torstai 12. lokakuuta 2017

Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa


Renéen hiukset olisivat saattaneet olla tuollaisessa kasassa. Kuin mitkä tahansa hiukset. Kuin kenen tahansa hiukset. Kuin kuka tahansa. Renéen hiukset kaikkien muiden hiusten joukossa. Kuka tahansa saattoi olla Renée...

Emmanuelle Pirotten kirja Vielä tänään olemme elossa (La petite fille et le SS, Heute Leben wir, Today we live, Minerva 2017, suomennos ranskan kielestä Lauri Holma) oli aivan jotain muuta mitä odotin. Jo kirjan kansi vei tunnelmiin, joissa vaellamme lumessa pienen juutalaistytön ja saksalaisen erikoisjoukkojen sotilaan kanssa kohti tuntematonta. Sotilas, Mathias, oli jostain syystä erkaantunut kumppaneistaan Saksan ryhtyessä viimeiseen iskuunsa toisessa maailmansodassa. Kyseessä oli Ardennien taistelu, jossa saksalaisten oli tarkoitus hyökätä Belgian läpi Ranskaan Ardennian kautta iskeäkseen kiilaa amerikkalaisten ja brittien väliin. Hyökkäys alkoi 16. joulukuuta 1944 ja päättyi 25. tammikuuta 1945. Sekasorto oli suunnaton ja tavalliset siviilit eivät voineet koskaan tietää olivatko pihaan saapuvat saksalaisia vai amerikkalaisia sotilaita. Noissa oloissa oli hengenvaarallista yrittää piilotella Renéetä, pientä, noin seisemänvuotiasta juutalaistyttöä, joten...

odotin teokselta verta, surua, kuolemaa, julmuutta, yhtä tarinaa monista toisen maailmansodan tarinoista ja sainkin sen, mutta...

Mathias oli kanadalaisen äidin ja saksalaisen isän poika. Hänen ei ollut tarkoitus ryhtyä sotimaan SS-joukoissa, mutta tuli hänen sisällään ei antanut rauhaa. Hän ei nähnyt edessään mitään. Edes vuoden asuminen creek-intiaanien parissa ei antanut hänelle tyhjyyttä kummempaa. Jo nuoruudesta häntä olivat seuranneet pettymys ja toivottomuuden tunne elämänkumppaneina. Sodassa hän oli tehnyt pahoja juttuja, mutta kun hän näki Einsatzgruppenin sotilaiden sekoamiset, hän pahimmalta pelastuakseen tarttui ehdotukseen, jonka jälkeen hänestä tuli soluttautuja. Hän oli kuka vain. Hän puhui sujuvaa ranskaa, saksaa ja englantia. Hänestä tuli nyt amerikkalainen sotilas. Hänestä tuli vaistonvarainen ja järjestäytynyt, hän nousi milloin vedestä, milloin iski ylhäältä. Hän soluttautui viholliskylien väkijoukkoihin ja taloihin. Hän tuhosi ja katosi. Hän oli kuin luotu tehtäväänsä, kunnes hän sai matkaansa juutalaistytön, vain lapsen, jonka silmät hehkuivat kuin tuliset hiilet.

Onneksi kustantaja on ollut hillitty takakansitekstissä. Siinä ei paljasteta liikaa ja minäkin vain puhallan hiillokseen... Kirjan kirjoittaja on belgialainen käsikirjoittaja, dramaturgi ja taidehistorioitsija Emmanuelle Pirotte. Romaani on Emmanuellen esikoisteos ja se perustuu Emmanuelle Pirotten ja Sylvester Sbillen elokuvakäsikirjoitukseen. Vielä tänään olemme elossa palkittiin Ranskassa vuoden 2016 parhaana historiallisena romaanina. Tämän lisäksi kirja on saanut muitakin arvostettuja kirja-alan tunnustuksia ja romaanin käännösoikeudet on myyty neljääntoista maahan. Teoksesta tehtävä elokuva saa ensi-iltansa tämän vuoden lopulla.

aloitin lukemisen ja se oli ensin aika kesyä, ihan ensin, mutta sitten kävi niin, että kirja ei sulkeutunut ennen kuin viimeinen sivu oli kääntynyt. Nyt kirjoitan tätä silmätippojen ja sisun voimalla...on yö

Mathiaksen ja Renéen matka pysähtyy Jules Paquetten tilalle, jossa jo on amerikkalaisia sotilaita levähtämässä. Syntyy vaarallisia tilanteita, mutta Jules on kuitenkin vielä isäntä talossaan. Joulukin saadaan vietettyä Julesin kaivettua luumuviinapullonsa esiin. Ja sitten Hubert laittaa levylautaselle Tonava kaunoisen, johon Mathiasta suorastaan vaatii tanssiparikseen Paquetten tytär Jeanne...

