Joulukuun lopulla vuonna 1999 Beauvalia kohtasi yllättävä
sarja traagisia tapahtumia, joista merkittävin oli luonnollisesti pienen Rémi
Desmedtin katoaminen. Tällä metsäisellä seudulla, jossa elämä soljui
verkkaiseen tahtiin, lapsen yllättävä katoaminen oli järkytys, ja monet
asukkaista pitivät sitä jopa ennusmerkkinä tulevista katastrofeista.
Pierre Lemaitren Silmukka (Trois jours et une vie, Minerva
2017, suomennos Susanna Hirvikorpi) on kirja joka suorastaan huusi ottamaan aloitussitaaksi tarinan alun. Olen lukenut ranskalaiselta Pierre Lemaitrelta tätä
ennen vain loistavan romaanin, huomisen klassikon, Näkemiin taivaassa, mutta en
hänen dekkareitaan. Näkemiin taivaassa, palkittu romaani, vakuutti minut heti
Lemaitren kertojan taidoista. Kirjoittaa kirja ei ole todistus tarinankerronnan taitavuudesta. Tarinankertojat ovat oma luokkansa: He
tuoksuvat nuotiotulilta, savulta, metsältä, pihkalta, maalta, salaisuuksilta, mutta ennen kaikkea
kikkailemattomalta kerronnolta, josta puuttuu kaikki tekotaiteellisuus ja
laskelmointi. Silmukka on ensimmäinen dekkarini Lemaitrelta ja olen myyty.
En spoilaa mitään kertomalla saman, mikä kerrotaan jo kirjan
takakansitekstissä eli kirjan murhaaja on kaksitoistavuotias Antoine, joka
hetken raivokohtauksessa iskee kuoliaaksi tarkoittamattaan naapurin
kuusivuotiaan Rémin. Sen sijaan vasta kirjan luettuaan voi aavistaa, ehkä jopa tietää, miksi
hyväkäytöksinen Antoine ajautui tuohon tekoon. Mitä hänelle, vaalivan äidin
ainokaiselle, oli tapahtunut sellaista, että hän ryhtyi kammottavaan iskuunsa sitä yhtään tarkoittamatta? Kuka tai mikä oli tehnyt häneen särön, josta
salamaraivo iski ulos?
Heti kirjan alussa ollaan tilassa, joka on
minusta dekkareissa kiehtovin eli rikollisen pään sisällä. Erityisen
kiinnostunut olen Antoinesta, joka on suunnilleen epätodellisin murhaaja mitä
voi olla. Kiinnostusta vain lisää se,
miten Antoine, vain kaksitoistavuotias, onnistuu kaihtamaan paljastumista ja
miten hän yleensä jaksaa kantaa tekonsa, koska Rémin perhe on niin tuttu. Muutenkin
jokainen kaupunkilainen alkaa ahdistaa liian likeisenä, miten kestää nähdä Rémin perhettä? Heidän katkeruuttaan? Heidän alistumista surulleen? Tapahtuu jotain aivan odottamatonta, jonka takia
Rémin etsinnät keskeytyvät ja Antoine voi hetken huoahtaa peloltaan, mutta ei
mene kauaakaan, kun silmukka taas kiristyy, löystyy, kiristyy...vuosia.
Silmukan tempo on kaukana niistä toimintadekkareista, joissa
kiihdytetään tarinaa, kuin peläten ettei se pidä muuten lukijaa koukussa. Liian
halpa kikka minulle! Nyt mennään mielten kauhussa, sillä on muitakin piinattuja
Antoinen sitä ymmärtämättä. Hän ei ole ainoa, joka tuntee tukehtuvansa kaupunkiin
ja sen uutisiin. Toinen on Antoinen äiti, vahva nainen ja päättänyt selvitä sekä itsensä takia,
että pelastaakseen poikansa:
Hän rakensi häiritsevien tosiseikkojen ja mielikuvituksensa
välille lujan ja korkean muurin, jonka läpi pääsi tihkumaan vain hienoista
ahdistusta. Sitä hän lievitti lukuisilla rutiineilla ja rituaaleilla, joista
mikään maailmassa ei saanut häntä luopumaan. Elämän oli jatkuttava, miten hän
rakastikaan tuota sanontaa. Se tarkoitti, että elämän täytyi antaa vain jatkaa
kulkuaan, ei entisenlaisena vaan sellaisena kuin sen halusi jatkuvan.
