ensi viikolla valmistaudumme puutarhan syksyyn Puutarhurin syksy ja talvi kirjan kera. Löydämme paljon askartelua luonnon omista antimista, korjaamme satoa, alamme 'ledleikit', nautimme väreistä ja lähestymme vuoden suloisinta juhlaa, jota eräät kantavat sydämissän koko vuoden eli joulua. Joulun jälkeen koittaa kuitenkin uusi kevät ja...

Elokuun viimeisten tuulten huumaa teille kaikille tasapuolisesti!

Love
Leena Lumi

Perhaps Perhaps Perhaps

Peter James: Kuoleman koura on kylmä

Nainen luki ilmoituksen uudelleen. Kiukku alkoi taas kuplia hänen sisällään. Hiljainen raivo. Tuli, joka hänen täytyi sammuttaa. Se oli ensimmäisiä asioita, jotka hänelle oli opetettu. Että viha oli niin suuri ongelma. Hänelle oli annettu mantra, jota hänen piti lausua itsekseen. Toistaa sitä uudelleen ja uudelleen.

Hän muisti ne sanat. Ja lausui ne äänettömästi.

Elämän tarkoitus ei ole odottaa myrskyn tyyntymistä vaan oppia tanssimaan sateessa.

Peter Jamesin dekkari Kuoleman koura on kylmä (Dead Man’s Grip, Minerva Crime 2013, suomennos Maikki Soro) on seitsemäs Roy Grace –sarjan jännitysromaani. Aikaisemmat sarjan kirjat lukeneet tietävät rikoskomisario Roy Gracen elämää noin kymmenen vuotta aikaisemmin kohdanneesta tragediasta, jossa hänen Sandy-vaimonsa vain katosi mitään jälkiä jättämättä. Sandyn katoaminen on Jamesin dekkarien väkivallaton koukku, joka pitelee lukijaa pihdeissään. Hyvin pienesti annosteltuna James raottaa kirja kirjalta Sandyn katomamista, mutta tässä viimeisimmässä ehkä lopultakin eniten. Ja totisesti sitä tarvittiin, sillä Kuoleman koura on kylmä, on minusta ehdottomasti rikostapahtuman kannalta rankin Jamesin kirjoista. Olen tottunut lukemaan Slaughteria ja Cornwellia, mutta verrattuna vaikka Slaughterin loistavaan viimeisimpään Yli rajan, Peter pistää kovemmaksi. Vähempikin julmuus olisi riittänyt – ainakin minulle.

Jamesin uusimman aloitus on taitava, sillä lukija saa tutustua jokaiseen tulevan onnettomuuden osallistujaan heidän arjessaan juuri ennen kuin kaikki muuttuu. Carly Chase on pienen pojan äiti ja asianajaja, jolla on krapula edellisen illan jäljiltä.  Opiskelija Tony Revere, 2-vuotias Yhdysvaltain kansalainen, nousee vuoteesta rakastettunsa Suzyn viereltä ja kiiruhtaa pyörällä kohti Brightonin yliopistoa. Kuorma-autokuski Stuart Ferguson istuu haukotellen korkean rekkansa hytissä ja uneksii Jessiestä, joka odottaa hänen lastaan.  Vain onneton sattuma, kylmäkonevika, saa Stuartin rikkomaan ajoaikalakia:

Tätä reittiä ajaessaan hänellä oli tapana nukkua matkalla muutaman tunnin kunnolliset unet – ja noudattaa näin ajo- ja lepoaikoja koskevaa lakia. Mutta rekan kylmälaitteisto reistaili, lämpötila nousi tasaisesti, eikä hän voinut ottaa sitä riskiä, että arvokas kampasimpukka-, katkarapu- ja lohilasti menisi pilalle. Hänen oli siis vain jatkettava matkaa.

Vain yhdestä ei lukija saa tietää ennen onnettomuutta, sillä vaalean Ford Transitin kuskista ei anneta tietoja. Hän jää mysteeriksi, kunnes Roy Gracen tiimi löytää hänet…

Kuoleman koura on kylmä kiertyy yhden aamuisen liikenneonnettomuuden ympärille, onnettomuuden, jossa menehtyy komea, varakas, rakastunut opiskelijapoika.  Juttu paisuu arvaamattomiin mittasuhteisiin, sillä Tony Reveren New Yorkissa asuva äiti, Fernanda Revere, on omaa sukua Giordino ja Tonyn isoisä on kummisetä Sal Giordino. Fernanda Reveren surulla ja raivolla ei ole mitään määrää ja mafiapomon tytär haluaa käsiinsä jokaisen onnettomuuteen osallistuneen, olivatpa he syyllisiä tai eivät:

”Minun poikani on kuollut. Minä tahdon käsiini sen juopon naisen ja sen pakettiauton kuljettajan ja sen rekkakuskin, jotka hänet tappoivat. Tajuatko? Minä tahdon, että he kärsivät.”

