maanantai 14. kesäkuuta 2010
FELICIA VENHAUG ON 'ALTER EGONI'
Susa kysyy blogissaan Järjellä ja tunteella, mikä kirja olisit? Minä olen siihen jo vastannut, mutta sekin vastaus tuli tietty toisen alter egoni kautta eli olisin Aksel Sandemosen kirjan Ihmissusi (Varulven, Gummerus 1960) Felicia Venhaug. Toinen alter egoni on John Irvingin kirjan Leski vuoden verran (A Widow for One Year, Tammi 1998) Ruth Cole. Mutta tässä vähän Felicia Venhaugista:
Haluaisin olla Aksel Sandemosen teoksen Ihmissusi Felicia Venhaug! Hänen elämänsä oli täysi ja loppunsa mystinen. Hänessä yhdistyivät arkipäivä, salaperäisyys, ääneen lausumaton uhma, eroottisuus, kirjat, linnut, puutarha….Ja hän oli kahden miehen syvästi rakastama ja myös sai pitää molemmat rakkautensa, nuoruuden rakkautensa Erlingin ja aviomiehensä Janin, mutta maahinen vakoili mustasukkaisena ja vain odotti aikaansa…
”Hän laskeutui puutarhaan eikä ollut huomaavinaan miestä. Se näytti täysin luonnolliselta, jos ei suorastaan tiennyt, että hän oli nähnyt puutarhurin. Tultuaan kasvihuoneelle ja avatessaan sen oven hän katsahti puutarhaan. Tor Anderssenia ei näkynyt. Felicia hymähti. Maahinen ei hyödy mitään lorvailustaan.
Felicia alkoi kastella. Kulkiessaan edestakaisin ruiskuineen hän hätisti silloin tällöin tukaltaan peipposen. Hän teki sen hajamielisesti. Hän hymyili hiukan lakkaamatta ja hänen katseensa oli etäinen.
Silloin vuonna 1950, yli seitsemän vuotta sitten, maahinen ei ollut vielä tunkeutunut hänen elämäänsä - mutta tänäänhän Felician ei tarvinnut käydä vuoressa! Felicia oli tuntenut siihen halua aikaisin tänä aamuna, mutta sitten Erling olikin soittanut. Ritari Erling oli pelastanut hänet maahisen pauloista.
Kun hän oli tavannut Erlingin, se oli hänestä ollut heidän ensimmäinen suuri kohtaamisensa rakastavaisina. Heidän kohtauksestaan oli tullut ihmisten unelmia muistuttava, loistava elämys, jota kaikille ei koskaan suoda. Aikaisemmin oli ollut niin paljon häiritseviä tekijöitä, varsinkin sota oli koetellut häntä ankarasti - ja sitten ne ristiriidat, joita syntyy kun naisen on vaikea valita kahden rakastamansa miehen väliltä.
Felicia tahtoi harvinaisen kiihkeästi olla oma herransa. Hän ei halunnut elämäänsä leimaavan ja rouhivan päivittäisen raitiovaunumatkan, hän halusi omistaa oman rajoitetun alueensa yhdessä paikassa.
Hän oli aikoinaan iloinnut lukiessaan pisarasta, josta koko maailma kuvastuu, ja itse hän oli aina melkein vaistomaisesti rajoittanut elämänpiiriään - mutta hänestä tuntui, että hän oli saanut koko maailman kaupanpäällisiksi. Vieläkin hän otti joskus käsityön yläkertaan huoneeseensa ja viihtyi mainiosti istuessaan vuoteen laidalle käsityö sylissään ja kirja pöydän kulmalla.
Kerran Felicia oli sanonut, että hän olisi halunnut tavata kuusitoistavuotiaan Erlingin. Felicia ei koskaan jaksanut unohtaa, että rakkauden ensimmäistä aikaa hän ei ollut saanut kokea Erlingin kanssa, eikä koskaan saisikaan kokea sitä. Toinen oli saanut sen.
Hän ei kyennyt hillitsemään itsepintaista ylpeyttään eikä levottomuuttaan siitä, mitä Erling jättäisi sanomatta.
Hän ei liioin yrittänyt saada apua Janilta. Tapahtumaketju olisi voinut muuttua, mutta niin ei tapahtunut. Sillä ei tarvita paljoa muuttamaan sumussa kulkevan suuntaa. Mitään ei tapahtunut, ja Felicia kaatui.”
