Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.Kirjoittaa vaikka: "Yö on tähtikirkas ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat".
Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.
Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.
Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.
Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.
Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.
Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.
Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.
Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.
Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.
Sama yö joka vaalentaa samat puut.
Me, silloiset, emme ole samat enää.
En rakasta häntä, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.
En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.
Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.
Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan.
- Pablo Neruda -
Tämä on hieno, huikea lento, irtiotto.. Ja kuitenkin niin liki.
VastaaPoistaEtkö tuntenut tätä? Ellet, minun kannattanee esitellä enemmänkin Nerudan Andien maininkeja, jonka luin nuoruudessani puhki.
VastaaPoistaKaunista.
VastaaPoistaHannele, kerro, että luit nuorena Pablo Nerudan runoja!
VastaaPoistaLeena, nuorena tuskin edes osasin lukea..
VastaaPoista(Muistan, että 16-vuotiaana innolla ahmin Dostojevskin Rikos ja rangaistus vanhalla käännöksellä vuodelta 1916. Ajattelin Sonjan tavoin jotain odotella 7 vuotta..
Nyt en jaksaisi miestä odottaa edes 15 minuuttia)
P.S.
VastaaPoistaVaihdoin kielen 18-vuotiaana, en suosittele,
sit ahmin kaikki ruattalaiset klassikot.
...kuten August Strindbergin kirjat.
VastaaPoistaNo ei vain niitä, Strindbergillä vähän vanhentunut kieli, vaikka kirjoittikin "nysvenska". Wilhelm Moberg, Selma Lagerlöf, Harry Marinsson, Moa Martinsson... Tämä oli noin 1972 ja noi kuului lukea, niitä filmejäkin tehtiin silloin.
VastaaPoistaJuu, silloin 1970-luvulla luin 'kaikki' feministikirjat:
Simone de Beauvoir, Marilyn French, Suzanne Brøgger, Doris Lessing, Marianne Ahrne..
Sit synnytin lapsia, tein kokopäivätöitä, opiskelin, nyt vähän omaa aikaa.
Mulle näistä tuttuja: Selma Lagerlöf, Simone de Beauvoir, Marilyn French ja Doris Lessing.
VastaaPoistaMutta Strindberg on kiinnostava naistenvihaaja. Häneltähän taitaa olla sekin sitaatti, että 'koti on paikka, jossa kiusataan lapsia ja avioliitto institutio, jossa kaksi vankia vahtii toisiaan.'
Strindberg väärin ymmärretty,
VastaaPoistaoikeesti oli aika radikaali mies 100 vuotta sitten.
Tiedän, että oli radikaali, mutta lueppa hänen kaikki kirjat ja katso, mitä on mieltä naisista. tosin hänellä taipumus sortua ilmeisesti vahvoihin ja taiteellisiin tapauksiin.
VastaaPoistaMinä kyllä pidän hänen kirjoistaan.
VastaaPoistajuuri, Strindberg uskalsi valita/naida vahvat naiset.
VastaaPoistaFröken Julie, Neiti Julie kertoo vahvasta naisesta, vieläkin esitetään.
Sitten en tiedä, jos Strindbergin teatteria paras tulkita sananmukaisesti, niin kuin muka kaikki repliikit olisivat HÄNEN omiaan.
Niin Hannele, tiedän että hän USKALSI JA SEN TEKI, mutta tulihan siitä sitten tuskaakin, jonka tämä sanavalmis mies purki upeasti taiteeksi.
VastaaPoistaHänen taulujaan myydään nyt suurilla rahoilla.
VastaaPoistaAi, että hän oli kuvataiteilijakin...en taida tietää herrasta Strindberg kaikkea.
VastaaPoista