sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Atsalea: Rakastu oranssiin! ja mitä puutarhassa on tapahtunut tänä keväänä
Ajoimme eilen mm. Viherlandiaan noutamaan kotiloloiden karkottajaa ja yhtäkkiä näin oranssin atsalean, johon olin ihastunut jo tämän kevään puutarhakirjassa Onnellisen puutarhurin vuosi ja se oli menoa, sillä heti sanoi klick. Hankinta on siis Revontuliatsalea Mandarin Lights, joka kukkii kirkkaan punaoranssein, miedosti tuoksuvin ja runsain kukin.
Pidän atsaleasta juuri sen tähden, että se pudottaa lehtensä, ei vaadi vuosittaista leikkausta eikä kevätsuojausta. Maksaessani tutulle puutarhamyyjälle, kysyin, mikä olisi tälle kasville vaaraksi. Hän vastasi: R! No sen tähden, että häneltä oli sama kasvi menehtynyt miehen tekemiin lumitöihin eli tämän päälle ei saa kasata lunta.
Tässä kokeilimme sinisen ja oranssin liittoa, mutta tähän pensas ei voinut jäädä, sillä juuri tässä kasataan lunta. Niinpä atsalea tuli etupihalle kahden suuren syyshortensian väliin, pihavalon juurelle. Toisella puolella on lampun alla nuori kuutamohortensia, joten näyttää aika kivalta. Ja valoa nyt riittää vähän liiankin kanssa, sillä paitsi, että kaadatimme talvella jättimäisen hopeakuusen, kun syyshortensiani alkoivat kärsiä sen varjostuksesta, kaadoimme itse etupihalta vielä yhden serbiankuusen, jonka tilalle istutimme japaninmarjakuusen.
Lisäksi olen istuttanut lisää kolme valkoista särkynyttä sydäntä, Dicentra spectablis 'Alba' sekä kolme jalo-onnenpensasta Forsythia 'Northern Gold'. Ensi keväänä istutamme vielä koreanonnenpensaan kohtaan, joka kaipaa kookkaampaa lajiketta.
Valkoiset tuoksuherneet ovat ihmeekseni itäneet hyvin ja vasta tänään istutin krasseja jättimäisiin ruukkuihin alaterassille. Pilvikirsikan kasvua saatte ihmetellä seuraavassa jutussani, jossa painopiste on kuitenkin jotain aivan muuta kuin puutarhaa.
Tätä White Touch -ihmettä ei tämä kevät minulle suonut ja tähän tulikin sitten oranssi atsalea. Puutarhailu on hyvin luovaa, mutta myös joskus rankkaa työtä. Silti mietin paljon värejä ja sitä, miltä kasvit näyttävät tiettyinä vuodenaikoina. Nyt on mukava odottaa jo ensi kevättäkin, kun keksin laittaa atsalean etupihalle, joka onkin kovin syyskasvipainotteinen eli syyshortensioita, mongolianvaahteroita, joissa tosin kärhöt jo kiipeilevät sinisinä kukkien ja sitten jo mainittu kuutamohortensia sekä tietysti syreeneitä. Ja aikuisten oikeasti olen kadottomassa etupihalta nurmikkoa käyttäen apunani hyvin vaaleanpunaista sammalleimua laattojen raunoissa sekä muuten villikukkia: puna-ailakkeja, akileijaa, lehtosinilatvaa, lemmikkejä, kissankelloja sekä esikkoja, muscareita, scilloja, kevätkaihonkukkaa, silkkiunikkoja ja malvaa
Kuulumisiin, sillä grilliruoka kutsuu! Liippaa seuraavaa aihetta...Ja luen muuten jotain todella, todella uskomatonta, josta myöhemmin.
Leena Lumi
Leena Lumi's Flower Power
Nyt kun on takana täysin lumeton talvi 2013-2014, meiltä menivät kääpiökatajat, Repandat, japanilaisesta rinteestä ja päätimme niiden tilalle istuttaa jonkin verran atsaleaa, joten tässä nyt sitten
oranssin lisäksi valkoista hennolla keltaisella eli revontuliatsalea Northern Hi-Lights.
