Tein lasinkuultavan laulun.
Älä luule, että voit
sen alta paeta. Siihen jäät
ja siinä aina soit.
Ja laulu, jonka laadin,
oli aivan sanaton:
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.
Tein lasinkuultavan laulun.
Joko huomaat, tajuat:
se vaimentaen vahvistaa
suven äänet ihanat,
veden solinan, airojen kohahtelun
ja suhinan kaislikon.
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on.
- P. Mustapää -
Vähän myöhässä kommentti, mutta kiirettä pukkaa.. Näin kyllä tämän runon jo aiemmin blogissa,mutta nyt aikaa sanoa muutama lause.
VastaaPoistaTätä samaista runoa olen lukenut,kirjoitellut päiväkirjaani pikku/teinityttönä. Oli kuin nuoruus olisi isketty takaisin päin kasvoja.
Ja minä näin mielessäni tietyt kasvot...
Nyt odottelen,että otat Saima Harjajan runot käsittelyyn ja erityisesti "Riemuitsevan rakkaudentunnustuksen". Sen merkitystä ei mikää korvaa minulle. Mutta tämä P. Mustapään runo on melkein seuraavana.
Pikku Myy, Saima Harmaja on listalla...ja eräs toinen suomalainen runoilija...,kun tämä syyskirjasesonki vähän rauhoittuu tulee Saimaa.
VastaaPoistaTämä runo oli minullakin jokaisessa Teinikalenterissa! Mutta tntuu tämä vieläkin ja tuntuu sinullakin!
Niin tuntuukin. Ei unohdu koskaan.
VastaaPoistaEi runo, eikä runon "henkilö" eli rakastettuni silloin ja aina!!!
Pikku Myy, Saima Harmajan Kootuista en löydä tuota Riemuitsevaa rakkaudentunnustusta.
VastaaPoistaPikku Myy, olet hurja!!!Toivotaan, että Eräs lukee blogiani...