torstai 6. tammikuuta 2011
LUMIPUUTARHAN LUMOA
Puutarhan lumo minulle on siinä, että se tarjoaa tähtihetkiä kaikkina vuodenaikoina. Sen lumoon ei voi ikävystyä, sillä jokainen tähtihetki on uniikki elämys. Tuolta nousee digitalis, missä sitä ei ennen ollut, kallion helmassa vuokot ovat vallanneet uuden mättään, missä leikkiä iltaisin valkoista nukkuvuokkoa, akileija on löytänyt ennen näkemättömän värin tai lemmikit peittävät kaiken forget-me-not –merenä.
Minä ja kirjani istumme siimeksessä, yhdessä niistä monista, sillä siimeksiä pitää itseään kunnioittavassa puutarhassa olla, salaisia paikkoja. Kuulemme kuinka vaivaishiiret kiipeävät hiirenportaita ees taas, ees taas.
Kirjosieppo hoitaa tuholaistorjuntaa syöttäessään ahkerasti poikasiaan. Ah!, vihdoinkin, vihdoinkin puutarhastani tulee yhtä villiintynyt ja salainen kuin F.H.Burnettin Salainen puutarha, lapsuuteni lumottu unelmapuutarha.
Summer Snow hunnuttaa vanhaa korituolia. Rappioromantiikkaa ja ajan patinaa. Siitä ei enää ollut tuoliksi, mutta kylläkin kärhön kodiksi.
Alppikärhöt kaunistavat luumupuun kuivaa oksaa ja roikkuvat siitä alas kuin liaanit. Esikot kuiskivat leviävänsä hulluina joka kiven koloon ja Papaver Orientalet hehkuvat punamustat sylit levällään täydellisen kutsuvina…
Sade ja laiskuus siunaavat työni ja tunnen täydellistä autuuden huumaa. Ja syksyllä tiedän humaltuvani omenien tuoksusta syyskuun pimeissä illoissa. Puraisen mehukasta luumua ja mehua valuu iholleni…lepakot suihkivat suih, suih, suih…ja lehmuskiitäjät…
Ja milloin puutarha on sitten lumoavin? Silloin kun runsas puuterilumi peittää sen. Lumi tekee talvesta ja puutarhasta puhdasta taikaa. Lykin lumeen polut, joilla voin kulkea talvi-iltoina omassa satumaailmassani, olla osa lumipuutarhaani. Lumilabyrintti sekoittaa pään, vie huimaan lumipuuterivalssiin… Tähdet valaisevat kulkuni. Eikö tämä ole autuutta! Onko suurempaa lumoa!
Kaunis lumipuutarha! Kuinka tuo ensimmäisen kuvan kukinto on voinut säilyttää värinsä noin mahtavan violettina lumen hunnuttamana?! Lyhtykukat ja erilaiset ruusunmarjat komistavat talvista puutarhaanne myös erityisen kauniisti.
VastaaPoistaAnne, sitä sopii ihmetellä. Ensimmäistä kertaa olen itse lumoutunut omaan kuvaani;-) Tämä onkin sitten ainoa omani, josta jaksan innostua ja ehkä tuo kurren omenavarasto luumupuun oksan haarassa...
VastaaPoistaLyhtykukasta aina varoitetaan, että se vie levitessään kaiken. Vieköön! Vieläkin ovat oransseja, joten siinä niiden kulkulupa.
Jännittävä kertomuksesi vie salaiseen puutarhaan läpi kesän, syksyn ja talven. Vielä on hetki kirjosieppojen paluumuuttoon, kevätesikoihin ja vuokkoihin lumen hunnuttaessa puutarhaa ja sen kaunista kaarisiltaa. Oikein hyvä kuva sinusta, Olgasta ja pikkumustasta Dinasta kaarisillalla.
VastaaPoistaAnja, oikeesti mun olisi pitänyt kertoa nyt pelkästä lumipuutarhasta, mutta kun joku pyysi kuvia lumipuutarhasta ja tämä juttu oli vaomiina, niin...;-)
VastaaPoistaVoi, kirjosiepot ovat ahkerimmat apulaiseni ja aina pesivät samoissa pöntöissä. Ja esikot! Nyt istutin ensimmäisen kerran lumikelloja, joten nehän kukkivat jo ihan lumesta.
