Se mikä eniten rasittaa minua tammikuulla aina, on alituinen höpötys dieeteistä ja kuntoilusta. Minulla on nuoruuden ajoilta urheilutaustaakin ja muutenkin monipuolista liikuntaa on tullut luontaisesti 16 000 askelta päivässä kiitos koiruuden ja ison puutarhan. Sitten suuriruhtinatar tuli vanhaksi ja minä jämähdin blogin ääreeen, mutta eipä huolta: Meidän suvussa ei ole lihavia muuta kuin ehkä sukuun naidut;)
Sitten viime suvena kävi niin, että olin lähdössä kaupungille Jaelin kanssa ja halusin pukea ylleni vihreän Marimekkoni, mutta ystäväni ei saanut vetoketjua takaa kiinni hyvällä tahdollakaan.
Siis kuvassa näkyvä leninki oli varoitus numero ykkönen. Se on myös vaakani eli pääasia on vain mahtua siihen liikoja silti kärsimättä. Liha tottelee kuria, mutta onko se nautintoihin taipuvan härän juttu? Ei ole!
Sitten tuli eräs joulukuinen tilaisuus, jonne olisi ollut onnenomiaan ranskalainen pikkumustani. Puin alle jopa korsetin, mutta hyvällä tahdollakaan Lumimies ei saanut leningin vetoketjua kiinni.
Lamppu syttyi: Varoitus kaksi.
Siis tämä pikkumusta oli varoitus kaksi. Yllä oleva kuva on keväältä 2011, jolloin blogia on tehty kiivasti jo kaksi vuotta, mutta ei mitään ongelmia...
Minulla ei ole mitään aikomusta odottaa varoitusta numero kolme. Kävin otattamassa kaikki mahdolliset terveystestit yksityisesti, jonka teen viisivuotisvälein. Arvoni olivat paljon paremmat kuin viisi vuotta sitten ja hyvä kolestrolini oli niin korkea, että lääkärini kysyi mitä oikein syön. Kerroin että olen herkuttelija, mutta syömme kalaa kahdesti viikossa, melkein aterialla kuin aterialla on
capresea ja kotimaisia
tomaatteja syön joka päivä. Lisäksi lopetan päivän pariin hapankorppuun, joiden päällä on juustoa. Lisäksi vielä kerroin, että viikko-ostoskorissa on aina vähintäin neljää juustoa: mozzarellaa, raejuustoa, valkohomejuustoa ja parmesania tai jotain juustoa leivän päälle.
Torstai on toivoa täynnä ja niinpä päätin kokeilla tätä ikivanhaa, mutta tavallaan ajatonta kotelomekkoani ja niinpä ilahduin suuresti, kun se mahtui ylle luomusti eli ilman korsettia. Olen aina ollut omalla tavallani hyvin terveystietoinen, sillä olen jo varhaisteinistä lukenut kaiken vitamiineista ja terveellisestä ruoasta. Olen koko ikäni nauttinut purkista vitamiineja
amerikkalaisilla suosituksilla eli aivan eri määrät, mitä on suomalainen suositus. Vihdoin tänä vuonna sitten tsekkasin nuo vitamiinit ja hivenaineet ja niiden määrät alan erikoislääkärillä ja olin nauttinut kaikkea purkista optimaalisin arvoin, se ei vain ole suomalaisen lääketieteen virallinen suositus. Sen lisäksi tsekkasin syömiseni ja kerroin jopa himokohtaukseni jäätelöön ja suklaaseen, mutta siinäkään ei nähty hätää. Nyt olen sitten harrastanut hiljaista 'matikkaa' ja päättänyt, että palaan hitaasti mutta varmasti liikuntaelämääni. Ihan sama, laihdun tai en, sillä en käy ylipainoisesta painoindeksillä mitattuna, mutta minä mittaankin kaikkea vaatteillani:
Ellen mahdu pari vuotta sitten ostettuun kotelomekkoon, minä tartun asiaan ja muutan sen. Pääasia on nyt, että kiinteydyn ja sitten se, että ihanat kotelomekkoni mahtuvat ylleni ilman, että vetoketju repeää. Vaikka en ravaa vaa'alla, on henkinen tinki viisi kiloa.
Edellenkään en osta yhtäkään lehteä, jossa on kannessa jotain dieeteistä. Tosin minulle on keväällä tulossa lukuun yksi dieettikirja, mutta siinä on aivan oma syynsä, miksi sen otin. En nutraa, en natraa, vaan nautin elämästä. Viikolla syömme vaikka
nakkistorganoffia, mutta silloinkin on toisella lautasella
capresea. Viikonloppuina syömme kuin ruhtinaat ja kera viinin. Punaviini kohtuudella on yksi syövän torjujista ainakin syöpälääkärin kirjan
Syötkö riskiruokaa mukaan. Valkosipuli on toinen ja tomaatti kolmas. Maailman terveellisin salaatti on
tomaatti-mozzarellasalaatti ja se käy ilmi kirjasta
Puhdasta ravintoa. En tyrkytä omia oppejani muille. Kukin tavallaan. Nyt sitten viitenä päivänä viikossa on joka päivä tämä ohjelma keleistä riippuen: 5 kilometrin reipas sauvakävely kohtuullisen haastavassa maastossa, 5 kilometriä sisäpyöräilyä, 30 selkälihasliikettä ja 30 nostoa painoilla. Lisäksi usein vielä niskahartiajumppa, sillä niskat ovat myös kovilla, kun paljon istuu koneella.
