TAPAHTUI EILEN TOIMISTO/KIRJASTOSSANI

Mikään remppa ei ole vielä alkamassa, joten en esittele mitään uutta toimistoani, vaan kerron enemmänkin bloggaamisen vaarallisuudesta;-) Tämä kuva on serkkuni salaa ottama, mutta koska talossa oli silloin vieraita, työpöytä oli ylettömän siisti, kuten huomaatte. No, sen jälkeen siihen oli kasautunut tärkeitä lehtileikkeitä, runokirjoja avonaisina, Filofaxini (aina oltava F vieressäni), muistivihkoja, arvosteltavia kirjoja etc. En nähnyt enää näyttöä ja työskentelin oudossa asennossa...ja yhtäkkiä Sarkia, Vala, Kaijärvi ja Nerudat putosivat pöydän taakse ja pamahtivat kai lampun johdon päälle ja räts!, tuo pankkiirilamppuni putosi ensin päälleni, sillä olin kumartunut katsomaan pöydän alle, ja sitten se ryökäle kätevyys putosi maahan ja meni kuuppa rikki. Meteli oli valtaisa ja koska oli puoliyö, niin aamulla töihin lähtevä Alfauros oli jo nukkmassa, mutta pelästyi rysäystä niin, että meinasi saada sydänkohtauksen.  Kun hän ei sitä saanutkaan, sai hän ihan muun kohtauksen...,sillä hän oli varoittanut minua pöydän siivoamattomuudesta. Minä huomautin. että hänen olisi syytä olla hieman huolissaan minun voinnistani...

Minä olen siisti eläin. Vaihdan lakanat joka viikko ja tyynyliinat neljään käyttötyynyymme joka päivä!, mutta hemmetti, mulla ole aikaa tätä vyöryvää tekstien tulvaa siivota ja sitten tulee vielä kaikkia lehtiä...,siis tarvitsen sihteerin ja siivoojan! Ehdotin tätä Alfaurokselle, mutta hänen ilmeensä oli aivan riittävä vastaus. Tyytyisin kyllä ihan vain siivoojaankin...Siis ihan oikeesti, meillä pyörii pyykkikone kuin meillä olisi talossa vielä lapsia, joten olen huushollerska vailla vertaa, mitä nyt hiukan joissakin asioissa boheemi.

Ai, että miksikö vaihdan tyynyliinat joka päivä ja lakanatkin, jopa pussilakanat kerran viikossa? Syy on kirjallisuuden. Kirjailija Aksel Sandemose on sanonut jotenkin näin, että 'jokaisella ihmisellä, köyhimmälläkin, pitäisi olla oikeus/mahdollisuus mennä joka ilta nukkumaan juuri vaihdettuihin lakanoihin.' Olen aivan samaa mieltä ja lopullisen pyrkimyksen esteenä on vain ajanpuute ja erään lähi-ihmiseni mielipide siitä, mitä kaikkea kirjallisuus saakan naisen tekemään. 

Aamu oli vähän nuopea, mutta kun löysin Merin aikanaan jättämän pankkiirilampun, kiillotin sen ja sitten aloin urakoida pöytää tyhjäksi. NYT se on tyhjä ja vielä oikein Pledillä kiillotettu. Odotan kovasti Alfaurosta kotiin, sillä eihän sitä tiedä, minkä palkinnon minä vielä tästä uroteosta saan;-)

Olen nyt kovasti tohkeissani tarmokkuudestani, sillä lähden tyhjentämään jo kolmatta koneellista pyykkiä tänään, olen lämmittänyt leivarin ja sitten ei enää muuta kuin lakanoiden vaihdot ja imurointi. Sen jälkeen tervetuloa viikonloppu! Illalla grillaamme säästä viis ja istumme partsilla nauttimassa kaikista hurmaavista valkoisista Holger Isabella syreeneistämme, jotka nyt antavat parastaan. Kuvia on otettu, mutta en ole kelpuuttanut vielä yhtäkään. Odotan kuvaajalta maximaalista suoritusta ja sitä ei ole vielä näkynyt, joten odotellaan.  Olen luvannut olla tänä viikonloppuna läsnäoleva, sillä Alfauros on ensi viikon Saksan maalla ja nyt vietämme laatuaikaa. Outo sana tuo laatuaikaa. Sitä käyttävät nyt kaikki ja minä mukana joka yhteydessä...mitähän seuraavaksi...Jos keksin jotain musaa, laitan, ellen, en laita. Ilmestyn näkyviin ennen ensi viikon muutaman päivän 'sinkkuelämääni'. Viimeinen sana oli syytä laittaa lainausmerkkeihin;-)

Elämyksellistä viikonloppua teille kaikille♥

Leena Lumi