kun ilahtuen
tervehdit itseäsi
omalla kynnykselläsi, peilissä,
ja te molemmat hymyilette,
käytte pöytään. Syötte.
Rakastat jälleen vierasta, joka kerran olit.
Tarjoat viiniä. Leipää. Palautat sydämesi
sille, joka on sinua rakastanut
koko elämäsi, jonka hylkäsit
toisen tähden, joka tuntee sisimpäsi.
Ota rakkauskirjeet kirjahyllystä,
valokuvat, lohduttomat sanat,
hävitä kuvasi peilistä.
Istu pöytään. Ahmi elämäsi.
- Derek Walcott -
*
VastaaPoistakukasta kukkaan
Jaaha, sinä luit tämän näin. Nyt tajuankin, että tämän voi ymmärtää kadella eri tavalla.
VastaaPoistaElämän voi ymmärtää monella tavalla ;)
VastaaPoistaJuuri niin!
VastaaPoista*
VastaaPoistaja joskus ei ymmärrä ollenkaa
Osuva teksti, minä kyllä ymmärsin hiukan toisin.. Tämähän on kehoitus, ohjekkin. Kiitos eilisestä, vierailu piristi ja herätti ;) . Päijänteen aallot aina yhtä ihanat.
VastaaPoistaHannele, sehän on selvä.
VastaaPoistaAnne, sinä taisit ymmärtä kuten minä;-) Kiitos itsellesi! Toivottavasti et 'herännyt' liikaa...Yksi asia kirjattu ylös: ISOLLA.
Tässä on kaikki! Kiitos!
VastaaPoistaPikkupaju, niin minustakin♥
VastaaPoistaVoisin lopettaa tähän...
Yhä enemmän vanhetessani olen alkanut kokemaan juuri tällaista runossa esitettyä hymyilyä ja tyytyväisyyttä peilin edessä; rakastamaan ja pitämään sieltä silmiin katsojaa.
VastaaPoistaRita, näin se menee, kun se parhaaks menee! Koen itse samoin.
VastaaPoista