Niin,
jouluaatto oli eilen! Valopilkkuna oli skandinaavinen juhla vieraassa maassa –
mutta ei mikään jouluaatto. Sinne kokoontuneista 65:stä yksikään ei näyttänyt
tietävän tai tuntevan, että vietettiin maailman Vapahtajan, pienen lapsiparan
syntymäjuhlaa. – Niin – jokaista sydäntähän ei pysty arvioimaan, mutta
kokonaisuutena se ei ollut mikään Christfest. Olin juuri ennen sinne menoa
lukenut nuo suuret sanat: und das Wort ward Fleisch und wohnte unter uns wir
sahen seine Herrlichkeit u.s.w. – ja sinne tultuani oli loisto minusta valhe,
murha. Yritin kuitenkin päästä irti ensivaikutelmasta ja illasta tuli hauska.
Näin kirjoittaa
nuori taiteilijatar kotiin Düsseldorfin ensimmäiseltä kaudeltaan Malkastenin taiteilijajuhlista
professori emerita Riitta Konttisen kirjassa Fanny Churberg (Otava 2012) vielä
tietämättä, että hänestä nimenomaan tulisi düsseldorfilaisen taidesuuntauksen
vankkumaton kannattaja, että hän viettäisi Saksassa kaksi kautta ja viihtyisi
paljon paremmin kuin aivan hänelle sopimattomia suuntauksia tyrkyttävässä
Pariisissa. Churbeg opiskeli Düsseldorfissa talvikauden 1867-68 sekä uudelleen
1871-74. Nämä vuodet muodostivat hänelle sen maisemakäsityksen, josta hän ei
ikinä päästänyt irti olipa se hänelle menestykseksi tai tappioksi.
Jos oli
Fanny Churberg aikalaisilleen ja kriitikoille suuri outous, massasta poikkeava
äkkipikainen, oman tiensä kulkija, joka ei muita kumarrellut, oli hän melkein
liian suuri haaste minullekin. Siinä missä Konttisen Naiset taiteen rajoilla ja
Modernistipareja olivat kuin omintani ja menivät muutamassa päivässä, Churberg
vei kaikki voimani ja laitoin hänet jo välillä sivuunkin, sillä Fanny ei ole
helppo! Hän ei ole helppo ihmisenä eikä taiteilijana, enkä löydä häneen mitään
samaistumista, joka olisi helpottanut tutustumista.
En ota kaikkea syytä itselleni, sillä Arvid Liljelund on kertonut Fannya vierastetun jo Malkastenin taitelijapiireissä. Hän ei sopinut porvarilliseen muottiin, mutta kukapa taitelija olisi sopinut!, vaan Fanny kuin keräsi vihamielisyyttä ympärilleen ja tämä näkyi alusta asti melkein loppuun asti ja kriitikoilla haudan tuolle puolenkin. Kaikkeen tottuneessa Düsseldorfissa poikalaumat kiusasivat häntä kaduilla huutaen ”Kalbsbraten, Kalbsbraten!” (Vasikanpaisti, vasikanpaisti!) tai ”Schaf, Schaf!" (Lammas, lammas!), Fannyn kulkiessa paksusta villakankaasta tehdyssä päällystakissaan. Kaiken huipuksi Fanny käytti kaduilla ja puistoissa käytännöllisiä, tukevia nahkasaappaita, joista voimme alkaa saada mielikuvaa hyvin maalaisesta, muiden mielipiteistä vähät välittävästä, hieman miesmäisestä naisesta. Fanny ei todellakaan välittänyt, sillä hänellä oli rahaa ja rohkeutta, kuten eräs aikalainen totesi, mutta miten paljon paremmin häntä olisikaan kohdeltu, jos hän olisi hiukan, edes hiukan, halunnut miellyttää. Toisaalta: Kuka odottaa, että miestaiteilija ensi sijassa miellyttäisi? Kuten Wistawa Szymborska on Naisen kuva –runossaan todennut, niin Hänen on kyettävä miellyttämään. Siis naisen on kyettävä miellyttämään. Se on sitä vielä tänä päivänäkin ja se oli sitä paljon, paljon vahvemmin 1800 –luvulla, jolloin monet lahjakkaat naistaitelijat diagnosoitiin jopa hysteerisiksi, jos he halusivat suunnata kunnianhimonsa muuhun kuin kodin piiriin ja miehen palvelemiseen.