Tämän tuoksu on aivan hurmaava ja jos omistaa vaikka pienenkin metsäpuutarhan, minusta tämä olisi kaunis ja luonnollinen valinta myös sinne.
Ja tässä revontuliatsalea Northern Hi-Lights lokakuulla 2016 japanilaisessa rinteessä, joka on pohjoispuolella. Nyt on kokeilussa näitä kolme, sitten yksi revontuliatsalea Mandarin Lights, joka kukki tosi surkeasti, tosin viime talven tammikuu oli helvetistä: kolme viikkoa vailla lunta -30 astetta! Mutta oranssi kaunotar ei minusta korjannut kesän mittaan yhtään! Olin niin pettynyt etten sanotuksi saa! Lähdin ostamaan lisää Northern Hi-Lightsia, mutta kun sitä ei ollut, tartuin komeimpaan atsaleataimeen, mitä oli ja se on
puistoatsalea Illusia, tässä Pinsiön taimiston kuvalla, kun oma ei vielä kukkinut, mutta komean yksilön sain. Kukat kuin Northern Hi-Lightsilla, mutta lehdistö ei ihan niin kauniin kepeä vaan muistuttaa enemmän rodoa, mutta onneksi lehdet tippuvat talveksi! En jaksa uskoa, että tässä on yhtä ihanaa tuoksua kuin suosikissani, mutta ensi kevät toivottavasti sen sitten näyttää.
Ehdin vielä istuttaa keskipihan ikivanhan kukkapenkin päätyyn Ruususen unen...Tässä juttua: Ruususen unta ja välähdyksiä viileässä suvessa
Sateisen juhannuksen 2017 jälkeisenä iltana otettu kuva revontuliatsalea Northern Hi-lightista kertoo suosikkini: Tässä kukat apposen auki, tuoksu on kuin valkolehdokin yöllä, ei mitään ötököitä, saa kauniin ruskavärin ja onneksi pudottaa lehtensä talveksi. Mitään muuta ei tarvitse kuin jänisverkon suojakseen. Tämä yksilö on etelänpuolella, mutta vähän varjossa kiitos mongolianvaahteroiden, mutta myös pohjoisrinteessä oleva Northern pärjää hyvin, kukat vain aukenivat vähän myöhemmin eli aukeavat vieläkin. Mikä ihana, ihana pikkupensas! Takana muuten näkyy tänä vuonna istutettu yhdestoista kartiovalkokuusemme.
Minä niin ihailen noita sinun Särkyneitä sydämiä. Nimikin on niin vetoava!
VastaaPoistaSara, kiitos. Minäkin pidän niistä aivan hirveän paljon.
PoistaTaisin nähdä tuonvärisen atsalean tänään päiväkävelyllä, oli ehkä ihan vähän vaaleampi, mutta ihmeteltiin sitä, kun ei oltu ennen nähty.
VastaaPoistaAllu, et muista sitä, että kun tein Onnellisen puutarhurin vuosi -kirjan tänä keväänä, kerroin hurmaanutneeni oranssiin RODOON, ja kirjailija tuli korjaamaan, että se onkin ATSALEA;) Mietin kun minä näin noita yli kymmenen kukassa Viherlandiassa ja mun piti ostaa vain sitä kotiloiden karkottajaa...Olin niin onnessani tuo kasvi sylissäni, että törmäsin (lue: peräännyin)yhden juhlapukuisen (täällä menossa juhlaviikonloppu yo etc.) herran syliin ja samalla...Tuttu puutarhamyyjäni T. nauroi, että olin vain niin innoissani ja herrakin nauroi kaiken jälkeen;)
PoistaMeinasin juuri kommentoida ihan kuin Sara ^, nuo Särkyneet sydämet ovat todella kauniita!
