tiistai 28. toukokuuta 2013

Lisa Ballantyne: Syyllinen

Olette kuulleet syytetyn kertovan itse viehtymyksestään murhiin ja kuolemaan. Olette kuulleet asiantuntijoiden todistavan, että syytetyllä on Aspergerin kirjoon kuuluva lievä sairaus, joka altistaa hänet väkivaltaiselle käytökselle, minkä vuoksi hänen on vaikea solmia ystävyyksiä. Se ei kuitenkaan estä häntä valehtelemasta tekemisistään. Ja onhan hän valehdellut todistaessaan, ettei murhannut uhria. Olemme kuulleet uhrin naapureita, joiden lapsia syytetty kiusasi ennen kuin meni vielä pidemmälle ja murhasi raa’asti Benjamin Stokesin. Syytetty uhkaili naapureiden lapsia lasinpaloilla, hän kiusasi ja pahoinpiteli uhriaan kunnes elokuun kahdeksantena päivänä tappoi tämän. Pojat ovat poikia, mutta…(syyttäjä Jones)

Lisa Ballantynen esikokoisteos Syyllinen (The Guilty One, Minerva, suomennos Salla Korpela) raapii lukijan sielua vereslihalle, sillä mitä muuta voi tapahtua, kun kahdeksanvuotias Ben Stokes löydetään surmattuna leikkikentältä ja murhasta syytetään yksitoistavuotiasta Sebastian Crollia.  Jo lapsen ajatteleminen mahdollisena murhaajana heikottaa, mutta kun puolustusasianajaja Daniel Hunter ottaa yhdessä Irenen kanssa hoitaakseen Sebastianin puolustuksen alkaa purkautua kaikki se salattu viha, jota Daniel oli vuosikausia padonnut sisälleen. Hän samaistuu voimakkaasti Sebastianiin, tuntien kokeneensa paljon samaa isän pahoinpidellessä äitiä, äidin käyttäessä huumeita ja lopulta joutuessaan sijaiskotiin. On vain yksi ero: Danielilla ei koskaan ollut Sebastianin itsevarmuutta.

Kirja jakaantuu kahteen osaan Rikokset ja Tuomio, joista ensin mainitussa keskitytään sekä Sebastianin oletettuun rikokseen sekä siihen miltei mystiseen seikkaan, miten Danielista, nuorisorikollisesta ja sijoituslapsesta, jota kukaan ei halunnut, kukaan ei halunnut ennen Minnieä, tuli menestyvä asianajaja ja itsevarma komea mies. Tosin mies, jonka Sebastianin tapaus miltei suistaa raiteiltaan, sillä Daniel on kantanut vuosikausia vihataakkaa, josta on halunnut intohimoisesti pitää kiinni samalla kun on hylännyt hänet pelastaneen Minnien. Tuomiossa kaikki rikokset avataan ja asetetaan tuomiolle. Daniel joutuu peilaamaan omaan käytöstään puolustamansa lapsen, Sebastianin, elämän tapahtumien kautta aivan sattumoisin yhtenevistä nyansseista alkaen.

Lukijalle skotlantilaisen Ballantynen teos avaa monia polkuja, joita seuraamalla pääsee vahvan, psykologisen romaanin kipupisteisiin, tuomiopaikoille, joissa peittävät varjot menettävät mahtinsa. Kirja ei ole ollenkaan dekkari, mutta sitä lukee yhtä intensiivisesti ja henkeä pidätellen.

Mitenkään emme voi ohittaa kirjan omalaatuisinta persoonaa, irlantilaista Minnieä, joka asuu pientä maatilaansa yksin. Pitää kanoja ja vuohia, koiraa, ottaa vuosi vuoden jälkeen sijoituslapsia, mutta ryhtyy adoptioon vasta Danielin tultua hänelle. Mikä on tämän giniä päivittäin nauttivan, mutta vain kerran vuodessa itsensä suruhumalaan hukuttavan naisen historia. Mistä hän löytää voimansa vahvistaa ja antaa uskoa Danielille, josta on tullut muille hylkiö ja jonka vain Minnie näkee toisin silmin ja uskoen. Miksi Daniel hylkää pelastajansa, paljasjalkaisen, löytökoiria pelastavan, lihapiirakoita, pannukakkuja, kalaa ja perunoita tarjoavan juurevan naisen, joka ei kertaakaan kavahda häntä minkään uhan alla? Minnien joka istuu hajareisin polkien pianon pedaaleja paljailla, paksunahkaisilla jaloillaan, Irlanninmeren siniset silmät valoa ja iloa loistaen...Minnien, joka saa hänet nauramaan, kunnes…

