Joulu on usein idyllisen ja lumoavan joulutunteen odotusta.
Sen tunteen, että saisi kokea aidon joulufiiliksen, sellaisen kuin oli
lapsuuden jouluissa. Kaikki on joulutäydellistä ja rakkauden ympäröimä perhe,
jolla on kystä kyllin ja mieli iloinen. Nauru sekoittuu joulumusiikkiin,
kynttilät lepattavassa tanssissaan ja ulkopuolella ehdottomasti paljon lunta,
sillä ilman lunta joulu ei ole White Christmas.
Toisaalta, kun oikein tarkkaan alkaa muistella, niin ehkä
tulee mieleen muitakin asioita. Oliko yhtenä tai kahtena vuonna niin ruma ja
toispuoleinen kuusi, että äiti alkoi itkeä ja isä lähti töistä uupuneena vielä
pimeään etsimään parempaa? Oliko muutaman kerran anoppilan joulu, jossa oli totuttu
kartanotasoiseen menoon, koska anoppi niin halusi, mutta just kun tuli
joulurauhan julistus, anoppi sai hermoromahduksen? Ja muistatko sen joulun, kun
sisältä löytyi hiiri? Halusit sille oman tilavan laatikon ettei hiiriparka vain
joutuisi kylmään yöhön...Miten se hiiri sitten katosikaan, äiti sulkeutui
makuuhuoneeseen, minä itkin ja isä juoksi kalsarit jalassa, koska oli varma,
että hiiri oli hänen housuissaan...
Pirjo Suvilehdon ja Sari Kantolan Sitä joulua en unohda
(Avain 2016) kertoo 24 kalenteriluukun tarinoita erilaisista jouluista. Näissä
jouluissa eletään jännityksessä, nautitaan herkuista, mutta ollaan myös köyhiä,
kovasti odotetaan ja jopa ratkotaan murhia. Kirjan kuvitus on viehkeän
vanhanaikaista ja mukana on mm. Martta Wendelinin helmiä. Vaahteramäellä
tapahtuu, joulumusiikkia, sata vuotta vanhoja kortteja, muisteloita...Saamme
tuulahduksia erilaisista jouluista kaunokirjallisten henkilöiden ja hahmojen
kautta. Saatamme jopa innostua joistakin jouluista niin, että löydämme
kiinnostavia joulukirjavinkkejä samalla kun hämmästellen tajuamme joulun voivan
olla niin kaukana idyllistä kuin vain voi! Tai ymärrämme, että joulun henki
tavoittaa meidät, vaikka kaikki jouluruoka olisi kadonnut, kuusi rumin ikinä ja
lahjatkin kaikkea muuta kuin toivottuja.
Carl Larssonin perheen joulut on kuvattu idyllijouluiksi,
kuten heidän koko perhe-elämänsä. Kuvassa monihaaraiset kyntteliköt, iso perhe,
piiat ja pöytä täynnä herkkuja. Jouluherkkumieleni pelästyy, kun luen tarinan
Katharina Schaderista, joka 1647 osti talon Spessartin metsästä ja perusti
sinne leipomon. Katharina menestyi hyvin ja kehitteli etenkin piparkakkujaan.
1970-luvulla saksalainen opettaja Hans Traxler kiinnostui sadusta Hannu ja
Kerttu, jonka jäljet johtivat Katharinan kohtaloon...Minä järkytyin, sillä niin
monta kertaa olen esittänyt Kerttua eikä tämän sadun alkuperästä ollut tietoakaan. Tosin meidän näytelmäkin oli niin pelottava, että jouduimme siitä sitten luopumaan, koska pienimmät katsojat alkoivat saada pahoja painajaisunia.
Onneksi Sitä joulua en unohda jouluissa on köyhimmälläkin
jotain lämpöä ja ravintoa yllä olevasta riipaisevasta kuvasta huolimatta.
