Monista syistä saatte nyt jo tänään lukuvuoteni 2017 parhaat kirjat. Jotenkin tänä vuonna oli vaikeampi kuin koskaan listata kuumaa ryhmää eikä siitä voi syyttää lukemiani kirjoja, vaan sitä, että luen vain parhaita: Kuorin kermat päältä! Lumimies aikansa kuunteli vaikerrustani ja kehoitti jo vetämään pitkää tikkua, mutta en tokikaan siihen ryhtynyt. Annoin oman kiinnostukseni painaa ehkä entistä enemmän, mutta laadusta tinkimättä. Ja kaiken lisäksi Lumimiehestä on tullut kanssalukija, sillä hän on lukenut melkein kaikki samat kuin minä! Mielipiteitä tuli sitten sieltäkin...
1. Joyce Carol Oates: Blondi (Otava 2001)
2. Paul Auster: 4321 (Tammi 2017)
3. Rosa Liksom: Everstinna (Like 2017) Vuoden paras kotimainen!
4. Ben Kalland: Vien sinut kotiin (Atena 2017)
5. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä (Atena 2017)
Oates ei kaivanne selittelyjä. Hän on sydämenpysäytys. Ei ole toista.
Yön virta.
Iäisyyksiin loputon.
Ja minä sen silmä. Avoin.
Auster haastaa minut kerta kerran jälkeen. Hän ei ole herra helpoimmasta päästä. Tai on sitä halutessaan. Ei aina.
Rakkaudet tulevat ja menevät, ihmiset riitelevät ja sopivat, tietty huumori, jonka aina liitän Saul Bellowiin kulkee myös Paul Austerin matkassa, aurinko nousee ja aurinko laskee, mutta tuskin kukaan voi unohtaa nuorta Fergusonia, jota silmiin katsoessa hänen äitinsäkin osaksi tulee Archien verkkokalvoista heijastuva cinemaattinen unohtumattomuus.
Liksomin Everstinna veti maton altani eli silloin vuosilistani koki muutoksen siitä, mitä olin itse otaksunut. Kirjallisuus on alituista yllättymistä.
Minun esirippu ei ole laskenu kerthaakaan, sen verran minussa on senthään näyttelijän vikkaa. Osaan sisäletulon ja poislähön.
Kallandin esikoisteos soi kuin viulu. Tarinan kuulee musiikkina, joka soi monenlaista aina tekopyhyydestä käsittämättömiin menetyksiin. Kirjan nimi olisi voinut olla myös Ellen..
Totuus on optinen illuusio, jota ei voi nähdä, jos katsoo sitä suoraan. Fiktio on sitä, että keksitään asioita, jotka eivät ole totta mutta jotka paljastavat totuuden.
”Kerro minulle minusta”, hän sanoi niin kuin pienenä.
Jääskeläisen uusin on hänen parhaansa. Lukija voi itse valita mikä kirjassa on ominta kiinnostusta.
Läheisemme ovat vaikeita vain niin kauan kuin he ovat luonamme. Kuolleiden kanssa tulemme loistavasti juttuun. Parhaat keskustelut käydään muutenkin aina niiden kanssa, jotka eivät ole paikalla.
Lapsuusmuistot olivat simpukankuoria aikuisuuden syksyisellä rannalla.
Kakkosryhmä on milloin sydänryhmääni, milloin vain jatkumoa kuumalle ryhmälle ja nyt nimenomaan viime mainittua.
1. Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa (Minerva 2017)
2. Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja (WSOY 2017)
3. Pierre Lemaitre: Silmukka (Minerva 2017) Vuoden paras dekkari!
4. Gerald L. Posner, John Ware: Josef Mengele Elämä ja teot (Minerva 2017)
5. Diane Ducret: Diktaattorien naiset (Atena 2017)
Pirotten Vielä tänään olemme elossa on valittu vuonna 2016 Ranskassa vuoden parhaaksi historialliseksi romaaniksi ja syystä! Tämä on niin hyvä, että:
aloitin lukemisen ja se oli ensin aika kesyä, ihan ensin, mutta sitten kävi niin, että kirja ei sulkeutunut ennen kuin viimeinen sivu oli kääntynyt. Nyt kirjoitan tätä silmätippojen ja sisun voimalla...on yö
Hän oli kuka vain. Hän puhui sujuvaa ranskaa, saksaa ja englantia. Hänestä tuli nyt amerikkalainen sotilas. Hänestä tuli vaistonvarainen ja järjestäynyt, hän nousi milloin vedestä, milloin iski ylhäältä. Hän soluttautui viholliskylien väkijoukkoihin ja taloihin. Hän tuhosi ja katosi. Hän oli kuin luotu tehtäväänsä, kunnes hän sai matkaansa juutalaistytön, vain lapsen, jonka silmät hehkuivat kuin tuliset hiilet.
Tyttö oli vahva, vahvempi kuin kaikki tarmokkaat belgialaiset yhteensä. Vahvempi kuin Mathias, vahvempi kuin ihmisiä terrorisoivat SS-laumat. Vahvempi kuin muistot hiuksista ja kuolemasta.
Kaukosen Lumikadun kertoja on ominta minua:
Katja Kaukosen huikea Lumikadun kertoja on kuin Krakovasta ostamani verenpunainen meripihka, se kyyneleen muotoinen. Valoa vasten se loistaa punaista unikon hehkuaan kuin iloa, mutta jossain hetkessä se on kuin verikyynel. Rakastan sen tarinoita, rakastan tätä kirjaa, joka kantaa historiaa, rakkautta, hellettä ja pakkasta. Rakastan Bajekia, joka antaa Lumikadun viedä. Hurmaannuin kirjan rinnakkaisista todellisuuksista, tämä hetki tässä versus Bajekin ennenäyt. Hetki voitti, sillä oltiinhan Puolassa ja Lumikadulla. Mitä siitä jos kuolema tulee, onhan eletty kerta, onhan ryypätty ja rakastettu.
Kaiken aikaa kuitenkin kuulasta valoa. Ihmettä, jota ei selitellä puhki. Tähtipölyä.
Lemaitren Silmukka on vuoden 2017 paras dekkari! Kakkosena kärkkyi Clare Macintoshin Annoin sinun mennä...
Tarinankertojat ovat oma luokkansa: He tuoksuvat nuotiotulilta, savulta, metsältä, pihkalta, maalta, salaisuuksilta, mutta ennen kaikkea kikkailemattomalta kerronnolta, josta puuttuu kaikki tekotaiteellisuus ja laskelmointi. Silmukka on ensimmäinen dekkarini Lemaitrelta ja olen myyty.
Kaksitoista vuotta oli kulunut rikoksesta, jonka hän oli tehnyt kaksitoistavuotiaana, ja viimeinen näytös oli ehkä nyt alkanut murhenäytelmässä, johon hän oli syössyt itsensä sinä joulukuun päivänä vuonna 1999.
Ilta pimeni yöksi.
Posnerin ja Waren elämäkerta Mengelestä vie heti alun jälkeen Mengelen elämään toisen maailman sodan jälkeen:
nyt sain kuulla sen kaiken muun, sillä kirjoittajilla on ollut käytössään Mengelen jälkeensä jättämät yli 5 000 sivua käsittävät kirjeensä ja päiväkirjamerkintänsä sekä Mengelen ainoan pojan Rolf Mengelen apu.
Kun Paraguay alkoi tulla kuumaksi Mengele siirtyi Brasiliaan ja siellä hän eli syrjäisellä maatilalla Geza ja Gitta Stammerien suojassa yhteensä kolmetoista vuotta. Tämänkin mahdollisti Mengelen perhe Baijerissa, sillä Josef maksoi puolet tilan hinnasta
Rolfille hänen isänsä läsnäolo Auschwitzissa oli anteeksiantamatonta. Muille Mengeleille se oli epämiellyttävä tehtävä, jota Josef ei voinut välttää. Tänään nämä kaksi Mengelen leiriä eivät puhu toisilleen. Heidän käsityksensä Josefin rikoksista ovat sovittamattomassa ristiriidassa.
