sunnuntai 23. toukokuuta 2010
LAULAISIN SINULLE LEMPEITÄ LAULUJA
Tämän kirjan nimi on Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Tämä kirja on ruotsalaisen Linda Olssonin englanniksi kirjoittama Let me sing you gentle songs. Tämän kirjan on kustantanut Gummerus A.D. 2009 ja suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu koskaan aikaisemmin. Tämä kirja on Valonkantaja ja Tähtien Kannattelija. Tämä kirja antaa toivoa, että elämässä on vielä toivoa. Tämä kirja tuoksuu metsämansikoilta.
Ruotsalainen Linda Olsson muutti miehensä työn perässä Uuteen-Seelantiin ja ryhtyi kirjoittamaan englanniksi vuonna 1990 Kesti yli 15 vuotta ennen kuin hän sai romaaninsa julkaisukuntoon, mutta esikoiskirjasta tuli niin suuri menestys, että se kantaa klassikon huntua syntymästään. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan käännösoikeudet on myyty 19 maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva.
Prologi
Astrid
Heinäkuu 1942, Västra Sångeby, Taalainmaa, Ruotsi
Kun aurinko vajosi puurivistön taakse, kävimme makuulle ja valkoinen yö nielaisi meidät. Sen jälkeen on ollut yö.
Veronika
Marraskuu 2002, Karakare, Uusi-Seelanti
Yllämme paahtoi armoton aurinko, kun maailma kieppui käsittämättömästi sen hiljaisuuden ympärillä, joka olimme me kaksi. Sitten enää voittoisan meren hurja pauhu.
…nu vill jag sjunga di milda sånger.
Kirja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Vanha nainen, Astrid elää pienessä ruotsalaisessa kylässä lähes erakkona, itseensä käpertyneenä, kuolemaa odottaen. Eräänä ankarana talvipäivänä hän huomaa nuoren naisen kantavan muuttokuormaansa naapuritaloon. Jokin Astridissa liikahtaa. Veronika, suuren menetyksen kohdannut kirjailija, on tullut kylän hiljaisuuteen viimeistelemään uusinta romaaniaan. Metsämansikoiden tuoksussa naiset löytävät hiljalleen polun toisiinsa. Syntyy hiljainen, hellä, ääretön ystävyys.
Muisti on annettu murheita varten, jos mielenrauhaa kaipaat, niin unohda!
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on äärettömän levollinen kirja, joka antaa lukijansa levätä. Se on kirja, joka antaa luvan etäännyttää asioita, luvan hahmottaa, luvan olla uupunut. Se on kirja, joka antaa syvän rauhan.
…ja joka katselee tähtiä ei ole enää koskaan aivan yksin.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan kieli on melkein hypnoosia, sillä luin sitä kuin uiden juuri sopivassa vedessä. Suruissa sukelsin, mutta tuntui hyvältä. Iloissa nousin pintaan haukkaamaan happea ja naurahdin. Metsämansikoiden alkaessa tuoksua kelluin ja unohdin voidakseni elää edelleen.
Tänä iltana sinut kutsutaan tanssimaan usvan kanssa.
Naisten ystävyys on antoisaa molemmille. Veronika toi musiikin ja valonsäteet takaisin Astridin elämään. Veronika sai ystävyydestä syvän tyyneyden ja löysi taidon olla hetkessä läsnä.
Olen unohtanut kuinka elää ilman sinua.
Tämä kirja ei jätä lukijaansa ulkopuolelle ystävyyden, vaan se ottaa sinut mukaan. Minä löysin itseni poimimasta kuusenleppärouskuja lapsuuden aikaisen ystäväni kanssa. Poimittuamme rouskut menimme tupaan ja paistoimme lettuja, jotka söimme metsämansikkahillon kanssa.
Älä pelkää pimeää, sillä siinä lepää valo.
Sinä, hyvä lukijani, ellet lue vuodessa kuin yhden kirjan, lue Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Sinä, joka olet tuulen piiskaama, aaltojen kiviä vasten heittämä, kaipaukseen hukkunut, palasiksi mennyt, olet lempeiden laulujen jälkeen täydellisen ehyt. Lupaan sen.
Epilogi
Hyvää yötä, makeita unia,
te kaikki kulkurit maan.
Nyt laulu loppuu ja lähdemme –
ehkei enää kohdatakaan.
Jotain sanoiksi sain sydänroihusta,
joka niin pian raukeaa
mutta rakkaus, ollut, se ei katoa –
hyvää yötä – nyt nukkukaa.
- Dan Andersson –
Tunnetko metsämansikoiden tuoksun?
(PS. Heinäkuussa saamme Linda Olssonilta vihdoinkin suomeksi hänen kirjansa Sonaatti Miriamille!)
Dan Andersson, mitenkäs minä hänet olen voinut unohtaa, kun ammuvainaan aikaan kuuntelin aina hänen tekstejään Hootenanny Singersien lauluissa.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=sToh8udYZGM
Allu, pitää tunnustaa, että minulle Dan Andersson ei ollut tuttu, mutta pidin tästä runosta. Mutta nyt kun sanoit Hootenanny Singers, olen saattanutkin häntä kuulla...