Syyllinen on hämmästyttävä teos esikoisromaaniksi ja sen on myös maailma huomannut.  Kirjan käännösoikeudet on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan ja suitsutusta sataa:

Yksi parhaista esikoisromaaneista, joihin olen törmännyt. (The Daily Record)

-         Ajatuksia herättävä, rohkea ja haastava kirja, jota ei voi laskea kädestään. (Rosamund Lupton)
-          
Lisa Ballantynen esikoisromaani on samaan aikaan koskettava ja jännittävä; täynnä rikkaita yksityiskohtia mutta verhotussa yksinkertaisuudessaan kuin vertauskuva koko elämästä. (Joyce Carol Oates)
-          
Täydesti samaa mieltä edellä mainittujen kanssa ja uskon, että näin tulette tekin kokemaan, kun kirjaan tartutte ja pääsette Danielin pään sisälle:


Danielin jalkoja heikotti hänen kävellessään rinnettä alas. Hän ontui kuin olisi loukkaantunut, mutta aurinko paistoi lämpimänä ja lohdullisena hänen selkäänsä. Hän pyyhkäisi kasvonsa kuivaksi ja tiesi, että kaikki hänen kokemansa rakkaus ja lämpö olivat hänen selkänsä takana. Ja hän jätti ne taakseen.


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kirjasähkökäyrä

29 kommenttia:

  1. Hmm... Vähän karsastan sitä että mediassa nykyisin esitetään Asperger-potilaat väkivaltaisina vaikka suuri osa on oikeasti aika ujoja ihmisiä. Kirja kuitenkin kuulostaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, samaa mieltä, mutta senkin takia jollakin tasolla tämä kirja kannattaa lukea. Ja tuohan on vain syyttäjän väittämää..., mutta kyllä puolustus lataa aspergerista myös toisinpäin.

      Ja tämä ei ole vain oikeussalikirja, vaikka olen niihin kallellani, sillä Danielin tarina on todella kiinnostava.

      Poista
  2. Luin taman kirjan about vuosi sitten ja se heratti kahtiajakoisia tunteita. Pidin kovasti tasta kirjasta, mutta esim. Minnie oli minusta jotenkin "kuvottava". En osaa selittaa tarkemmin, mutta mieleeni jai etenkin hanen kostea villatakkinsa :D

    Tulin vain pikaisesti kylaan, terkut Walesista! Olen taalla road tripilla :) Mukavaa tuoretta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minusta tämä on todella vahva teos. Daniel vetää väistämättä huomion ja...Minnie. No, jotkut jutut, kuten kostea villatakki ja sitten ne kanat keittiössä, mutta olihan hän sydämeltään kultaa, vaikka ei ehkä ihan tasapainossa, joka taas johtui hänelle tapahtuneesta...

      Kiitoksia! Kiitos samoin sinulle.

      Poista
    2. Minusta Daniel oli jotenkin naismainen ja mietin hanen kaunaansa Minnieta kohtaan, mika tuntui kohtuuttomalta. Minniessa arsytti myos se jatkuva ginin vetaminen. Minulle tama kirja oli vain ok.

      Poista
    3. Se kauna oli niin kohtuuton, että melkein verenpaine nousi. Minnie kuitenkin teki Danielin eteen kaikkensa niillä kyvyillä ja voimilla, mitä hänellä oli. Nautti paljon giniä, mutta silti hoiti aina eläimet, teki ruoat, huolehti Danielin paitsi se yksi kauhea kännipäivä vuodessa...

      En saanut otetta siihen, että Daniel niin roikkui äidissään vaikka...,mutta lapsethan usein antavat vanehmmilleen anteeksi enemmän kuin voivat oikein kestääkään.

      Poista
  3. Kiinnostava arvio & odotettu, kiitos tästä!

    Minä en kyllä tiedä kykenenkö Syyllistä lukemaan. Tiedäthän minut, melkein kaikki muu menee paitsi...

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ole hyvä.

      Tiedän jotain, mutta nyt en osaa yhdistää: Etkös sinä ole lukenut poikani Kevininkin? Meilaa mitä olen unohtanut;)

      Minä en taas perusta huumejutuista...Nancy on siinä suhteessa vahva poikkeus.