Tämä kirja on minusta väkivaltaisin mitä Peter Jamesilta on ilmestynyt. Yleensä kartan mafiakirjoja kuin ruttoa, mutta enhän voi jättää yhtä sarjasta väliin! Onnistunein Peter on mielestäni dekkareissaan Kuolema katsoo kohti ja Kuolema kulkee kannoilla. Muutkin ovat olleet varsin vetäviä huolimatta runsaasta rikosteknisestä poliisityön kuvailusta, johon James on ilmeisen mieltynyt.  Edeltävissä teoksissa on vain ollut lisäksi enemmän psykologista jännitystä eikä niin kovaa loppuhuipennusta kuin tässä teoksessa. Loppukohtauksen näki filminä, jota ei kaikkein herkin katsoisi. Mutta tässä uusimmassa tulee bonuksena kohtalainen Sandy-paljastus, joten aion lukea seuraavankin Peter James dekkarin. On ihan pakko nähdä, miten pätevä ja pikkutarkka rikosylikomisariomme Roy Grace selviää yksityiselämänsä suurimmasta ja vääjäämättä lähestyvästä suurkolarista. "Menneisyys on vieras maa, eikä mennä sinne", toteaa Roy Cleolle, mutta tulevaisuus ei kysy ylikomisarioltamme lupaa, minne aikoo uhrinsa johdattaa.

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Omenapiirakka - helppo ja herkullinen

Olin yksi päivä ystävällä lounaalla ja jälkkäriksi oli omenapiirakkaa, joka maistui kuin Apfelstrudel! Olin mennyttä ja pyysin reseptin vaikka en yleensä leivo muuta kuin kuivakakkuja. Ohje on mielettömän helppo ja onneksi löysin kotoa ihan käyttämättömän sydämenmallisen vuoan. Omenoita, keltakanelia,  tulee tosi paljon, mutta kun viime syksyn omenasosettakin on vielä pakastimessa, käytän nyt hedelmäsatoa tähän herkkuun.

2 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoa (puolikarkeita, käytin samoja kuin lettutaikinaan)
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa t.kermaa
150 g voita sulatettuna
omenalohkoja

Munat ja sokerit vatkataan. Sitten sekoitetaan (ei vatkata liikaa!) muut aineet. Kaadetaan voideltuun piirakkavuokaan tai muuhun vastaavaan. Sitten taikinaan asetellaan omenalohkoja/siivuja oman maun mukaan. Päälle voi ripotella kanelia ja sokeria. Paistetaan 200 asteen uunissa n.30 minuuttia.

Juuri nautimme tätä herkkua kera ystävän, jolta ohjeen sain. Kiitin samalla iloisesti kaloreista, sillä minähän en voi vastustaa omenaleivonnaista kera vanhanajan vaniljakastikkeen, joka nyt oli Blå Bandin vanhanajan vaniljakastiketta. Se toimii erittäin hyvin, kun valmistaa sen jääkaappiin vuorokauden ennen nauttimista. Vaniljajäätelö on toinen erittäin sopiva kumppani tälle omenaherkulle.

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

Aura Sevón, Paula Lehto: Aika metka retki

Aura Sevónin kirjoittama lastenkirja Aika metka retki (Karisto 2013) kertoo Elsi-tytön aikamatkasta 1930 –luvulle. Matkaa tehdään 84-vuotiaan Lempi-mumman kertomusten kautta ja tarinat avautuvat kuin uusi todellisuus, jossa Elsi saa kokea olevansa pulmakauden pyykkäri, oppii isoisoäitinsä hyöty-yrtit ja niiden käytön, saa tietää mitä arjenaskareista kuten säilönnästä, ruoanvalmistuksesta, tuon aikaisista kauneuden nikseistä sekä saa kuulla mumman äidin Hellin matkasta Saksaan vuonna 1925.