En ota kaikkea syytä itselleni, sillä Arvid Liljelund on kertonut Fannya vierastetun jo Malkastenin taitelijapiireissä. Hän ei sopinut porvarilliseen muottiin, mutta kukapa taitelija olisi sopinut!, vaan Fanny kuin keräsi vihamielisyyttä ympärilleen ja tämä näkyi alusta asti melkein loppuun asti ja kriitikoilla haudan tuolle puolenkin. Kaikkeen tottuneessa Düsseldorfissa poikalaumat kiusasivat häntä kaduilla huutaen ”Kalbsbraten, Kalbsbraten!” (Vasikanpaisti, vasikanpaisti!) tai ”Schaf, Schaf!" (Lammas, lammas!), Fannyn kulkiessa paksusta villakankaasta tehdyssä päällystakissaan. Kaiken huipuksi Fanny käytti kaduilla ja puistoissa käytännöllisiä, tukevia nahkasaappaita, joista voimme alkaa saada mielikuvaa hyvin maalaisesta, muiden mielipiteistä vähät välittävästä, hieman miesmäisestä naisesta. Fanny ei todellakaan välittänyt, sillä hänellä oli rahaa ja rohkeutta, kuten eräs aikalainen totesi, mutta miten paljon paremmin häntä olisikaan kohdeltu, jos hän olisi hiukan, edes hiukan, halunnut miellyttää. Toisaalta: Kuka odottaa, että miestaiteilija ensi sijassa miellyttäisi? Kuten Wistawa Szymborska on Naisen kuva –runossaan todennut, niin Hänen on kyettävä miellyttämään. Siis naisen on kyettävä miellyttämään. Se on sitä vielä tänä päivänäkin ja se oli sitä paljon, paljon vahvemmin 1800 –luvulla, jolloin monet lahjakkaat naistaitelijat diagnosoitiin jopa hysteerisiksi, jos he halusivat suunnata kunnianhimonsa muuhun kuin kodin piiriin ja miehen palvelemiseen.
Konttisen
kirjassa saamme seurata Fanny Churbergin elämää Saksassa, lyhyen jakson
Ranskassa sekä pääsoin Suomessa. Fannyn kuva kirkastuu niin monien kritiikkien
kautta, kuin hänen ystäviensä kertomana eri viesteissä, mutta pääsosin
katsomalla kuvia hänen teoksistaan, joissa leveät, karkeat, viimeistelemättömän
tuntuiset viivat, erikoiset värit piirtävät meille kuvaa Fannylle rakkaasta
isänmaasta. Alusta lähtien, kun ns. toivoa vielä oli, pääosin mieskriitikoista
koostuva joukko, takertui Fannyn puutteelliseen piirustuskoulutukseen, joka on
ensimmäinen porras ja vasta ovi värien maailmaan. Churberg ei ollut piirtäjä,
hän oli coloristi ja näytti sen vahvasti. Fanny oli suuri ruskan rakastaja ja
ruskassa löydämmekin hänen koskettavimmat työnsä: Syksyinen niemi (1877) ja
Syysmaisema (1878). Vaan mitä hän loikaan samana vuonna kuin Syysmaiseman,
aivan hengästyttävän Kuutamon! Fanny oli
valoefektien mestari, jossa monella kuuluisammalla taidemaalarilla olisi ollut
oppimista. Kriitikot elivät kuitenkin omaa elämäänsä ja tiesivät kaikesta
kaiken, vaikka eivät ehkä olleet suuriakaan asiantuntijoita. Suuri yleisö luki
kritiikkejä ja kävi katsomassa taidenäyttelyitä. He alkoivat uskoa kritiikkiä
ehkä siksi, että Churbergin taide ei ole helppoa, ei harmonista, vaan se on
hämmentävää, jopa pelottavan rajua. Se vaatii aikaa ja avaraa mieltä. Fanny
ei maalannut massoille, vaan rajusti veteli tulenlieskana palavaa sieluaan
kovin vedoin kankaalle toivoen, että edes joku näkisi.