      ♥♥♥

      Poista
  4. "syytetyllä on Aspergerin kirjoon kuuluva lievä sairaus, joka altistaa hänet väkivaltaiselle käytökselle, minkä vuoksi hänen on vaikea solmia ystävyyksiä" - Onpas tuohon virkkeeseen saatu mahtumaan paljon puppua !

    Aspergerin syndrooma kuuluu autismin kirjoon eikä ole mikään sairaus, vaan pikemminkin erityispiirteistö. Minulla on Asperger-ominaisuuksia, olen Asperger-henkilö, samoin veljeni.

    Siihen liittyy biologis-neurologisena häiriönä aistien herkkyyksiä, eli se saattaa ehkä vaikuttaa siltä kuin kyseessä olisi sairaus. Jotkut meistä asseista ovat esimerkiksi tavattoman herkkiä koville äänille tai parfyymin tuoksulle. Kuuluisa Asperger-henkilö Einstein ei kuulemma koskaan pitänyt sukkia.

    Kun meitä tässä taannoin Hesarin artikkelissa epäiltiin kouluampujiksi Autismiliitossa nousi hemmetinmoinen haloo asiasta. Vääriä käsityksiä ja ennakkoluuloja on viljalti ja tulee varmaan vielä kauan olemaan. Hohhoijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, tiedän, että aihe on todella kuuma ja ollut esillä. Luin kaikki nuo artikkelit ja olenhan muutenkin seurannut erään kirjailijan kertomusta omasta asperger-pojastaan. Hehän asuivat samalla saarellakin kuin me jonkin aikaa.

      Kirjailijat ottavat taiteilijan vapaudella aika-ajoin jonkin hotin ja/tai mystisen sairauden mukaan tarinaansa. Erikoisin minusta on ollut sairaus, jossa ihminen hakee niin voimakkaasti itselleen huomiota, että vahingoittaa itseään vaikka tahallisesti saadakseen näin perheensä ja sairaalahenkilökunnan kiinnostuksen ylleen. Sairaudella on nimikin, mutta en nyt ehdi sitä googlata: Tulin Viherlandiasta ja kasvit...

      Minäkin olen ääniyliherkkä omasta mielestäni ja voimakkaat parfyymit kiitos ei. Lehtoomme en voi mennä kielon kukkimisaikaan ollenkaan etc.

      Juu, aivan varmasti tämä aihe jatkuu.

      Poista
  5. Kiinnostava kirja, tämä täytyy ehdottomasti lisätä lomalukemistoon. Dekkarina varmasti hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, sinä palat halusta lukea tämän! Ei ole oikein dekkari, vaan psykologinen romaani, mutta yhtä intensiivinen kuin jännittävin thrilleri. Viikon päästä...

      Poista
  6. Luin ja tykkäsin.
    En voinut helposti jättää kirjaa hetkeksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, olet lukenut jo...;)

      Tysin samaa mieltä: Mikään ei olisi saanut minua jättämään tätä kirjaa kesken.

      Poista
  7. Kiinnostava kirja...onko tästä tehty tv-sarja, kun kuulostaa niin tutulta?
    Asperger-poikiin olen tutustunut työni vuoksi ja tuli heti mieleen tuosta postauksestasi mitä olen kokenut työssäni: väkivaltaa, valehtelua, rikoksia jne. Eräs poika sanoi haluavansa työntää pikkusiskon silmään leipäveitsen, mutta ei tee sitä, koska joutuu vankilaan. Voin kuvitella miten vaikeat olot kotona on.Pojan silmissä oli valtava viha.
    Mutta kuten Rita tuossa aiemmin sanoi, ei saa yleistää jokaiseen heistä.
    Kirja on ilmeisemmin fiktiota ja kirjailijan keksimää tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, en ainakaan tiedä elokuvasta, eikä siitä mainita kirjan liepeessäkään.

      Nimenomaan: Ei saa yleistää.

      Oletan, että tämä esikoisteos on fiktiota. Ballantynellä on kyllä mainittuna kirjan lopussa aika joukko eri alan avustajia ja hän mainitsee, miten on tehnyt kirjan eteen tutkimusytötä, joten asiafaktat lienevät kohdillaan.
      Kaikeltaan varsin vahva, sillä rinnalla kuljetetaan pojan puolustusasianajan vaikeaa lapsuutta, sijaiskoteja etc. Hieno psykologinen kirja.