Aika metka Retki kirjan valokuvat ovat Paula Lehdon ja piirroskuvat Emilia Ahosen. Kirja etenee sopivassa rytmissä tuoda lapselle esiin kahdeksankymmenen vuoden takaisia asioita. Kuvat elävöittävät menneen aikakauden askareita ja mumman kertomukset välttävät opetuksellisen paatoksen, joten uskon pienenkin kuulijan innoittuvan taikuri Timosesta, merimies Sinkkosesta, mumman kilometrivillasukista ja vaikka kaikista niistä kasveista, joiden avulla pestiin pyykkiä, parannettiin sairauksia tai joita syötiin ihan herkkuna:

Kasvien kuningatar, mumman suosikki, oli kallioimarre, joka tunnettiin myös nimillä kalliomakia ja mairea mielikki. Kasvin juurta rouskutettiin makeanhimossa, koska se maistui aivan lakritsalta! Toinen hänen mielikasveistaan oli ojakellukka. Sen juuri tuoksui joululta ja mausteneilikalta, ja siitä sai helposti haudutettua maukasta teetä, joka helpotti mahavaivoja.

Merimies Sinkkonen on kirjan hauska erikoisuus, sillä hän oli kiertänyt lukemattomat kaukomaat ja osasi vaikka mitä kieliä: sumaliaa, abadijaa, persiljaa ja penkalia, kutšaratsia, pantsapia ja farssia. Vanhalla iällään Sinkkonen oppi vielä ihan uuden kielen eli stadin slangin:

Moidu snadi fliku! Mitä siksaat? Ek oo tämmösii dongareit ennen nähnyt? Liidi bulit, kun en oo vilt plötsi, mut on ne galsalla eri botnat. Ei yhtään mälvät…

Mumman kertomus äitinsä Hellin matkasta junalla Saksaan, Frankfurt am Mainiin Työläiskesäolympialaisiin voimistelemaan oli siihen aikaan suuri tapaus.  Edes mumma ei ollut reissannut kotikaupunkinsa toista laitaa pidemmälle:

Mumman mielestä hänen äitinsä kertomukset Saksan-matkasta olivat kuulostaneet hurjilta. Pisin reissu, jonka hän oli päässyt tekemään, oli kesäretki kaupungin toisella puolella sijaitsevaan siirtolapuutarhaan. Sellaista vehmautta hän ei ollut koskaan ennen nähnyt eikä osannut kuvitella. Ilma oli siellä kylpyvettä pehmeämpää ja tuoksui vallan vaapukalta. Leimukukat säkenöivät kilpaa. Tuuli ei puskenut päin vaan kävi vain kiepahtamassa paljaalla olkapäällä tai auringon päivettämällä ohimolla. Niistä kesän suloisimmista hetkistä hän uneksi vielä talvellakin ja nukkui ruusujen unta.

Tämä kirja on viehättävä ja minun mielestäni kuin tilaustyö siihen rakoseen, miten paljon perimätietoa katoaa isoiso- ja isovanhempiemme myötä. Vanhemmat ihmiset muistelevat mielellään ja useimmilla juuri pitkä muisti toimii äärettömän hyvin. Tiedän sen omasta äidistäni, joka on kuin kävelevä menetetyn Karjalan tietoteos eikä ikinä väsy kertomaan Karjalasta, vaan päinvastoin oikein innostuu, kun vähän kyselee. Muisteleminen tekee hyvää vanhuksille ja nuorille tekee hyvää kuulla, miten ennen aikaan selvittiin ilman iPadeja, matkapuhelimia, saippuoita, valmisruokia ja jääkaappeja. Kirjassa on muuten kiinnostavaa kerrontaa entisajan ruoista…

Mumman kerronnan myötä Elsi tajuaa aikamatkustaneensa menneeseen aikaan ja paikkoihin, joita ei enää ole edes olemassa ja:

Vau, olipa mahtavaa, että oma sukulainen oli aikakone! Jollakin merkillisellä tavalla Elsistä tuntui siltä, että kaikkein suurin hänen tuntemistaan ihmisistä oli hänen pienenpieni, kumara ja kurttuinen isoisoäitinsä.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Maria/Sinisen linnan kirjasto

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Meri ja Meri, koiruuksia ja niiden hoviväkeä ja laattaesittelyä

Kuvan seilipaatti on vävykokelas Teemun kuvaama ja paikka on Vuosaari. Kaikki jutun kuvat ovat jonkun meidän perheestä ottamia. Osa on Vuosaaresta, osa eilen meiltä täällä harjukaupungin saarella.

