torstai 9. helmikuuta 2017
Onneksi en ole sisustusbloggaaja....
Jaksan aina ihmetellä ja ihailla sisustusbloggaajien viitseliäisyyttä. Miten jaksaa stailata, suunnitella ja sitten vaihtaa ja taas alkaa alusta. Kahdeksaan vuoteen mahtuu kirjablogiinkin joitakin kuvia, mutta ne ovat enemmänkin tilannekäynnisteisiä eivätkä lähde jostakin sisustustyylistä.
Keittiöremontti inspiroi kuvailuihin, joista toiset kuvat olivat mitä olivat ja toisia katselee vieläkin ilolla, että 'tulipa tehtyä!' Kun kovimmasta oli toivuttu alkoi pinkin vallankumous...
Olen puutarhassa innokkaampi kuvaaja: Ja ellei siellä ole vielä kuvattavaa, 'pakotan' kirsikankukat kukkimaan ja kuvaan ne sisällä.
Nyt sain itsestäni irti yrittää kuvata miten raput lähtevät ylhäältä alas eli asumme kahdestaan kahta kerrosta valkoisessa kivitalossamme. Raput ovat jyrkät, mutta varmaan kiitos niiden, toivuin kesän operaatiosta hyvin. Niissä treenaantuu huomaamatta. Siis tuosta, missä on seinällä kynttilälyhdyt, lähtevät jyrkät raput alas. Matkalla on puolipaanelia, jota emme aio repiä pois, vaikka se toisi vieläkin enemmän tilan tuntua. Ei, ei, ja ei. Haluamme kodikkuutta ja jotain pitää säästää alkuperäisten rakentajien jäljiltä. Se säilyttää talon henkeä.
Seitsemän tunnin tuikut palavat harva se päivä tuossa kaiteella ja seinällä. Raput jatkavat matkaa alakertaan, jossa vierasmakkari, uusittu vierasvessa, pyykkihuone, varastot, kellari, saunaosasto ja takkahuone, joka on talvipesämme. Siellä saunan jälkeen katsotaan tallenteelta vaikka Wallanderia tai Syrjäistä maata tai elokuvia DVD:ltä. Nuo ledit...niin...ne eivät ole jouluvalot, vaan ne kulkevat aina tuota puolipaneelin reunaa. Ledmaaniikko olen!
Tuota eteisen verhoa ei tarvitsisi pitää kiinni, mutta se on kaunis kirsikkapuinen sälekaihdin, jonka vain käännämme vuodenaikojen mukaan enemmän auki tai kiinni. Se on aika raskas, joten emme vetele sitä edestakaisin. Näin on hyvä. Verhon takana on iso terassimme ja
syyspesämme, jossa olo vain intoutuu, mitä enemmän illat pimenevät. Nyt on vielä talvipesän eli takkahuoneen vuoro ja sitten alkavat jo puutarhailut.
Takkahuoneessa on sivustavedettävä ja kuten huomaatte, sinisen valtakunta on täällä. Ja puolipaneelin.
punaisen!
Talvella takkahuone on leffailta♥
Saunan jälkeen tietysti...Sauna- ja pesuhuoneremontin jälkeen päätin, että lauteilla käytetään Marimekon suuria pyyhkeitä eikä mitään peffalettejä.
Lauteet ovat vieläkin kuin uudet ja pyyhkeet tietty vaihdetaan kylpijöiden vaihtuessa puhtaisiin. Siellä on jo tyynytkin, vähän isommat, sellaiset pestävät.
Nyt kun ihana joulu on mennyt pois, on kuitenkin vielä aika kynttilöiden, ainahan on niiden aika!, sekä aika pähkinöiden ja Glühweinin. Kuitenkin on jo myös aika
tulppaanien. Niitä on nyt kaikissa väreissä ja kerrottuina sekä papukaijatulppaaneina että yksinkertaisempina.
Bessu toi kevään ensimmäiset esikot, joten tässä ne saavat kera kynttilöiden sulostuttaa levotonta mieltä rauhoittumaan.