Muistan miten olen itkenyt Tulitikkutytön kohtaloa ja miten paljon olen
nauttinut Vaahteramäen Eemelin tempauksesta kunnan vaivastalon asukkaiden
puolesta. Eemelin äiti laittaa vaivaistaloon herkkuja koriin, että heilläkin
olisi jouluna syötävää pöydässä. Kauhea Komentoora kuitenkin sieppaa herkut ja
piilottaa itselleen. Eemeli kuulee tästä ja päättää toimia. Tapaninpäivänä
Eemeli hakee vaivaistalon asukkaat Komentooraa lukuunottamatta heille syömään
vanhempiensa ollessa muualla. Eemeli ja Pikku-Iida kantavat kaikki talon herkut
pöytään: vadillinen palttua, vadillinen silavamakkaroita, vadillinen sylttyä,
vadillinen lihapullia...vati jossa on joulujuusto, vadillinen siirappileipää,
haarikallinen katajanmarjajuomaa, kannullinen maitoa, kuohollinen riisiryynpuuroa,
kehlollinen juustokakkua...maljallinen inkivääripäärynöitä...
Köyhän joulussa myös Teuvo Pakkala muistelee lapsuuden
joulujaan, ja miten Oulun keskustassa lapset kävivät kerjuulla. Sillapään
teoksessa Taatan joulu Taata kuvailee lapsuutensa jouluja, joissa ei ollut
tarpeeksi ruokaa ja monilla oli puutetta myös lämpöisestä yösijasta.
Jännittävässä joulussa kohtaamme Henning Mankelin ja Håkan
Nesserin kirjoittamassa joulutarinassa suositut dekkarihahmomme eksyksissä.
Wallander ajelee jossain Kasselin pohjoispuolella, lunta sataa rankasti ja
yösijasta ei ole tietoa. Hän pelkää joutuvansa viettämään joulun autossaan,
kunes löytää pieneen kylään ja sen ravintolaan. Siellä hän tapaa toisen
ruotsalaisen poliisin Van Veeterinin, jolloin Wallander toteaa:
Rikoskirjailijat ajavat usein harhaan.
Ravintolassa on myös kaksi kirjailijaa, joiden kanssa
poliisimme päätyvät pelaamaan korttia ja sitten...
Kirjassa muistetaan eläimiä eli on Eläinten joulu, jossa
Eemeli Etelälahden ruonossa Jyvä pieni varpuselle:
Jyvä pieni varpuselle
heitä, lapsi kulta;
silloin kauniin joululahjan
rakkaus saa sulta.
Myös Maisema saa oman lukunsa ja senhän me tiedämme, että
sen soisi jouluna olevan lunta tulvillaan. Einari Vuorelan runossa on kuutamo
ja suksien latu. Poika katsoo ulos ikkunasta, johon muodostuu jäinen
kultakukka:
Lapsi katsoo kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamolla.
Omat lukunsa saavat myös Joulukuuset, Joulukirkko, Valo,
Lahjat, Kaupungin joulu, Tontut, Joulun historia ja Varjojen joulu, joka on pääosin
sota-ajan joulua. Muistelemassa ovat Eeva Kilpi, Erkki Palolampi, Minna Canth
novellinsa Lehtori Hellmanin vaimo kautta ja kirjailija Aino Kallas ja
kriitikko Anna-Maria Tallgren kirjeidensä kautta. Musiikissa saamme vahvan
viittauksen Kurt Vonnegutin romaaniin Äiti yö, jonka päähenkilö on...
Kuten tämän runsaan, antavan ja ehdottomasti uudenlaisen
joulukirjan tekijät kertovat esipuheessa valinneensa kaunokirjalliset tekstinsä
henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan, samoin olen tehnyt minä eli poimin
teille rusinat pullasta oman makuni mukaan. Olisin halunnut kertoa enemmän
Waltarista, Topeliuksesta ja Hietanimestä, mutta tila ei anna myöten, joten ostakaa tämä
kirja itsellenne, jos haluatte lukea, miten moninaisia joulut voivat olla.