Ducretin Diktaattorien naiset sisälsi niin paljon uutta minullekin, että...
Diane Ducretin kirja Diktaattorien naiset on kirjoitettu niin elävästi, että tuntuu kuin olisi itse mukana tarinassa. Kunkin diktaattorin ja hänen naistensa elämät myös kuvataan yksityiskohtaisuudella, jolla pääsemme kurkistamaan heidän salattuihin maailmoihinsa. Oliko eräs heistä erotomaanikko, joka ei vain voinut itselleen mitään ja oliko Lena-joella karkotuksessa ollut heistä ainoa, joka kykeni uskollisuuteen rakastetun Nadjansa kanssa, mutta oliko hänen seuraajansa enemmän saatanasta kuin kukaan koskaan: petollisempi myös maataan ja edeltäjäänsä kohtaan kuin olemme uskaltaneet ajatellakaan. Eräs kirje, joka olisi voinut estää verituhon vuosikymmenet ’katosi’...
Yhä vielä ja aina: enemmän kuin eilen ja vähemmän kuin huomenna.
Vuoden ehdoton tietokirja on Susanna Makaroffin Homeäidin päiväkirja (Avain 2017). Suosittelen kaikille!
Marraskuu 2012
Tässäpä tämä. Ei kiveen hakattua, mutta ei mitään levävelliäkään. Suurella tunteella, joka antaa arvoa myös niille, jotka nyt jäivät tästä ulos. Kaikki lukemani ovat olleet lukurantani helmisimpukoita. Niin myös ja etenkin taidekirjat, joita en kykene laittamaan paremmuusjärjestykseen. Olkoot ne sitten kuin vuoksi ja luode...kuun kumppanit.
Loppusanat Riitta Jalonen Kirkkaus:
Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa.
Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa.
Love
Leena Lumi
Kirjallisuus on alituista yllättymistä. Noin kirjoitat, hienosti asettelet sen, miksi kirjat merkitsevät niin paljon. Lukeminen ravitsee älyä ja tunnetta. Listoissasi on monia suosikkejani ja myös monta vielä lukematonta. Matto lähti minultakin alta Everstinnaa lukiessa, ja Silmukka kiristyi positiivisessa mielessä. Mukava oli jo nyt tutkia vuosilistaustasi!
VastaaPoistaTuija, lukijalla ei ole ikinä tylsää! Tämä oli yllätysten vuosi syksyltään eli en olisi uskonut. Silmukka kiristyi just mullakin positiivisesti, sillä se vain oli niin hyvä.
Poista(Oli must tehdä nyt privaattisyistä. Onhan tämä aikaisin, mutta parempi liian aikaisin kuin ei ollenkaan.)
<3
"Miten vähän me ihmiset sanojen avulla voimme ymmärtää toisiamme edes tavallisessa elämässä. Pelkkä sävy saattaa antaa sanoille kokonaan toisen sisällön kuin mitä ne kirjoitettuna ilmaisevat. Siksi niin usein jokainen normaali ihminen toisen ihmisen tavattuaan jää jälkeenpäin pohtimaan, mitähän se sillä oikeastaan tarkoitti, mitä hän vihjasi. Ja ihmisluonnon mukaan epäilemme tietysti ensimmäiseksi hänen tarkoittaneen jotakin pahaa ihan viattomilla sanoillaan.
VastaaPoistaAnonyymi, milloin me itsekään tiedämme, mitä tarkoitamme. Kaikki sanottu on kuin rantahiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois...
PoistaTaas löytyi kirjoja joita en vielä ole lukenut...:)
VastaaPoistaHannele, ihan kateeksi käy, mitä ihania hetkiä sinulla onkaan edessäsi.
