perjantai 20. elokuuta 2010
REVITTY SYDÄN - VOIKO USKOTTOMUUDESTA TOIPUA?
Muistatko miltä tuntui rakastua niin, että sinussa huojahti? Muistatko, miten huulesi syttyivät tuleen hänen huulissaan ja sylisi huusi nälissään hänen syliään? Muistatko, miten seinä johon nojasit, tatuoi selkääsi kuvionsa ja miten mustarastas lauloi katkeamatta koko sen suvisen yön, jolloin taivas kaartui korkeammin kuin koskaan ja vannoitte ikuisen rakkauden valat todistajina aamu-usvan seitti ja tyydytyksen hiljainen, raukea huokaus?
Me kaikki muistamme, miltä tuntui rakastua, rakastaa, lupautua ja lähteä kulkemaan yhdessä toisen kanssa. Perustaa oma pesä, saada yhteiset lapset, lainat, lemmikit, arki ja juhla, riidat ja rakastelut ja luottamus siihen, että toinen on aina siinä vierellä tapahtuipa mitä tahansa. Hän ei koskaan minua jätä, sillä näin oli tähtiin kirjoitettu. Vaan entä jos…?
Maria Buchert, Kari Kiianmaa ja Tellervo Uljas ovat yhdessä kirjoittaneet kirjan Revitty sydän – Voiko uskottomuudesta toipua? (Minerva 2010). Tämä kirja vastaa kysymykseen: vaan entä jos toinen osapuoli pettääkin sopimuksen, lähtee toiseen syliin, toisiin kyliin, vaihtaa uuteen nuorempaan, vanhempaan, kauniimpaan tai rumempaan? Vaihtaa sinut toiseen kuin vaihtaisi paitaa tai autoa. Tai entä jos hän salaakin kaiken ja sinusta tulee hotelli ja arki, toisesta taivas ja juhla. Miten sinä selviät sitten? Miten selviytyä pettämisestä, petetyksi tulemisesta tai miten selviytyä siitä, että tajuat itse olleesi se, joka petti!
Revitty sydän kirjan tekijöistä Maria Buchert on tutkinut uskottomuutta ja sen syitä uskottoman näkökulmasta. Kari Kiianmaa on psykologi ja parisuhdeterapeutti. Tellervo Uljas on tutkinut petettyjen selviytymistä uskottomuuskriisissä. Kirja jakautuu tavallaan neljään osaan, jossa alussa tarkastellaan uskottomuutta yleisesti, sitten saavat vuoron uskottomuuden uhrit, joilta uskottomuuden myötä on kadonnut illuusio omasta haavoittumattomuudesta ja jotka vahvasti tiedostavat elämän epävarmuuden ja oman katoavaisuutensa. Uhrien jälkeen Maria Buchert antaa äänen uskottomille, joista löytyykin kauheiden pettäjien sijaan hellyysvajeisia ihmisiä täynnä selittämätöntä hellyyden ja rakkauden kaipuuta täynnä kärsimystä omasta uskottomuudesta. Kirjan viimeinen kolmannes on kuin terapiaistunto, jossa kootaan sirpaleita. Käydään läpi parisuhteen mahdollinen pelastaminen, petetyn sekä pettäjän kasvuhaasteet, mutta myös tilanne, jossa parisuhde päättyy. On myös Uskottomuustesti ja neuvoja miten ehkäistä uskottomuus sekä kuin kultaisena siltana parisuhteen voittoon, rakkauden kaiken se kestää, kaiken se kärsii –pitkospuina ylitse vajottavan suon Parisuhteen kymmenen käskyä.