Kertojia ja tarinoita on paljon, lähteet ja lukemisto erittäin runsas eli
jokaiselle jotakin ei niin täydellistä. Ei kannata itkeä, että ei tuntenut
joulun henkeä, tai että herkkupöydän juustot ovatkin väärät tai pateen pitikin
olla viherpippuripateeta. Joustoa!, joustoa!, joustoa!, tietäsittepä, mitä
meillä tapahtui viime jouluna, mutta nyt sille jo nauran. Edellisjouluinen
tapaus vähän harmittaa, kun keskustelu oli niin vilkasta, että joku huitaisi täyden
punaviinilasin, josta punkku sitten valahti valkoiselle matolle. Mitä sille
voi, jos koko perhe puhuu paljon ja vielä käyttää käsiään! Nyt on hankittu
matalampijalkaiset viinilasit...
Erilaisen joulukirjan henkeen haluan lopettaa lukuun
Erikoisia tapahtumia, jossa tapahtuu vaikka mitä, mutta eräs tapaus on aika
läheinen minulle eli Catherine Cooksonin kirjassa Katie – kaidan tien kulkija,
päähenkilö synnyttää lapsen jouluna. Meidänkin kuopuksemme on joulun lapsi,
heti joulun jälkeen syntynyt. Paras joululahja ikinä! Lopetuksen kunnia lankeaa
nyt kuitenkin Jaana Taposen romaanin Lalalandia ystävyksille Lenille ja Emmalle,
jotka vuoden lähestyessä loppua pohtivat elämäänsä. Valintani on huumoria ja
sitä, että pidän tämän kirjan raikkaasta otteesta, mutta tehän tiedätte:
Ihailen joutsensuhteita! Totuus on kuitenkin, että se oli joulun aikaa, kun
pohdiskelin nuoruuden avioliittoni päättämistä eli joulu tuo tunteet pintaan. Emma
ilmoittaa miehelleen eroaikeistaan jouluaaton aattona. Leni puolestaan siirtää
muutamaa päivää ennen jouluaattoa miehensä tavarat vuokraamaansa asuntoon,
miehen ollessa (jälleen kerran) pitkällä työmatkalla...Jo jouluaattona on Lenin
osalta kaikki valmista:
Leni kurottui ottamaan suklaakonvehdin, sormeili sen
hopeapaperista pois ja sujautti suuhunsa. Heti perään hän siemaisi suun
täydeltä mantelilikööriä, nautti makujen sekoittuessa, alkoholin höyrystyessä
ja täyttäessä nielun ja nenän. Hän istui syvällä sohvassa pihkalle ja puulle
tuoksuvan kimaltelevan joulukuusen vieressä ja yritti tihrustaa kynttilöiden
pehmeässä valossa kirjaa, jonka oli ostanut itselleen joululahjaksi. Joulurauha
oli laskeutunut olohuoneeseen.
Onpa ihanan tuntuinen joulukirja, ja erilainen. Tämän haluaisin itselleni!
VastaaPoistaKiitos Leena tästä postauksesta ja ihanaa joulun odotusta ♥
Minttuli, juuri noin, ihana ja erilainen. Minäkin haluaisin, mutta päätin kääriä tämän nyt ystävälleni, joka on vähän uupunut jouluihin. Tästä kirjasta saa virkistystä ja voi huomata, että kaikki ei voi eikä tarvitse olla täydellistä ja hupsutuksetkin voivat olla osa joulua. Ostan tämän itselle sitten, jos kohtaan alessa. Tässä oli niin ihania nuo kirjalliset viittaukset, että siksi tätä kaipaan, mutta saan paljon iloa juuri lahjojen antamisesta ja onneksi ystäväni on tosi kirjallinen ihminen eli hän saa tästä paljon irti.