Poista<3
Sinun ensimmäinen ryhmäsi pitää sisällään kirjoja, joihin olen joko täysin ihastunut (Oates, Kalland ja Liksom) tai sellaisia, jotka luen ihan pian (Jääskeläisen aloitin eilen, Austerin aion lukea joululomalla). Samoja suosikkeja meillä tänä vuonna. ♥
VastaaPoistaToinen ryhmäsi sisältää minulle tuntemattomampia kirjoja, mutta Pirotten romaani tulee minulla lukuun vielä tämän vuoden aikana. Ehkä jo heti Jääskeläisen jälkeen.
Ja oi, miten iloitsen vuoden tietokirjastasi. Se on mulle erittäin ♥ työkirja, joka vei mukanaan.
♥ ajatuksia sunnuntai-iltaasi!
Katja, kiva kuulla, vaikka minä luenkin ehkä enemmän sekä käännöskirjallisuutta että dekkareita. Everstinna olisi kuule voinut mennä ohi ilman sinua, joten kiitos vinkistä♥
PoistaPirotte on kova sana. Olen aivan myyty.
Eilen just törmäsin homekoiraherraan, jonka koirista yksi on kummikoiruutemme ja hän sanoi, että JOKAISEN pitäisi Makaroffin kirja lukea ja hän sanoo niin kaikille. Kertoi myös, että kirja on niin todellinen eli tuota tapahtuu. Susanna on myös eloisa kirjoittaja♥ Hieno työ sinulta♥
♥ kiitos samoin!
Niin hyviä kirjoja Leena olet täällä esitellyt:)
VastaaPoistaJael, kiitos. Toivottavasti osa niistä tavoittaa sinut ennemmin tai myöhemmin.
Poista<3
Jääskeläinen päätyy ihan varmasti minun top10-listalleni. Tykkäsin hurjasti. Kalland odottaa tuossa pinossa edelleen sopivaa hetkeä, enkä itse asiassa ole muitakaan lukenut listaltasi. Taas tulee mieleen pieni turhautuminen kirjojen määrästä ja ajan vähyydestä...
VastaaPoistaMinna, uusin on Pasin paras. Se on myös maailman kirjallisuutta. Sitä voi lukea monelta kantilta. Minua kiinnostivat eniten äidin ja pojan suhde sekä muistisairaus, mutta myös eräät tosi hyvät tyypit:) Kallandin lukee yhdeltä makuulta. Se vain vei. Se tulee aina mieleen, sillä missään elämässä ei ehdi lukea kaikkia niitä kirjoja, joita haluaisi.
Poista<3
Sinä olet aikaisessa tänä vuonna :) Everstinna oli hurja lukukokemus.
VastaaPoistaLainasin tuon Vielä tänään olemme elossa ihan sinun ihanan postauksesi ansiosta. Odottaa jo yöpöydällä <3
Mai, niin olen ja syystä. Everstinna oli uskomaton! Kiva kuulla, sillä se on tosi, tosi kiinnostava kirja. Sain sen luettua yön tunneilla ja vein vielä pikkutunneilla blogiini, sillä en olisi muuten saanut yhtään nukuttua. Sinulle koittaa seikkailu, jota et odottanut.
Poista<3
Rosa Liksom pitää kirjastosta hakea
VastaaPoistaHannele, vaikutut!
Poista<3
(lukenut häntä aikaisemmin)
PoistaHannele, minä en. Hyvä, että aloitin tästä!
PoistaRosa Liksom tunnettu Ruattis, käy Göteborgis välillä
PoistaHannele, muistelisin sinun maininneen näin. Olihan hän täälläkin tunnettu jo ennen Everstinnaa, mutta nyt osui myös minuun. Aihe, aihe, aihe...ja sen toteutus.
PoistaOlen lukenut näistä listaamistasi neljä: Kallandin, Jääskeläisen, Lemaitren ja Ducretin. Kiitos Ducret-vinkistä, aivan hurja teos.
VastaaPoistaOlet aikaisessa ja salaperäinen... Itse en ole omaa listaani vielä ajatellutkaan.
