Kentillä kasteisilla hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla vielä on valveillaan
katsoen kummissansa kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni pienoisen huilun soi.
Sumu peltojen yllä häilyy puut uniset huokaavat.
Polun varrella kaarrellen päilyy veet hopeanhohtavat.
Niin uuvun säveleen vienoon, mi hiljaa humisten soi.
Olen loihdittu, lumoissa tienoon. En irrota tahdo, en voi.
- Aaro Hellaakoski -
Huojuvat keulat (WSOY)
kuva Nea Siemann
Todella kaunista! <3
VastaaPoistaAnki, niin minustakin♥
PoistaNiin upeasti runoiltu, lähellä luontoa katseltu ja koettu.
VastaaPoistaAino, tämä tuo väristyksiä...Kuka enää kirjoittaa näin.
Poista♥♥
Hellaakoski osaa sen sanoa!
VastaaPoistaBetween, nimenomaan hän♥
Poista♥♥
Kaunista runoutta <3
VastaaPoistaSesse, ehdottomasti. Kirjoitetaanko enää tällaista, joka vie mielen jonnekin...
Poista♥♥
Ihana!
VastaaPoista❤️
Sanna, ihan pakahduttava!!!
Poista♥♥
kaunsita, mutta vähän liian syksyistä kesken kesää...
VastaaPoistaHannele, onhan jo ollut kaunista aamu-usvaa. Nyt on tosin lämmintä, mutta syyskukat jo kukkivat puutarhassamme. Syksy on suosikkivuodenaikani. Teillä takuulla jatkuu suvi ja meidän nuoret lähtivät just lomalle mökille. Mukavia syysKESÄN päiviä sinulle♥
Poistaniin syksy minunkin suosikkivuodenaikaa, mutta vielä KESÄ
PoistaHannele, nyt kesä. Meidän nuoretkin lähtivät nyt mökkeilemään, kun S:n kesälomaa vielä jäljellä.
Poista♥♥
Suomessa näköjään maailman lyhin kesä
VastaaPoistaHannele, kaikkea muuta!
PoistaOlen kokenut täällä saarella niin kuumia syyskuita, että ei tosikaan.
♥♥