Meri ja Meri.

Meri ja Taika...on taikaa♥

Teemu ja Taika♥

Shelttivauva Taika♥

Meri ja Dina♥

Meri ja koiruudet.

Taika napottaa.

Meri ja Teemu, ihanaiset!

Perjantaina kävi siis sillä tavalla, että ryntäsimme hirveällä kiireellä noutamaan kantarelleja harjukaupungin torilta ja matkalla näimme keskustassa Spalife myymälän. Kurkkasimme nopeasti sisälle ja siinä se oli, koko meidän alakerran laattaratkaisu. Kolme erilaista laattaa, joista kuvassa näkyvillä kaksi. Esittelijät Dina ja Taika sekä koirien vetoleluapinat kertovat, että vasemman puoleinen, korkeakiiltoinen grafiitinharmaa laatta tulee vierasvessan takaseinään. Toaletin kaikki kalusteet ja kiviseinät ovat valkoiset, joten halusin tilaan jotain säväystä, mutta sain hylättyä mielenhäiriöni eli oranssin laatan. Lattiaan tulee niin toalettiin, alakerran eteiseen kuin myös tuulikaappiin oikeanpuoleinen karheampi grafiitinharmaa laatta ja sitä tulevat elävöittämään saman laatan mosaiikkineliöt.

Taika jatkaa esittelyä ja mukaan on päässyt uusi koiruuksien lelukoppakin, jossa molemmille on monta uutta kiinnostavaa juttua.

Näihin laattoihin sitten voi mielihalun mukaan asustaa oransseja, turkooseja ja vaikka minkävärisiä pyyhkeitä, hammasmukijuttuja, tuikkuja etc. Kuvasin tämän niin, että vasemman korkeakiiltoisuus ei näy, mutta alakuvassa se toimii kuin peili.

Tässä nyt korkeakiiltoinen laatta vaemmalla peilaa makkarin ikkunasta näkyvää lehtoamme. Näissä laatoissa oli ihmeellistä se, että R. hyväksyi heti, samoin Bessu ja mikä uskomattominta perheen sisustajan eli Merin mielestä ratkaisu on napakymppi eli tässä se nyt sitten on.

Runsaan viikon päästä nuoret lähtevät runsaaksi viikoksi Espanjaan ja koiruudet tulevat meille 'hoitoon'. Muutama hankinta vielä lelukoppaan ja sitten 'lapsukaiset' tervetuloa. Minä en vain tajua, missä välissä ehdin lukemaan, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Täältä tullaan elämä ja kyllä minä vielä uimaankin menen, mutta nyt just mulle tuli väsy:

♥♥♥♥♥♥

Viikonloppua kera suven viimeisten mansikoiden...

Viikko on ollut hektinen, mutta onko muunlaisia viikkoja olemassakaan...en tiedä. Tänään nousimme kerrankin varhain ja lähdimme torille ostamaan kantarelleja. Siellä tietty sitten nautimme omenalörtsyt kera hyvän teen. Matkalla näimme ihan keskustassa uuden laattaliikkeen ja eikun sinne sisään, vaikka oli kiire. Heti kun astuin ovesta näin laatan, jonka näkeminen sanoi mun päässä 'klick'. Ja siinä olivat vierekkäin sekä toaletin, alaeteisen että tuulikaapin laatat kuin myös korkeakiiltoinen laatta vessan takaseinälle. Palasimme kotiin mallilaattojen ja kantarellien kera, mutta en ala nyt vielä niistä laatoista tämän enempää, sillä perheen todellinen sisustaja eli tyttäremme saapuu huomenna;) Tosin minulla on veto -oikeus, pitäähän meidän(kin) viihtyä siinä sisustuksessa sitten. Palataan laattoihin sitten kun olemme tehneet valintamme.

Bessu tuli just ja me vietetään nyt vuorokausi kahdestaan maailmaa parantaen, suven viimeisistä mansikoista nauttien (syyspolkaa!). Valmistamme yhdessä jotain herkullista, jonka sitten syömme terassilla ja kun hämärä putoo saunomme ja sitten otamme yötä vastaan terassillamme. Bessu palautti Holstin Mitä he toisilleen tekivät ja piti paljon. Hän olisi vain halunnut tietää enemmän Sophien ja Khalilin suhteesta. Bessu ylistää Holstin hnekilökuvausta.