PoistaOle hyvä ja kiitos samoin ♥
Kiitos jouluisista ajatuksista - ja kuvista. Kirja kuulostaa sellaiselta,, että siihen voisi tutustuakin, vaikka joulukirjat eivät sinällään ole sellaisia, että hinkuaisin niiden pariin. Ehkä minä en ole niin jouluihminen, vaikka haluaisinkin vielä kokea sellaisen perhejoulun, lapsuuden joulun, jossa kaikki olisivat yhdessä ja yhtä yksilöinäkin.
VastaaPoistaAino, ole hyvä<3 Tämä sopii myös vähemmän jouluhullulle eli täynnä jännittäviä viittauksia jouluun ja monet kuuluisuudet tai kirjojen hahmot joulun kulisseissa.
PoistaMinä olen sataa jouluihminen, enkä halua, että joulu on vain yksi tai kaksi päivää, vaan viipyilevien, lumottujen päivien ketjua...Toivottavasti saat mitä toivot!♥
Oi, varmaan ihana kirja näin jouluihmiselle.
VastaaPoistaAllu, kijralliselle jouluihmiselle!
Poista<3
No, nyt löytyi ensimmäinen asia joulupukin listaan, kun Linn Ullmanninkin menin jo itse tilaamaan, että varmasti saan. Mies sitä listaa kohta kuitenkin kohta kyselee. Toivottavasti tätä saa kirjakaupoista. 🎅🏻
VastaaPoistaJoululainen, tämä on todella kiehtova kirja, eikä yhtään jouluruokia:) Tämän pitäisi nyt olla kaupoissa.
Poista<3
♥ Tämä on kyllä monipuolinen kirja - sopii kaikille joulun ja kirjojen ystäville.
VastaaPoistaKatja, just käärin lahjapakettiin. Haluan piristää ystävääni, jolle idyllijoulut eivät juuri nyt maistu. Ostan tämän itselle, jos löydän alesta, sillä tämä on hirveän raikas tuulahdus perinteisten joulukirjojen joukossa!
Poista<3
Onpa siinä laidasta laitaan sisältöä. Kiva pistaus kaiken kaikkiaan ❤
VastaaPoistaJane, monipuolinen jouluteos. Kiitos ♥
PoistaIhana kirjan sisältö, mutta en tykkää kansikuvasta, siinä ei ole mitään jouluista.
VastaaPoistaTuli mieleen yksi joulu, kun kuusenhakijat toivat valtavan ison, harvan ja leveän kuusen meille ja meidän joulukoristeet riittivät vain pienelle alueelle. Yöllä kuusi oli kaatunut. Tempasin kuusen kartanolle ja lähdin ostamaan kuusikauppiaalta kuusen, joka oli täydellinen tuuhea, tummanvihreä ja latvassa oli käpyjä. Se kaunis kuusi oli minulle ja lapsille todella tärkeä. Jouluun kuuluu kuusi.
Mai, ehkä kirjan kansi kuvastaa vaikka pula-ajan joulua tai köyhän joulua tms. Veinkin tämän faceen Larsson -kuvalla:)
PoistaMai, teillä olikin vaarallinen joulu:) Me varasimme eilen jalokuusemme. Jalon siksi, että haluamme kuusen, joka kestää varisematta 3 viikkoa, ei haise, eikä aiheuta perheen 3 astamaatikolle allergiaa. Vain yksi löytyi enää ja se on pinenen pieni. Nyt kun R. lähtee sitä noutamaan, toivon, että hän löytää isomman kohtuuhintaan, sillä minun vuosia keräämäni kauniit, tarkkaan ahrkitut koristeet eivät mahdu puoletkaan siihen minikuuseen:) Eli ihan päinvastoin kuin teidän jättiläinen. Toivon, että meillekin saapuu nyt just se sopivan kokoinen kuusi, ettei mun tarvitse katsoa sitä kääpiötä isossa olkkarissa.
