Mutta jos kirjani on tuomittu häviämään tulen tuhoamana, rottien nakertamana, maustekauppiaan kalliin tavaran tötteröinä tai ruudin polttamana, niin en voi tälle kohtalolle mitään enkä ole sitä enää itse murehtimassa. Tomulleni ja luilleni on aivan samantekevää, luetaanko kirjaani kuolemani jälkeen vai ei, vaikka kirjoittaessani ajatusteni säilyttäminen tuntuu niin perin tärkeältä. Omana aikanani en vain ole löytänyt kovin monta kaltaistani ja siksi tahtoisin puhua kaltaisilleni, joiden uskon syntyvän tulevaisuudessa, jolloin oman aikani kärsimykset ovat synnyttäneet uuden aikakauden eikä polttorovioiden käry enää myrkytä maailmaa. Olisi tärkeätä heidän silloin tietää, etteivät he itse ole keksineet ihmisen vapautta, vaan heidän vapautensa on lunastettu monen heidän edeltäjiensä kärsimyksellä. Minkä me näimme pimeässä, sen he näkevät valossa. Tieto, jonka me keräsimme pimeässä vaaroja ja vainoa uhmaten, on oleva heidän valonsa.Uuden aikakauden kynnyksellä/ Vallaton Waltari
Pidän kovasti Waltarin hieman julistavasta tyylistä kirjoittaa. Viisaita ja kauniita sanoja - kunpa minä olisin yksi noista tulevaisuuden keskustelukumppaneista.
VastaaPoistaTuure, ihanaa, että olet back, sillä muuten tähän ei olisi tullut kommentteja...ja tiedäthän, mitä minä olen mieltä Waltarista.
VastaaPoistaMinäkin pidän hänen mukavasti julistavasta tyylistään, joka saa silloin, kun se on hänen suurromaaneissaan pikantteja itämaisia vivahteita. Tähän otin tarkoituksella tätä suoraa suomalaista tyyliä.
No, 99 prosenttisesti on toteutunut, mitä minä olen ennustanut ja sanon nyt ja lukekoon koko maailma: Tuure, you will be one of the biggest...whatever you want, where ever you go...I promise it!
Love
Leena Lumi
Lähetinkin sinulle jo suuruudenhullua spostia :)
VastaaPoistaKiitos sanoistasi!