Suvi alkoi näin, joten ehkä tämä nyt on po. jutun syyssisar, joten Summer Wine viimeisen kerran tänä vuonna ja lumoavaa elokuun viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Love 
Leena Lumi

salkoruusukuva Marja-Leena Reinikainen

Gaby Dalkin: Kaikki avokadosta - 80 herkullista ja terveellistä reseptiä

Hei, minä olen nimeltäni Gaby ja rakastan avokadoja. Kyllä, tämä pitää paikkansa. Minulla on sataprosenttinen pakkomielle avokadoista. Olen täysin koukussa. Ne päivät, jolloin en syö avokadoa jossakin muodossa, ovat harvassa.

Vietin lapsuuteni Arizonassa, mikä tarkoittaa, että söimme guacamolea venelasteittain. Kun sitä oli ruokalistalla, emme koskaan kysyneet, tilataanko guacamolea vai ei, vaan kuin paljon sitä tilataan.

Kokki ja ruokatoimittaja Gaby Dalkinin kirja Kaikki avokadosta – 80 herkullista ja terveellistä reseptiä (Absolutely Avocados, Minerva 2013, suomennos Anna Mija Luomi) on riemastuttavan innostunut ja innoittava ylistys yhdelle terveelliselle ja herkulliselle trendihedelmälle, avokadolle. Gaby on selvästi nauttinut kirjan tekemisestä sekä reseptien kokeiluista.  Gaby kokosi avokadoruokien koemaisteluun perhettään ja ystäviä. Ote on yhdistelmä Kalifornian rentoutta ja lounaisalueiden särmikkyyttä, terveellistä ja kevyttä, paheellista nautintoa sekä intohimoa, kaikkea sopivassa suhteessa. 419 avokadon ja lukuisten herkullisten ruokahetkien jälkeen meillä on käsissämme avokadoruokakirja, josta ammentaa mieluisia reseptejä kokeiltavaksi.

Kaikki avokadosta esittelee alussa kaikki avokadolajikkeet, mutta vaikka ohjeissa olisi mainittu joku tietty lajike,  ruoan voi valmistaa siitä, mitä Suomessa on saatavilla. Hass on avokadolajikkeista yleisin. Gaby myös opastaa avokadon ostamiseen eli millainen on hyvä avokado, neuvoo avokadojen säilyttämisen sekä kertoo vähän terveysvaikutuksista, joista voidaan mainita vaikka monityydyttymättömät rasvat, K-vitamiini, folaatti, kalium, E-vitamiini, luteiini (tärkeä silmille!), magnesium, C-vitamiini ja B6-vitamiini. Avokadon terveysvaikutuksista saat paljon lisätietoa Sinikka Piipon kirjasta Puhdasta ravintoa, jossa mm. mainitaan avokado lemmennostattajana, mielialan ja muistin parantajana, sydämen ja verisuonten terveyden ylläpitäjänä sekä hyvänä apuna painonpudotukseen huolimatta kalorimäärästään, sillä avokado sisältää hiilihydraattia nimeltä mannoheptuloosi, joka tasaa verensokeria ja hoikentaa.

Gaby Dalkinin avokadokirja on sopivankokoinen kokkaajalle ja keittokirjahyllyyn. Melkein kaikista resepteistä on kuvat. Osa ohjeista sisälsi ainesosia, joita ei ihan lähikaupasta löydy, mutta niitä voidaan mielikuvitusta käyttämällä vaihtaa toisiin. Avokadosta valmistetaan kaikkea aamiaisesta pääruokiin. Ja lopussa tarjotaan tietysti dolce eli ruokailun mukavasti pyöristävä jälkiruoka.

Ohjeet ovat nopeita valmistaa. Esim. lounaisen Amerikan munavuoka vie aikaa yhteensä 55 minuuttia ja siinä on mukana jo kypsennysaika ja annoksia tässä vuokaruoassa on yhdeksän.

Me valmistamme nyt migasia, joka valmistuu 22 minuutissa ja annoksia on kahdeksan.