Valkoisten, pitkien verhojen takana kuitenkin vielä ledit saavat jatkaa tuikkimistaan tähtinä...Ei enää joulun aikaa, mutta nyt talven taikaa. Monet valittavat päivien harmautta ja oli siitä Hesarissakin joku päivä sitten. Minä en valita yhtään: Ach, tätä rauhan aikaa, kun ei tarvitse tekopirteänä säntäillä ympäriinsä! Tämä oli muuten yhden aamuni avaus ja taas kerran sain R:n nauramaan. Pystyn siihen joka päivä ennen iltapäiväteetä, mutta en tajua, mikä minussa nyt niin hauskaa on...
Mukavatunnelmaista viikonloppua kaikille tasapuolisesti♥♥♥ Meillä syödään viikonloppuna ainakin vapaana kasvaneen kanan (Atria) fileeleikettä (laktoositon, gluteeniton) pannulla kypsennettynä kera simppelin salaatin: rapeaa jääsalaattia revittynä, persikan viipaleita, sinohomejuustoa käsin murusteltuna, että tulee isoja sattumia sekä joukkoon vielä punaisia viinirypäleitä puolitettuina.
Love
Leena Lumi
Englishman In New York
Hienot kuvat. Kyllä sinusta vielä sisustusbloggaajakin kehkeytyy :)
VastaaPoistaTuelvi, kiitos<3 Siitä en edes unta nää:)
PoistaIsoja sattumia sitä olla pitää, kastikkeeseenkin jätän sinihomejuuston kohdalla sattumia. <3 Teillä on niin kodikasta ja kodissa näkyy elämä ja kodin sydämet te kaksi. Liian kliiniset kodit, oli ne vaikka runsailla väreillä, jos kaikki on stailattu liian ojoon, vaikka itsekin omia peltipurkkeja neuroottisena suoristan, mutta se on eri asia, se jokin eli elämä puuttuu. Niin se on outoa. Monissa ruotsalaisissa kodeissa on esim. enemmän runsautta, sitä jotakin, kerroksia, keräilyä, elettyä elämään. Tykkään monenlaisista kodeista ja eri tavalla sisustetuista, mutta se sydän, sen haluan nähdä.
VastaaPoistaMuiskuja ihanuus <3
Tiia, niin munkin mielestä. En yhtään pidä sellaisista valmiiksi murustelluista. Voi mietä herkkupyllyjä<3 Juu, tämä on country&cosy, elämä saa näkyä ja kun en nyt jouluksi sitä järkyttävän suurta, valkoista nukkamattoa ostanut, niin menee koko suvikin rennommin, kun siitä kuljetaan terassille ruokia kantaen etc.,mutta kyllä se vielä joku joulu tulee! Kliniset kodit ovat kuin tyhjyyden heijastusta. En voisi asua huonekalumyymälssä, ehkä siksi meillä on niin paljon huutokaupoista huudettuja, kierrätettyjä, tuunattuja etc. Vuoteet ja laknanat, täkit ja tyynyt, niissä olen friikki, myönnän, mutta muuten relasti. Teillä on just silleen kodikasta kun minä pidän, kuten se yksi pöytä...Kun kyllästyt siihen, myy se mulle! Minä hemmottelenkin itseäni ruotsalaisilla sisustuslehdillä silloin tällöin. Niissä voi keittön pöydän ympärillä olla jokainen tuoli erivärinen ja se on vain elämää. Olen kyllä tehnyt joskus sisustusmakutestejä ja niissä mulle tarjotaan aina ranskalaista, että on mulla jotain vetoa sinnekin päin. Minä kerään kirjoja, kiviä ja kotiloita! Mukiholismi on nyt Wrendalesta huolimatta hallinnassa, sillä aloin purkaa muumikokoelmaani sitä himoitsevalle tyttärelle. Meille riittää kaksi Iltapurjehdusta ja Taikatalvi. Se sydän on se, minkä aistii, se kodin tunnelma. Minä olen tunnelmanvaalija ja tämän ovat perhe ja ystävät minulle sanoneet, enkä kiellä. Jotenkin se vain tulee ja sulta myös!
