Inger Frimansson: Hyvää yötä, rakkaani

Ja lumi sataisi taivaalta kuivana, pöllyäisi tomuna teiden pinnalla, hän repisi vaatteet yltään ja antaisi lumen jäädyttää itsensä läpikotaisin.

Juuri sitä hän oli siellä kaukana yrittänyt loihtia esiin, jääkiteiden tuntua. Koko ruumis jännittyneenä hän oli sulkenut silmänsä kuullakseen mielessään pohjoisen veden äänen kevätpäivänä, jäiden sulamisen aikaan.

Hän paleli, mutta vilu oli vääränlaista.

Inger Frimanssonin psykologinen trilleri Hyvää yötä, rakkaani (God natt, min älskade, LIKE 1999, suomennos Outi Menna) yllätti minut jokin aika sitten ilmestymällä muutamiin blogeihin. Minä niihin kommetoimaan, että 'tämän kirjan jatko-osan olen lukenut ja se on aivan ikimuistoista.' Höpö, höpö, minä olin lukenut myös Hyvää yötä, rakkaani, mutta ajan tomu oli vuosien paksuinen. Aloitin kirjan uudelleen ja heti muistin, mistä kaikki alkoi, mistä lapsuudesta oli kotoisin Justine Dalvik, ylipainoinen, neljäkymmentäviisivuotias nainen, rikas perijätär joka asui yksin korppinsa kanssa suurta kivitaloa järven rannalla. Justine on vähintäin yhtä kiinnostava kuin Olive Martin Minette Waltersin Kuvanveistäjässä.

Inger Frimansson on psykologisen trillerin kuningatar. Hänen hahmonsa ovat usein hyvin tavallisen näköisiä, keski-ikäisiä naisia, mutta ulkokuori kätkee syvää pimeää. Jokaiselle on tapahtunut jotain lapsuudessa kuten Justinelle tai heidän mielensä on alunperin sekasortoinen rajatila, jonka joku tapahtuma suistaa sitten raiteiltaan, kuten viisikymppisen Hilja Agnevikin Pimeyden jäljet dekkarissa tai Rotanpyytäjässä viisikymmentäkuusivuotiaan korpeen paenneen Rosen, jota lohduttaa enää vain tieto: ’Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka vievät toisten miehet.' Frimanssonin Kissa joka ei kuollut puolestaan todistaa, että kenelle tahansa meistä voi tapahtui ihan mitä tahansa, kun varjo hipaisee varjoa, kun kaikki menee täydellisesti pieleen.

Hyvää yötä, rakkaani Justine voisi olla joku tuttumme. Joku, jonka tapaamme vuosien päästä. Muistamme hänen pissanhajunsa, mustelmansa ja hiljaisuutensa, mutta emme enää muista, kuka teki hänelle ja mitä, koulussa ja koulun ulkopuolella. Vai muistammeko sittenkin? Justine Dalvik, rikas kuin mikä, mutta äiti kuollut ja äitipuolena häärii aivan nukelta näyttävä mehiläiskuningatar Flora, joka on koko ikänsä vain väijynyt tilaisuutta näyttää mihin hänestä on, miten pitkälle hän pääsee, kun vain saa riittävän rikkaan miehen saaliikseen. Lapsipuoli ei suunnitelmiin kuulunut.

Hyvää yötä, rakkaani on julma tarina siitä, mitä kiusaaminen aiheuttaa ja istuu varsin hyvin edelliseen juttuuni Olet elämäsi tähti. Justine ei varakkuudestaan huolimatta ollut saanut koskaan olla elämänsä tähti. Lopulta kun isäkin, joka piti aina hänen puoltaan oli kuollut ja Flora vihdoinkin hoitokodissa, Justine halusi aloittaa puhtaalta pöydältä, vai pitikö hänen ensin tehdä jotakin:

Hän oli yksin. Hän oli vapaa tekemään kaiken, minkä oli päättänyt tehdä. Mikä piti tehdä. Jotta hänestä voisi tulla kokonainen ihminen. Vahva ja elävä, niin kuin kaikki muutkin.

Siihen hänellä oli oikeus.

Inger Frimansson ryhtyi kirjailijaksi vuonnna 1984. Läpimurtoteos oli vuonna 1998 julkaistu Hyvää yötä, rakkaani, joka sai Ruotsin Dekkariakatemian palkinnon vuoden -98 parhaana rikosromaanina. Teos on myös ensimmäinen Frimanssonilta suomennettu teos. Kirja tuo väistämättä mieleen tarinan Lumikista ja hänen äitipuolestaan, joka haluaa lapsipuolesta eroon saadakseen olla yksinvaltias, ihailtu ja kadehdittu mehiläiskuningatar. Justinen korppi on pahan symboli, mutta Justine itse on nimeään myöten oikeudenmukaisuuden vaatimus. Hyvää yötä, rakkaani sisältää myös viittauksen Lady Chatterleyn rakastajaan, sillä lapsena Justine pakeni usein...

Hoitokodissa Flora sai vetisine silmineen todistaa tytärpuolen pelottavia vierailuja ja kuunnella hoitajien lörpöttelyjä entisestä upeasta elämästään, mutta Justine on päättänyt ottaa itselleen kaiken, mitä hänelle kuului aina intohimoista rakkautta myöten, joten Hans Peter:

Jostain kaukaa hän kuuli Justinen huudon, Justine ratsasti hänen päällään kuin eläin, iski kantapäänsä hänen kylkiinsä ja huusi suoraan kohti kattoa.

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kirjavalas

*****

Dekkarit Leena Lumissa