Vesta-Linnea tahtoisi mennä pihalle. Hän tahtoo, eikä
kuitenkaan tahdo.
”Sinähän lupasit tulla!” Wendla valittaa ja yrittää siepata
peiton hänen päältään.
Mutta Vesta-Linneasta tuntuu melkein mahdottomalta nousta
sängystä ja tehdä kaikkia niitä tavallisia asioita, joita aina pitäisi tehdä.
Pukeutua. Syödä aamupalaa. Käydä pissalla. Se kaikki on hänestä niin tyyyylsää.
Aina sitä yhtä ja samaa.
Tove Appelgrenin tekstittämä ja Salla Savolaisen kuvittama
Vesta-Linnea kuunvalossa (Vesta-Linnéa i månskenet, Tammi 2013, suomennos
Tittamari Marttinen) on jo viides Vesta-Linnea sarjan kirja, mutta minä luin tätä
nyt noviisina eli kyseessä ensimmäinen Vesta-Linneani ja vaikutuin: Näin
tehdään lastenkirjaa, jossa käsitellään vaikeaa aihetta sortumatta asian
täydelliseen poiskumittamiseen. Salla Savolaisen hienot kuvat joille omat
valokuvani eivät tee oikeutta sekä tukevat tekstiä että antavat uskoa
selviytymiseen. Kirjan johtoteema voisi olla sen viimeinen lause: ”Joskus elämä
on synkkää ja mustaa, joskus taas häikäisevän valoisaa. Elämä on elämää.”
Tarinassa kulkee rinnakkain lapsen surullisuus tai lievä
alakulo ja mukaan tulee Vesta-Linnean äidin ystävä Paula, joka
yllättäen soittaa ja on niin onneton, että ei pysty edes hengittämään. Wendla
saa lopulta houkuteltua Vesta-Linnean ylös ja rakentamaan majaa, mutta
sielläkin Wendla kysyy:
”Miksi sinä olet välillä niin surullinen? Minusta on aina
mukavaa nousta aamulla sängystä ja päästä leikkimään.”
Vesta-Linnea ei tiedä, miksi hänelle tapahtuu niin. Hän ei
osaa selittää, miltä ne mustat, jähmeät ja synkät aamut tuntuvat. Silloin hänen
sisällään vain tuntuu niin tyhjältä. Kaikki on tyhjää ja mustaa.
Illalla kun pikkulapset ovat jo nukkumassa Vesta-Linnean
isoveli Paul-Axel kertoo:
”Ihminen voi olla masentunut. Silloin sitä on niin
surullinen, että tulee sairaaksi, eikä voi muuttua iloiseksi ilman apua. Mutta
jos sitten saa apua, ihminen voi tulla taas ihan tavalliseksi, omaksi
itsekseen.”
Kirjan tumma ovat Vesta-Linnean unet kaivonoidasta sekä äidin
parhaan ystävän, surullisen Paulan saapuminen. Paulan sydän on niin särkynyt,
että hän menee heti nukkumaan vierashuoneeseen.
Lasten kesätouhut uimisineen
jatkuvat, mutta äiti on kadonnut Paulan luokse ja lapset viettävät teehetkeä
keskenään. He tietävät:
Ystävykset voivat istua kaksistaan samassa pienessä kopissa
niin kauan kuin on tarpeen.
Ja sitten koittaa pimeä yö ja eräs tapaaminen yössä. Se ei
ole kuitenkaan yhtään pelottavaa, vaan se maistuu juustoleivältä, jonka päällä
on vadelmahilloa. Kaivonoitakin muuttuu ja Vesta-Linnea alkaa kuin Paulan
sydämen särkymisen kautta tajuta omaa aamusurumielisyyttään. Hän huomaa, että
on monia tapoja olla surullinen.
Tove Appelgren hallitsee kertomisen lapsille. Tämä kirja ei
pelota, vaan on kuin siltä ylitse erilaisten alakulojen. Ja loppu on tietysti
onnellinen, eikä Paulakaan enää makaa kopissa itkemässä. Salla Savolaisen
kuvitukset ovat yksi yhteen Toven tekstin henkeen ja pääpaino on kuitenkin
arjen valossa ja ilossa. Selviytymisessä!
