"Elän unen ja valveen rajamailla täynnä viileää kaipausta ja kuolemaa. Hiljaa, hitaasti sulaudun kaikkeen olevaan eikä elämässä ole enää mitään salaisuuksia eikä mitään rumaa ja pahaa. Olen meri, joka hiljaa kantaa kuolleet simpukankuoret valkean hiekkarannan syliin, -olen vanha linnoitus ja harmaa kalastajavene, -olen aurinko, taivas ja palmuryhmä, jonka juurten hiussuonia pitkin vesi imeytyy kaikkiin eläviin soluihin. Minä olen kaikessa ja kaikki on minussa. Elämys on ihmeellinen, täynnä valvetta ja unta."- Mika Waltari -
(Yksinäisen miehen juna)
Kaunis kuva! Mitä kasveja nuo ovat...? Näyttävät laventeleilta mutteiväthän ne kasva noin rannassa. Onko tuo Päijänne? Jos on, en yhtään ihmettele, miksi se ei voisi korvata merta.
VastaaPoistaKaunis tuo Waltarin pätkä, myöskin... Onko se Sinuhesta? Muistelisin lukeneen nimittäin tuollaisen aiemminkin.
Oikeassa olet: näyttävät laventeleilta. Rakastan laventelia, mutta vain kerran sain sen Keski-Suomen pakkasten yli elämään. Nämä ovat rantakukkia ja kasvavat myös pihakalliomme kosteassa kolossa.
VastaaPoistaJärvi on Päijänne ja siis se Suomen syvin etc., kuten kerroin.
Tämä on pätkä Yksinäisen miehen junasta. Nyt kun kerran kysyit, taidan alkaa laittamaan näihin Waltarin mietteisiin mukaan myös kirjan, mistä sitaatti on. OLET ENSIMMÄINEN JOKA KYSYY! HYVÄ TUURE!
Kiitos kun olen kauttasi saanut tutustua Waltarin runoilijapuoleen, se onkin ollut kohdallani ihan pimennossa.
VastaaPoistaMulla on vielä paljon luettavaa waltarilta! Päijänne on ilmiselvästi kaunis järvi. En tosin ole koskaan ollut sen rannoilla! Ehkä Jyväskylässä pienenä.
VastaaPoistaKiitos Leena, minultakin! Parannat yleissivitystäni kovasti, ja olen kovin kiitollinen! :)
Sitaatti on ihana.
VastaaPoistaWaltarin on täytynyt tuntea samoin kuin Rilke Caprin saarella, kun hänen ohitseen lensi kirkuva lintu ja hän tunsi sen lentävän sisällään tai silloin, kun hän katseli vangittua pantteria ja tunsi itse olevansa pantteri jota katseli.
Waltari sanoo elämystä "uneksi ja velveeksi, Rilke puhui "Maailman sisäavaruudesta", jossa subjekti ja objekti sulautuvat yhteen ja kakki on yhtä.
Sama energia läpäisee tässä kaikkeudessa kaiken. Niin ajatellen kaikki onkin yhtä.
Minä haluaisin osata pysähtyä aloilleni niin, että voisin kokea tuon tunteen. Luulen kuitenkin, että se on suurimmalle osalle ihmisistä mahdollista vasta kuolemassa.
Sooloilija, Tuure ja Eve, minulla on 'salainen' Waltari -kirja, josta olen jo jonkin aikaa ammentanut teille viisautta. Vasta Tuure keksi kysyä, että 'mistä teoksesta';-) Ajattelinkin nyt jatkaa tätä linjaa, mutta laitan myös, mistä kirjasta sitaatti on.
VastaaPoistaJa Sooloilija, eipä kestä, minulle on puhdsta nautintoa tuoda Waltaria, Maailman Parasta Kirjailijaa blogiini.
Eve, Waltarin teksteistä löytyy usein teema, että saavutamme kaivatun vasta kuolemassa. Se ei tunnu surulliselta, kun hän sen sanoo. Tai ei minusta ainkaan. Ainoastaan suurelta viisaudelta aina.
Kauniita nuo kasvit ja todellakin näyttävät laventelilta,jota täällä kasvaa siellä sun täällä,Kun asuin pohjoisessa, sitä kasvoi ympäri kaupunkia ja menin aina poimimaan niitä kukintoja...
VastaaPoistaJael, kun lukee noita puutarhalethiä, niin hyvin usein esim. vaikka Italiassa tai Ranskassa kuvatuissa puutarhajutuissa istusten rajaus on tehty käyttämällä laventelia. Se näyttää hyvältä ja kauniin luonnolliselta. Täällä ei pärjää, joten ostan muutaman joskus rukkuun, tänä vuonna en, kun tli tuo keijunmekkovouhotus ja niitä tuli enempi kuin pari;-)
VastaaPoistaNauti sinä minunkin puolesta ja varmaan tiedätkin, että niistä saa kuivatettuna ja pieniin kangaspussukoihin laitettuna ihanaa tuoksua vaikka liinavaatekomeroon tai mihin vain. Viehättävän vanhanaikaista tuoksua.