Minun mielestäni evankelisluterilaisen kirkon pitäisi nyt astua nykyaikaan ja tarjota vihkipareille tämä kirja yhdessä sen perinteisen vihkiraamatun kanssa. Elämme huimia aikoja. Kaikenikäiset eroavat. Pitkätkin liitot päättyvät eroon, sillä jokainen hakee omaa onneaan ja palvontaa, sillä narsismi, kätketty tai näkyvä, on päivän trendi. Ei nähdä omalta hellyysnälältä enää sitä hiillosta, josta se tuli aikanaan syttyi. Ei tajuta herättää sitä tuttua, rakasta, arjessa hiipunutta tulta henkiin, vaan mennään sinne, missä tuli palaa uutena ja ilman vaivannäköä syttyvänä. Katsotaan uuteen tuleen ja nähdään tulen kertovan usvan tarinaa, mutta kun herätään löydetään hiillos vailla hehkua ja kärsimys alkaa. Kärsimys! Tämä on Revityn sydämen punainen lanka: Pettäminen satuttaa kaikkia osapuolia.
Maria Buchert:
Pettäjän tie ei ole helppo. Tietä lähtee kulkemaan ihminen, joka on monella tapaa epätoivoinen. Elämä, parisuhde ja ennen kaikkea oma minä ei ole vastanneet niitä tavoitteita, joita elämälle on asetettu. Pettäjän tiellä kulkee ihminen, joka tietää satuttavansa muita. Tämä satuttaa myös pettäjää. Pettäjän tielle lähdettäessä onkin hyvä muistaa, että jos takana on huomattava määrä ongelmia, löytyy niitä edestä ainakin yhtä paljon.
Uskottomien elämäntarinoita lukiessa havaitsee, ettei kukaan voi saada kaikkea, maksamatta siitä kovaa hintaa. Harhaluulon ’pettäjän helposta elämästä’ voi unohtaa. Uskottomuuskriisissä ei kärsi vain petetty vaan myös pettäjä. Pettäjän kärsimys on vain hiljaisuuden ja salaisuuksien verhoamaa.
Revitty sydän toivottavasti löytää tiensä jokaisen lukijani luokse. Tätä lukekoot niin onnellisissa pitkissä suhteissa nauttivat parit kuin myös ne, joiden sydän on nyt pirstaleina ja tuntuu kuin maa katoasi jalkojen alta. Tämän kirjan lukeminen on terapiaa ennen akuuttia tarvetta terapiaan! Jokainen, ja kiveen on hakattu, että jokainen löytää jotain itsestään tässä kirjassa. Kolme alan huippuasiantuntijaa ja sitten sekä itse petetyt kuin myös pettäjät, kirjoittavat tarinaa, jossa onni ja rakkaus on niin mahdollista saavuttaa ja säilyttää kuin lopullisesti kadottaa.
Vaan yksi ei koskaan katoa ja se on rakkaus. Rakkaudesta sain kerran keskustella Maria Buchertin kanssa, sillä hän oli kummipoikani kastepappi. Puhuimme ikuisesta rakkaudesta ja siitä ainoasta oikeasta…Ja nyt Maria on mukana tässä kirjassa, jota suosittelen kaikille ikään, säätyyn, rotuun, uskontoon katsomatta, sillä kiveen on hakattu:
Rakkaus ei koskaan häviä. (1.Kor. 13:8)
No nyt selvisi se yhteys eiliseen kuvaan....
VastaaPoistaTärkeä kirja,joka hyvin sopisikin annettavaksi vihkipareille.
Mutta pettäjiä on monenlaisia;jotkut miehet eivät vain voi olla pelkästään yhden naisen kanssa.
Jael, kirjassa käsitellään avioliittoa myös insititutiona sekä filsofiselta että biologiselta kannalta. Onhan kautta aikojen ollut niitä, joiden mielestä koko avioliitto joutaisi roskakoriin.
VastaaPoistaMonenlaisia pettäjiä käisttelee kirjakin ja he pääsevät myös tuomaan mielipiteensä julki.
Patologiasia pettäjiä on ollut aina ja nykyään yhä enmpi myös naisissa, sillä joidenkin on pakko tapaavan arjen kurimuksessa alkaa testata omaa viehättävyyttään ja vetovoimaansa. Sen toinen nimi voi olla myös koston kierre eli puolisolle kostetaan kaikki se paha, mitä koetaan kärsityn tai mitä elämästä uupuu.
Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Joskin tietynlainen pettäjiä "ymmärtävä" sävy välittyi tästä. Ja se sattui. Viimeisestä revityksi tulemisesta on jo kymmenen vuotta, mutta koskaa en, en koskaan, voi unohtaa enkä anteeksikaan antaa. Se oli liikaa.
