ELÄINYSTÄVÄMME BIOLOGISESSA TORJUNNASSA

Jos olet jo lukenut Riku Cajanderin loistavan kirjan Luontopiha - Ympäristöystävällinen piha ja puutarha (Minerva 2010), tiedät, miten houkutella puutarhaasi eläinystäviä, joista on sekä hupia että hyötyä. Monien vuosien jälkeen täytin siileille kupit ja niihin koiran kuivamuonaa, toiset laittavat kissojen vastaavaa, ja ihme tapahtui: Nyt pihallamme on iltaisin ainakin viisi ruokailijaa, Päämies epäilee luvun tuplaksi;-) Hänen ei kannata kuitenkaan marista siitä, että koirannappuloita menee, sillä ensinnkään ne eivät kelpaa Hänen Majesteetilleen Olgalle ja toisekseen nyt ovat etanat ja lehtokotilot hävinneet! Ja kuka se onkaan, joka illat kyykkii siilien touhuja eniten ihastelemassa...Päämieshän siellä kamera mukanaan, mutta ei edes kuvaa, kun keskittyy niin intona siilien moninaisiin juttuihin. Miksi monta ruokakuppia? Siksi, että siilit ovat kovia tappelemaan keskenään. Myös Olgalle alkoi nyt uusi, vireä elämä, sillä Vanha Neiti ei NOUDA siilejä, vaan PAIMENTAA niitä hellästi milloin karhealla haukulla, milloin pikkuhaukulla, milloin käyden vähän nuuhkaisemassa.

Talvipesäsuunnitelmakin on jo valmis ja sen keksi itse Päämies: Meillä on eläimiä varten semmoinen hoitamaton pihaosio, jonne hankimme pari kuormalavaa ja sinne vain heinää. Kuivuuden takaavat päälle kasatut varatalvipuumme, joita emme yleensä tarvitse ennen toukokuuta, jolloin sitten siilitkin jo selviävät ilman pesän suojaa. Pihallamme on iso kallio ja myös kallioluola, mutta se on useimmille eläimille epämukava pesäpaikka kosteuden takia. Olemme nähneet sinne livahtavan vain lumikon, mutta sekin oli talviaikaa, joten emme tiedä, millä asioilla lumikko liikkui.

Lokakuun lopulla aloitamme aina pikkulintujen talvisyötön, jota pitää jatkaa Suomen oloissa huhtikuun lopulle, jos sen kerran on aloittanut. Pikkulinnuista on suuri hyöty puutarhassa, sillä ne syövät moninaisia kasvein ja puiden tuhohyönteisiä eli ovat siis parasta mahdollista biologista torjuntaa. Ehdottomasti ahkerin on kirjosieppo, jonka kaksiavioisuus jo takaa runsaan hyönteispyynnin. Ja mikä laulu, kun uros virittyy kahdelle armaalleen serenadia laulamaan: Laulu on kuin satakielen, paitsi se lopun pikkuluritus jää kuin kesken, mutta uusi alkaa heti...Jos haluat tietää enemmän biologisesta torjunnasta vaikkapa tornipöllöjen avulla, mene S:n blogiin Isreliin, jossa asia on hoidettu juuri kuten pitääkin. S:n ja tornipöllöt löydät täältä

S:n kiinnostavasta blogista löysin myös lepakkopöntöt ja nyt on tuska suuri, kun Päämies ei ymmärrä, että hänen pitää rakentaa meille lepakkopönttöjä. Millä ihmeellä viritetään itsepäinen mies, jonka mielestä lepakot ovat kiinnostavia ja näemme muka niitä riittämiin ilman pönttöjäkin! Jokin hänen järkeilyssään ontuu...Onneksi olen aika kekseliäs naaras;-) Ja miten lumoavia ovatkaan illat, jolloin istumme puutarhan pimeässä ja lepakot suihkivat vieritsemme suih!suih! Lepakoissa on jotain ikiaikaista...ja mystistä. Ja pöllöt taas saavat hymyn huulille:

kuvat Pekka Mäkinen ja Itä-Savo/netti