Kaunis teksti kauniiseen kuvaan.
VastaaPoistaKiitos! Aion jatkaa näitä Waltari-tuokioita, mutta aina ei kuva voi olla näin aikaan ja/tai tesktiin sopiva.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaIhana Mika Waltarin sitaatti. Heti postauksesi nimi "Elän unen ja valveen rajamailla" sai minut kiinnostumaan tästäkin tekstistäsi. Olen tämän viikon taas ollut unen ja valveen rajamailla ihan konkreettisesti, kun kipujen takia en ole voinut nukkua useampaan yöhön.
Pidän Waltarin teksteistä kovasti.
Sie kirjoitat niin ihanasti, tekstejäsi on ilo lukea:)
Halauksin KAtrilli
Kiitos Katrilli, kiva, että pidit. Laitan jatkossakin näitä sitaatteja, mutta aina tuo aloitus ei ehkä ole yhtä kaunis ja kohtalokas kuin tässä.
VastaaPoistaWaltari on mulle Suurin kaikista kirjalijoista ja sanon tämän ylepydellä.
Miksi kärsit kivuista, kun nyt on tehokkaat kipulääkkeet. Käynpä aamulla blogissasi katsomassa, mikä sinua oikein vaivaa. Tohtori Lumi saapuu;-)
Kävin tänään kuva-arkistojani läpi ja tuli vastaan se ihana kuva, jossa musta villakoira punaisessa puvussaan lumessa. Oliko hänen nimi Luna?
Merin Dina leikattu. Perinöllinen juttu. Tämmöiset helteet pönttö päässä. Onneksi enää viisi päivää...
Hei Leena!
VastaaPoistaKauniit kiitokset vastauksestasi. Minun kipuni on hermokipua, johon ei kipulääkkeetkään auta kunnolla vaikka minulla on niitä neljä erilaista. Kipuilu riippuu sitten myös fyysisen rasituksen määrästä. Sekä välillä yksinäisyys ja paha olo on niin ahdistavaa, että tunnen psyykkisen kivun fyysisinä oireina. Minulla on aikas paljon rajoitteita, joita en pysty tekemään selkäsairauteni vuoksi tekemään. Mulla on etenevä selän välilevysairaus, lisäksi varpaiden nivelissä on nivelrikkoa ym ym... Ensimmäisessä seläkäleikkauksessa lääkäri vahingoitti hermoja ja kipu jäi.
Luna on minun ihanaakin ihanampi kääpiövillakoirani. Rakastan Lunaa ihan valtavasti. On pikkuinen niin herttainen ja suloinen luonteeltaan ja aina iloinen. Se on minulle parasta kipulääkettä lasten, ystävien ja käsitöiden lisäksi.
Halauksin Katrilli
Minun yhdellä sukulaisella aivan sama sairauskaava, mutta siihen löytyi apu. Jos haluat tietää, laita meili.
VastaaPoistaJos Luna on kääpiövillakoira, kudoppa minulle yksi punainen talvipuku samaa kokoa. Antaisin sen joululahjaksi Dinalle, joka näillä helteillä joutuu pitämään sitä antiikinaikaista koppaa päässään, kun tuli hätäleikkaus. Onneksi enää viisi päivää... Pitäisin pukua hänellä, kun hän on täällä 'mummilassa hoidossa' Merin rientojen aikana.
Katrilli, sisi toki minä sitten täältä lähetän sinulle jotakin vastikkeena Dinan nutusta...
VastaaPoistaTähkätädyke, pikkasen muistuttaa.
VastaaPoistaOliskohan puutarhasta karannut kasvi..
Rantatädyke, Veronica longifolia:
VastaaPoistahttp://sakari.kuvat.fi/kasvio2/rantatadyke.html
Minähän kerroin jo, että tämä on rantakukka eli rantatädyke 'Veronica longifolia'. Ei ole mistään puutarhasta karannut, vaan kasvaa koko Suomessa luonnonvaraisena rannoilla ja myös minun kallion kosteikossa. Ranta, jossa käymme uimassa on lilana näitä!
VastaaPoistaOlen kateellinen! Jopa urbaani sisimpäni halajaa uimaan tuossa järvessä, keskellä maaseutua! Vihertyminen olisi vähättelyä ...
VastaaPoistaAina kun katson tuota kuvaa, se muistuttaa enemmän ja enemmän Vätterniä.! Olen ollut siellä kymmeniä kertoja, ja silti se on niin kaunis, ehtymätön.
Et kertonut :)
VastaaPoista(Rantakukka ei ole synonyymi rantatädykkeen kans ;)
VastaaPoistaKerroin vastauksessani Tuurelle, heti alussa! Tätä asiaa on näissä kommenteissa käsiteltu paljon.