Jouluun kuuluu kuusi!<3
Katselin noita kuvia ja juuri Larssonin kuvan olisin valinnut minäkin. Hekin olivat aika köyhiä, mutta kuvista välittyy värikylläinen lapsiperhe. Perheen äitihän oli onneksi monitaituri ja teki kankaat, vaatteet, sisustuksen, huonekaluja ym. Kynttilöitä piti olla, koska ei ollut sähköä. Larsson kuvasi omia lapsia muina henkilöinä, joten uskoisin kuvan piiankin olevan hänen oma tyttönsä. Larssonin kotitalo on museo, jossa haluaisin käydä.
PoistaMinullakin on joitakin puisia kuusenkoristeita, käsinmaalattuja, vuodesta toiseen vaalittuja.
Mai, tuo vikakin on aika kiva...Olen lukenut, että hän oli monipuolinen nainen.
PoistaMinulla on jo 40 vuotta sitten Tukholmassa asuvalta ystävältä saatu Larsson -tarjotin ja se on hyvässä iskussa varmaan vielä toiset mokomat, koska ei ole muovista eli kuva on kaunis ja säilynyt.
Minulla on vähän addikti joulukuusenkoristeisiin: Niitä ei tarvitse olla paljon, mutta mieluusti ne saavat olla aika kauniita. Ostin monta vuotta sitten 'Romanovien kävyt', jotka ovat jotain hopeajäljitelmää ja niissä on kuin kirkkaita ja punaisia timantteja, mutta on myös Aarikan pikkutonttuja. Kivaa, eikö vain!
<3
Leena, toistaiseksi olin onnistunut olemaan ostamatta yhtään uutta joulukirjaa. Jouluihminen kun olen, tämän tilasin. Kiitos Leena esittelystä!
VastaaPoistaMuistoissa on erilaisia joulua, joista vaikea olisi nimetä sitä parasta. Lämmöllä muistelen myös jouluja, jolloin oli työssä.
Ihanaa joulun odotusta ja leppoisia valmisteluja!
Marjatta, miten sinä nyt noin:) Ole hyvä ja kiva kuulla, että pidit<3
PoistaMuistan monet joulut että perhe oli töissä tai itse olin myös. On monenoloisia jouluja, mutta suurin osa kultaisia jouluja, kaivattuja.
Kiitos samoin sinulle!<3
No niin - sieltähän se sitten tuli. Joulukirja ostoslistalle. Näin käy, kun antaa pirulle pikkusormen. Minulla ei ole ennen tätä joulua ollut yhtään joulukirjaa. Nyt Hopeapeilin joulun rinnalle on ihan pakko ostaa tämä sinun kuvailemasi - sen verran houkuttavia olivat otteesi;)
VastaaPoistaArja, tämä on hankinnan väärti. Minä taas keräilen joulukirjoja:) Tämä tosin lähti nyt lahjaksi, mutta taidan ostaa joulun jälkeen itselle oman. Tämä on erilainen joulukirja: Yhtään ei nyt tehdä joulun ruokia vaan koetaan niitä jouluja, joista ei usein kerrota, mutta saatetaan perheen kesken kauankin muistella. Pohja on kaunokirjallisuudessa, joten kiinnostavuus on taattu. Kiitos<3
PoistaLeena, kyllä onnistut viehättävästi nostattamaan joulutunnelmaa ja viehättymään esittelemästäsi kirjasta! Joulu houkuttaa nostalgiaan, sille on tilaa, niin on myös joulukirjoille.
VastaaPoistaTuija, joulumaanikot ovat sellaisia: Kiitos<3
PoistaJoulu tosiaankin tuo tunteet pintaan, mutta niistäkin on niin moneen lähtöön ja tämä kirja paljastaa niitä kaunokirjallisuuden kautta.
<3
Joulukirja onkin jäänyt tänä vuonna lukematta, oliskohan se tämä... Vahvasti houluttelit, täytyy pistäytyä puodissa tutkimassa asiaa. Kiitos tästä, Leena <3
VastaaPoistaKareta, se olisi tämä, jos haluat kokea erilaisen joulun, monta erilaista joulua. Ja kuvat ovat todella vanhoja, ihastuttavia, eikä yhtään kokata.
PoistaOle hyvä Kareta <3