Metsän
sisusta (1878), on ehkä yleisöön menevimpiä töitä, sillä kukapa ei näkisi
kauniina metsään katoavaa polkua, siimekseen menoa, puiden läpi siilautuvaa
valoa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan Suomen Taideyhdistyksen ensimmäinen
syysnäyttely lokakuussa 1880 jäi Fanny Churbergin viimeiseksi. Syitä Konttisen
kirjassa arvaillaan runsaasti aina heikkohermoisuudesta uupumukseen, mikä viime
mainittu ei olisikaan ihme, sillä niin vihamielistä oli arvostelu. Kaiken
lisäksi negatiiviseen valtavirtaan yhtyivät myös hänet kauan tunteneet ’ystävät’,
kuten arkkitehti ja akvarellitaiteilija Jac. Ahrenberg, joka kylmästi totesi
naisilta
taiteilijoina puuttuvan tärkeimmän, ”luovan fantasian, joka yksin kykenee
saamaan aikaan jotakin suurta.”
Ahrenberg
ruotii Churbergia pitkin kirjaa teilaustyyliin, mutta Konttisen kirjan lopussa,
kun Churberg on vihdoin ajettu ulos maalaamisesta, he kohtaavat paremmissa
merkeissä, kun Fanny on yhdessä Ahrenbergin kanssa perustamassa Suomen Käsityön
Ystäviä ja Fannysta tulee yhdistyksen monipuolinen primus motor.
Riitta
Konttisen kirja kertoo kuitenkin Fannyn tarinan kaikkineen sen loppuun asti ja
myös elämän kriitikkona. Heikoille ja kritiikin lyttäämille taitelijoille Fanny
oli usein yllättävänkin armollinen, mutta jälkimaailma ei ikinä tule tajuamaan,
että hän toteaa Helene Schjerfbeckin töistä
Eikö ruma
ole koskaan näytellyt loppuun osaansa taiteessa? Ja mihin tarvitaan näitä
harharetkiä täällä pohjolassa, jossa vielä vaalitaan kaunista ja tervettä?
Tämä on
Fannylta minun mielestäni outo ajatus, sillä nimenomaan häntä, intomielistä
isänmaan ystävää ja Suomen maiseman maalaajaa oli syytetty, että hän ei kuvaa
suomalaista maisemaa niin kauniisti kuin pitäisi!
Riitta
Konttisen teos on upea ja runsas. Kirja lähtee minulta lahjaksi taiteilijaystävälleni,
joka tosin on suuri Schjerfbeckin ihailija kuten minäkin, mutta me annamme
kaikkien kukkien kukkia ja etenkin naisten, jotka ovat tulleet
väärinymmärretyiksi vain siksi, että ovat naisia, joilla on intohimoa, innostusta,
uskallusta ja syvää herkkyyttä.
Churbergin
ollessa viimeistä kertaa näyttelyssä ja lopettaessa maalaamisen vuonna 1880,
saapui Pariisiin 17–vuotias nuori tyttö Camille Claudel opiskelemaan
kuvanveistäjäksi. Hänestä tulee suuren Rodinin oppilas sekä rakastaja. Camille
oli niin lahjakas, että halusi ryhtyä omilleen, mutta tämä ei onnistunut edes
1900 –luvun alun Pariisissa, vaan Camille vaiennettiin rajulla tavalla loppuelämäksi.
Herrakriitikot
vaiensivat Fanny Churbergin, sillä vaikka hän vielä jonkin aikaa toimi muilla
aloilla, niin oliko ihme, että hän, ikuisesti syrjästäkatsojana elänyt, tyystin
menetti elämänhalunsa jo varhain, sillä maalaaminen oli Fannylle ilma, jota
Naistaiteilijoiden elämä ei ollut tuohon aikaan helppoa. Kauneus on aina katsojan silmässä. Ja taiteen kauneuden arvioinnissa varsinkin. (Siinä suhteessa myöskin tuon ajan kuuluisimmat miestaiteilijat saivat joidenkin tilaustöidensä osalta aika karvasta palautetta, kun työ ei ollut "sellainen" kuin tilaaja olisi halunnut.)