Sorry, että vaihdoin kuvaa, mutta tämä on enempi nautinnollinen ja tässäkin minä & koiruudet. Siis, kiitos, se siltakuva on todellakin hyvä, mutta eikö tämä ole ehkä vähän enemmän lumelle antautuneempi...
Puutarhasta voi nauttia talvellakin! :D
VastaaPoistaIhanan kaunis lumipuutarha !Mutta olen sitä mieltä,että kesäiset kuvasi ihanasta puutarhastasi ovat vieläkin kauniimmat...
VastaaPoistaMiranda, nimenomaan. Mietin juuri äsken siellä kävellessäni, että kunpa voisitte vaeltaa siellä juuri nyt kanssani. Mikään kuva ei tallenna minun polkujani, kasvien erimuotoisia lumipatsaita, lumen tuoksua, Isabella syreenin pieniä kirkkaita valoja, taosvaihteluita ja lumen puuterina pölisevää lämpöä!
VastaaPoistaJael, paljon kauniimpi kuin kuvat voivat ikinä kertoa. Sinä ikuinen kesän lapsi!, jopa Reima, suven mies sanoi minulle tänään, että 'lumi on lämmintä'. Täällä on idelaalinen -8 astetta, ei liukasta ja kaikki kuorrutettu lumipuuterilla. Etkö tunne lumen kutsua, sen maagista tuoksua...
Ihania, lumisia, kauniita kuvia..
VastaaPoistaetenkin tuo viimeinen on suloinen!!
Hienoa, kun saa nauttia puutarhastaan joka hetki, joka vuodenaika..
Hanne, kiitos, osaan olla täsät kiitolinen.
VastaaPoistaTuo kuva on hiukan hassu, kun kumpikaan koiruus ei ole kiinnostunut 'mamista' ollenkaan;-) Olgahan on semoinen 'vie sie, mie vikisen'-diiva...ja Lumimies sanoi tänään viimeksi, että semmoinen koira kuin emäntä tai päinvastoin.
Mutta katso: Pikku-Dina on nutussa!
Salainen puutarha <3 Lapsuuteni ehkä ihanin ja kutkuttavin lukuelämys. Lohtukirjani edelleen.
VastaaPoistaKesken on tällä hetkellä Harjukaupungin salakäytävät. Harmillista, että en saa luettua sitä keskeytyksettä, kuten haluaisin.
Viimeinen kuva on hauska :-)
joo, puutarha on koko vuoden nautinto
VastaaPoistaPetriina, juuri niin, juuri niin...minullakin on se koko ajan tuossa 'aikuisten' kirjahyllyssä. On myös molemat siitä tehdyt filmatisoinnit, mutta valitettavasti VHS-muodossa, joten heti kun löydän niin...
VastaaPoistaPetriina, se pitää saada lukea keskeytyksiä vailla. Minä luin sen yhteen putkeen ja myös lumisateessa istuen, kun pidin vanhaa koiruuttamme pihalla ulkoilemassa. Lumimies sai selviytyä omillaan;-) Miehet mielellään paapottavat itseään ja ottavat kaiken, mitä on tarjolla, mutta minä viis veisasin ja menin täysillä seuraten vain Olli Suomista;-)Nyt et pääse sen tarinan imuun, mikä harmi!
Kiitos!, minustakin se on hauska ja minulla oli hauskaa, koiruuksista en tiedä...ne ovat niin hemmoteltuja...
Hannele, tiedän, että sinä olet sen myös tajunnut: Puutarhaa ympäri vuoden!
VastaaPoistaIhan jännä juttu tuo sinun lumipuutarhasi. Kuvablogeissa kuten Seijastiinalla, on samantapaisia kuvia tai talvikuvia maisemista. Kuvat kertovat paljon kun vain osaamme lukea niitä. Kasvienkin on pärjättävä omillaan talven yli;)
VastaaPoistaOikein hyvää vuoden jatkoa sinulle Leena<3
Aili, minun pitääkin nyt mennä Seijastiinalle katsomaan. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaTämä puutarha on jännä oikeesti, sillä kolmessa tasossa ja sitten se kallio, jonka sivulla se luolasto, jossa asuu joku...ehkä lumikko.
Kiitos samoin, Aili!
Hieno talvinen puutarha. Burnettin kirjaa kaipaan vieläkin, se oli maailman ihanin. Katosi jonnekin, varmaan annettu pois nuoremmille lukijoille 50 vuotta sitten. Olen nähnyt elokuvankin, ei sykähdyttänyt. Kyllä kirjat pitää lukea ja itse mielessään kuvitella nuo hahmot:)
VastaaPoistaSatujen puutarha on lumoava myös talvella. Tähdet valaisevat kulkua. On, on se autuutta, Leena.