Toven kirjoittamia ja Sallan kuvittamia Vesta-Linnea-kirjoja
on käännetty jo kolmelletoista kielelle ja syystä! Tämä kirja jää
omaan kirjastooni ja ehkä ostan vähitellen muutkin Vesta-Linnea-kirjat.
Suosittelen♥
Sydän on särkynyt. Ihan pieniksi sydämenpalasiksi. Mikä
voisi olla sen kauheampaa?
Ah, Vesta-Linnea! Sekös se oli!
VastaaPoistaMinun Vesta-Linnea -suosikkini on Vesta-Linne mieli mustana. Nämä ovat loistavia tunnekirjoja. Taitoja, joita jokainen tarvitsee elämässään. Tämän aion lukea ehdottomasti! Tärkeä, hieno aihe ja kirjasarja, joka on huikena hieno.
Se just! Lastenkirja-asiantuntijalle ei sitten tullut mieleen, että minäkin voisin tästä pitää;) Kukaan ei kertonut...Kuvittele nyt, että omistan tämän itselleni...Tiedätkö, suuriruhtinatar Olgan lähdön jälkeen minulla on ollut aamuja, jolloin olen ollut kuin Vesta-Linnea, joten niin ymmärrän häntä. Suru voi kestää kauan ja joku osa siitä jää aina kumppaniksi.
PoistaMää niin tykkään Sallasta kuvittajana:)
VastaaPoistaNii määkin♥
PoistaOi! Tämä pitää lukea. Vesta-Linnea on A:n ja minun suursuosikki ja A rakastaa näitä kirjoja edelleen, vaikka on siirtymässä Harry Potter -ikään (jo nyt!). Minulla on sama suosikki kuin Valkoisella kirahvilla: Vesta-Linnea mieli mustana on niin hieno. A taas pitää eniten Vesta-Linneasta ja Hirviö-äidistä, jossa onkin paljon sellaista, jota itsessänikin tunnistan.
VastaaPoistaKatja, olisin tuonut kaikki blogiini, mutta kun tajusin nyt vasta tämän laadun...Kuule, se ikäsuositus siinä Potterissa ei taida ihan pitää: Selvitin asiaa kummipoikani takia ja niinpä olemme jo yhdessä katsoneet Potter-filmejä ja toinen kummitäti (kerrankin en minä;) osti Potter-kirjat.
PoistaTuo Hirviö-äiti olisi takuulla 'hauska';)
Kiva, kun esittelit tämän kirjan. En ole tähän ennen törmännyt.
VastaaPoistaTuota masennusta on niin paljon nykyään yhteiskunnassamme, että todella hieno juttu, että sitä käsitellään myös lastenkirjoissa. Muutenkin tunteita kait on aika vähän käsitelty. Eivät lapsetkaan ja vielä vähemmän aikuiset jaksa olla aina pirteitä. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään ja noiden tummempienkin kanssa opitaan elämään.
Irene, suosittelen.
PoistaJust kaikessa mitä mainitset, tämä kirja toimii hienosti. Ne alakulon hetket ovat vain osa elämää.
Hieno tuo kirjan viimeinen lause!
VastaaPoistaOlen varmaan jossain törmannyt aiemmin Salla Savolaisen kuvituksiin, näyttää niin tutulta, vaikka nämä Vesta-Linneat on mulle ihan tuntemattomia.
Sanna, eikö vain. Kirjoitin siihen eka, että 'sitaattikunniamaininnan saa', mutta se kuulosti jotenkin hölmöltä, joten vain vahvensin sen.
PoistaNiin minullekin, enkä tiedä, miksi näin on päässyt käymään...
hi can t wait to have it translated in Romanian or at least English to buy it from the Book Dep. My and my 2,7 y.o. Valeria love a lot the first book with Veronica (that s how they translated the name in my language: ) and baby Vera and the drawings are extremely nice ( I can easily recognize the Ikea stuff that I adore, too: ))). Congrats and looking forward to the next books!! Larisa& Valeria
VastaaPoistaLarisa, how nice to hear that you and Valeria like this book. This is my fist, but not the last Vesta-Linnea book;) Let's hope you'll get Veronica's translation soon!
Poista