400 g karpaloita
7 dl vettä
1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria
Keitä karpalot veden kanssa mehuksi. Siivilöi liemi ja kaada se takaisin kattilaan. sekoita hillo-marmeladisokeri mehun kanssa ja keitä 5-10 minuuttia.
Kokeile hyytelöitymistä tiputtamalla ruokalusikallinen seosta pakastimessa jäähdytetylle lautaselle ja jäähdytä se nopeasti jääkaapissa tai pakastimessa. Vedä lusikalla vako hyytelön keskelle.
Jos vako ei heti umpeudu, hyytelö on valmista. Muussa tapauksessa jatka vielä hetki keittämistä ja toista testi. Jäähdytä hyytelöä kattilassa 15 minuuttia ja kaada hyytelöseos lämpimiin, pestyihin purkkeihin.
Nosta jäähtyneet purkit jääkaapppiin.
Leena Lumi
PS. Meillä ei toivoakaan pakastinten tyhjenemisestä, sillä vaikka laitoin kirsikat muhimaan kellariin likööreiksi, niin omenasosetta, sitä kanelista ja vaniljaista, on niin paljon, että taitaa olla aika opetella joku leipomus...aika näyttää tuleeko kuvia;-)
*****
Ruokakirjat Leena Lumissa
Ruokareseptit Leena Lumissa
Kiitos, minulle uusi ohje, en olekaan käyttänyt tuota hillo- marmeladisokeria ja karpaloita on vielä vaikka kuinka paljon! Useinmiten syön niitä jäisinä kuuman kinuskikastikkeen kanssa.
VastaaPoistaKaunista talvipäivää:)
Minttuli, en minäkään ja yksikään hyytelöni ei ole ollut kovinkaan onnistunut. Oi, muistan sun herkkusi kuvan silmissäni...
PoistaOle hyvä ja kiitos samoin sinulle!
Ciao Bella
VastaaPoistaHieno hyytelöpostaus. Saatko energiasi noista ihanista kirjoista kun sitä vaikuttaa aina vaan riittävän?
Minulla vihdoinkin aikaa kierrellä blogeissa kun en flunssaltani pääse opetustöihin. Tein tänään kirjapinopostauksen :)
Ciao! Come sta? Saat ehdottomasti vastata suomeksi;-)
PoistaEn tiedä, onko minulla nyt mitään energiapiikkiä...tunnen olevani nyt aika hyytynyt, mutta joskus, kun on toinen tuuli, voi mennä aika lujaakin.
Joskus flunsssasta on sitten hyötyäkin. Olen kuullut miten jotkut sanovat, että 'nyt saa hyvällä omallatunnolla olla viltin alla ja lukea'.
Täytyykin tulla katsomaan...
Kaunista tammikuuta sinulle!
Kiva ohje ja herkullisen näköistä on:) Kiitoksia Leena, mutta mistä ihmeestä saisi karpaloita, muutamaa hullua säästän aina jouluksi, nyt ei ollut niitäkään, mutta onneksi sain sitten lahjaksi aivan ihanaa pientilan karpalohilloa ja tyrnihilloa ja omenahyytelöä toiselta ystävältä, mikä oli luojan lykky kun onnistuin vaivalla ja vastuksella saamani omenat vielä palelluttamaankin, enkä saanut edes sosetta keitettyä ajoissa vaikka ennen joulua aioin monta kertaa. Nassutin kyllä niitä omenoita raudoista huolimatta aika paljon sellaisenaan syksyn myötä ja sitten kantelin niitä edestakaisin terassivarastoon ulos ja taas sisälle kun tuli pakkasta, joten mukavastihan siinä aika kului aikoessa:)
VastaaPoistaToisaalta voisi kai hilloja keitellä vähän sulanneista marjoista muistakin, pakastin kun särkyi syksyllä, joten osa vähän suli.
Mustis, minäkin aina karpalohyytelöä kaipaan jouluksi ja vain kerran elämässäni olen saanut kaupasta kelpoista. Muuten meillä käytetään mustaviinimarjahyytelöä, joten tee sinäkin sitä. Ellet ole kasvissyöjä, se sopii erinomaisesti ainakin kanaruokien kanssa.
PoistaMinä uin syksyt omenasoseessa;-) Nyt pitäisi sitten alkaa opetella leipomaan, että saisi tuon soseen käytettyä...
Kokeile niistä muista marjoista.
(Vaeltelin blogissasi ja yritin löytää sitä yhtä juttuasi eli Lähtö. En löytänyt. Olisin kertonut, että Olga lähti perjantaina koirien taivaaseen täällä meillä kotona olohuoneen sohvalla. Kuvasin häntä vielä tiistaina ja kaikki hyvin, torstaina laitoin kuvat ja kirjoitin iloisen jutun, mutta illalla alkoi totuus valjeta ja pe iltana hän sitten oli poissa. Peittelin pikkuisen lämpimästi ja hän sai hyvän paikan meidän hedelmäpuutarhasta ja istutan siihen kesäkuussa valkoista särkynyttä sydäntä ja valkoista jouluruusua. Hänen Suuriruhtinattarensa halusi vielä olla joulun, sillä olimme molemmat niin joulua ja lunta.)
