Chloen ensimmäisenä koulupäivänä Madeleine kärsi
hirvittävistä PMS-oireista. Hän yritti turhaan sivuuttaa ne, mieliala on oma
valinta, Madeline sanoi itselleen keittiössä ja nakkasi suuhunsa
helokkikapseleita kuin Valiumeja (hän tiesi, ettei siitä ollut mitään hyötyä,
koska helokkia oli tarkoitus käyttää säännöllisesti, mutta hänen oli pakko
yrittää jotakin, vaikka riivatut kapselit olivat todennäköisesti pelkkää
rahanhaaskausta). Huono ajoitus suututti Madelinea. Hän olisi halunnut syyttää
tilanteesta jotakuta, mieluiten enstistä miestään, mutta ei keksinyt, miten
Nathan voisi olla vastuussa hänen kuukautiskierrostaan. Bonnie hoiteli
naiseutensa virrat ja vuorovedet tanssimalla kuutamossa.
Australialaisen Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet (Big
Little Lies, WSOY 2015, suomennos Helene Bützow) vangitsi minut valtoihinsa
täydellisesti ja tarvitsin tätä juuri nyt! Takuulla
tiedän, että olen nauttinut ja kirjan funktio saa olla Iso Viihtymys. Laadukasta viihdekirjallisuutta, jota luin himolla aamukolmeen ja nautin joka
hetkestä!
Olen aikaisemmin lukenut Moriartylta Hyvän aviomiehen ja
sekin riemastutti minua, vain loppu olisi saanut olla vähän toinen, mutta sehän
on vain makukysymys. Nyt Mustat valkeat valheet panee paremmaksi ja tämä on juuri sellainen ihmissuhdedraama, jossa saa sekä nauraa että itkeä, vähän
jännittääkin ja myös kauhistua, sillä
Celeste yritti palauttaa mieleensä, miksi oli varannut ajan.
Urheilukarnevaalit olivat olleet samana päivänä.
Se liittyi jotenkin siihen, kuinka huvittuneelta Perry oli
näyttänyt, kun Josh oli kysynyt hänen kaulassaan olleesta jäljestä. Sitten
Celeste oli palannnut urheilukarvevaalista ja kadehtinut siivoojiaan siksi,
että he nauroivat. Hän oli lahjoittanut kaksikymmentäviisituhatta dollaria
hyväntekeväisyyteen.
Mustat valkeat valheet pyörii tiiviisti Pirriween koulun
ympärillä sekä oppilaiden että heidän vanhempiensa elämässä. Koululla on hyvä
maine ja nollatoleranssi koulukiusaamisen suhteen. Heti ensimmäisenä koulupäivänä tapahtuu
kuitenkin jotain niin rajua, että syyllistä aletaan etsiä ihan noitavainon
tyyliin vaikka kyse on viisivuotiaista lapsista. Vanhemmat jakautuvat kahtia ja
kirjan värikkääksi kolmikoksi muodostuu paikkakunnalle vasta saapanut Jane,
Ziggyn nuori yksinhuoltajaäiti, upea,
rikas kaunotar, kaksosten äiti Celeste sekä räväkkä, temperamenttinen Madeline,
jolla on tytär Abigail edellisestä avioliitostaan Nathanin kanssa, tytär Chloe
Edin kanssa sekä epämääräinen kasa kaunaa Nathanin uutta viherpipertäjävaimoa
Bonnieta kohtaan. Miten epäoikeudenmukaista, että Nathanin ja Bonnien lapsi
tulee samalle luokalle Chloen kanssa! Kaiken huipuksi Abigail haluaa muuttaa
isälleen ja Madelinen verenpainetta nostaa ennen niin välinpitämättömän Nathanin
puuhailu koululla ja selvästi yritys päästä vuoden isäksi.
Jos kuulostaa kovin keveyltä, niin ilmoitan, että
kermavaahtoa tämä ei ole. Moriartylla on
uskomaton kyky terävöittää kerrontaansa just kun lukija luule lukevansa vain
tiukoista ja hyvin tosissaan olevista äideistä, joiden kaikki lapset ovat
erityislahjakkaita tai ainakin erityiskauniita. Kirjan naiskolmikko vaikuttaa
heterogeeniseltä ’kolmelta muskettisoturilta’, mutta juuri heidän
erilaisuutensa, saa heidät täydentämään toisiaan. Toisaalta heillä kaikilla on kannettavanaan
jotain erityistä repussaan, joten mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää.
Luin mitä kirjasta sanottiin takakansitekstissä ja minusta
USA Today osuu napakymppiin:
”Moriartyn romaanin lukeminen on vähän kuin joisi pink cosmo
–coctailia, arsenikilla terästettynä. Mustat valkeat valheet on hauska,
hurmaava ja paikoin järkyttävä lukukokemus.”
Mikä ihme viehätys Australian naiskirjailijoissa on, sillä
ensin etenkin Kate Mortonin Paluu Rivertoniin ja myös Hylätty puutarha, sitten
olen jo vuosia lukenut joka suvi ainakin yhden Jacquelyn Mitchardin kirjan
uudelleen. Useimpaan kertaan taitaa olla luettu Onnen mahdollisuus.