VastaaPoistaMerike, se toinen niistä filmeistä ei olekaan hyvä! Ostaisin vain sen toisen.
VastaaPoistaMielummin minä luen kuin katson leffan, mutta joskus hyvä kirja saa siitä tehdyn elokuvan äärelle.
Minulla on tallella kaikki tyttökirjat Iiris-rukasta alkaen, mutta kaikki eivät ole tässä kirjastossa, vaan yhdessä pajukorissa, kun ei mahdu. Mutta Salainen puutarha on erityinen kirja. Ja kiitos!
Nimenomaan sitä, Unelma! Onneksi osaan tämän tiedostaa. Tämä onni ei hiipinyt ohitseni huomaamatta, vaikka onni voi joskus senkin tehdä.
Talvipuutarhasta löytyy täydellinen onni! :)
VastaaPoistaJa varsinkin sellaisesta puutarhasta kuin sinulla. Meillä kaikki istutukset omassa pihassa ovat niin uusia (kun ne talomme edelliset omistajat eivät 10 vuoden aikana olleet istuttaneet _mitään_ muuta kuin yhden tuijapahasen, en voi ymmärtää), että talven kiehtovin asia on lumen koostumus sekä lasten tekemät lumipolut ja -tunnelit. Mutta vuosien myötä kaikki kasvaa.
Lumi tekee kaikesta kiehtovan. Ja sinä osaat vielä lukea ulkona talvisinkin!
Lumiomena, juuri niin: Kerrankin mitään ei puutu.
VastaaPoistaLupaan, että sinulla on Lumoava Puutarha nopeammin kuin minulla. Olen tehnyt tätä kauan, kauan...Olen käytettävissäsi puutarhasuunnittelussa täydellisesti! Voit meilata ja minä vastaan, mitä ikinä keksitkään kysyä. Ja jos olet jo istuttanut, kuten vähän muistaisin, niin ne todellakin kasvavat;-) Yhden puun ehdotan heti: Tuurenpihlajan! Me istutettiin niitä muutamia, mutta kun sitten näimme sen keväästä loppusyksyyn livenä, aiomme lisätä heti kun routa on sulanut. Myös pilvikirsikka on viehättävä.
Lumen koostumus on hellä ja lämmin ja sen tuoksu on salaisuus.
No, se ulkona lukeminen on helppoa suvella, mutta nyt oli poikkeustilanne, josta voimme kiittää tai syyttää vain Olli Suomista. Hänessä on sitä jotakin.
P.S.
VastaaPoistaNäitkö uudet jää-kenkäni, joilla voi juosta myös kesäisillä kallioilla.. Sopisi varmasti lunta rakastaville koiranomistajille..
Hannele, en nähnyt siinä lumipuutarhajutussa. Voin kollata enempi ajalla. Minä tarvitsisin tosi pitävät, sillä olinhan monta viikkoa melkein istumaan kykenemätön pari viikkoa, kun kaaduin meidän kalliolla. Bloggasinkin hyvin oudossa asennossa...
VastaaPoistaHuomenna...nyt kutsuu jo kirja. Kiitos vinkistä!
Heti sen lumipuutarhajutun jälkeen/ennen.
VastaaPoistaMua harmittaa etten aikaisemmin ostanut, vaikka en kaatuile. On kiva turvallisesti voida liikkua tälläisenä JÄISENÄ talvena..
No kävin katsomassa ja ne ovat juuri ne, jotka olen aikonut ostaa. Putosin niihin heti kun näin niistä mainoksen, mutta en ole toimeentunut. Minäkin liikun jäisillä poluilla ja jyrkissä maastoissa, joissa mun jämerillä Goretexeilla ei mitään pitoa. Kiitos vauhdituksesta! En aio enää loukata mitään paikkaani kaatumisen vuoksi. Olin niin kipeä...Tässä sen näkee miten bloggailu hyödyttää;-)
VastaaPoistaGoretexit on liukkaita.. Poikani on jopa juossut pari tunturi-marathonin icebug-kengillä, ei raskaat. Kelpaa kesällä rannalla kalliollakin, hän sanoo (mutta ei sisällä, pilaa lattiat :)
VastaaPoistaTässä eri malli vetoketjulla: http://www.addnature.com/product.aspx?pf_id=ICEBUGAVALO_PAKET
VastaaPoistaIhania koirakavereita!!