PoistaPusi, pusi 'georgeous you'<3
Ei tarvitse tekopirteänä juosta- kyllä! (Vähän hiihtää kyllä saa) Mutta talvessa on oikeasti jotain armollista. Ihana että muutkin arvostaa vuoden luonnollista kiertoa. Tammikuussa ei tarvitse vielä puhua keväästä, kun ollaan talvessa parhaimmillaan! Voi tuota valaistuvaa valoa, kun kävelet jäällä...! Siinä on jotain mystisen upeaa mitä ei voi verrata mihinkään.
VastaaPoistaJa tulppaanit. Ja vuoden ensimmäiset kirjat. Onko parempaa? Ihania takkahuoneiltoja teille, ne luovat pohjan kesän terassille..!
Bleue, talvi on armoa! Minä rakastan neljää vuodenaikaa<3 Tammikuu on joulun rääppiäisiä, voi venyttää niitä tunnelmia, jos haluaa. Helmikuun valo on ihan oma juttunsa, kuten sen ja maaliskuun tähtitaivaskin. Olen usein kävellyt pilkkopimeässä jäällä vailla pimeyttä, sillä kuu ja tähdet...Aika huimia kirjoja on jo mennyt ja uusia on tulossa. Luen nyt vain tietoisesti hitaammin eli teen ihmiskoetta:) Kiitos samoin teille<3
PoistaVoin vain yhtyä mielipiteeseesi: onneksi en minäkään ole sisustusbloggaaja. Se olisi stressaavaa, etsiä loputtomia kuvauksen kohteita kotoa (kaksiosta niitä ei loputtomasti löydy. Olen kyllä tyytyväinen kotiini mutta en jaksaisi kuvata sitä loputtomasti :D Kirjoja kuvaan mielummin (ja tulppaaneja)!
VastaaPoistaPaljon on tosiaan puhetta tuosta harmaudesta ja ankeudesta. Minä nautin, Joensuussakin on ollut jo pari kaunista, aurinkoista pakkaspäivää ja muutenkin... Minullakin, ei erityistä kiirettä, lukurauhaa, hyvää mieltä <3
Krista, milloin mitäkin eli valo tulee väärin tai kamera ei riitä: Pitää hankkia järkkäri ja mennä sen käyttökurssille, koko ajan pitää siivota ja järjestellä ja silti kuvissa näkyy mitä milloinkin väärään paikkaan laskettua:) Kukkia ja kirjoja on kiva kuvata!
PoistaSama täällä. Haluaisin että aika pysähtyisi just tähän hetkeen, jossa -10 astetta pakkasta ja puut ovat kauniissa kuurassa, tintit ja urpiaset syövät sulassa sovussa ja orava vieressä pitelee saksanpähkinää. Lukurauhaa, hyvää viikonloppua<3
Meillä syödään mademuhennosta. Rakkaani lähti juuri torille kalastamaan.
VastaaPoistaAnonyymi, kunpa meilläkin! Etenkin madesoppa on herkkuani. Se oli kotipitäjässäni oikein tämän kauden pitoruokaa. En ikinä ole ehtinyt mateeseen asti, siis itse tekemään, mutta edesmenneen anopin soppaa olen syönyt monasti: Mikä herkku!
PoistaTeillä on kaunis koti - minä tykkään kodikkuudesta, lämmöstä ja väreistä! Vaikka ihailen niitä harmoonisia harmaita tai musta-valkokoteja, en itse pystyisi sellaisessa elämään - eihän siihen sisustukseen kirjatkaan sopisi;) Ja onneksi en itsekään ole sisustusbloggaaja - meiltä ei sellaista nurkkaa löydy, josta sisustuskuvan saisi millään stailauksella - enkä edes jaksaisi stailailla - hyvä, kun joskus saan jonkin purnukan, lehden tai kirjan verran tilaa raivattua kuvausta varten;)
VastaaPoistaJa vaikka sisustusbloggaaja en olekaan, olen kuitenkin menossa huomenna Turun Messukeskukseen Rakenna ja Sisusta -messuille haistelemaan uusia tuulia - ja haaveilemaan remontista.