Tämän kirjan herkkyys lepää vain Renéen kohtalossa, ei hänessä itsessään, sillä hän on samaa tulta kuin Mathias. Tarinan päätyttyä, tajusin lukeneeni sekä juutalaisuudesta toisessa maailmansodassa että sotilaista sodan viimeisinä kuukausina. Tietysti myös tavallisista siviileistä hulluuden virrassa. Toisaalta olin juuri lukenut jotain, josta mieleeni tuli Alexandre Dumas'n Monte-Criston kreivi eli erittäin jännittävää, seikkailullista, yllättävää. Tähän voi ehkä lisätä vielä, että Paquetten tila luo pienen näyttämön tunnetta toimien kerronnan tiheyttäjänä suorastaan liimaamalla lukijan mukaan toinen toistaan seuraaviin värisyttäviin näytöksiin. Pirotten teksti on vahvuuden ja herkkyyden syleilyä vahvalla jälkimaulla. Sellaisella unohtumattomalla.

Tyttö oli vahva, vahvempi kuin kaikki tarmokkaat belgialaiset yhteensä. Vahvempi kuin Mathias, vahvempi kuin ihmisiä terrorisoivat SS-laumat. Vahvempi kuin muistot hiuksista ja kuolemasta.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Katja/Lumiomena ja Mai/Kirjasähkökäyrä

22 kommenttia:

  1. Osasitpas nyt kirjoittaa niin koukuttavasti, että tämä on varmasti pakko lukea:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, kiva kuulla, sillä toivon monien lukevan tämän:)

      <3

      Poista
  2. Hui mikä jännittävä postaus Leena. Tämä taitaa lentää lukulistalle.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, sinä tulit mieleeni, kun luin tätä. Mietin, että tuo alun herkkyys, mutta sitten myös se muu sen jälkeen, jopa seikkailullisuus olisi sinua. Suosittelen!

      <3

      Poista
  3. Sopisikohan tämä historiasta kiinnostuneelle nuorelle miehelle joululahjakirjaksi? Kuulostaa mukaansatempaavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, ehdottomasti. Vakuuttaa historiasta hyvin kiinnostunut bloggaaja:)

      <3

      Poista
  4. Saitpa taas kiínnostumaan. Onkohan tuossa mitään totuusperäistä. Tuostahan on tekeillä myös elokuva, Pirotte on elokuvakäsikirjoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ardennien taistelu on täyttä totta ajankohtaa myöten. Tämä oli saksalaisten viimeinen merkittävä hyökkäys. Alue oli metsää ja vuoristoseutua, joten mitä vain tapahtui. Tämä elokuva on nähtävä, toivottavasti saamme leffan Suomeen. Tämä kirja on tehty juuri sen elokuvakässärin pohjalta.

      <3

      Poista
    2. Kiitos blogikirjoituksestasi, Leena! Vastaan tähän ketjuun, koska edellä Jael kysyi, onko tarinassa paljon totuuspohjaa. Ainakin kertomuksen puitteilla on vastineensa todellisuudessa, sillä amerikkalaisiksi naamioituminen ja heidän selustaansa soluttautuminen oli osa SS-joukkojen sotatoimia vuosina 1944–1945. Amerikkalaisten ja "amerikkalaisten" sotilaiden joskus verisestikin päättyneistä kohtaamisista on olemassa dokumentoitua materiaalia. Suomeksi aiheesta on ilmestynyt kiinnostava teos "Ardennit 1944 – Hitlerin viimein uhkayritys", jossa tätä sodan vaihetta selvitetään tarkemmin. Terveisin Lauri Holma, romaanin suomentaja

      Poista
    3. Lauri, kiitos sinulle tämän kirjan suomennoksesta! Osaan olla kiitollinen kääntäjistä.

