meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä.
Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden - ?
- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)
Taiteilijan siveltimellä molemmat tehty: runo ja kuva! Kiitos Leena <3
VastaaPoistaKikka, kiitos<3
PoistaMeriluoto on osunut toukokuun ytimeen. Suloista toukokuun viikonloppua sinulle Leena!
VastaaPoistaCheri, täydelleen. Kiitos samoin sinulle<3
PoistaIhanaa Aila Meriluotoa ♥
VastaaPoistaIki-ihana Aila♥
PoistaOnko sinulla Laismaalausta?
Taas mahtava kuva/runoyhdistelmä.
VastaaPoistaAllu, kiitos <3
PoistaAila Meriluoto on niiiin rakastettava runoilija Kiitos Leena
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä. Ole hyvä ja kiitos, Riitta<3
PoistaKiitos Leena-IhaNainen! ♥♥♥
VastaaPoistaOle hyvä, Aili-IhaNainen!♥♥♥
PoistaIHana runo!
VastaaPoistaKatarooma, kiitos<3
PoistaLuonto ja meri minulle, suurinta ja kauneinta taidetta. <3
VastaaPoistaTiia, sama täällä<3
PoistaImen tätä kevättä kaikkien menneitten kevien edestä. Ei haittaa, vaikka vähän lämpenisi, mutta näinkin on hyvä. Vehreys. Puhtaus. Linnun laulu.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, eikö olekin ihmeellistä aikaa. Illat aina ihanimmat...Tämä on nyt jotenkin niin täydellistä, vehmasta vihreää, uuden alkua, valomyrskyä, herämme ja nukahdamme lintuihin...Ystäväni, joka on oikein kesäihminen, menetti tällä viikolla isänsä ja sanoi, että ilman tätä kevään voimaa, hän ei olisi selvinnyt. Seisoin äsken partsilla ja katselin järvelle, vielä näkee. Mukavaa viikonloppua<3
Poista