Olette
kuulleet syytetyn kertovan itse viehtymyksestään murhiin ja kuolemaan. Olette
kuulleet asiantuntijoiden todistavan, että syytetyllä on Aspergerin kirjoon
kuuluva lievä sairaus, joka altistaa hänet väkivaltaiselle käytökselle, minkä
vuoksi hänen on vaikea solmia ystävyyksiä. Se ei kuitenkaan estä häntä
valehtelemasta tekemisistään. Ja onhan hän valehdellut todistaessaan, ettei
murhannut uhria. Olemme kuulleet uhrin naapureita, joiden lapsia syytetty
kiusasi ennen kuin meni vielä pidemmälle ja murhasi raa’asti Benjamin Stokesin.
Syytetty uhkaili naapureiden lapsia lasinpaloilla, hän kiusasi ja pahoinpiteli
uhriaan kunnes elokuun kahdeksantena päivänä tappoi tämän. Pojat ovat poikia,
mutta…(syyttäjä Jones)
Lisa
Ballantynen esikokoisteos Syyllinen (The Guilty One, Minerva, suomennos Salla
Korpela) raapii lukijan sielua vereslihalle, sillä mitä muuta voi tapahtua, kun
kahdeksanvuotias Ben Stokes löydetään surmattuna leikkikentältä ja murhasta
syytetään yksitoistavuotiasta Sebastian Crollia. Jo lapsen ajatteleminen mahdollisena
murhaajana heikottaa, mutta kun puolustusasianajaja Daniel Hunter ottaa yhdessä
Irenen kanssa hoitaakseen Sebastianin puolustuksen alkaa purkautua kaikki se
salattu viha, jota Daniel oli vuosikausia padonnut sisälleen. Hän samaistuu
voimakkaasti Sebastianiin, tuntien kokeneensa paljon samaa isän
pahoinpidellessä äitiä, äidin käyttäessä huumeita ja lopulta joutuessaan
sijaiskotiin. On vain yksi ero: Danielilla ei koskaan ollut Sebastianin
itsevarmuutta.
Kirja
jakaantuu kahteen osaan Rikokset ja Tuomio, joista ensin mainitussa keskitytään
sekä Sebastianin oletettuun rikokseen sekä siihen miltei mystiseen seikkaan, miten
Danielista, nuorisorikollisesta ja sijoituslapsesta, jota kukaan ei halunnut,
kukaan ei halunnut ennen Minnieä, tuli menestyvä asianajaja ja itsevarma komea
mies. Tosin mies, jonka Sebastianin tapaus miltei suistaa raiteiltaan, sillä
Daniel on kantanut vuosikausia vihataakkaa, josta on halunnut intohimoisesti
pitää kiinni samalla kun on hylännyt hänet pelastaneen Minnien. Tuomiossa
kaikki rikokset avataan ja asetetaan tuomiolle. Daniel joutuu peilaamaan omaan
käytöstään puolustamansa lapsen, Sebastianin, elämän tapahtumien kautta aivan
sattumoisin yhtenevistä nyansseista alkaen.
Lukijalle
skotlantilaisen Ballantynen teos avaa monia polkuja, joita seuraamalla pääsee
vahvan, psykologisen romaanin kipupisteisiin, tuomiopaikoille, joissa peittävät
varjot menettävät mahtinsa. Kirja ei ole ollenkaan dekkari, mutta sitä lukee
yhtä intensiivisesti ja henkeä pidätellen.