      Minulle tämä soluttautuminen on ollut tuttua vain joistain tv-sarjoista, vaikka kiinnostukseni on etenkin kolmas valtakunta (ja Romanovit). Muistaakseni soluttautumista oli jossain hienossa vanhassa ranskalaisessa sarjassa, sen nimi taisi olla Maanalainen armeija, mutta varma en ole. Siinähän oli mukana Ranskan sodanjälkeinen tuleva pääministerikin ja kaikilla oli tietty 'salanimet'. Kiitos paljon sinulle näistä tiedoista ja kirjavinkistä. Olet tehnyt hienoa työtä, sen tajuan, vaikka rasnkantaitaja en olekaan.

      Poista
  5. Voi herranen aika - pakkohan tämä on saada lukea. Jo kirjan kansi! Ja tottakai - minun pakkoni saada lukea kaikki, mikä koskee juutalaisten kohtaloa etenkin toisessa maailmansodassa - ja sinun koukuttava kuvailusi kirjasta. Kiitos, Leena, jälleen kerran vinkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, ja mikä parasta Suomen kansi on paras! Erinomainen teos, josta pitäisit. Ole hyvä<3

      Poista
  6. Vau, mikä postaus. Ehdottomasti lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos<3 Epäilen isosti, että myös A. pitäisi tästä. R. aikoo lukea myös. Nyt lukee ensin Lemaitren Silmukan. Hän lukee vain Lumin parhautta:)

      Poista
    2. Kyllä tämä kirjoituksesi oli niin vetävä. Olen nyt pari kertaa hämmästynyt, kun A katsoo kirjani kantta tai kuuntelee mainintojani ja hän on oikeasti ottanut erilaisen kirjan käteen. Alamme selkeästi moninaistua täällä, kun ennen olimme täysin omanlaisia lukumietymyksissämme :)
      R:llä onkin paras kirjasuosittelija ♥

      Poista
    3. Birgitta,kiitos♥ Meillä sama: R. oikein listaa nyt mitä lukee:) Bravo! Tämä on sitä, mitä kaipaan. Mekin olemme moninaistuneet, sillä ennen R. vain ammattikirjallisuutta ja jotain Tuuria, mutta Sinuhensa hän on lukenut tarkasti.

      Juu, täytyyhän R:lla olla joitain etuuksia, koska hän myös kuvaa minulle ♥

      Poista
  7. Tempasit mummelin mukaan jännittävään tarinaan. Tuota kirjaa ei taida vielä olla kirjastossa tai Celianetissä kun on noin uusi. Meillä ei täällä ole enää kirjakauppaakaan, kaikki hankitaan nykyään netistä.
    Hyvää viikonloppua. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, hyvä juttu! Kyllä sen pitäisi olla. Minäkin olen joskus tilannut Adlibrikselta ja aika edullisesti.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  8. Lena, sinä se osaat houkutella ihmiset hyvien kirjojen äärelle! Kiitos jälleen lukuelämyksestä, pistän teoksen nimen muistiin. <3

    VastaaPoista
  9. Nyt ehdin blogatakin. Minulle kävi niin, että aluksi en päässyt tähän sisään. Tarina tuntui pliisulta, epäuskottavalta. Mutta sitten tempaannuin mukaan ja tästä kirjasta jäi jotain elämään sieluuni. Yllätyin, tulin kosketetuksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, hienoa. Kävin lukemassa ja kommentoimassa heti:) Tässähän oli epäuskottava alku, mutta kuten olen sadasti sanonut, katson 10 siuva ja sitten jos tarina ei tempaise...,mutta tämä tempaisi. Mathiaksen luonne alkoi todella kiinnostaa minua.Toisen maailmansodan kähinöissä tapahtui niin uskomattomia asioita, että ne tuntuvat tänään epäuskottavilta.Samaahan oli kirjassa Näkemiin taivaassa, josta vielä tänäänkin saimme R:n kanssa ison keskustelun aikaiseksi. Tämä oli minullekin yllättäjä, sillä en olisi uskonut, että luen pikkutunneille ihan huumassa ja sitten vielä kirjoitan sen samoilta tunteilta! Kirjan tärkein funktio on koskettaa!!!, joten olen iloinen, että vinkkasin tämän sinulle.

      Poista