Tunnelmallinen juhannus on takanapäin ja saarella tuulee. Ehtoo tuo kuitenkin pläkin kelin ja aurinko vielä kauan. Heitämme pyhistä arkeen. Jotkut ovat aloittaneet jo lomansa, mutta ei meillä, ei meillä. Meillä käytetään Euroopan kelloa, jossa lomat alkavat paljon myöhemmin. Sitten kun illat hämärtyvät lempeän lämpöisinä ja kiitäjät sukivat hiuksiani ja lepakot suihkivat suih!suih!
Sain oltua Out of office, mikä teki todella hyvää. Joten nyt sitten vain kirjoja kehiin ja samalla suunnittelen teille kivan lomalukemiston yms. Jään lomille oikeasti vasta kun Päämieskin eli heinäkuun puolessa välissä, mutta enhän lomallakaa lukematta ole, se minusta pois! Silloin tosin heitämme kellon pois ja katsomme ajan harakankellosta, syömme milloin huvittaa ja säästä viis, puutarhassa, nukumme milloin huvittaa ja uimme yöllä ja päivällä.
Nyt on siis tulossa sekalaista. Tulee uusia kirjoja ja tulee uusintoina sellaisia kirjoja, joita itse luen mieluusti suvella. Jos puutarhassa jotain, tietty kuvia tulee. Torstaina tulee viehättävä puutarha-ammattilaispariskunta kylään, joten kitkemistä pitäisi hieman harrastaa...;- ) Ja sitten tiedoksi, että pääsen heidän ihanaan pihaansa kuvaamaan ja ehkä saan postata sieltä juttua.
Toivotan teille kaikille upeaa, elämänmakuista sydänsuven viikkoa♥ ja haluan ikäänkuin aloittaa näin pyhien jälkeen Lauri Viidan runolla, jossa tosin puhutaan kuolemasta, vaan on se silti...niin Viitaa. Ja kuolemahan on vain osa elämää. Kuten kesäkin.
Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivettunut omenapuu.
Reppu naulassa, ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut,
kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.
(Osa Lauri Viidan runoelmasta Onni, joka ilmestyi kirjallisuuslehti Parnassossa sattumalta samana päivänä kun kirjailija kuoli.)
Kiitos samoin!
VastaaPoistaOli täysi tuska ja ihmetys kun eräänä maanantaina 1. heinäkuuta moottoritiellä Rostockista Hampuriin ilmestyi järkyttävä ruuhka. Syy keksittiin kohta: kesäloma oli kaikilla alkanut ja nämä suuntasivat Hollannin, Ala-Saksin ja Mecklenburgin lomakeskuksiin.
Tuure, ihmeellistä, sillä Päämiehen firman Euroopan asiakkaat aloittavat yleensä vasta elokuussa lomansa. Jotkut onneksi jo heinäkuun puolivälissä. Ai niin, tietenkin ne ruuhkat aiheutuivat pohjoismaalaisista, jotka matkasivat keskiseen eurooppaan;-)
VastaaPoistaOlen kokenut elämäni viikonloppu&lomaruuhkan moottoritiellä matkalla Baden-Badeniin. Siinä tuli ikävä äitiä, kotia ja toalettia;-)
Mutta loman odottaminen on melkein yhtä ihanaa kuin itse lomailu! Ihanaa loman odotusta ja puutarhan ihmettelyä sinne siis :)
VastaaPoistaKommenttivahvistus tarjoaa sanaksi Tinterim. Hauskaa. Sehän voisi olla vaikka nimi, jollekin lapsille suunnatun fantasiakirjan hahmolle. Puutarhamenninkäinen Tinterim!
Ahmu, olet aivan oikeassa: Usein odottaminen on parasta! Ja minä jaksan ihmetellä tätä vaihtuvaa puutarhan ja luonnon taide-elämystä kuin lapsi. Sinä myös!
VastaaPoistaKatso, sinäkin luet niitä sanoja;-) Minä myös. Joskus oikein osuvia. Laita nyt tuo nimi talteen, jos vaikka kirjoitat kirjan menninkäisistä. Kun pitää löytää yhtäkkiä joku nimi, ei keksi mitään joka olisi ihan erilainen, mutta silti siinä pitäisi olla se tietty tnnelma ja sointi. Tinterim soi!
Kesä jatkuu - ja nythän se vasta oikeastaan alkaakin, kuten totesitkin..
VastaaPoistaJoten täällä nettimaailmassa käydään vain pyörähtämässä, sillä kesäkeleistä on nyt nautittava ulkosalla!
Soolis, pessimistit sanovat kesän päättyvän juhannukseen. Minulle oikea kesä tulee hämärtyvien iltojen myötä.
VastaaPoistaLuen puutarhassa. Olen aina ulkona. Vain yöt sisällä ja aamut, jotka ovat ongelmani. Välillä pitää hakea kylmää juotavaa...tai jäätelöä. Luojalle kiitos pihamme siimesten, sillä voin istua varjossa ja Olgallakin on nyt paikka, jossa makoilee isojen lehmusten varjossa jäävesikuppi vierellään.
Minunkin mielestä kesä alkaa tästä vasta kypsyä. Leppoisa alkukesän juhannus antaa vaan vauhtia kaikenlaiseen innostumiseen, kuten Leena sinunkin suunnitelmistasi kuulostaa. ;)
VastaaPoistaAi, että kosketti tuo Viidan runo. Joku poistuu keskuudesta, minä, hän - kesä jatkuu. Elämä.
(olipa yhteensattumaa runoelman julkaisupäivällä...)
Rita, olen tummien iltojen ystävä. Oikeasti syysihminen, mutta rakastan heinäkuuta sen puolesta välistä alkaen...siitä alkaa mun nautintosuvi. Enkä silloin enää kitke rikaruohoja, vaan kuuntelen kuinka ne kasvavat;-)
VastaaPoistaViita osaa olla järkyttävän koskettava. Pyäsyttävä. Olisipa hänen Kootut runot.