VastaaPoistaHuh, kyllä sulla riittää puuhaa puutarhan kanssa. Nyt on niin kuumakin... Liian kuuma, jos suoraan sanotaan :D Minä en ole oikein keskikesän ihmisiä, alkusyksy taas on ihanaa aikaa.
♥♥♥
Annika, ne ovat, ne ovat...osa minua.
PoistaEn pidä kuumasta ja kaipaan kohtuullista, hellää sadetta ropsottelevaa Salzburgia...Tiedät minut;) Minäkin oikein herään elämään, kun heinäkuun lopun sametti-illat putoavat...Kärsin tästä liiasta valosta, sillä en saa nukuttua riittävästi. Se oli Keski-Euroopassa paremmin eli lämpimät illat, mutta hellä pimeys putosi.
♥♥♥
Todella, todella uskomatonta?
VastaaPoistaNo, en kerro, en kerro;) Ydinräjähdys, jonka äärellä olen sanaton. Luen hitaasti ja kohta aloitan ja suljen koneen. Kun luen jotain hottia, se vaatii aina jäätelöä tai suklaata...Saan nyt suakin vähän järisettyä, jos saan kirjan jälkeen sanaakaan ulos;)
PoistaAivan hurmaava oranssi atsalea, enpä ole tuollaista nähnytkään. Pidä R. kurissa ensitalvena ;-)
VastaaPoistaMaukkaita herkkuhetkiä sinne. Minä odottelen tässä siipan tekemää iltasapuskaa. Varmasti maistuu, sillä olen jo kyllästynyt olemaan hellan edessä.
Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa teille <3
Birgitta, minä sekosin tuosta kasvista! Se istuettiin paikkaan, jonne edes R. ei keksi kasata lunta;) Eihän hän halua meidän pihavalojen hautautuvan lumeen: Käytin luovaa ajattelua, jossa mieheni tapojen tunnistaminen oli oleellisessa roolissa;)
PoistaOi, et usko, miten olemme syöneet kaksi päivää. Laitan kuvia, mutta en NYT reseptejä. Grilli takaa sen, eetä R. liimaantuu siihen kiinni tuonne syyskuun lopulle. Minä teen vain salaatit. Hän jopa on oppinut siivoamaan kaikki 'kokkijälkensä': Huraa!
Kiitos samoin sinulle&co♥
Upeita nuo oranssit atsaleat:D Ja kuten huomasit,minullakin oli oranssia;D
VastaaPoistaJael, eikö vain! Väritelepatiaa;)
Poistaerikoinen atsaleakaunotar! :) Väri on huumaava....
VastaaPoistaKaisa, eikö vain: Tämän edessä oli antauduttava!
PoistaKeltaista atsaleaa en ole ennen nähnytkään. Kaunis ja täyteläisen keltainen.
VastaaPoistaValkoiset kukkivat ovat kauniita ja helteillä näyttävät "viileiltä".
Arleena, tämä on oikeasti aika oranssi, toisaalta kasvin värimäärittelyssä puhutaan oranssinpunaisesta. Ehkä tämä on kuten sanot: Vahva keltainen.
PoistaPuutarhani on valkoisten kukkien valtakuntaa, siksi tämä olikin minulle niin jännittävä juttu;)
oi noita ihania kuvia...minä yritän pitää hengissä joitakin täällä saaren kuumuudessa selviäviä kasveja mm. juhannuspionia, joka avaa jo nyt kukkansa...vesi on sadevettä ja lammesta saatavaa humusvettä, mutta ei meillä ole mitään kastelusysteemejä, joten kastelu tapahtuu liruttamalla letkulla...no ihanuus huolimatta kuumuudesta, salaatit ja sipulit jo nousevat maan pinnalle ja perunoita odotellaan ja metsäpeuroja häiritään, kun ne tulevat rohkeasti pihalle ;)
VastaaPoistaMai, juhannuspioni kuulostaa eksoottiselta...
PoistaSaaren kuumuudessa minäkin. Tämä oli Alvar Aallon huvilasaari ja hän nimitti saartamme Suomen Tahitiksi eikä suotta.
