A.J.Finn: Nainen ikkunassa

Keittiössä huuhdon tabletit kurkustani merlotilla. Ymmärrän Fieldingin huolen. Ihan oikeasti. Tiedän, että alkoholi aiheuttaa masennusta, joten se ei sovi masennuspotilaalle. Ymmärrän sen kyllä. Olen jopa julkaissut siitä artikkelin...Kuten Bernard Shaw sanoi, lainaan usein itseäni, se piristää juttujani mukavasti. Kuten Shaw myös sanoi, alkoholi on puudutus, jonka avulla kestämme elämän leikkausoperaation.Vanha kunnon Shaw.

Niin että älä viitsi, Julian. Eivät nämä mitään antibiootteja ole. Sitä paitsi olen sekoillut lääkkeiden kanssa jo melkein vuoden ja hienosti menee.

A.J.Finnin Nainen ikkunassa  (The Woman in the Window, Otava 2018, suomentanut Jaakko Kankaanpää) on ehdottomasti vuoden nerokkain trilleri, uskallan kirjoittaa, vaikka eletäänkin vasta helmikuuuta. Yrittäen olla spoilaamatta juonta paljastan lyhyesti: tapahtuu järkyttävä liikkenneonnettomuus kun auto syöksyy ulos tieltä ja jää roikkumaan kylmänä, lumisena yönä kallion kielekkeelle...

...tämän jälkeen kirjan naisesta, Annasta, tulee nainen ikkunassa. Hänestä tulee myös oman asuntonsa, pienen näyttämön tähti, sillä posttraumaattinen stressi aiheuttaa hänelle voimakkaan agorafobian, eikä hän pysty poistumaan asunnostaan.  Hänestä tulee seuraaja, joka näkee ikkunastaan jotain mitä ei olisi saanut nähdä. Hänestä tulee elokuva, joka on Takaikkuna, Kaasuvalo, Rosemaryn painajainen ja Vertigo. Hän juo liikaa, mutta pitää nettivastaanottoa, jossa vastaa nimellä ’tohtorivastaa’ ihmisten ongelmiin. Hän on psykologi, joka ei voi auttaa itseään. Hän napsii pillereitä kuin toiset ruokaa. Hän yhdistää ikkunasta näkemiään asioita ja hänelle alkaa itselleen tapahtua vaarallisia asioita...Näyttämölle tunkeutuu muitakin ulkomaailmasta ja yllättäen hän on pakotettu paitsi etsimään turvaa, myös lähtemään hetkeksi ulos asunnostaan. Kaasuvalon tunnelma kuitenkin vahvistuu ja Annan on vaikea tavoittaa uskottavuutta suhteessa muihin kertoessaan hädästään:

”Mutta se, mitä sinä ajattelet, ei ole totta”, hän sanoo lumenpehmeällä äänelllä. ”Ja sinun täytyy päästää siitä irti.”

Huomaan nyökkääväni. Koska hän on oikeassa. Olen mennyt liian pitkälle. Tämä ei voi jatkua näin, Alistair sanoi.

Yhä vaimeammin: ”Lääkärisi sanoi – hän sanoi, että ne lääkkeet joita syöt voivat aiheuttaa aistiharhoja.”

Ja masennusta. Ja unettomuutta. Ja itsesyttymistä. Mutta eivät he ole aistiharhoja. He ovat –”

Kirjan piinava psykologinen jännitys kasvaa sivu sivulta, mutta kuten kaikki mielestäni hyvät kirjat, Nainen ikkunassa ottaa lukijansa ensisivuilla. Lukija haluaa tietää kuka Anna oikeasti on? miten luotettava tai epäluotettava hän on kertojana? kumman puolelle asetut, selvästi pulassa olevan Annan vai niiden muiden?

Jos pidit Gillian Flynnin kirjasta Kiltti tyttö tai Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä, Nainen ikkunassa on juuri sinun kirjasi.

”Kaiken kruunaa väkevä, syksyisen New Yorkin noir-henkinen tunnelma. Kirjan suorastaan näkee Hitchcockin elokuvana!”, toteaa houkuttavasti Antti Kasper. Jo tämä lausuma saa minut antamaan kirjalle paljon tähtiä, sillä olen noirin ja Hitchcockin lumoissa aina vaan...

On niin kauan siitä kun tunsin sateen ihollani. Tai tuulen...tuulen hyväilyn, olin vähällä sanoa, mutta sellaisesta kirjoitetaan markettien rakkauslukemistoissa.

Mutta totta se on. Ja lumen, mutta lunta en tahdo tuntea enää koskaan.

*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin  Kirjojen kuisketta  Kirsin Book Club  Susa/Järjellä ja tunteella  Lukutuulia  Kirjakaapin kummitus Donna mobilen kirjat

*****

Dekkarit Leena Lumissa