Todellisuuden olemus riippui tahdonvoimasta, miksi antautua turhien huolten
valtaan, kun ne saattoi välttää sulkemalla niiltä silmänsä. Metodi ei pettänyt
koskaan, koko hänen elämänsä todisti sen erinomaisesta tehosta.
Aivan kuin ranskalainen rouva Courtin, Antoinen äiti, olisi
toteuttanut maamiehensä, kirjailija Alexandre Dumasin Monte-Criston kreiviin kirjoittamaa ohjetta: ”Vaaraa
vastaan on vain kaksi vahvaa miekkaa, aika ja hiljaisuus.” Lemaitrella on
itsetunnollista ja oivaltavaa vahvuutta jättää lukijan päätettäväksi, paljonko
äiti todellisudessa tiesi. Turha kirjoittaa tarinaa puhki, vaan tehokkaampaa
jättää pohdittavaa nuotion hiilloksellekin.
Pierre Lemaitren loistavan jännitysromaanin Silmukan
julkaisupäivä Suomessa on 28.9. Tällöin pääsette lukemaan miestä, josta Suomen
Dekkariseura toteaa näin: ”Hän kirjoittaa aiheista, jotka ovat genren teoksista
perin tuttuja - - mutta löytää niihin persoonallisen, kuluneita kaavoja
kaihtavan lähestymistavan.” Ehdottomasti näin, mutta voin lisätä, että Lemaitre
ei myöskään paisuta jännitysromaania ähkyyn, ei kirjoita ennelta-arvattavaa, ei kikkaile kaatamalla
joukkoon tragikomiikkaa. Hän on tyylipuhdas kertoja, jota en osaa verrata
oikein kehenkään, mutta ehkä lähimmät olisivat Håkan Nesser ja Colin Dexter. Vain sillä erolla,
että ranskalaisuudessa on sitä jotakin. Olen tämän trillerin laatutakuu eli
vakuutan kympillä Silmukan olevan psykologisen dekkarin aatelia!
Kaksitoista vuotta oli kulunut rikoksesta, jonka hän
oli tehnyt kaksitoistavuotiaana, ja viimeinen näytös oli ehkä nyt alkanut
murhenäytelmässä, johon hän oli syössyt itsensä sinä joulukuun päivänä vuonna
1999.
Ilta pimeni yöksi.
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Arja/Kulttuuri kukoistaa Kirja vieköön! Kaisa Reetta T. Villasukka kirjahyllyssä
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Arja/Kulttuuri kukoistaa Kirja vieköön! Kaisa Reetta T. Villasukka kirjahyllyssä
*****
No niin, nyt tiedän, mitä ostan naapurille synttärilahjaa, on näköjään ilmestynyt meillä syyskuun alussa, kiitos vinkistä.
VastaaPoistaAllu, ole hyvä. Tämä saattaa olla minulla vuoden paras dekkari.
PoistaOh, pitäisiköhän ottaa lukulistalle!
VastaaPoistaHeli, minulle tämä oli ehkä vuoden paras, tosin kaikkia ei ole vielä luettu, siis dekkareista nyt kirjoitan:) Ei raaka, vaan psykologinen.
PoistaNyt on valitettavasti tässä omassa elämässä ollut niin hurjat käänteet, että ei ole tarvinnut hakea niitä kirjoista. Mutta kunhan taas ryhdyn fiktiiviseksi, voisin harkita vaikka tätä.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, sama täällä, mutta luen unohtaakseni. Tämä olisi sulle sopiva, sillä klassisen psykologinen, yllättävä ja muusta tarjonnasta poikkeava.