VastaaPoistaIhailen kauniita kuviasi täältä kaukaa ja samalla huokaisen syvään ja kiitollisena, että meidän lumi suli pois. Kävin myös ihailemassa Hannelen lumista paratiisiä. Olisikohan minusta enää asumaan talviseen Suomeen?
VastaaPoistaArvaappas muuten mitä.... Uusi nojatuoli on tilauksessa ja kun sen saan 10 viikon (niin ne lupasivat, mutta irlantilaisten aikakäsitys on hieman suurpiireinen, eli lisätään tuohon vielä pari viikkoa) pääsen taas vanhan rakkaan harrastuksen pariin. Eli lukemaan. Ainakin kymmenen kirjaa odottaa lukijaansa.
Hannele, asiasta on jopa nyt vakuuttunut Lumimies: Minä ostan ne!
VastaaPoistaTomomi, eikö vain;-)
Vihreätniityt, ja minä täällä pohdin, miten selviäisin Irlannissa talven, kun ei ole lunta...Tulin juuri koiruuden kanssa lumipuutarhasta ja se ihana, lämmin puuterilumi valaisee kuin tähtitaivas. Oli autuutta ennen Robertsin suklaakahvia ja Hesaria.
Mikään ei voita hyvää nojatuolia paitsi huippuvuode. Minäkin olen alkanut opetella nauttia lukemisesta tämän toimisto/kirjastoni lukutuolissa, jonka ergonomia on täydellinen, mutta nautinnollinen. Kymmenen kirjaa lukematta kuulostaa lupaavalta. Voisit alkaa niistä myös kirjoitella.
Sain sittenkin luettua Jääskeläisen niin, että tarina vei täysin mukaansa :-) Mielenkiintoinen kirja, tätä lukuelämystä pitää sulatella hetki.
VastaaPoistaPetriina, hyvä sinä! Naisen on pakko ottaa oma huone ja oma aika.
VastaaPoistaMinä olen niin heittäytyvä, että olin heti mukana tarinassa. Voisit muuten kommentoida sulattelun jälkeen siihen postaukseeni Harjukaupungista. Se löytyy paitsi hakukoneella (kirjan nimi!) että nyt myös klikkaamalla sivupalkissa olevaa kuvaa, jolloin pääset suoraan siihen kirja-arvosteluun. Olen iloinen palautteista ja ne antavat myös minulle osviittaa, mitä kirjoja blogiini otan.
Kiitos :) Saatanpa kevään mittaan kysyä sinulta kaikenlaista puutarhasta. Viime vuonna meillä oli muurahaisongelma ja pelkään, että ne tulevat taas ja haluaisin suojella vasta 2009-2010 istutettuja omena-, kirsikka- ja luumupuita. Emme onnistuneet löytämään Raid-rakeita eikä malation-myrkkyä (vai mitä myrkkyä se onkaan) halua/voi hedelmäpuissa käyttää. Mutta palataan tähän keväällä. :)
VastaaPoistaNiin, ja Olli Suominen. Ihan omaa luokkaansa! ;)
Puutarhasi on kuin satumaa, kaunis.
VastaaPoistaLuen parhaillaan kirjaa Harjukaupungin salakäytävät ja pidän siitä.
Mukavaa perjantaita!
Lumiomena, perusta puutarhamappi tai sitten kansio tiedostoon. Lähetän sulle muutaman erilaisen ohjeen tuohon muurahaisjuttuun. Et kuitenkaan muista kysyä ja sitten ne kuívattavat sun nuoret hedelmäpuut. Kun niihin iskee heti, se vaiva on parissa vuodessa ohi.
VastaaPoistaMeillä taitaa olla sama miesmaku;-)
Marjatta, en voi kieltää...kiitos.
Miten kiva, että sinäkin olen Olli Suomisen lumoissa.
Kiitos samoin, Marjatta!
Aivan upea kirjakuva!
VastaaPoistaTessa, kiitos! Näitä on kokonainen sarja, jotka tein niin että Harjukaupungin salakäytävät (lue: Olli Suominen) oli milloin missäkin meidän puutarhassa luumupuusta lumisiin talventöröttäjiin. Ja sitten se kirja jäi sinne yhdeksi yöksi kun tuli keskeytys kuvauksiin ja unohdin...
VastaaPoista