3 maissitortillaa

0,5 dl kasviöljyä

8 isoa munaa

0,5 dl kevytmaitoa

2 rkl voita

1 dl pilkottua tomaattia

0,5 dl säilöttyä keskivahvaa jalapenoa

1 dl raastettua cheddaria

0,5 dl silputtua tuoretta korianteria

2 dl tuoresalsaa

1 Hass-avokado

Karkeaa suolaa ja mustapippuria myllystä maun mukaan.

Leikkaa tortillat parin kolmen sentin neliöiksi.

Lämmitä öljy suuressa paistinpannussa keskilämmöllä. Kun öljy alkaa poreilla, lisää tortillaneliöt sen joukkoon ja paista ne pikaisesti rapeiksi, noin 30 sekuntia kummaltakin puolelta. Nosta rapeat tortillat reikäkauhalla valumaan talouspaperin päälle.

Sekoita munat ja maito yhteen suuressa kulhossa. Sulata voi toisessa suuressa paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää tomaatit ja vihreät chilit. Lämmitä sekoittaen noin minuutin ajan. Lisää rapeat tortillat pannulle ja sekoita kaikki yhteen.

Vähennä lämpöä hieman ja kaada munaseos joukkoon. Sekoita munaseosta koko ajan, kunnes munat alkavat olla pehmeitä ja kokkelimaisia. Lisää juusto ja korianteri ja sekoita. Nosta migas pois pannulta tarjoilulautasille. Lisää tuoresalsaa migasin päälle.

Halkaise avokado pituussuunnassa. Poista siemen. Irrota hedelmäliha kuoresta ja pane se leikkuulaudalle. Leikkaa avokado ohuiksi suikaleiksi ja asettele suikaleet migasin päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile välittömästi.

Koska itse pidän siitä ihmeestä, että perunasta saa melkein mitä vain herkkua, vrt. kantarelli-pinaattifrittata,  niin minulla tulee kokeiluun ensimmäisenä avokadoruokanani ikinä, avokadotäytteiset perunankuoret, joista Gaby varoittaa, että ruoka on niin hyvää, että kokki voi syödä itse kaiken!

Jälkiruoaksi valmistamme avokadobrowniet:

1 Hass-avokado

4 dl sokeria

1 dl makeuttamatonta kaakaojauhetta

4 rkl suolatonta tai vähäsuolaista voita

2 munaa

1 rkl pikakahvijauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl karkeaa suolaa

2 dl vehnäjauhoja

1 dl suklaahippuja

2 rkl tomusokeria (valinnainen)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 33 cm x 22 cm uunipelti tai astia.

Halkaise avokado pituussuunnassa. Poista siemen. Irrota hedelmäliha kuoresta ja pane se vatkaimen kulhoon. Vatkaa, kunnes avokado on sileää. Kaavi tarvittaessa avokado pois reunoilta. Lisää kidesokeri ja vatkaa ainekset kunnolla yhteen.

Sulata kaakaojauhe ja voi vesihauteessa sileäksi tahnaksi. Nosta seos liedeltä ja anna sen jäähtyä.

Lisää kaakao-voiseos avokadon joukkoon ja vatkaa ainekset kunnolla yhteen.

Lisää munat yksitellen, kaavi taikina tarvittaessa reunoilta. Lisää espressojauhe, vaniljasokeri ja suola.

Lisää jauhot ja sekoita, kunnes jauhojuovia ei enää näy. Sekoita kaapimella suklaahiput joukkoon.

Levitä taikina uunipellille ja paista 30-35 minuuttia. Browniepalojen tulee olla tiiviitä ja kosteita. Anna jäähtyä ainakin tunnin ennen paloittelua ja tarjoilua. Sirottele halutessasi tomusokeria pinnalle juuri ennen tarjoilua.

Kaikki avokadosta kirja viimeistään saa uskomaan, että maailman ravitsevin hedelmä, joka sopii niin suolaisiin kuin makeisiin tarjottaviin, on kokeilemisen väärti. Jos jää avokadokoukkuun, se on vain terveydeksi!

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Jael

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

Laattaralli on alkanut vahvojen värien viettelyksessä

Tänään meni kahdeksan tuntia etsiessä mieleistä laattaa alakerran vierasvessaan ja siitä edelleen alakerran eteiseen sekä tuulikaappiin jatkuen. Kun teimme keittiöremonttiamme otimme välitilalaatan kotiin vuodeksi mustikka- ja punaviinitestiin sekä sisäistääksemme, että kyseessä on just meidän juttu. No se oli ja olemme edelleen säädyttömän tyytyväisiä välitilaamme, joka on niin country&cosy&rough, että huimaa.