VastaaPoistaOlen aina pitänyt pettäjien selityksiä turhana höpinänä, kyse ei ole mistän raastavasta, tuskaisesta ristiriidasta, vaan pelkästä puhtaasta itsekkyydestä ja toisen ihmisen tallomisesta. Ei muuta.
Tärkeän ja kiinnostavan oloinen kirja. Pettäminen loukkaa aina petetyksi tullutta (tai tulleita!) osapuolia, mutta monesti pettäjän itsensä olo saattaa olla hyvinkin raskas.
VastaaPoistaMyös onnellisessa ja pitkässä parisuhteessa tulee aikoja, jolloin toinen osapuoli tuntuu ärsyttävältä - tai pelottavasti itsestäänselvyydeltä. Ehkä tästä kirjasta voisi saada jonkinlaista perspektiiviä siihenkin asiaan?
Rakkaus ei koskaan häviä on kenties maailmankaikkeuden viisain lause. Se ylittää kaikki yhteiskuntalliset, maantieteelliset ja kulttuuriset rajat, kuten itsekin totesit.
Revitty, ei ollut tarkoitus välittää kumpaakaan erityisesti ymärtävää tai tuomitsevaa sävyä, mutta Maria teki pro gradunsa nimenomaan Pettäjän tiestä ja siten aiheeseen saatiin mukaan toistakin osapuolta. Kirjassa on silti mm. luku Pitääkö uskotonta kuulla? Ja vain yksi osaa kirjasta puhui uskottoman kannalta. Miten ymmärtää mistään mitään ellei kuuntele kaikkia osapuolia!
VastaaPoistaToisaalta ymmärrän hyvin kantasi ja voit olla varma, että olen kautta linjan tuonut omissa novelleissani esiin uskottomuuden pahaa oloa. Sanoisin heti nimet, jotka voisit hakukoneeseen laittaa, mutta kun olen niitä matkan varrella muuttanut, siis nimiä. Erään ystäväni maailma kaatui, kun mies lähti nuoremman matkaan 30 vuoden avioliiton jälkeen. Kukaan ei olisi sitä ikinä odottanut/uskonut ja kaikkein vähiten vaimo.Toinen ystäväni heräsi keskellä yötä polttavaan rakkauden tunteeseen miestään kohtaan ja herätti tämän ja kysyi: " P., sano,e ttä meillä on aina näin hyvin! Sano, että rakastamme toisiamme aina!" Mies vastasi: "Minä rakastan sinua aina!" Kahden viikon päästä hän muutti naisen luo, jonka kanssa oli vehdanut kaikkialla jo vuoden. Mikään ei varoittanut kumpaakaan ystävääni.
Minusta on erittäin hyvä, jos kaikki lukevat tämän kirjan sillä ainoa varmuus on epävarmuus. Toisaaalta on hyvä tajuta jo varhain keinot säilyttää hyvä avioliitto kasassa, sillä jos ktona on läheisyys kunnossa, siihen väliin ei pääse kukaan!
Ja Revitty, minä yritän aina ymmärtää kaikkia, mutta olen vain heikko nainen ja MINÄ EN IKINÄ TOIPUISI PETTÄMISESTÄ!
Lumiomena, tässä kirjassa on paljon tuskaa, mutta myös keinoja hoitaa suhdetta. Ja mehän on sunkin kanssa puhuttu siitä, että lastenkin jälkeen, pitää olla parishde ykkösenä. Lasten paras syli on vanhempien läheisyys. Siis sinunkin matkat KAHDESTAAN miehesi kanssa pari kertaa vuodessa, ovat juuri niitä pelastusrenkaita, jotka pitävät avioliiton pinnalla hektisestä arjesta huolimatta.
VastaaPoistaMinulla on aina nuorille pareille kolmen sanan onnittelu: Intohimoa, Intohimoa, Intohimoa. Miksi mennä aviolittoon ellei tunne intohinmoa miestään kohtaan.