Riitta, ole hyvä. Ducret oli minullekin aivan järistys, sillä siinä oli sellaista, josta en ollut kuullutkaan ja pari diktaattoria olivat jääneet ihan unhoon. Toivotaan, että hurjan kirjan ystävät löytävät Ducretin joulukuusen alta viimeistään.
PoistaOlen aikaisessa, mutta en tarkoituksella salaperäinen, vaan on joulukuussa sellaista privaattia, jota en ainakaan vielä voi julkistaa, en edes tiedä, miten olen koneen äärellä...Ei ole vielä kiire, tulen sitten lukemaan kun se on mahdollista.
<3
Upea uutuuskirjakattaus, Leena! Tähän listaan palannen vielä lukemista etsiessäni.
VastaaPoistaItse luin tänä vuonna todella vähän uutuuksia. Bloggaukset parista tänä vuonna ilmestyneestä kotimaisesta ilmestyvät blogiinkin vasta myöhemmin...
Ihanaa viikonjatkoa sinulle! <3
Kaisa Reetta, kiitos.
PoistaMinä luin muutenkin aika vähän ja se saa riittää. Vanhempi kirja vei ykkössijan, sillä tiedäthän Oatesin...Blondi vain on niin hyvä. Joulukuustani tulee outo, sillä olen tosi vähän koneella enkä tiedä ajastaisinko vai olisinko vain reilusti tekemässä muuta.
Kiitos samoin sinulle!<3
Vielä tänään olemme elossa oli minullekin yhden päivän kirja, sitä ei vain voinut jättää kesken!
VastaaPoistaPioni, se konkreettisesti vei mukanaan. Yllättäjä!
Poista<3
Vau, mikä kärkiviisikko! Liksom ja Kalland kolahtivat minuunkin tänä vuonna, ja lujaa! Oatesin Blondin luin jokunen vuosi sitten, se on aivan omaa luokkaansa! Jääskeläinen ja Auster ovat luettavien pinossani, aikamoista lukuruuhkaa vaan tahtoo olla näin loppuvuodesta. Austerin oikeastaan aloitin jo kesällä, mutta keskittymiskykyni ei silloin riittänyt järkäleeseen, enkä halunnut pilata oletettavasti huikeaa kirjaa väärällä ajankohdalla.
VastaaPoistaSain hyviä lukuvinkkejä kakkosryhmäsi kirjoista! Kaukonen on ollut kiinnostavien joukossa Turun messuilta lähtien, muut ovatkin vieraampia.
Nanna, kiitos. Liksom ja Kalland ovat huimia. Blondi odotti minulla aikaansa ja se oli juuri tämä vuosi. Varo Paulin kanssa niskojasi:) Luen selkää säästääkseni vatupassissa eli en istu, mutta nyt tulivat niskat kipeiksi. Kuulin jonkun saman kirjan takia joutuneen lääkärillekin...Painava kirja, painava teksti. Minä olen lukuvuoteni kirjat aika tarkkaan nyt pakannut ellen innostu kirjoittamaan muutamasta lukemastani vanhemmasta dekkarista. Auster vaatii aina aikansa, hän ei ole mikään läpihuutoherra:)
PoistaOle hyvä ja kiva kuulla<3 Katjan kirja on Blondin ohella varmaan tämän vuoden sydänkirjani.
Mainio kirjakattaus!
VastaaPoistaLiksomin Everstinan luin ja ihastuin.
Liitän tuon aikaisemmin kommentoimani tähän.
Rosa Liksomin teksti on kyllä aivan mahtavan väkevää, suorastaan räävitöntä, mutta aitoa sellaista! Ja sitten siinä on aivan ihana rytmi, jota on nautinto kuunnella. Etenkin näyttelijä Topi Mikkolan esittämänä mm "Mie alan tekemhän syntiä", piti käydä katsomassa kahteen kertaa.
Rita, kiitos!
PoistaSe on kuumaa jäätä.
Toimi takuulla erinomaisesti näyttämöllä(kin)<3