sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.
Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä!"
Hänen kätensä kosketus
on hyväilystä etäällä...
Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.
Viulujen alakuloiset äänet
laulavat usvain noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva Päivi Koivuranta
Kaunis ja vähän alakuloinen runo...
VastaaPoistaKikka, juuri sitä. Kaunis alakulo kuin muiston tomu...
PoistaUpea Anna!
VastaaPoistaVoin kuvitella millaisissa musiikkitunnelmissa olet tämän tänne valinnut.:)
Sanna, upea, upea Anna!
PoistaTai millaisissa vuodenaikatunnelmissa...Haluaisin kylpeä Annan runoissa!
Kaunista:)
VastaaPoistaJael, kiitos.
PoistaLuin muuten tänä kesänä Anna Ahmatova Fontankan talossa. Tai se on vieläkin minulla lainassa. Runot on vielä tutkimatta, paitsi ne, joita olet laittanut tänne.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, se on yksi kauneimmista kirjoista kaikellaan. Tiivistetty elämäkerta, runot ja ne upeat kuvat.
PoistaNiin kaunista, Anna on ihana! -Taru
VastaaPoistaTaru, täysin samaa mieltä.
PoistaKauniin haikea muistikuva. iho ei unohda ja sydän tykkää kun tunnelma sen rauhoittaa. En koe surua vaan muiston kaipausta ♥
VastaaPoistaSirkkis, kaunis kaipaus ♥
PoistaRauhoittava kuva ja koskettava teksti. Haikeuden jälkeen tuli onnellisuus.
VastaaPoistaMukavaa viikonlopun jatkoa!!
Merja, eikö vain. Sama täällä, mutta seuraava bloggaus viekin sitten rauhan...
PoistaKiitos samoin!
Rakkaus siihen monesti sisältyy myös haikeuden tuskaa. <3
VastaaPoistaTiia, kuten vaikka tässä: "Sydän on yksi, sen kotipaikka kahtaalla, kohtalona suru vanhuuden päiviin saakka." <3
Poista