Toivotan teille kaikille lumen timantteja, tähtisadetta, puuterilunta ja kaikkea toivomaamme todeksi vuodelle 2017!

Tässä kohtaa piti olla juttu viime vuoden tyyliin, mutta olen ihan voimaton/saamaton. Ensin oli Lumimies flunssassa ja sitten se tuli minuun. Se alkoi jo jouluviikolla ja annoimme nuorillemme varoituksen, josta he viis veisasivat. Jotenkin selvisimme joulusta, mutta nyt olen vain väsynyt. Neljä vuotta olen elänyt vilustumatta kiitos mm. runsaan D:n syömisen, mutta nyt ei auta. Takana on myös vuosi, jota en jää kaipaamaan, sillä kuten tiedätte, liikaa on tapahtunut ja sitten on jotain kertomattakin. Kaikki aikanaan. Päätin nyt sitten olla terveesti itsekäs ja vain levätä. Miettikää nyt, että tämä nainen ei jaksa edes lukea...En usko itsekään tätä todeksi.

Ja suunniteltu yllätykseni teille meni pilalle. Odotin niin kiihkeästi paljon lunta. Olisin antanut Lumimiehen kuvata tämän kuvan uusiksi! Miettikää nyt vähän: vuosia välissä, ei enää Olgaa, ei enää otsatukkaa, mutta muuten olisi yritetty samaa. Eri korvikset, eri meikki, sama lumen leikki...Lumikeijutkaan eivät olleet puolellani: Vain ohut jäinen, valkoinen kalvo peittää kaiken. Tämä kuva on otettu eräänä jouluna, joten tuskin jaksan tähän enää keväällä innostua. Aion nukkua kuin Ruusunen kunnes alkaa sataa kevään uusia kirjoja. Joukossa on muuten eräs, jonka takia jatkoin blogiani silloin kun olin jo lopettaa...En paljasta, en paljasta! Minä vain vartosin ja sitten sain tietää, että tulevana keväänä se ilmestyy...Vain kustantaja ja kirjan tekijä tietävät, mikä kuume minulla nyt on.

Vaikka yskittää ja uuvuttaa, niin naisista, jotka lukevat ei ikinä tiedä. He voivat yllättää tavalla jos toisella. Lähiyllätykseni on se, että aion raahautua R:n kanssa katsomaan niitä lukuisia elokuvia, joita meillä on näkemättä ja jäihän meiltä tänä jouluna katsomatta joululeffojen klassikko

Eräs joulutarina, joka on yksi parhaista. Kun toiset katsovat joka vuosi Lumiukon, me katsomme Eräs joulutarina. Matka leffateatteriimme on vain raput alas ja huomenna se alkaa. Herkkujakin on koossa ja hiukan alkaa jo tuntua siltä, että voisi maistua. Leffoja tuli myös lahjaksi, joten katsottavaa riittää.

Kummikoiruutemme perhe muisti meitä tällä kortilla, jossa Lunamme istuu oikealla. Sitten on hänen äitinsä Ninni, isänsä Easy ja siskonsa Lulu. Kiitos Lunan hoviväelle monesta ja hyvää uutta vuotta♥

Kiitos 'lapset', että halusitte tulla tänne kotisaarelle, vaikka tautivaroitus annettiin. Joulu ilman teitä olisi kuin se tylsä pihapolku ilman ehtoista emäntää. Ihana vävy, ihanin tytär ja hauskat koiruudet♥ Ja rakas oma mussukkani, joka hollasi sen illan, kun tämän naisen kaatoi flunssa♥

Ihana vävymme Sami♥ Ainoa joulukuva, jossa näkyy kuusikin ja valkoinen, kukkiva joulukaktus. 

Kiitos siskolle vuoden naurusta♥ On lupa kertoa! Muistattehan, että äiti ja Merja olivat täällä syyskuussa. Päätimme sitten mennä sunnuntaina Viherlandiaan sekä kasveja 'katsomaan' että syömään. Siskoni raahaa usein olkapäällään sellaista valtavaa laukkua. Minä ja Merja olimme menossa katsomaan luumupuita ja äiti vävynsä kanssa hortensioihin. Minä kuljin edellä ja yhtäkkiä kuulin kaamean kiljunnan ja samanaikaisesti tunsin, miten koko takapuoleni eli farkut kastuivat. En tajunnut ottaa jalkoja alleni vaan käännyin katsomaan, mitä pikkusisko kiljuu....mikä virhe! Valtava vesisuihku kasteli kashmirponchoni! No, Merjan laukku oli onnistunut avaamaan kasvien kasteluhanan täysille ja siinä me seisoimme kuin toopet paitsi minä aloin kiertää hanaa kiinni. Merja yritti vaatia hakemaan hänelle kuivia vaatteita, mutta äiti, joka tuskin naurultaan pystyi puhumaan, laittoi kuopuksen vessaan täyttämään housut käsipaperilla ja antoi vielä muovipussinkin....Minä puristelin liikoja vesiä ponchostani ja mietin, miten turhaa on edes yrittää olla lady tässä seurassa. Söimme herkullisesta noutopöydästä ja keskityimme nauttimaan. Jotenkin Lumimies alkoi pitää outoja ääniä ja sitten hän totesi, että 'katsokaa Merjaa'. Siellä siskoni käveli tyynesti ottamaan lisää ruokaa samalla kun lahkeesta tippui maahan käsipyyhkeitä ja farkun vyön yläpuolelle alkoi nousta muovipussi. Yritimme vaieta, mutta emme kauaa voineet, sillä tilannekomiikka oli niin vahva. Onneksi siskon pokka piti kaikkien katseet ja etenkin meidän naurumme!

Kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta♥ Kiitollisuutta ymmärrän tuntea, sillä niin paljon olen saanut teiltä välisarjan kesäni aikana ja sen jälkeenkin. Kiitos, että olette innoittuneet kirjoista ja kiitos monista innoittavista palautteista♥

Toivotan teille kaikille tähtisadetta, lumen timantteja ja puuterilunta vuoden vaihteeseen ja kaikkea toivomaanne todeksi vuodelle 2017♥

Leena Lumi

Happy New Year

urpiaiskuva Pekka Mäkinen