Mitenkään
emme voi ohittaa kirjan omalaatuisinta persoonaa, irlantilaista Minnieä, joka
asuu pientä maatilaansa yksin. Pitää kanoja ja vuohia, koiraa, ottaa vuosi
vuoden jälkeen sijoituslapsia, mutta ryhtyy adoptioon vasta Danielin tultua
hänelle. Mikä on tämän giniä päivittäin nauttivan, mutta vain kerran vuodessa
itsensä suruhumalaan hukuttavan naisen historia. Mistä hän löytää voimansa
vahvistaa ja antaa uskoa Danielille, josta on tullut muille hylkiö ja jonka
vain Minnie näkee toisin silmin ja uskoen. Miksi Daniel hylkää pelastajansa,
paljasjalkaisen, löytökoiria pelastavan, lihapiirakoita, pannukakkuja, kalaa ja
perunoita tarjoavan juurevan naisen, joka ei kertaakaan kavahda häntä minkään
uhan alla? Minnien joka istuu hajareisin polkien pianon pedaaleja paljailla,
paksunahkaisilla jaloillaan, Irlanninmeren siniset silmät valoa ja iloa
loistaen...Minnien, joka saa hänet nauramaan, kunnes…
Syyllinen on
hämmästyttävä teos esikoisromaaniksi ja sen on myös maailma huomannut. Kirjan käännösoikeudet on myyty jo yli
kahteenkymmeneen maahan ja suitsutusta sataa:
Yksi
parhaista esikoisromaaneista, joihin olen törmännyt. (The Daily Record)
- Ajatuksia
herättävä, rohkea ja haastava kirja, jota ei voi laskea kädestään. (Rosamund Lupton)
-
Lisa
Ballantynen esikoisromaani on samaan aikaan koskettava ja jännittävä; täynnä
rikkaita yksityiskohtia mutta verhotussa yksinkertaisuudessaan kuin vertauskuva
koko elämästä. (Joyce Carol Oates)
-
Täydesti
samaa mieltä edellä mainittujen kanssa ja uskon, että näin tulette tekin
kokemaan, kun kirjaan tartutte ja pääsette Danielin pään sisälle:
Danielin
jalkoja heikotti hänen kävellessään rinnettä alas. Hän ontui kuin olisi
loukkaantunut, mutta aurinko paistoi lämpimänä ja lohdullisena hänen selkäänsä.
Hän pyyhkäisi kasvonsa kuivaksi ja tiesi, että kaikki hänen kokemansa rakkaus
ja lämpö olivat hänen selkänsä takana. Ja hän jätti ne taakseen.
*****
Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kirjasähkökäyrä
*****
Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kirjasähkökäyrä
Hmm... Vähän karsastan sitä että mediassa nykyisin esitetään Asperger-potilaat väkivaltaisina vaikka suuri osa on oikeasti aika ujoja ihmisiä. Kirja kuitenkin kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaNorkku, samaa mieltä, mutta senkin takia jollakin tasolla tämä kirja kannattaa lukea. Ja tuohan on vain syyttäjän väittämää..., mutta kyllä puolustus lataa aspergerista myös toisinpäin.
PoistaJa tämä ei ole vain oikeussalikirja, vaikka olen niihin kallellani, sillä Danielin tarina on todella kiinnostava.
Luin taman kirjan about vuosi sitten ja se heratti kahtiajakoisia tunteita. Pidin kovasti tasta kirjasta, mutta esim. Minnie oli minusta jotenkin "kuvottava". En osaa selittaa tarkemmin, mutta mieleeni jai etenkin hanen kostea villatakkinsa :D
VastaaPoistaTulin vain pikaisesti kylaan, terkut Walesista! Olen taalla road tripilla :) Mukavaa tuoretta viikkoa!
Elegia, minusta tämä on todella vahva teos. Daniel vetää väistämättä huomion ja...Minnie. No, jotkut jutut, kuten kostea villatakki ja sitten ne kanat keittiössä, mutta olihan hän sydämeltään kultaa, vaikka ei ehkä ihan tasapainossa, joka taas johtui hänelle tapahtuneesta...
PoistaKiitoksia! Kiitos samoin sinulle.
Minusta Daniel oli jotenkin naismainen ja mietin hanen kaunaansa Minnieta kohtaan, mika tuntui kohtuuttomalta. Minniessa arsytti myos se jatkuva ginin vetaminen. Minulle tama kirja oli vain ok.
PoistaSe kauna oli niin kohtuuton, että melkein verenpaine nousi. Minnie kuitenkin teki Danielin eteen kaikkensa niillä kyvyillä ja voimilla, mitä hänellä oli. Nautti paljon giniä, mutta silti hoiti aina eläimet, teki ruoat, huolehti Danielin paitsi se yksi kauhea kännipäivä vuodessa...
PoistaEn saanut otetta siihen, että Daniel niin roikkui äidissään vaikka...,mutta lapsethan usein antavat vanehmmilleen anteeksi enemmän kuin voivat oikein kestääkään.
Kiinnostava arvio & odotettu, kiitos tästä!
VastaaPoistaMinä en kyllä tiedä kykenenkö Syyllistä lukemaan. Tiedäthän minut, melkein kaikki muu menee paitsi...
♥♥♥
Annika, ole hyvä.
PoistaTiedän jotain, mutta nyt en osaa yhdistää: Etkös sinä ole lukenut poikani Kevininkin? Meilaa mitä olen unohtanut;)
Minä en taas perusta huumejutuista...Nancy on siinä suhteessa vahva poikkeus.