VastaaPoistaNäin sinut ja ihanan puutarhasi juuri maikkarilta;)
VastaaPoistaLaitoinkin varaukseen tuon "Kuu huoneessa" ja taidanpa koittaa saada käsiini myös tuon "Mistä kevät alkaa":)
Susa, minäkin näin vasta nyt.
VastaaPoistaMarttisella on myös joku kirja, jona nimeä en nyt muista tarkkaan, mutta siinä nimessä on jotain mustasta pitsistä...Kirjastosta senkin varmaan saa, kaupoissa sitä ei enää ole.
Osaat niin kauniista esitellä kirjoja.
VastaaPoistaLuen aina palavalla kiireellä tekstejäsi ja päätän lukea joka kirjan.
Tämän Linda Olssonin kirjan kyllä ostan tai lainaan, niin mukaansavievästi sen esittelit. Kiitos sinulle!
Aurinkoisia päiviä sinulle!
Ulla-Kristina, olen sataa varma, että pidät kirjasta. Tämä kirja oli kuin lepo, renoutoutus ja rauha. Muistan, kun luin tätä ja tunsin itseni koko ajan vain levänneemmäksi. Tässä on taikaa ja tarina on kaunis ja erikoinen.
VastaaPoistaJa kiitos!, yritän koko ajna täysillä.
Tunnen...
VastaaPoistaIhana kirja ja postaus.
...arvasi, että metsämansikoiden tuoksuu yltää sinulle...
VastaaPoistaKiitos! Pidän tästä kirjasta kovasti. Hyvin erilainen. Lempeä. Rauhoittava. Toivoa antava.
Luin tuon kirjan ennen Joulua ja annoin sen äidilleni lahjaksi.
VastaaPoistaJäin kaipaamaan tuon kirjan sanoja, tuoksuja, lempeitä lauluja..
ihanaa, että kerroit kirjasta, sain kokea uudelleen niitä ihania lempeitä tunteita..
tanssia usvassa, löytää valo pimeässä...
kiitos Leena!
Hanne, kaipauksen takia en voi luopua tästä kirja. En edes arvonnan takia. Pitää olla kirjoja, jotka ovat rauhan keitaita, joissa voi tanssia usvan kanssa ja kaikkialla, kaikkialla...metsämansikoiden tuoksu...
VastaaPoistaLeena.
VastaaPoistaKävin ostamassa kirjakaupassta pahvia..
näin siellä tarjouksessa tuon lempeän kirjan, 12,90e.
taidan mennä kauppaan uudestaan..
Hanne, osta se! Sinä tarvitset sitä nyt! Ja sitten taas joskus myöhemmin...Minä luen sen joka suvi...metsämansikoiden aikaan. Siitä tulee niin hyvä ja seesteinen olo. Semmoinen olo, jota kaipaan useammin, vaan en saa. Palaa sinne kauppaan nyt♥
VastaaPoistaMinä lienen sivistymätön moukka tai sitten minussa on jotain muuta vikaa, kun ei tämä kirja kolahtanut :( Ostin kirjan itselleni ja luin sen erittäin suurin odotuksin - ehkä virhe olikin siinä, odotin liikaa?
VastaaPoistaNoh, en aio uskoa kerta lukemalta, kokeilen vielä toisen kerran :)
Rauhantuomari, ei kukaan ole moukka tai sivistymätön ellei pidä kaikista kirjoista, mistä muut pitävät;-) Minä voisin heti luetella 10 kirjaa, joita muut kehuvat ja minä nukahdan jo kolmannella sivulla. Elämä on liian lyhyt kirjoille, jotka eivät sytytä!
VastaaPoistaOtaksun, että tämä kirja on sopiva henkilölle, joka kaipaa hiljaisuutta ja retriittiä. Hänelle, joka haluaisi elää slow, mutta ei osaa, ei pysty. Minä kuulun niihin ihmisiin ja siksi luen tämän kirjan aina vain uudelleen. Mutta: Jos huomaan, että ympärillänin on seisovaa vettä, tartun dekkariin!
Kiva kuulla eriävä mielipide. Ilahduin yhtä paljon kuin saadessani ylistettyyn Siilin eleganssiin ihan erilaisen ja hyvin perustellun mielipiteen. Erimieltä saa olla♥
Minä hain sen kirjan =)
VastaaPoistaHanne, meissä on sitten jotain samaa...Ei nyt anneta omiamme pois, vaan luemme niitä, kun kaipaamme levon ja lohdun retriittiä.
VastaaPoistaPäällisin puolin ja pikaisesti ei vaikuta ollenkaan mun kirjalta, mutta nyt tämän arviosi luettuani tuntuu, että teokselle olisi tilausta. Varsinkin, jos lukee monta rankkaa kirjaa putkeen, tällainen toimii lempeänä lepopaikkana. Juu-u, otan kirjastosta ja katson koska on Olssonin aika.
VastaaPoistaAnnika, minäkään en osaa sanoa, että onko tämä sinua...Mutta uupumukseen, itsensä lohduttamiseen tai vauhdista pysäyttämiseen tämä on monelle ollut Se Kirja.
PoistaMinä luen mieluusti rankkoja, mutta tarviin sitten väliin ihan jotain erilaista.
Sonaatti Miriamille eli Olssonilta tämän jälkeen tullut kirja oli hyvä Krakovaan asti, sitten on kuin kirjoittaja olisi vaihtunut.