VastaaPoistaOstin vasta kirjan "Silti minä maalaan", Helene Schjerfbeckin ja Maria Wiikin kirjeenvaihdosta. Sekin oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
Kikka
Kikka, kiva tietää, että sinua kiinnostaa maalaustaide...
VastaaPoistaKauneus on katsojan silmässä, mutta kritiikki voi aiheuttaa kierosilmäisyyttä. Naisia on lytätty kautta aikain lajissa kuin lajissa, mutta kirjassa tulee esiin kyllä ainakin yksi surullinen mieskohtalokin.
Silti minä maalaan, minun pitää vielä hankkia. Haluan tietää etenkin Schjerfbeckistä kaiken. Miten kiinnostavaa olisikaan, jos professori Konttinen tarttuisi tähän suomalaisten ikoniin...
Tähän on tulossa vielä Fannyn kuva, mutta se oli nurinpäin ja vaikka kuinka sitä kiertelin kaikiss asteissa, se ei suostunut. Toivottavasti myöhään illalla kotiin saapuva Supporttini kesyttää Fannyn;-)
PoistaMinua kiinnosti tämä kirja on ennen tätä sinun juttuasi, mutta nyt alkoi kiinnostaa vielä enemmän, nimen omaan tuo Fannyn muottiin sopimaton käyttäytyminen ja se mitä Konttinen on siitä irti saanut. Tämä lienee pakkohankinta tai sittempitää kirjoittaa joulupukille...
VastaaPoistaJaana, tietty Fannyn persoona ja sen saama kohtelu, tuo kirjaan sitä kalkkia, joka minutkin sai sitten vetämään tätä muutaman kuukauden jälkeen yömyöhään. En uskaltanut ottaa edes selkäkipuun tarkoitettua lääkettä, että vain pysyisin hereillä. Olen aivan hulluna kuvataiteisiin, mutta jos olisin lähtenyt sille tielle, olisi kaikki kirjoittaminen jäänyt. On helmeä, kun nyt voi näistä tuotoksista vain nauttia.
PoistaTilaa ihmeessä pian, sillä minä en ikinä päässyt käsiksi kirjaan Taiteilijapareja, sillä myöhästyin lähdössä. Haluan nimittäin omistaa taidekirjani, mutta tämä on nyt poikkeus eli lahja ystävälle, joka vain vahvistaa säännön.
Leena, katsopa seuraavan kerran kun teet postausta mikä koko sulla on fontissa...sun tekstit ON ihania mutta tuota on tosi ikävä lukea!
VastaaPoistaJos sullakin oli vanha bloggeri käytössä, se saattoi muuttua jos ne on nyt vaihtaneet kaikki uuteen versioon.
Minä otin se nitse käyttöön jossain vaiheessa tuon uuden blogin kanssa (ja meinasin pariin otteeseen menettää herrrrmoni)
Muutenkin koitan lukaista nyt sellai "pikaisesti" etten saa uusia houkutuksia ennenkuin saan edes pikkiriikkisen mun kirjanivaskaa vajennettua ☺☺
Mukavaa keskiviikkoa, perempaa ainakin kuin mulla, poden täällä selkääni....
Pepi, kirjoitan ja olen aina kirjoittanut koolla 14. Vain pientä on ikävä lukea eli tämä on siis liian pieni sinulle? Minulla on blogeja, joiden tekstiä en näe lukea, mutta en ole kehdannut sanoa. Ja minun kaukonäköni on erinomainen ilman laseja. Minulle tekstini ei näy mitenkään erikoisena. Ehkä teen seuraavaan juttuuni tästä kyselyn.
PoistaKiitos samoin, mutta minäkin poden täällä selkääni. Vähän on mieli alhaalla ja kaikki hommat roikkuvat.
pistin sulle just meiliä :D
PoistaVastattu on;-)
PoistaOi oi mikä kirja, siinä kiinnostaa ihan kaikki: Fanny, hänen taiteensa, Düsseldorf jne!
VastaaPoistaAllu, takuulla ja tässä viivytään Saksan vuosissa jonkun aikaakin. Tulee muitakin nimiä esiin.