Myös keittiön punainen lattialaatta, jossa on sekä isoa että pientä laattaa, on edelleen mieluisa. Nämä kaikki värit enemmän kuin tyydyttävät meitä. Siis mikään keittiön rempassa ei mennyt vikaan ja sitä samaa toivomme nyt...

Saunaamme jaksamme edelleen ihmetellä vaikka yksikään kuvista ei tee oikeutta saunalle tai pesuhuoneelle:

Niin...monet isot kylpypyyhkeemme ovat turkoosia, mutta saunan ja pesuhuoneen väreiksi halusimme maan värejä. Lattialaattaa, joka nousee kuin vanha ryijy ylös pesuhuoneen penkiksi, saimme metsästää kuukausia, mutta kaikki oli sen väärti.

Kaikki turkoosi asuu minussa. Se on sieluvärini, mutta se saa olla sisustusväri vain alakerrassamme, jossa vierasmakuuhuoneen tapetti

on Laura Ashleyn luonnonvalkoinen, jossa kiemurtaa turkoosia köynnöstä. En löytänyt tapetista yhtään kuvaa ilman jotain häslinkiä ja kaiken huipuksi tässäkin tapetin pohja siftaa pinkkiin, mutta ei ole sitä. Alakerran makkari on vaikein huone kuvausten kannalta.// Siis lähtökohta on tämä: Alakerrassa on toisessa päässä sauna, pesuhuone ja sitten takkahuone, jossa turkoosi saa rulettaa. Toisessa päässä on tämä vierasmakkari, jossa myös turkoosi, luonnonvalkoinen ja puu ovat melkein ainoat värit.  Näiden välillä on vierasvessa, eteinen yläkertaan sekä tuulikaappi ulos. Päätimme poistaa kynnykset ja tehdä lattian samasta laatasta näihin kolmeen paikkaan. Toaletin kalusteet on jo ostettu ja ne ovat kaikki valkoiset, seinät alakerrassa ovat kiviseinät ja valkoiset, paitsi osin tapetoidut, kuten yläkuvassa ja osin puolipaneelia, jota emme halua poistaa. Takkahuoneessakin puolipaneelin yläpuolella on navy-värinen tapetti ja huonetta hallitsee mm. sininen sivustavedettävä talonpoikaisvuode. Niinpä noin vuoden on ajatuksissa liehunut tuoda turkoosi tavalla tai toisella tulevaan remonttiimme, mutta nyt

lähdimme tänään liikkeelle sillä mielellä, että kalusteet valkoiset, kiviseinät valkoiset, pyyhkeet ja muu sellainen vaikka turkoosia, mutta lattialaatassa pitää olla jotain rantasandaaleistani. Hirveä nälkä vahvoihin väreihin ja väittäähän Bessu, että minulla on ollut eräs keltainen neule yli parikymmentä vuotta  (sic!) ja sitten keväällä tuli etupihallamme

oranssi atsalea ja nyt mielessäni pyörii tämä laatta Vogue Mandarino:

...jonka kanssa voisi yhdistää vaikka Vogue Grigion:

Mikä parasta näiden kanssa sopisivat sitten toaletin puolella turkoosit pyyhket yms. Meillä on nyt kotona näitä laattoja ja sitten varmuudeksi vielä eräs 'hätävara', joka on takuunakki, mutta siitä ei nyt tänään enempää, sillä olen niin Meksikon värien mielellä vaikka

jotenkin olenkin kuin nimeni olisi turkoosi...

Love
Leena Lumi

PS. Jos ylläpuhuttu toteutuu, alakuvassa ovat alakerran vierasvessamme, eteisen ja tuulikaapin värit:

Po.  tilan kummallakin puolella ovat huoneet, joissa turkoosia, puuta ja luonnonvalkoista sekä punainen nahkasoffa. Siis tällä hetkellä tummanharmaa olisi pääväri ja myös valkoiset kiviseinät. Toaletin takaseinä olisi samaa kuin lattian pääväri ja värisyöksähdyksenä olisi oranssi. Tai just oikea turkoosi, jos sellainen löytyy. 

PPS. Tässä eräs sininen ehdotus:

....jonka oikeastaan voisimme toteuttaa sitten joskus yläkerran isossa toaletissa.