Kun lapset ovat tulleet, pitää kahdenkeskinen aika repiä vaikka mistä! Me teimme niin ja vieläkin minussa huojahtaa, kun näen mieheni kävelevän kadulla vastaan. Olen palvottu ja rakastan - intohimolla!
Ja sitten keskustelu. Ellei asioita puhuta konfliktien pelossa, kerääntyy kaunaa, joka ajanmittaan tappaa koko suhteen ja vie myös läheisyyden mennessään. Joskus välimatka tulee liian pitkäksi enää löytää toista...
Lumiomena, osta tämä pokkari nyt itsellesi (kovakantisena myyty jo kaksi painosta loppuun!) ja lue aina silloin tällöin. Niin minä aion tehdä!
Mielipiteitä kirvoittava, usein kipeä ja siksi varsin vaarallinenkin aihe. En ole vielä lukenut kirjaa mutta kuten oikeassakin elämässä, haluaisin aina kiistanalaisissa asioissa kuulla kummankin osapuolen mielipiteen. Olen sitä mieltä, että kukaan ei voi esim. riidellä yksin eli aina löytyy asioille vastinpari ellei sitten elä 'jännitystä elämään' mentaliteetilla ja periaatteella. Maria Buchert on ihana, lämmin ja valoisa persoona!
VastaaPoistaAa, tällainen, mielenkiintoinen yhteys kuvaan ;)
VastaaPoistaVaikuttavan oloinen kirja ja sinun tuttuun tapaasi niin antaumuksellinen, hieno arvostelu.
Pitkässä parisuhteessa tosiaan tulee hetkiä, jolloin huomaa miettivänsä, pitääkö sitä itse toista joskus liian itsestäänselvyytenä tai toisin päinkin. Ja on ehdottoman tärkeää ottaa aikaa ihan kahden kesken, vaikka lapset olisivat kuinka pieniä. Ei tarvitse välttämättä lähteä ulkomaille (vaikka se olisi kyllä ihanaa!!) tai edes aina sinne ravintolaan tai elokuviinkaan, mieheni kanssa olemme "lanseeranneet" sohvatreffit;) Sovimme vaikka muutamia päiviä ennen, että "You and me honey, vain me kaksi ja sohva..kenties vähän kynttilöitäkin, hyvää juomaa ja naposteltavaa, keskustelua, kiireetöntä lähellä- ja läsnäoloa vain toisillemme!
Tärkeä teos, ja tosiaankin voisi antaa vihkiraamatun kanssa pareille. Kannatan!
VastaaPoistaMietin tuota korinttolaiskirjeen viimeistä lainaustasi.. Häviääkö rakkaus, tai ei. Todellinen rakkaus ei häviä, vaikka se olisi kokenut kolhuja. Rakkaus vain muuttaa muotoaan ja saattaa muuttua ystävyydeksi.
Toisaalta ihmisellä on hyvä muisti, ja petetty sydän ei ihan kokonaan anna anteeksi koskaan.
Nette, juuri niin. Kaikkeen riitaan löytyy aina kaksi. Tämä oli rankka kirja tehdä ja kun luin tätä yön tunteina, myönnän, että kyynelehdin.
VastaaPoistaJos Maria olisi seurakuntani pappi, minutkin nähtäisiin silloin tällöin kirkossa. Kiitos sinun ja Karrin;-), sain tavata Buchertin.
Susa, ei mekään olla päästy kahdestaan matkoille, kun Meri oli pieni, vaan autossamme oli aina 1- 3 lasta kun kollasimme pitkin Eurooppaa, mutta SILLOINKIN otimme aikaa vain toisillemme. USEIN!
Soolis, ajattelen samoin eli rakkaus ei häviä, mutta muoto voi muuttua ja loukkauksesta jää aina ikiaikainen haava, mutta se haavakin voi olla vahvuudeksi, ei vihaksi, joka syö vihaajaa itseään.
On osattava valita se oikea mies.
VastaaPoistaHannele, kaikki eivät ehkä yhtä onnekkaita kuin sinä.