Sama täällä eli ei mitään kastelusysteemejä, kuten oli Sarin puutarhat blogissa vähän aikaa sitten. Se oli se hyvä kastelujuttu, jossa nimenomaan sanottiin miten tärkeää kastelu on kuivina aikoina jopa marjapensaille. No niitä me ei enää jaksettu...Onneksi perjantaina satoi kunnolla.
Oi peuroja pihalla! Monenlaista villieläintä meilläkin, mutta peurat jäivät Satakuntaan.
Atsaleasi on varsin upea. Noita valkoisia särkyneitä sydämiä olen myös meille hamstrannut, näyttävät niin raikkailta ja kauniin viattomilta =)
VastaaPoistaJori, se on vasta baby eli eilen noudettu Viherlandiasta. Saas nähdä, miten selviää Keski-Suomen talvesta.
PoistaSärkynyt sydän on taikaa...
Valkoinen särkynytsydän on tosi kaunis ! Tuon kuvan nähdessäni, ihan ihmettelin, miten en ole hankkinut sitä Kuupuutarhaani. Nyt se kyllä täytyy ostaa sinne, sille kun löytyy juuri sopiva paikkakin : )
VastaaPoistaMeillä on revontuliatsalea `Rosy Lights`ja se on tosi näyttävä kukkiessaan ja hoitovapaa. Toki kastelemme sitä pitkinä kuivina jaksoina. Sillä on myös kaunis syysväritys.
Sariw, se on, se on. Minä sinun innoittamanasi aloitin vaatimattoman kuupuutarhani valkoisella akileijalla ja valkoisella lupiinilla, koska tein sen lehtomme alaosaan, suurten lehmusten puolivarjoon. Nyt minäkin tajusin, että kolmas kasvi sinne on juuri tuo valkoinen särkynyt sydän. Neljänneksi taitaa tulla mätäs valkovuokkoja...Sinä varmaan saat sitä vielä, minulla oli tuuri kun menin omaan kauppapuutarhaani juui valkoisten sydänten päivänä.
PoistaTämä on elämäni eka atsalea puutarhassa ja jännittyneenä nyt alamme yhteiseloa. Kastelu ei ikinä minulta uuvu, mutta 3000 neliön kastelu kuivina kausina on joskus liikaa. Onneksi nyt olemme saaneet sadetta, mutta olin kaksi viikkoa poissa ja se näykyy tulevassa marjasadossa. Kävin lukemassa silmät ymmyrkäisinä sitä kastelujuttuasi ja etenkin koskien marjapuskia. Jospa minulla olisi se juurikastelusysteemi...
Syysväritys on minulle aina bonusta, sillä olenhan eniten minä juuri syksyllä. En tiedä toista kenellä olisi niin paljon syyyskasveja kuin itselläni;)
PS. Nuo kaksi etupihan puun kaatoa olivat must, mutta siinähän valon määrä tuplaahtui myös niiltä, jotka eivät sitä kaivanneet: Komein kartiovalkokuuseni meinasi irtisanouta, mutta toipuu nyt lujaa vauhtia. Kolmas ison, todella ison puun kaadatus on ensi kevättalvena, jolloin lähtee vanhuskoivu lehtomme yläosasta iän takia eli on jo riski. Senkin lähtö vaikuttaa samoihin kasveihin kuin kaksi aiempaa kaatoa ja vähän enemmänkin eli neljä kartiovalkokuusta ovat ensi kevään superhuomion saajia.
VastaaPoistaMeillä on oma pieni atzalea-mäki, yhdeksän eriväristä, tuosuu ihanalle. Monta vuotta siihen meni, sain joskus synttärilahjaksi äidiltäni.
VastaaPoistaHannele, kuulostaa iahstuttavalta! Mistä sitä tietää, vaikka minäkin vielä innostuisin: Katson ensin miten tämä pärjää meidän kovassa talvessamme. Lajike kehitetty Minnesotassa...