Liane Moriarty hallitsee tyylin, jossa kepeys muuttuu
laaduksi, totuus valheeksi, rakkaus vihaksi, epäilys ystävyydeksi, aurinko varjoksi, varjo toivoksi, suudelma lyönniksi, limonadi samppanjaksi, farssi
tragediaksi. Lukija vain toivoo kirjan jatkuvan sateenkaaren tuolle puolen ja
tajuaa, että Mustat valkeat valheet on kirjallinen vastine leffalle, jota
katsotaan aina vain uudestaan oli se sitten Jutun loppu (The End of The Affair) tai Jotain annettavaa (Something’s Gotta Give). Tuskin
jaksan odottaa kirjasta tekeillä olevaa Nicole Kidmanin tähdittämää elokuvaa!
”Ollaanko siellä juovuksissa?” rouva Ponder sanoi.
Sateen juovittama ikkuna oli koulun ulko-ovien tasalla, ja
yhtäkkiä sisältä alkoi lappaa väkeä. Valonheittimet valaisivat ovien edessä
olevan kivetyn alueen niin, että se oli kuin näyttämö. Sumupilvet tehostivat
teatterimaista vaikutelmaa.
Kaikilla naisilla oli pitkä musta puku, valkoiset hansikkaat
ja kaulaa myötäilevä helmikaulakoru. Miehet puolestaan olivat valinneet
esikuvakseen Elviksen kypsässä iässä. Naiset olivat kauniita. Miesparat
näyttivät pelkästään naurettavilta.
Rouva Ponderin katsoessa yksi Elviksistä mottasi toista
leukaan. Eräs Audrey hautasi kasvot käsiinsä...
”Pitäisikö soittaa poliisi?” rouva Ponder pohti ääneen,
mutta kuuli kaukaa sireenin ulinan, ja samaan aikaan joku nainen parvekkeella
alkoi huutaa huutamasta päästyään.
*****
Aussikansi, olkaa hyvät!
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Mari a Tuijata Amma Kirjakaapin kummitus Katja
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Mari a Tuijata Amma Kirjakaapin kummitus Katja
Olen lukenut tästä paljon kehuja, mutta sinun juttusi sinetöi sen, että tämän luen kun tarvitsen seuraavan kerran kirjavälipalaa, sellaista laadukasta!
VastaaPoista<3
Katja, kiva kuulla, lupaan ettet kadu;)
Poista<3
Olipa hyvä kirjoitus ja taas sait minut kiinnostumaan tästä... :)! Viihdettä arsenikilla tarvitaan aika ajoin!
VastaaPoistaBleue, kiitos<3 Jos luet tämän, anna minulle pikkuvinkki ellei minusta kuulu, sillä olisi kinnotavaa kuulla, mitä muut ovat tästä mieltä.
PoistaMinustakin tämä oli jopa edeltäjäänsä parempi! Iso Viihtymys todella! Harmi kun itse en ainakaan ole muihin vastaaviin teoksiin törmännyt. Onhan niitä varmasti, mutta arastelen vähän genreä :) Tällaiset piristävän kummasti lukueloa!
VastaaPoistaAnnika, täysin samaa mieltä. Kävin lukemassa tekstisi ja olemme kirjoittaneet hyvin samansuuntaisin painotuksin ja yksi sitaattikin sama. Voisikohan ajatella että on viihdekirjallisuutta ja viihdekirjallisuutta. Ihan kuin olisi saanut jonkun vitamiiniruiskeen!
PoistaJos/kun tämä on Hyvää aviomiestä parempi ja hauskempi, niin kyllä jo syyhyttää saada tämä kirja luettavaksi =)
VastaaPoistaBirgitta, tämä on! Eihän sulla ole kiirettä...tämä lähtee Valistse Kaunein Kansi -arvontaani...;)
PoistaLeena, hankin tämän jo viime kesänä e-kirjajulkkarialesta, mutta lukeminen on vain jäänyt ja jäänyt... Varmasti tämän syksyn aikana tartun Mustiin ja valkoisiin!
VastaaPoista<3
Kaisa Reetta, kuin virkistävä kylpy, sukellus öiseen mereen. Käytä kun tarvitset virkistystä! Olisin muuten voinut heti perään voinut lukea toisen yhtä piristävän;)
Poista<3
Olipa koukuttava kirja! Minustakin kirja oli kovin virkistävä lajissaan. Äityidestä ja parisuhteista siinä oli kaikenlaista sanottavaa. Hyvä kattaus!
VastaaPoistaTuijata, ehdottomasti! Kuten eräs naistenlehti kirjoitti: "Keveysti kirjoitettu rankoistakin aiheista." Keveys voisi tarkoittaa tässä vaikka nopealukuisuutta tms. Tämä on jopa parempi kuin edellinen eli Hyvä aviomies. Kattaus joka kuulemani mukaan on houkuttanut monia.
PoistaTämä oli kyllä todella mielenkiintoinen kirja. Kevyt luettava, mutta todellakin aiheeltaan koskettava. Loppua kohti kirja otti hienosti otteen lukijasta ja viimeisiä sivuja malttoi tuskin odottaa =)
VastaaPoistaSuurkiitokset ihana Leena <3
Birgitta, eikö vain. Kevyttä luettavaa, mutta rankkaa aihetta, Minusta hyvin tarkka läpileikkaus tiettyihin naisiin jossakin...:) Ja sitten ne miehet...
PoistaOle hyvä Ihanainen >3