PoistaDüsseldorf on minulle vain messukaupunki - toistaiseksi.
En ole kiinnostunut kuvataiteista, taiteilijoiden elämistä kylläkin. Leena, sie osaat arvostella teoksen kuin teoksen niin vetävästi, että saat aina kiinnostukseni heräämään! ♥
VastaaPoistaMulla on nyt aivan mahdoton dekkarinälkä. Kärsin kai vieroitusoireista :) Onneksi Åke ilmestyi tänään postiluukusta.
Annika, eivät kaikki voikaan olla samasta;-) Kiitos♥
VastaaPoistaMulla on täsmälleen sama juttu kuin sulla, joten mahdanko aloittaa rinnan tyttökirjan kanssa dekkarin...
Åke on melkein pelottavinta, mitä tiedän.
HUh, sain naputeltua Oatesin, vaikka J. tuossa hössäsi vieressä... Miltä mun fontti näyttää nyt? Suurensin sitä, mutta onko tyhmän näköinen?
PoistaNäin vilaukselta, että olet saanut tehtyä. Koneeni jösähti totaalisesti, kun linkitin Katjaa. Juttu on vielä vähän keskenkin. Yritän tulla kohta.
PoistaKommentoin sitten samalla fonttiasi...
Mielenkiintoinen henkilö taidepiireistä. Henkilö, josta en ole tiennyt mitään aiemmin.
VastaaPoistaKaunis teos ja hyvä esittely kuvineen. Kiitos!
PS. Tekstin koko näyttää suurelta selkeältä ja varmasti myös heikompinäköisetkin saavat selvää nyt.
Tunnelmallista syysiltaa
Minttuli, sinua kiinnostaisi, sillä mukana on niin paljon myös sen ajan muitakin taiteilijoita ja Fannyn asema naisena peilaa eilistämme. Fanny oli mukana mm. sisustamassa Lappeenrantaa asuntoa Aleksanteri III:lle ja hänen keisarinnalleen....
Poista(Kaikki eivät noin isosta pidä. Tuo iso teksti on tullut wordin kautta ja olen aina käyttänyt siellä samaa kokoa eli 14, täytynee kokeilla vaikka 12. Kiitos.)
Minustakin Fanny kuulostaa todella mielenkiintoiselta henkilöltä. En ole koskaan aikaisemmin kuullut hänestä. Tuo kirjan kansi on ilmeisesti hänen maalauksensa. Se on juuri sellainen, jonka ottaisin mielelläni seinälleni. Tämän kirjan taidan hankkia.
VastaaPoistaRisa, ristiriitainen ja kiinnostava. Minäkään en ollut aikaisemmin kuullut hänestä ellei hän ole ollut sivulauseessa Konttisen aiemmissa kirjoissa...
PoistaMinä ottaisin ehkä kuutamon...
Hanki ihmeessä: Kirjassa on mielettömästi hyviä kuin niin Churbergin taiteesta kuin aikalaiskuvia.
Leena, hieno selostus tästä taiteilija Fanny Churbergistä!
VastaaPoistaNäin sitä arvostelulla on saatu hiljaisiksi monet muutkin naiset entisaikaan. Lieneekö Helene Schjerfbeck saanut paljon parempaa arvostelua aikanaan, eihän niitä kuvia (montakaan) voinut väittää kovin kauniiksi...
Naisille tuli nin paljon vastusta miesten ja kodin maailmasta, että heitä yksinkertaisesti väitettiin lahjattomiksi, kun heidän aikansa kului perheen ja miehen palvelemisessa eikä aikaa jäänyt taiteen tekemiseen.
Anteeksi, oli sekava lause!
Leppoisaa keskiviikkoiltaa, Leena-IhaNainen!<3333
Aili, kiitos!
PoistaMinusta kritiikki ei ollut suopeaa hänellekään, mutta varmaan jossain tapahtui käänne. Pitäisi lukea hänestä kertovat kirjat uudestaan. Eikö hänkin saanut arvonantoa vasta kuoltuaan...muistaisin. Näin on naisia vaiennettu ja viety heiltä itseluottamusta kautta aikain.