Lady of The Mess, kodikkuus on tärkeintä ja kodin tekee perhe. Minäkin rakastan värejä, vaikka haluankin sen valkoisen jättimaton ja melkein kaikki sivuverhot ovat pitkät ja valkoiset. Valkoiseen on helppo lisätä värijä. Ei helppoa täälläkään etenkin kun olkkarissa on järkyttävän hyvä Suomi-sohva, mutta väri jo täysin out yläkerran väreistä. Sohvaa ei ikinä hylätä, sillä vielä se joskus päällystetään, mutta se saattaa tuossa isossa huoneessa tulla korvatuksi kulmadivaanisohvalla.
PoistaOi, no sieltä otat sitten kuvia! Meillä on tehty niin paljon remonttia, joten ei ihan kohta jakseta ainakaan isompaa. Kävimme jokin aika sitten Bauhausissa ja näin sellaisia laattoja, että alta pois! Kiitos<3
<3
Lempeää viikonloppua Leena, sinne tunnelmalliseen kotiisi!
VastaaPoistaPirkko, kiitos ja kiitos samoin<3
PoistaOnneks minäkään en o sisustusbloggaaja😉
VastaaPoistaOon muuten vaan hullu ja sisustamiseen(kin) kallellaan 😂
Ihanaa viikonloppua teille ❤
Pepi, no mulle olet sitä: Kuka muu jaksaa niin paljon kuvata ja sittebn siirrellä kalujaan:)
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Sisätiloista bongasin kaktuksen, kirsikankukkia, runsaasti tulppaaneja, esikoita ja viirivehkan ja jonkun söpöläisen pikkulehtisen seinäkiipeilijän, jonka lajia en noin kaukaa tunnista. Ne tarttuivat verkkokalvoilleni kauniista kodistasi ensimmäisenä. Meillä kaikilla taitaa olla ihan omat silmälasit, joiden kautta näemme maailman.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Irene, sinulla on kukkia paljon, tosi paljon<3 Kävin kurkkiamssa:) Ostin Plantagenista tosi ison viirivehkan, mutta olen saletti, että sitä ei ole enää vuoden päästä. Kaikki neuvot on kokeiltu! Ne vain kuolevat. Se on niin kaunis....Lehtikaktukst ovat kiinnostavia,minusta etenkin ne, joissa on tähtimallinen kukinta, kuten ensimmäisen kuvan oranssissa, mutta ne kukkivat jo syksyllä, kun tuon ne ulkoa sisälle. Aina jossain menee muratti ja/tai kultaköynnös. Olet tarkkasilmäinen! Niinhän se on, mutta siis todella pidän kodistamme, mutta en näe tätä esittelykohteena. Ja sitten on niitä makumieltymyksiä. Sinulla on se IHANA VERANDA/VIHERHUONE, josta minä näen vain unta. By teh way: Taidan käydä vielä Plantagenissa ostamassa peikonlehden, se on kasvi, joka on tainnut elää pisimpään meillä:)
PoistaKiitos samoin sinulle<3
Ihana koti teillä♥♥ JA tilaa riittää..:))
VastaaPoistaEihän nuo ledit ole lainkaan jouluvaloja...tunnelmavalojahan ne nykyisin on...sanoo henkilö, jolla vielä keittiössä ja olohuoneessa pallovalot palavat...:))
Hannele, kiitos♥♥ Sitä on toisinaan liikaa, toisinaan just sopivasti...
PoistaNe ovat tunnelmavaloja:) Minullakin olohuoneessa pallovalot ja vierasmakkarissa myös. Marraskuun alussa sytytettym ei tee yhtään mieli sammuttaa...
Moi sisko,
VastaaPoistaOnpas kotoisennäköistä teillä, hienoja kuvia. Tuo oranssi tähtikukkakaktus, nuo esikot kera keltaisten kynttilöiden. Tuo puolipaneeli ledeineen on hieno. Minä haluan sinne makkariin sitten joskus puolipaneelia, se miellyttää minua ja tekee mielestäni kotoisuutta. Ihania viikonlopun katseluhetkiä. Lämpöisin terveisin siskosi
Hei Merja-sisko!