Huolimatta siitä tai ehkä sen tähden, että Ihmissusi vei Felicia Venhaugin, hän on minun alter egoni.
kuva Iines
PS. Tarkka lukijani Sanna Ahonen löysi tämän tekstini, luki Ihmissuden ja innostui maalaamaan kuvan Felicia Venhaugista. Sannan luvalla:
Kiitos Sanna ♥
Näyttääpä olevan just sopiva alter ego sulle Leena ;-)
VastaaPoistaJael, se on varmaan, mistä päin sitä katsoo...Kuka on sinun kirjallinen alter egosi?
VastaaPoistaIlmetty Felicia;)
VastaaPoistaAloin itsekin ihan pohtia tuon "jos olisin kirja.."-postauksen myötä tuota kirjallista alter ego asiaa. Moni olikin pohtinut sitä juuri enemmän tuon alter egon kautta, kun itse ehkä ajattelin "vain kirjana". Niinpä alkoikin muiden hienojen pohdintojen jälkeen viritä lisää itsellä ajatuksia. Se Elizabeth Bennet on ehdottomasti toinen kirjallinen alter egoni, mutta edelleen pohdin sitten sitä ns. toista puolta.
Susa, kai minä sitten olen Felicia, vaikka minulla ei olekaan vielä isoa kasvihuonetta, jossa vaeltaa alastomana peipposet hiuksillani...
VastaaPoistaTässähän tulee helposti juuri niin, että kun meissä jokaisessa on kuin kahdet kasvot (otaksun), sitä samaistuu vahvasti johonkin ja ihan itsekin ihmettelee, mutta sitten löytääkin sen toisen, joka olisi se konkreettisempi - ehkä. Minä olen unessa Felicia ja valveilla Ruth Cole. Felician luone on kuuta ja Ruth on ehkä sitten se aurinkomyrsky.
Sandemose on jostain syystä enemmän tai vähemmän tuntematon Saksanmaalla.
VastaaPoistaAllu: "Aksel Sandemose (1899-1965) on tämän vuosisadan Norjan merkittävimpiä kirjailijoita. Hänen läpimurtoteoksensa Pakolainen ylittää jälkensä on lukijalle suuri seikkailu, runollisen voimakas ja jännittävä tutkimusretki ihmiselämän mysteereihin, joiden avain löytyy lapsuuden ja nuoruuden tapahtumista. Minä-päähenkilönä on Espen Arnekke, julman Janten lain uhri, josta tuli murhaaja."
VastaaPoistaSiis Sandemose laati kuuluisan Janten lain: "1. Älä luule, että sinä olet jotain. 2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me. 3. Älä luule, että olet viisampi kuin me. 4. Älä luule, että..."
Teoksia: Ihmissusi 1960, Kadonnut on vain unta 1961, Felician häät 1962, Me koristamme itsemme sarvilla 1963, Jerikon muurit 1966, Alice Atkinson ja hänen rakastajansa 1972 ja sitten tietty tämä Pakolainen ylittää jälkensä, joka on alunperin julkaistu Norjassa 1933 nimellä En flyktning krysser sitt spor.
Luulen, että vastaus siihen, miksi Sandemosea ei ole tuotu esille Saksassa löytyy pääosin hänen kirjastaan Kadonnut on vain unta, joka on kirja minun Elämäni Kymmen Parasta Kirjaa -listaltani.
Tää sun blogisi on kyllä niin laaja, että täällä voi hyvinkin eksyä, ;) mutta en mää tätä sivua ole löytänyt enkä koskaan aikaisemmin lukenut. Ihmissuden luin, kun sä sitä jossain kommenteissa mulle suosittelit. Ja hyvä, että noudatin sun suositustasi. Ihmissusi herätti ajatuksia ja kaikenlaista muuta... Kiitos sulle. :)
VastaaPoistaSanna, syy on ihan mun: Postasin alussa usein periaatteella kertaus on opintojen äiti;) Olen hiljalleen siivoamassa vanhoja, jotka ovat moneen kertaan, mutta niitä en raaski, joissa kommentteja.
PoistaSuosittelin. Kiva, että luit. R. lukee sitä nyt vihdoinkin Haapasalon jälkeen ja ei osaa sanoa vielä juuta eikä jaata, mutta pitää kieltä vanhahtavana. Minulle taas kirjan sisältö oli huikea ja odotan, että myös R. löytää sen teoksen ytimen. Hän lukee muutenkin kaikki elämäni kirjat ja pääosin olemme samaa mieltä.
Ole hyvä.