♥♥♥
Laitan postia :)
PoistaOK
Poista"syytetyllä on Aspergerin kirjoon kuuluva lievä sairaus, joka altistaa hänet väkivaltaiselle käytökselle, minkä vuoksi hänen on vaikea solmia ystävyyksiä" - Onpas tuohon virkkeeseen saatu mahtumaan paljon puppua !
VastaaPoistaAspergerin syndrooma kuuluu autismin kirjoon eikä ole mikään sairaus, vaan pikemminkin erityispiirteistö. Minulla on Asperger-ominaisuuksia, olen Asperger-henkilö, samoin veljeni.
Siihen liittyy biologis-neurologisena häiriönä aistien herkkyyksiä, eli se saattaa ehkä vaikuttaa siltä kuin kyseessä olisi sairaus. Jotkut meistä asseista ovat esimerkiksi tavattoman herkkiä koville äänille tai parfyymin tuoksulle. Kuuluisa Asperger-henkilö Einstein ei kuulemma koskaan pitänyt sukkia.
Kun meitä tässä taannoin Hesarin artikkelissa epäiltiin kouluampujiksi Autismiliitossa nousi hemmetinmoinen haloo asiasta. Vääriä käsityksiä ja ennakkoluuloja on viljalti ja tulee varmaan vielä kauan olemaan. Hohhoijaa.
Rita, tiedän, että aihe on todella kuuma ja ollut esillä. Luin kaikki nuo artikkelit ja olenhan muutenkin seurannut erään kirjailijan kertomusta omasta asperger-pojastaan. Hehän asuivat samalla saarellakin kuin me jonkin aikaa.
PoistaKirjailijat ottavat taiteilijan vapaudella aika-ajoin jonkin hotin ja/tai mystisen sairauden mukaan tarinaansa. Erikoisin minusta on ollut sairaus, jossa ihminen hakee niin voimakkaasti itselleen huomiota, että vahingoittaa itseään vaikka tahallisesti saadakseen näin perheensä ja sairaalahenkilökunnan kiinnostuksen ylleen. Sairaudella on nimikin, mutta en nyt ehdi sitä googlata: Tulin Viherlandiasta ja kasvit...
Minäkin olen ääniyliherkkä omasta mielestäni ja voimakkaat parfyymit kiitos ei. Lehtoomme en voi mennä kielon kukkimisaikaan ollenkaan etc.
Juu, aivan varmasti tämä aihe jatkuu.
Kiinnostava kirja, tämä täytyy ehdottomasti lisätä lomalukemistoon. Dekkarina varmasti hyvä!
VastaaPoistaAnne, sinä palat halusta lukea tämän! Ei ole oikein dekkari, vaan psykologinen romaani, mutta yhtä intensiivinen kuin jännittävin thrilleri. Viikon päästä...
PoistaLuin ja tykkäsin.
VastaaPoistaEn voinut helposti jättää kirjaa hetkeksi..
Hanne, olet lukenut jo...;)
PoistaTysin samaa mieltä: Mikään ei olisi saanut minua jättämään tätä kirjaa kesken.
Kiinnostava kirja...onko tästä tehty tv-sarja, kun kuulostaa niin tutulta?
VastaaPoistaAsperger-poikiin olen tutustunut työni vuoksi ja tuli heti mieleen tuosta postauksestasi mitä olen kokenut työssäni: väkivaltaa, valehtelua, rikoksia jne. Eräs poika sanoi haluavansa työntää pikkusiskon silmään leipäveitsen, mutta ei tee sitä, koska joutuu vankilaan. Voin kuvitella miten vaikeat olot kotona on.Pojan silmissä oli valtava viha.
Mutta kuten Rita tuossa aiemmin sanoi, ei saa yleistää jokaiseen heistä.
Kirja on ilmeisemmin fiktiota ja kirjailijan keksimää tarinaa.
Mai Laakso, en ainakaan tiedä elokuvasta, eikä siitä mainita kirjan liepeessäkään.
PoistaNimenomaan: Ei saa yleistää.
Oletan, että tämä esikoisteos on fiktiota. Ballantynellä on kyllä mainittuna kirjan lopussa aika joukko eri alan avustajia ja hän mainitsee, miten on tehnyt kirjan eteen tutkimusytötä, joten asiafaktat lienevät kohdillaan.