Ilmankos sanotaan, että naiselta ei työt kotona lopu. Tunnen pitäväni maatilaa melkein yksin...Puutarhan ja kodin neliöt, ja se kaikki muu, mitä naiselta odotetaan, vie kyllä voimat. Ja vaikka mies olisikin kuinka auttavainen, mutta jos hän on aina poissa...
Ei yhtään sekava! Ihan sitä mitä minä ymmärrän;-)
Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!
♥
Fanny Curbergin veli oli Karl Waldemar Churberg. Teemu Keskisarjan kirjoittanut hänestä. Waldemarin teolla ja siitä aiheutuneista seurauksusta, oli Fannyyn musertava vaikutus.
Poistaamandajosefina, kiitos vinkistä♥
PoistaTässä kirja,jonka haluaisin ehdottomasti lukea.Minähän luin viime vuonna Rakel Liehun kirjan Helene Scherfbeckistä,josta pidin paljon ja olen muutenkin kiinnostunut taiteilijoiden elämästä:)
VastaaPoistaJael, kiva kuulla...tämä onkin sinun ominta kiinnostustasi.
PoistaRakel Liehun kirjakin Schjerfbeckistä, minulta uupuu..., mutta on niitä joitakin.
Olipas sopivan tuntuinen nainen tähän hetkeeni. Vaikka heti huomaan olevani liian miellyttämishaluinen ;-) Se, että nainen kulkee omia polkujaan, tekee sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta on se suunta, jonne kannattaa tähdätä. Jokaista tällaista ihmistä (siis myös miestä, heh) pidän idolinani.
VastaaPoistaAntaa kaikkien kukkien kukkia.
Ihanaa palata tänne kirjamaailmaasi =)
Birgitta, meidät on opetettu miellyttämään! Mutta kun yrittää miellyttää kaikkia hukkaa itsensä ja uupuu täysin.
VastaaPoistaEn taida tuntea yhtään naista, joka olisi Fannyn lailla kulkenut omia polkujaan...tai Camillen. Fannylla oli toki rahaa, joten hänen ei tarvinnut rahan takia mennä miehen tahdon alle, mutta silti häneltä kyettiin viemään itsetunto. Taiteilijan itsetunto.
Just niin!
Voi miten suloisesti sanottu♥ Ja sinun taiteilijan silmissäsi ei minun fonttini aiheuta ehkä sitten mitään ikävää oloa;-) En ole yhtään sinut tämän googlen 'uudistuksen' kanssa.
Ai johtuuko fonttikoko googlesta? Mua ei haittaa, näkee illallakin lukea (kun en ole vielä hankkinut lukulasejakaan, heh heh).
VastaaPoistaMä olen vain muutamia kertoja räväytellyt kunnolla, satoja kertoja pienesti, kymmeniä ehkä semisti. Mutta kyllä jokainen kerta kun teen niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, se saa vain haluamaan enemmän. Jos mulla olis paljon rahaa, niin tekisin varmasti sellaista, mitä jotkut katsoisi kieroon. Ehkä siinä olis itsellekin itsetunnon katsannon paikka, olenko todella sitä mitä haluan, jos sitä rahaa olisi todella paljon. Rajattomien mahdollisuuksien maailmassa, millainen oikeasti olisin? Toistaalta rahaa ei oikeasti tarvitse olla paljoa, jotta voi tehdä mitä haluaa.
Sanat -niin tosia. Vielä kun tuon Sovituksen kaunis vihreä sävy loimuaa tuossa sivussa, niin ei voi kauniimpaa ja tunnelmallisempaa olla =)
Katsos kun minä en ole vaihtanut mitään. Se on ihan normaalia kun kirjoitan suoraan hallintapaneeliin, mutta kirjat tuon wordin kautta ja sielläkään en ole muuttanut mitään.
PoistaMinäkin sinnittelin tosi kauan ilman lukulaseja, mutta tarvitsen niitä vain lukiessa kirjaa tai lehteä. Mutta kovin pientä fonttia en näe. Sitä voi tietysti jokainen suurentaa sivunsa kokoa, jos fontti on itselle väärä. Aion kuitenkin kokeilla yhtä numeroa pienempää seuraaksi wordin puolella.