VastaaPoistaNyt ei ole kysymyksessä äikän tunti, vaan tämä kasvi on suomalaisille rantakukka ja kasvioppikirjassa rantatädyke. Vrt. Hunajakukka, joka on lehtosinilatva! Hirveän ikävää, että sian kasveista 10+, mutta opettaja ei saanut lupaa laittaa mulle todistukseen tuota plussaa, tuli vain 10!
Puhut itsekin rentun ruususta...
joo
VastaaPoistaKaikilla yleisillä kasveilla on monta lempinimeä.
Se on mielenkiintoista. Ja koska vaihtelen ja lähettelen kasveja ulkomaalasiten kanssa, on ollut bnimi tärkeä, että tiedetään että puhutaan samasta kasvista. Suomalaiset nimet on hyvin epäloogisia, harvoin mitään yhteyttä muihin kieliin. Siksi latina kovin näppärä.
Rantakukka, Lythrum salicaria, sillä on ihan erilaiset lehdet kuin kuvassasi.
Rantakukka ei ole sama kasvi kuin rantatädyke.
Enkä mä tiärä mikä "äikän tunti" on, tai tairankin tiätää..
Rantakukka on kasvioppikirjassa Lythrum salicaria.
VastaaPoistaRantatädyke Veronica longifolia, muistuttaa mielestäni kuvaasi.
Sinähän sen tädykkeen nimen sille annoit! Minä en ollut eläissäni kuullut tuolle kasville tädykkeen nimeä.
VastaaPoistaJos tuo meidän rantojen kasvi on Lythrum salicaria, niin sen suomenkielinen nimi on silloin Pohjanrantakukka ja se on luonnonvarainen Etelä- ja Keski-Suomen rannoilla, mikä täsmäisi sen yleisyyteen täällä ja myös kukkimisaikaan, joka on heinä-syyskuu.
Minä pidän kansan antamista nimityksistä. Ne ovat yhtä suuri rikkaus kuin murteet. Metsäkurjenpolvikin on täällä Keski-Suomessa Juhannuskukka. Kouluaikojen jälkeen on pitänyt olla tarkkana latinalaisten nimien kanssa vain ostaessa taimia puutarhaan ja ollessa yhteydessä Göteborgiin.
Tädykkeeksi sanoin, koska TUON kuvan mielestä ei muistuta rantakukkaa..
VastaaPoistaOijoi!, nyt minä en keksi enää mitään;-)
VastaaPoistaTe olette hauskoja!:) Kukat ovat ihastuttavia oli niiden nimi/tieteellinen nimi mikä hyvänsä.
VastaaPoistaMinä vain nautin niiden katselusta.
Kunhan nyt erottaa toisistaan Lemmikin, Kissankäpälän, Ruusun, Tulppaanin, Hortensian, Liljan ja Niittyleinikin, niin pärjää - ihan tottta - ihan hyvin ;-D
Niin, eihän sama kuin saniaiset ja sananjalat..
VastaaPoistaSananjalkoja olen AINA rakastanut:
VastaaPoistaa) koska yhdestä ainoasta jalasta lähtee tuhansia sanoja.
b) niiden varjoisan salaperäisyyden takia.
Jos olisin Maahinen, hommaisin tontin sananjalkojen katveesta ja odottaisin, kunnes luonto kasvattasi tontilleni Kärpässienen. Ennen pitkää se siihen putkahtaisi minun töllikseni. Siellä minä sitten kirjoittaisin ja kääntäisin maahismelodioita ja vähän muutakin.
Minä olen kuin pieni lapsi, toistelen vain, että 'kukka, kaunis kukka'. Nimille ei niin väliä..
VastaaPoistaVoi Waltarin ihanaa sitaattia: mikä sääli! Yritän uudestaan...ein Moment, bitte!
VastaaPoistaSääli????
VastaaPoistaEniten luettu :)
Niin, meitä hulluja botanisteja on luettu, mutta ei WALTARIA!
VastaaPoistamolempia
VastaaPoistaNiinpä; Tässäkin ketjussa "hortoillaan", mutta sellaistahan keskustelu on, se polveilee asiasta toiseen.
VastaaPoistaMinä - pitkäveteinen tiukkkis kun olen - yritän aina pysyä asiassa, mutta Leena Blogissa olen joutunut pahasti sivuraiteelle, täytyy myöntää... ;-D
Eve, sinä et ole ENÄÄ tiukkis, ehkä olit sitä ennen kuin 'törmäsit' minuun. Unohdan paljon, mutta en sitä miten tiukka olit alussa...
VastaaPoistaOnneksi tätäkin kommenttiosiota voidaan nauraa joskus...olsin voinut jatkaa, sillä löysin lisätietoa, mutta en ehdi, en ehdi...ja hyvä ystäväni on puutarhuri, joten ei kuin soitto vain ja varma tieto olisi saatu. Mutta lopetan rantakukkakeskustelun nyt tältä suvelta tähän. Kai. Ehkä.