VastaaPoistaMinun ystäväni mies, josta en olisi ikinä luullut, että saattaisi kiinnostua muista naisista, aloitti suhteen työkaverinsa kanssa enkä ikinä muista, miten kärsin ystäväni kanssa. Sattumalta olin juuri lukenut Simone de Beauvoirin Murtunut nainen (suosittelen!) ja siitä löytyi hirveän paljon ihan samaa.
VastaaPoistaAllu, Revitty sydän kirja kertoo, että suurin osa rinnakkaissuhteista saa alkunsa työpaikoilta.
VastaaPoistaOlen joskus lukenut kirjan Murtunut nainen kuin myös de Beauvoirin Lempeä kuolema, Kauniit kuvat, Murtunut nainen, Toinen sukupuoli, Mandariinit ja Kutsuvieras. Paljon ennen blogia.
Niinhän se meni meidänkin läheisyydessä, että 'mies, josta kukaan ei olisi IKINÄ uskonut'. Sanomattakin selvää, että ero oli rankka ja riitaisa ja ystävät joutuivat valitsemaan puolensa etc.
(en puhunut itsestäni :)
VastaaPoistaOK ja mukavaa viikonloppua, Hannele!
VastaaPoistaValinnasta ei lienee aina kysymys ja oikeistakin voi tulla vääriä... Tämä kirja osui ja uppos.Kirjakauppaan siis. Tämä olisi varmasti hyvä lukea jo ennen ongelmia että voisi panostaa ennaltaehkäisyyn. Tuo idea kera vihkiraamatun on loistava. Aina asiat eivät mene niin kuin haaveilaan tai vaikka kuinka vannotaan. Selviytyminen lienee tärkeintä. Rakkaus ei koskaan kuole, muoto ja kohteet voivat vaihtua.
VastaaPoistaAnne, sanoitpa hyvin! Todellakin: oikeasta voi tulla väärä...
VastaaPoistaSinä osaat jo koulutuksesi kautta arvostaa tämän kirjan tarjoamia mahdollisuuksia ennaltaehkäisyyn. Minä suosittelen tätä kaikille!
Ja aina ei käy kuin haaveillaan...
Rakkaus, joka kerran on syntynyt, tosi rakkaus...ei kuole koskaan.
Kylläpä vaikuttaa tärkeältä teokselta! Olen ihan samaa mieltä, että tämä kirja olisi hyvä antaa avioituneille pareille ja opettajana näkisin näiden asioiden käsittelyn tarpeellisena jo nuorille, sillä hekin jo näiden asioiden kanssa painiskelevat. Varmasti lukemisen ja ajattelemisen arvoinen asia ihan jokaiselle. Kiitos, että nostit sen esille!
VastaaPoistaAmma, tämä voisi ihan todella olla myös koulujen ohjelmassa, sillä annetaanhan kouluissa seksuaalivalistustakin. Kaksi asiaa, joissa nuoret tarvitsisivat valistusta ovat talousasiat ja sitten nämä parisuhdeasiat. Kyllä pettäminen iskee nuorillakin ja lujaa. Me olemme varmaan kaikki kulleet jostain nuoresta, joka on petettynä tehnyt itsemurhan tai sitä yrittänyt.
VastaaPoistaKiitos sinulle, että ammattilaisena tajusit!
Hyvä arvostelu! Sellaista pahaa ei haluaisi kukaan ajatella omalle kohdalleen, mutta on hyvä muistaa että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ( ja jos ei ole, niin kyseisessä suhteessa on ollut alusta asti jotain perustavanlaatuista mätää). Kuulostaa siltä, että tämä kirja valaisee juuri niitä elämän kompastuskohtia, jotka voivat johtaa oman itsensä unohtamiseen ja siihen, että rakkaus hiipuu tai katoaa kun sitä ei enää pysty näkemään.
VastaaPoistaLuulen muuten, että nykypäivänä erot johtuvat myös siitä, että suhtautuminen parisuhteeseen on ihan erilaista kuin ennen: rakkaudesta on tulut kulutushyödyke varsinkin oman sukupolveni bigbrother-bilettäjä-trendi-ihmisille. Se on aika masentava ilmiö huomata omassa tuttavapiirissänikin... Täytyy muistaa vain pitää kiinni omista periaatteista ja arvoista...