Ihastuttava kuva! Lempeää viikonloppua sinulle - tätäkin kautta ♥
VastaaPoistaAnnika, Sami on niiin mahtava kuvaaja, että en sanotuksi saa.
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Onnistuukohan tää kommentointi nyt...
VastaaPoistayritin jo aiemminkin
Hyvä selkeä ohje ! kiitos siitä.
ja kuvakin on niin houkutteleva:)
Mulla olis mustaherukoita pakkasessa , joita vosi keitellä hilloksi.
periferian riikka, hyvin tuli läpi. Olen ollut elokuvissa, joten kommentit aukeavat vasta kun olen paikalla.
PoistaMinustakin hyvä ohje. Ole hyvä.
Oooh, minä voisin syödä Sami Revon kuvia...
Mustaherurkkahyytelö on herkkua ainakin kanan kanssa.
Nami,tuo maistuisi.Täällä on marketissa pakastettuja karpaloita ja muuten sitten kuivattuja karpaloita vähän joka paikassa.Hillosokeria ei ole,mutta pektiiniä on ainakin minun kaapissani;D
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa Leena!
Jael, niin mullekin.
PoistaHuomasithan, että oli hillo-marmeladisokeria...Minä en ole sitä vielä käyttänytkään.
Voihan tätä tehdä jostain muustakin marjasta.
Kiitos samoin sinulle! Keira oli loistava Anna Karenina...
Teitkö jonkun omenaleipomuksen? Minä täällä juuri tasapainotan: eilen kävin naapurin kanssa lenkillä, tänään leivon omenapiirakkaa. Ja minullakin hillo on aina kanelista ja vaniljaista. :)
VastaaPoistaKarpalot ovat ihania, raikkaita, väriltäänkin upeita.
Katja, aion tehdä, mutta en vielä tiedä milloin. Kuvaan sen sitten;-) Tämä on vähän kuin vitsi, sillä enhän yleensä leivo kuin kuivakakkuja ja R. tekee korvapuusteja, mutta nyt on sellainen ohje, että minua ei pidättele mikään.
PoistaKarpaloissa on taikaa.
(Jos pääsette, menkää katsomaan uusin Anna Karenina, pääsosassa Keira Knightley.)
Ihanalta kuulostaa karpalohyytelö. Kaksi pakastinta on täynnä marjoja, mutta karpaloita ei ole. En oikein uskalla mennä suolle keräämään.
VastaaPoistaEi taida meidän kahden syömisellä marjat vähentyä pakkasista, kun joka vuosi tulee lisää. Nytkin teen joka aamu smoothiet meille molemmille pakastemarjoista ja tuntuu, etteivät ne vähene lainkaan.
Olen yrittänyt jakaa niitä nuorille, mutta viinimarjat ei kiinnosta ja niitä juuri olisi paljon:)
Toivottavasti ei tullut paljon kirjoitusvirheitä, sillä migreeni on hieman vaivannut ja tarkastelin viimesiä postauksiani ja huh, miten niissä oli kirjoitusvirheitä.
Aurinkoista viikonloppua ♥!
Hanne, mutta mustaherukkahyytelö olisi niin hyvää myös...
PoistaNäkisitäpä äitini pakastimeT;-)
Kaikki virheet ovat vain näppisvirheitä, ei välitetä. Migreeni on kurja kaveri.
Kiitos samoin sinulle♥
Tein karpalohyytelöä jouluaatoksi, syötiin sitä saksanhirvifileen kanssa, nam.
VastaaPoistaAllu, aavistan, että pidät 10 tähden keittiötä...Saksanhirvi on niin herkullista hyvin valmistettuna.
PoistaOi nam,on varmaan tosi hyvää hyytelöä! Mun blogissa ois nyt sinulle vähän ylimääräistä päänvaivaa puutarha-aiheisen haasteen muodossa :)Tuskin maltan odottaa niitä sinun tulevia puutarhakirjaesittelyjä...japaninmarjakuusi oli mun edellisessä postauksessa niissä pienissä valkeissa siemenpussukoissa.koitan nyt kasvattaa sitä siemenestä. kaksi taimea olen ostanut jo pihalle,mut jospas nyt onnistuis lisääminen tuolla tavalla. Lumoavaa lumikuun jatkoa sinulle <3
VastaaPoistaTiina, takuulla.
PoistaKäyn katsomassa aamulla, sillä tulimme vasta kotiin etc. Kaikki puutarha alkaa nostaa selvästi päätään taas: Ihanaa!
Laitan post it-lapulle: Tiina!