      (Kerro minulle mikä on blogisi nimi? Eihän se ole Kirjanainen, kun olen jo sen nimisen blogin lukija ja sinä et löydy sen takaa? Oletan olevani lukijasi...;)

      Poista
    2. Ai niin, se Kirjasähkökäyrä;)

      Poista
  8. Mai Laakson kommenttiin liittyen: Olen ollut runsaan vuoden mukana Asperger-yhdistyksen toiminnassa, mm. vertaistukitoiminnassa, ja täällä netissä olen aktiivinen Asperger-keskustelupalstalainen (Facebookissa). Olen törmännyt kahteen henkilöön joille on assidiagnoosin lisäksi annettu diagnoosiksi persoonallisuushäiriö. Eli nuo mainitsemasi tapaukset eivät välttämättä johdu Aspergerista. Useilla on Aspergerin lisäksi esimerkiksi ADHD tai ADD. Pelkkä assius ei tuo mukanaan väkivalta- tai valehtelukäyttäytymistä. Sellaiseen syyt ovat muualla. Aika paljon olen ottanut asioista selvää tämän parin vuoden aikana jona on selvinnyt että olen assi. Omasta mielestäni se on kaikista syndroomista paras.

    Kiva että Leena luit tuon kirjan ja toit samalla Asperger-asian esiin. Olen psykologisen jännärin ystävä itsekin. Ties vaikka hankkisin tuon kirjan itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai varmaan vastaa ensimmäiseen.

      Tottakai. Kiinnostava kirja: Lue ihmeessä.

      Poista
    2. Olen työskennellyt sairaalakoulussa psykiatrisella tutkimusluokalla, jossa ns. pahimmat tapaukset tulevat vastaan. Vaatii jatkuvaa tutkimusta, että oikea diagnoosi löytyy, se ei ole helppoa. Lapset kehittyvät eri lailla ja tietysti kehitykseen on monia syitä ja lasten diagnosointi on tosi vaikeaa. Onenksi siihen on minua pätevämpiä asiantuntijoita olemassa.

      Poista
  9. Kuulostaa kiinnostavalta, mutta taitaa jäädä väliin. Ehkä sitten, kun tuo nuorimmainen on vanhempi ja tämä yliherkkyys lapsista kertoviin julmiin tarinoihin vähän tasoittuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, ehkä niin. Olen itse aina sanonut odottaville äideille, että 'lue Lessingin Viides lapsi vasta paljon myöhemmin.'

      Poikani Kevin oli minulle liikaa, samoin Oatesin Sisareni, rakkaani.

      Poista
  10. Vaikka aihe on vähän arka, niin kyllähän tämä pitää etsiä käsiin. Niin se vain on =)

    VastaaPoista
  11. Leena, tulen aika lailla jälkjunassa jälleen. Piti oikein tarkistaa, että kirja oin ilmestynyt jo 2013. Pidin aivan valtavasti. Minnie oli niin, niin sympaattinen äitihahmo. Siksi en voinut ymmärtää Danielin ylimitoitettua reaktiota eli Minnien hylkäämistä. Yhtenä teemana oli rakkaus äitiä kohtaan, siis Danielilla sekä omaa että adoptioäitiä kohtaan. Tuntui jopa liialliselta. Mutta varsinainen pääasia. Syyllinen? Lukiessani mietin, mistä kirjan nimi tulee. Selvisihän se. Luin kirjaa lähes herpaantumatta, ja oikeudenkäynti oli todella kiinnostava..Kirja piti minut otteessan. Danielin itsesyytökset lopussa olivat hyvä juttu. Hänen kuului käydä läpi virheensä. Danielin "isoa virhettä" pidettiin hyvin piilossa lähelle loppua. Minnien sisko pani alkuun Danielin itsetutkiskelun, ja sitä paljastettiin hyvin hitaasti lukijoille. Viisi tähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, eihän tässä kai aikaa oteta. Yritän opetella olemaan välittämättä miten kauan luen. Minulle on tuon kirjan jälkeen tapahtunut niin paljon, että muistan vain oikeuden ratkaisun. Odotas kun pääset lukemaan jatkoa...Ehdottomasti ja kokonaisuudelle varsinkin.

      Poista