Kaikeltaan varsin vahva, sillä rinnalla kuljetetaan pojan puolustusasianajan vaikeaa lapsuutta, sijaiskoteja etc. Hieno psykologinen kirja.
(Kerro minulle mikä on blogisi nimi? Eihän se ole Kirjanainen, kun olen jo sen nimisen blogin lukija ja sinä et löydy sen takaa? Oletan olevani lukijasi...;)
Ai niin, se Kirjasähkökäyrä;)
PoistaMai Laakson kommenttiin liittyen: Olen ollut runsaan vuoden mukana Asperger-yhdistyksen toiminnassa, mm. vertaistukitoiminnassa, ja täällä netissä olen aktiivinen Asperger-keskustelupalstalainen (Facebookissa). Olen törmännyt kahteen henkilöön joille on assidiagnoosin lisäksi annettu diagnoosiksi persoonallisuushäiriö. Eli nuo mainitsemasi tapaukset eivät välttämättä johdu Aspergerista. Useilla on Aspergerin lisäksi esimerkiksi ADHD tai ADD. Pelkkä assius ei tuo mukanaan väkivalta- tai valehtelukäyttäytymistä. Sellaiseen syyt ovat muualla. Aika paljon olen ottanut asioista selvää tämän parin vuoden aikana jona on selvinnyt että olen assi. Omasta mielestäni se on kaikista syndroomista paras.
VastaaPoistaKiva että Leena luit tuon kirjan ja toit samalla Asperger-asian esiin. Olen psykologisen jännärin ystävä itsekin. Ties vaikka hankkisin tuon kirjan itselleni.
Mai varmaan vastaa ensimmäiseen.
PoistaTottakai. Kiinnostava kirja: Lue ihmeessä.
Olen työskennellyt sairaalakoulussa psykiatrisella tutkimusluokalla, jossa ns. pahimmat tapaukset tulevat vastaan. Vaatii jatkuvaa tutkimusta, että oikea diagnoosi löytyy, se ei ole helppoa. Lapset kehittyvät eri lailla ja tietysti kehitykseen on monia syitä ja lasten diagnosointi on tosi vaikeaa. Onenksi siihen on minua pätevämpiä asiantuntijoita olemassa.
PoistaKiitos Mai.
PoistaKuulostaa kiinnostavalta, mutta taitaa jäädä väliin. Ehkä sitten, kun tuo nuorimmainen on vanhempi ja tämä yliherkkyys lapsista kertoviin julmiin tarinoihin vähän tasoittuu...
VastaaPoistaMinna, ehkä niin. Olen itse aina sanonut odottaville äideille, että 'lue Lessingin Viides lapsi vasta paljon myöhemmin.'
PoistaPoikani Kevin oli minulle liikaa, samoin Oatesin Sisareni, rakkaani.
Vaikka aihe on vähän arka, niin kyllähän tämä pitää etsiä käsiin. Niin se vain on =)
VastaaPoistaBirgitta, et voi olla tätä lukematta!
PoistaLeena, tulen aika lailla jälkjunassa jälleen. Piti oikein tarkistaa, että kirja oin ilmestynyt jo 2013. Pidin aivan valtavasti. Minnie oli niin, niin sympaattinen äitihahmo. Siksi en voinut ymmärtää Danielin ylimitoitettua reaktiota eli Minnien hylkäämistä. Yhtenä teemana oli rakkaus äitiä kohtaan, siis Danielilla sekä omaa että adoptioäitiä kohtaan. Tuntui jopa liialliselta. Mutta varsinainen pääasia. Syyllinen? Lukiessani mietin, mistä kirjan nimi tulee. Selvisihän se. Luin kirjaa lähes herpaantumatta, ja oikeudenkäynti oli todella kiinnostava..Kirja piti minut otteessan. Danielin itsesyytökset lopussa olivat hyvä juttu. Hänen kuului käydä läpi virheensä. Danielin "isoa virhettä" pidettiin hyvin piilossa lähelle loppua. Minnien sisko pani alkuun Danielin itsetutkiskelun, ja sitä paljastettiin hyvin hitaasti lukijoille. Viisi tähteä.
VastaaPoistaErkki, eihän tässä kai aikaa oteta. Yritän opetella olemaan välittämättä miten kauan luen. Minulle on tuon kirjan jälkeen tapahtunut niin paljon, että muistan vain oikeuden ratkaisun. Odotas kun pääset lukemaan jatkoa...Ehdottomasti ja kokonaisuudelle varsinkin.
Poista