Miten niin siemenistä, kun minä laitoin kuin vahingossa ja luulin, että se on vaikea ja menee ruskeaksi, enkä ole edes auringolta keväällä suojannut kuten teen kartiokuusille, ja se vain kasvaa ja on niin komea, että tarttee kai hankkia vielä sille kaveri. Siinä on jotain taikaa, kun lehmuskiitäjät rakastavat sitä ja sitten se on myrkyllinen ja siitä on usein brittidekkareissa eli sopii mulle;-)
Kiitos samoin sinulle♥ Palataan heti aamupäivästä.
Tein marja-aroniasta hyytelöä syksyllä tuollaisella ohjeella. Hyvää tuli, nautimme sitä juustojen lähinnä valkohomejuuston kanssa.
VastaaPoistaArleena, takuulla. Äitini tekee marja-aroniasta mehua, kiisseleitä etc. Ah, valkohomejuustot on minulle melkein synonyymi lauantaille;-)
PoistaMustaherukkahyytelö on taivaallisen hyvää.. kuten muistakin marjoista tehdyt hyytelöt.
VastaaPoistaOman perheeni syystraditioihin kuuluu muun muassa pihlajanmarjahyytelön tekeminen. Hyytelö maistuu varsinkin liharuokien pikanttina lisänä, esimerkiksi joulupöydässä.
Kaisa, ja kun ne ovat myös terveellisiä! Tutkija Piipon kirjasta käy ilmi, miten terveellisiä marjamme ovat ja olen vähän aikaa sitten lukenut jostain terveysalan lehdestä, että marjamme ovat niin täynnä antioksidantteja, että niistä saatava hyöty kumuloi jopa sokeristen hillojen sokerihaitan. Mieheni taas kuuli autoradiosta jonkun professorin esitelmästä, että terveyttä yllä pitää syödä jokapäiväinen marjojen syöminen ihan missä tahansa muodossa eli vaikka hilloa suoraan purkista. R. änkeää marjahilloa nyt kaikkeen;-)
PoistaPihlajanmarjahyytelö kuulostaa myös kauniilta...
Herkullisen kuuloista... minulla olisi vielä noita mustaherukoita pakkasessa, tosin kyllä on mustaherukkahilloakin vielä jäljellä...
VastaaPoistaMinna, kokeile mustaherukoista. Minä alan nyt keittää vispipuuroa viimeisistä puolukoista. Yläkerran pakastin saadaan sulatukseen huomenna. Alakerran on täynnä omenasosetta;-)
PoistaEdellistä postausotsaketta siteeraten....ei kahta vuotta, pitkä aika kuitenkin on kulunut viime käynnistäni.
VastaaPoistaPuolivuotta, joskin kolmessa osassa kului tänä vuonna aikaa Torontoa tutkiessa, koiralla ja ilman.
Taskujani rakastava koira on isäntäväen kanssa laiskasti matkustava tyyppi. Kuka sitä nyt ruumaan isossa häkissä alvariinsa matkalaukkujen sekaan haluaisi.
Koiran maassa satoi lunta viime viikolla oikein roppakaupalla, mutta Euroopan Kukkukellomaassa paistaa aurinko ja nurmet vihertää alle puolenkilometrin korkeudessa.
Hiirenkolon kattilassa poksahtelevat isot karpalot......ei nekään ole kuin ennen, ei pieniä ja pyöreitä, eikä pakkasen panemia läpikuultavia rutiineja.....mutta tiedätkö, Leena Lumi, nami-hiiri on ihan entisensä. Eikös se ole jo jotakin, että oma nimi on muistissa U! Lupaan tulla useammin, niin ei ryöstäydy tämä kirjoittelu.
Aurinkoista mieltä ja kaunista tunnelmaa jouluusi!
No hei Nami-Hiiri! Kuin ikuisuus...Kävin muuten äsken yrittämässä kommetoida sinulle, mutta vieläkin sain moitetta, että linkini ei ole virallista muotoa;)
PoistaSe ruumamatkustus ei takuulla ole koiralle kivaa. Siihenhän jotkut ottavat avuksi rauhoittavia lääkkeitä yms. Onpa sinne ruumaan koiria häkkeihin jopa kuollut. Niinpä me nyt olemmekin sitten seuraavat vuodet ilman koiraa, vaikka aiommekin matkustaa niin kauan kuin R. jaksaa ajaa, omalla autolla.
Se on aika paljon, että muistaa oman nimensä eikä tunne itseään kovin huonoksi vaikka löytääkin lukulaksinsa jääkaapista.
Katsoppa tästä linkistä, miten minä herkuttelin toukokuussa Saksassa ja Itävallassa. Tsekkaa etenkin tuo Meissenin herkku. En ikinä tajua mitä se oli, mutta söin KAKSI. Se suli suuhun, mutta ei ollut Apfelstrudel...jotain ainutlaatuista.
Kiitos samoin sinun jouluusi!
♥