PoistaKiva saada uusia dekkareitakin lukulistalle, vaikka listani on pitkä, ja piteni entisestään, niin ei huolta. Kirjastossa varattavissa 1 kpl tätä kirjaa ja olen sijalla 141, eli ehdin oikein mainiosti lukea muita hienoja teoksia tätä herkkua odotellessani, heh heh. Taidanpa laittaa tuon Näkemiin taivaassa myös tilaukseen :)
VastaaPoistaBirgitta, tämä on todella hyvä ja vain 270 sivua. Oih,teillä on noin pitkä jono, joku oli päässyt jossain päin numerolle, joka oli alle 10. Näkemiin taivaassa on elämän must. Se on vain luettava. Siitä on kuulemma nyt tulossa elokuva Ranskassa, mutta saammeko sen Suomeen. Katsoi aikanaan Siilin eleganssia koneelta ranskaksi:) Sitten se tuli onneksi televisiosta.
PoistaNäkemiin taivaassa on kuulemma luvassa myös jatko-osa...
<3
Siilin eleganssi on ihana elokuva. Ranskalaiset osaa tehdä todella hyviä elokuvia ja on harmi, että niistä monet jää meillä julkaisematta.
PoistaIhanaa iltaa teille kultsut <3
Se on. Olen hyvin heikkona ranskalaiseen kirjallisuuteen ja elokuvaan. Me katsomme joka vuosi joulun aikaan Une conte Noël. Nyt pelottaa, että jos emme saakaan Suomeen Näkemiin taivaassa filmatisointia. Kaikki jotka ovat kirjan lukeneet ovat sitä minulle kiitelleet. Sama oli Edmund de waalin 'jäniksen' kanssa.
PoistaKiitos samoin teille kyyhkyläiset<3
Nyt mieleeni tuli, että pitäisi lukea se Näkemiin taivaassa. Miksi en ole jo lukenut?!
VastaaPoistaKatja, no milloin minä luin Suojeluksen, Linnuntietä tai Armon yön. Ollaan itsellemme armollisia. Tee se nyt, sillä siinä on kaikki klassikon ainekset, tulossa filmi ainakin Ranskassa ja ehkä saamme jatko-osankin. Näkemiin taivaassa on kirjallisella tähtitaivaalla samoissa asemissa kuin 'jänis'. Nyt on aika<3
PoistaOoh, nyt on laadukkaan oloinen dekkari, kiitos vinkistä! Tämä menee ehdottomasti lukulistalle kun kaipaan jännityksen nälkää! -Taru
VastaaPoistaTaru, ehdottomasti. Nyt voi käydä niin, että tämä on minulle vuoden paras dekkari...Olisipa kiva kuulla, mitä pidit.
PoistaMinäpä laitan fiiliksiä kun olen lukenut! Laitan Blondistakin, kunhan olen lukenut! <3 -Taru
VastaaPoistaTaru, mahtavaa. Et tiedäkään, miten paljon lukijapalaute merkitsee. Kaksi tämän vuoden erittäin tärkeää kirjaa minulle:) Kiitos etukäteen<3
PoistaAivan mahtava postaus tästä järisyttävästä paketista!! Ihana Leena! <3 <3 <3
VastaaPoistaAnnika, kiitos samoin<3<3<3
PoistaHieno arvio hienosta kirjasta! Lemaitre on taitava, pidän hänen kerronnastaan (kahden kirjan perusteella) ja siitä, että kaikkea ei tarvitse pureskella puhki eikä kiihdyttää juonessa nollasta sataan ja sitten rysäyttää kaikki lukijan silmien eteen lopussa. Silmukkaa voisi sanoa vähäeleiseksi, mutta samalla se on runsas ja ajatuksia herättävä. Olen myyty. Ja olen ihan samaa mieltä, ranskalaisuudessa on sitä jotakin.
VastaaPoistaVillis, kiitos! Täysin samaa mieltä. Aloitin Lemaitren dekkarit Silmukasta, koska se vaikutti psykologiselta ja vähemmän vahvalta kuin hänen muut trillerinsä ja ihastuin kirjaan. Tälainen vähäeleinen, mutta koko ajan hermonpäissä soiva jännitys, se juuri on mestarin jälkeä, hänen jolle olemme niin myydyt! Ranskalaiset saavat kaikkeen ripauksen maagisuutta, ripauksen sitä jotakin, joka houkuttaa ja saa lumohinsa.
Poista♥♥