PoistaKiitos<3 Minä olen sellainen kodin hengetär:) Tähtikaktuksia saisi olla vaikka kuinka, yritän hankkia yhden vielä. Ulkona oravat taisivat viedä sen vaaleanpunaisen...Minustakin se on kiva, eikä siinä käytävässä pidetä oikeita valoja kuin siivotessa eli nuo ledit riittävät. Jokaisen rapun alle R. meinaa vielä led-valonauhaa! Puolipaneeli tuo kodikkuutta<3
Kiitos samoin toivottaa siskosi kuuran huurruttamalta saarelta<3
Kaunista ja kodikasta! Ah, tuo punaviini olisi niin herkkua, mutta taakse on jäänyttä elämää... Leena, tarvitsisin sun vinkkejä ikivihreitten kanssa...
VastaaPoistaSatu, kiitos<3 Se on juustojen kera herkkua, mutta myös lääkettä kohtuudella nautittuna. Sain kerran kalliollamme kaaduttuani jonkun jumalattoman revähdyksen, jossa ei kuuden viikon aikana auttanut lepo eikä Burana. Tuttu sairaanhoitaja vinkkasi punkun ja kyllä ilon kyyneleet valuivat kun kipu hellitti. Se on relaxantti ja kirjassa Syötkö riskiruokaa, se on listattu 30 vuotta syöpälääkärinä toimineen rankslaistohtorin mukaan 10 johtavaksi syövän torjujaksi. En voi tietää onko tuo totta, mutta sopii monen ruoan oheen ja etenkin talvella.
PoistaMinä olen maailman suuri sisäkukkakiller! Puutarhassa selviän, mutta en tajua sisäkukkien oikkuja. Olen murhannut niin monta viirivehkaa ettei mitään rajaa, mutta en ikinä anna periksi:)
<3
Sinähän voisit hyvin olla sisustusbloggaaja! Teillä on kaunista ja viihtyisää. Mutta ymmärrän kyllä tuon mitä tarkoitat..., en itse jaksaisi siirrellä tavaroita sinne ja tänne ja ottaa vielä monesta kulmasta jostakin tavarasta kuvia.
VastaaPoistaJa tunnelmavalot ovat ihania!
Hyvää viikonloppua sinne kauniiseen kotiin!
Tuula, kiitos, mutta olen siihen liian mukavuudenhaluinen:) Meillä on koti<3 Ei jaksa, ei jaksa...
PoistaNe tuovat kotiin ripauksen taikaa.
Kiitos samoin sinulle<3
Vaikket olekaan sisustusbloggaaja, niin.. toi teidän keittiö! Just sellainen, kun keittiön kuuluu. Kodikas ja lämmin. Tuolla olisi kiva kokkailla. :) Ja teidän syyspesä! <3 -Taru
VastaaPoistaTaru, juu, meidän keittiö ja sauna<3 Valitettavasti välitilalaatat ja saunan kiviseinä verhoilu osuivat niin kohdilleen, että taidamme olla 'tuomitut' asumaan tässä päiviemme loppuun:) Meidän keittiö suureni rempassa eli vähensimme kaappeja ja laitoimme enemmän avohyllyjä. Syyspesä on ihanin! Kiitos♥
PoistaLeena, minäkin olen aina ihmetellyt sisustusbloggaajien mielikuvitusta: mistä ihmeestä he repivät uusia aiheita, varsinkin, jos juttujen aiheina on oma koti.
VastaaPoistaTämän bloggauksen kuvat sen sijaan kertovat jostain muusta kuin blogia varten tehdyistä stailauksista: ne kertovat elämästä ja ihmisistä, hyvästä mausta ja ihan oikeasti onnellisista päivistä!
Ihana, ihana postaus! <3
Kaisa Reetta, niinpä:) Ja miten jaksavat...
PoistaKuvani toivottavasti kertovat elämästä ja ihmisistä, jotka rakastavat toisiaan ja kotiaan.
Kiitos♥♥♥