Siinäpä se. Me emme oikeasti tiedä, keitä olemme, jos vain elämä olisi rajatonta...Varmaan suhteellinen käsite. Minusta yleensä rahaa ei tarvitse olla paljoa, mutta sitten taas jos ehdottomasti haluaisi toteuttaa jonkun Ison Unelman, sitä pitäisi ainakin mulla olla paljon. Mulla on yksi juttu joka ei jätä rauhaan, mutta ei onneksi estä ymmärtämästä ihan käsillä olevaa onnea. Ja kaiken päälle vielä se sun Idänpikajuna;-)
Yksi kauneimpia kuvia, mitä tiedän...
Ja se on kyllä sikamaista kun joku vie taiteilijalta taitelijan itsetunnon. Se on katalaa ja kavalaa ja rumaa. Hyi.
VastaaPoistaTulipas tomerat jälkisanat, ne vaan unohtui tuosta edellisestä. Sorgen.
On se, mutta elämä on. Ja kaikki eivät siitä sitten selviä.
PoistaEi mitään sorgenia, sinä Sunshine;-)
Kiitos tästä! Hänestä oli upea näyttely Turun taidemuseossa; nyt se on Amos Andersonilla tammikuuhun asti.
VastaaPoistaHelena, ole hyvä. Sinä taisit siellä käydä...ja minä käyn nyt sulla,-)
PoistaMielenkiintoinen elämäntarina, varsin puhutteleva. Itsetunnon vieminen on julmaa, tapahtuu se sitten kenelle hyvänsä. Kirjan kansi on jotenkin karullakin tavalla kaunis. Syyssateet saisivat jo hellittää, mutta mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaAnne, sitäkin on yritetty minulle, mutta ei ole onnistunut;-) Se oli siinä entisessä elämässä...Churbergin kuvat olivatkin aikailaisille vähän karuja, kun odotettiin kauniimpaa.
PoistaVaikka pidän sateesta, niin tiedät, että hänen majesteettinsa ei: Olen helisemässä tällaisina märkinä päivinä. Odotamme kuivaa kuuraa. Kiitos samoin sinulle!
Hieno kuvaus taiteilija Fanny Churbergistä! Tuo teos on luettava.
VastaaPoistaTuo on valitettavasti monen taiteilijan kohtalo. Poikkeuksellinen lahjakkuus huomioidaan vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Onhan hän nykyään yksi suuresti arvostettu naistaiteilija Suomessa. Me jälkipolvet saamme ihailla hänen voimakkaita tulkintojaan suomalaisesta maisemasta, hänen mieltymystään syksyiseen luontoon.
Ihailen suuresti, sen ajan normien mukaan, epäsovinnaisesti käyttäytyviä voimakkaita naisia. Naisen asema ei ole koskaan ollut helppo, ei edes nykyaikanakaan.
Minulla on ollut isän puoleisessa lähisuvussa monia lahjakkaita taiteilijoita, taidemaalareita ja jazz-muusikkoja, joten tiedän millaista kritiikki voi joskus olla:)
Toivottavasti saat selkäsi pian rauhoittumaan!
Halauksin Hanne♥
Hanne, kiitos!
PoistaMitä iloa on saada meine kuoltua, annettaisiin arvo silloin kun sen aika on.
Taiteilijoista jää uskomatonta iloa jälkipolville.
Onko naisen asemassa syvästi ottaen niin paljon muuttunut...
Lääkkeitä, lepoa...semmoinen ottaa mua hermoon.
Halit♥
Voi, kirjoitatkin nyt livestä etkä kirjoista, paitsi taas ehkä tässä, ihana juttu ja tästä Fannystakin, toisaalta kävin aina tsekkaamassa mitä nyt lukulistalle:)
PoistaMustis, anteeksi, että vastaus viipyi!!!
PoistaNiin...väliin en ehdi lukea kolmea kirjaa viikossa ja juuri nyt on elämä sellaista.
Toivottavasti löysit! Lue nyt ainakin Julian Barnes Kuin jokin päättyisi ja Herman Kochin Illallinen.
Teen sulle vaikka millaisen listan räätälöitynä, kunhan kerrot mikä kiinnostaa.
♥