PoistaLuojalle kiitos äideistä!
Sama meillä, että lunta ei saa siihen mäkeen kasata...
VastaaPoistaEhdottomasti ei. Minulla olisi yksi rinne, jonne tulee vain se lumi, mikä taivaalta sataa.
PoistaNurmikon kadottaminen kuulostaa juuri oikealta puutarhapuuhalta;) Minäkin sitä harrastan pienimuotoisesti joka kesä.
VastaaPoistaPioni, se olkoon nyt puutarhallinen johtotähtemme;) Suvi suvelta se vähenee, vähenee...kunnes on poissa.
PoistaTuo oranssi atsalea on ihan huippu, isälläni on useita sellaisia kauniissa kaaressa valtavan kiviaidan päällä ja ovat keväisin kerrassaan mahtavia :) minulla on myös valkoinen särkynyt sydän, ei tosin vielä kuki, mutta piakkoin, on kyllä kaunis. Meillähän Leena joka kesä kadotetaan sitä nurmikkoa ja Ukon kanssa asiasta väännetään kättä, sitten minä lähes vahingossa levittelen kukkamaita ;).
VastaaPoistaSarppu, on se;) No täällä minäkin olen nyt saanut vaikka mitä kehitelmiä päähäni. Haluan nyt vain ensin nähdä, että miten se kestää Keski-Suomen talven. Minulla kukkivat niin viime suvena kuin tänä suvena ostetut eli aikaisessa ovat. No juu, onhän meilläkin tästä kovasti keskusteltu;) Pieni pelikenttä jää, mutta se onkin sitten siinä. Polut saa ajaa hedelmäpuutarhaan ja kompostille elleivät ne sitten tule jossain vaiheessa laatoille. Keskipihamme on aika helppo, kun suuri kallio, jonka keskellä kuin kuru, jossa ikikosteus eli ei ikinä tarvitse kastella. Muut se kaikki muu...Haluan tuollaisia sekoituksia, joita tuossa jutussa kerron eli joukossa saavat kasvaa vaikka kuinka suret malvaryppäät yms. Ne ja syysasterit tekevät sen, että en voi oikein elokuullakaan niittää kaikkia paikkoja. Minä niitä hiukan kitken, että villikukat saavat tilasiuutensa ja nyt se on alkanut. Puna-ailakki kannattaa ottaa huomioon akileijan ja lehtosinilatvan ohella, kun alkaa villiinnyttää pihaa. Miksi miehet niin liimaantuvat grilliin ja nurmikkoon;) No, kummassakin on mukana jotain tekniikkaa! Grillille ylistys, ruohonleikkurille ei kiitos.
PoistaJa muista lemmikit, kun levittäydyt ja niiden joukkoon ailakkeja= näyttää kivalta ja on helppoa. En minä missään vaiheessa oikeasti niitä, mutta minulla on ne Fiskarsin pitkät sakset, joilla voi leikata selkä suorana kävellen vaikka ihan pelkän lemmikkiniityn, jos se on jo saanut rauhassa viettää lähdön päivänsä. Ja kohta on jotain muuta katseenvangitsijaa jo tulossa...
Meillä näki mies tuon Mandariinin TV:ssä ja hän haluaa sen :) Sikäli erikoista, että hän ei juuri ole puuttunut puutarhan kasvipuoleen. Ei minullakaan ole tuota vastaan mitään - päinvastoin !
VastaaPoistaPivi, hyvä maku;) No ei sanonut R. mitään kun lähdin ostamaan vain kotiloiden häätäjää ja tulin iloisena kantaen tätä värilositoa sylissäni ja hän valitsi kasville sen pihan ykköspaikan, johon lumikola ei kasaa lunta. Oikeastaan: Ehkät tätä pitäisi lisätä...
PoistaKauniita kukkia....
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos. On täällä yleensä eniten kirjoja, mutta joukossa myös kukkia ja joskus muutakin. Riippuu vuodenajasta, lukutahtini etenkin.
Poista