Ahmu, rakkaudesta on tullut kertakäyttötavara. Voisikin kysyä, onko kellään siihen varaa: Hukata rakkaus! Enemmän puhutaan siitä, miten kertakäyttöastiat tuhoavat maapalloamme, mutta ei puhuta siitä, miksi on niin paljon pahoinvointia, että ei nähdä rakkautta siellä, missä se on ja mikä pahinta, ei vaalita rakkauden ainutlaatuista lahjaa, annetaan nuotion sammua ja sytytetään uusi uuden jälkeen, mutta koko ajan on vain huonompi olo, sillä määrä ei lisää laatua, ainutlaatuisuutta eikä tähtiin kirjoitettua!
VastaaPoistaTotta on että tämä koskettaa kaikkia tavalla tai toisella. Jos ei olla itse koettu niin tunnetaan joku aivan läheltä... Uskottomuutta on aina ollut, mutta nykyaika on tehnyt sen aivan liian helpoksi ja lisännyt sitä kännyköiden ja internetin avulla. On aivan liian helppoa löytää 'joku muu'. Too much meat on the market. :-) Ja se helppous usein johtaa helppoon vaihtamiseenkin.
VastaaPoistaS., juuri niin! Samalla kun tätä ota, käytä ja jätä -kulttuuria jatketaan, ihmisen sisäinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne vain kasvaa. Suomi on juuri tilastoitu maailman parhaaksi maaksiNewsweekin tutkimuksessa (jopa ohitse Sveitisin!), silti Suomessa melkein puoli miljoonaa ihmistä syö mielialalääkkeitä!
VastaaPoistaRakkaus on ikuista, Kyllä! En tarkoita pelkkää miehen ja naisen välistä rakastumista ja rakkaudeksi kutsuttua suhdetta, vaan laajempaa ja syvällisempää, koko elämään ja ihmisiin kohdistuvaa hyvän tunnetta.
VastaaPoistaOmakohtaisen romahduksen koettuani ja siitä selvinneenä uskon rakkauden ikuiseen voimaan.
En koskaan etsinyt mitään uskottomuutta käsittelevää kirjallisuutta, mutta sitten kun tuli tarvetta lukea, oli siitä valtavasti apua, lohtua ja sai voimaa. Olin löytänyt oikealle tielle..
Simone de Beauvoirin Murtunut nainen (Allu suositteli)Ja lisään: Kutsuvieras, joka käsittelee kolmoisdraamaa, Simonen omasta elämästä koettua.
Rita, meillä aikuisilla naisilla on monella varmaan takana joku Suuri Menetys, jonka syyt voivat olla moninaiset. Olen itse saanut apua kirjallisuudesta ja olen lukenut niin Murtunut nainen -teoksen kuin Kutsuvieraan, joka on kirjahyllyssäni.
VastaaPoistaRakkaus on kuin Carmenissa lauletaan, se lintu joka tekee pesän minne haluaa, se ei tule, kun sitä kutsut, mutta se voi tulla, kun sitä vähiten odotat. Voit kohdata Elämäsi Rakkauden vaikka ratsastusnäytöksessä juuri silloin kun mereltä puhaltaa maaliskuun kylmä viima...
Tähän kirjaan taisit vinkata blogissani!kuulostaa mielenkiintoiselta vaikkakin aihe on kurja ja ei onneksi ajankohtainen;)
VastaaPoistaAnu
Anu, juuri näin. Aihe on mielenkiintoinen, eikä onneksi ajankohtainen mulla eikä sulla, mutta minä aion suositella tätä KAIKILLE ennaltaehkäisyksi. Olen kohdannut lähipiirissä viime aikoina niin outoja juttuja, että kaikki tuntuu mahdolliselta. Järkyttävä ajatus, mutta elämän faktaa....
VastaaPoistaSaakohan tätä kirjaa enää mistään?
VastaaPoistanimim. avun tarpeessa
Anonyymi, en ainakaan itse ole nähnyt missään. Lainaa kirjastosta ja ota lisää laina-aikaa, jos on tarpeen.
PoistaVanha klisee, mutta aika auttaa, vaikka et sitä nyt uskokaan<3