Kun saamme kunnon ladut, palaan himoliikuntaani eli jääaurinkomurtomaahiihtoon.
Viikonlopun nautintourheilua on syödä hyvin, nauttia elämän lauantaista, ajasta saada vain olla, valmistaa ruokaa yhdessä nautinnolla, taustamusiikkina vaikka Adele ja odottamassa takkahuoneen pesä kera hyvän leffan ja herkkujen.
Jos kiinnostaa, löydät täältä Terveys- ja hyvinvointikirjat Leena Lumissa
Jos kiinnostaa, löydät täältä Ruokareseptit Leena Lumissa
Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi: En suostu kirjoihin tai ruokiin, jotka eivät hemmottele minua!
Love
Leena Lumi
Set Fire in to the Rain
Ihan hieno on tuo päiväohjelmasi joka takaa kotelomekkojen sopivuuden. Niin kauan kun on voimia harrastaa niin se kyllä kannattaa. Moni luovuttaa liian aikaisin ja se kyllä sitten kostautuu.
VastaaPoistaOnnea siihen ohjelmaan.
Minun ohjelmani menee ihan suunnitellusti, paraneminen edistyy ja kun ensiviikolla vielä saa nuo niitit pois, se helpottaa aikatavalla!.
Blogissani on sinulle tunnustus!
Mummeli, kiitos. Nimenomaan kyse on siitä, että liian varhain aletaan luulla, että voi olla kuin ellun kana. Äidille jo erikoislääkäri sanoi, että 'rlouva syö nyt sitten paljon herkkuja, kermaa ja kaikkea mikä maistuu hyvältä.'
PoistaKiitos. Tästä tulee osa elämää, ei mikään dieetti tai tehojuttu. Luistan tästä vain sairaana, matkoilla ja/tai liian kuumalla. Jos pääsee hiihtämään, kilometrejä tulee paljon enemmän.
Arvasin, että olet niin sisupussi, että selviät upeasti. Ja sinua tarkkailevat Himmun rakastavat silmät...
Kiitos♥ Vastasin muuten siihen edelliseenkin mutta vähän eri tavalla kuin oli haaste.
Hauska ja hieno postaus, Leena. Pidän etenkin ajatuksesta, että "Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi: En suostu kirjoihin tai ruokiin, jotka eivät hemmottele minua!". Juuri noin. :)
VastaaPoistaMinä huomasin, että olen töihinpaluuni jälkeen pyöristynyt sen verran, että nyt saa riittää. En samoin aio luopua herkuttelusta, mutta koetan palata vanhaan eli liikkua enemmän. Olen käynyt nyt juoksemassa: aluksi se oli hirveää puuskutusta ja kävely-hölkkää, mutta parilla viime kerralla askel on ollut jo suhteellisen kepeä. Oma olokin on kohentunut!
<3
Katja, kiitos. Olen jotenkin jo kauan aistinut sinussa hengenheimolaisen muusakin kuin kirjoissa, lumessa, koirissa ja syksyssä eli ne leffat, juustot ja punaviini-illat...mm.
PoistaKohtasimme siis molemmat oman dead linemme. En pystynyt laittamaan tuohon edellisen hymiötä, vaikka yritin. Minullakin on tarkoitus palata vain entiseen, ei teiniaikoihin,mutta parin vuoden takaiseen. Juoksu onkin todella tehokasta kalorinpolttoa, tiedän sen siitä, kun elän juoksijan kanssa. Minun kilometrini lisääntyvät huimasti, kun saamme ladun saaren ympäri. Odotan sitä kohentunutta oloa. Kepeämpää askelta. Tiedän, että se on enää pienestä kiinni.
Nautiskelijan tsemppaus meille: Skål på oss!
♥
Vau! Tästä on hyvä jatkaa. Olen samoilla linjoilla kanssasi, vaatteet ovat ne mittarit joita kannattaa katsella. Minua alkaa ahdistaa todella nopeaan kolmen kilon jälkeen. Viisi kiloa on sitten jo sellainen raja, etten voi olla enää lähtemättä liikkumaan. Liikun normaalisti ihan hyvin, mutta syksypimeä saa minut jotenkin paikoilleen ja silloin helposti tulee se notkahdus, jonka saan korjattua taas alkuvuodesta. Tietysti olisi kivempi, jos mitään heilahteluja ei olisi... kenties pääsen siihen joskus... vaikka tänä vuonna ;-)
VastaaPoistaMozzarellasalaatti on mahtavan hyvää. Katsoin tuossa ohjelman, jossa syöpälääkäri sanoi, että päivittäin pitäisi syödä kurkumaa, inkivääriä, valkosipulia, kaalia ja marjoja. Nuo kaikki maistuvat minulle, joten katselen vähän enemmän nyt miten ruokaani laitan.
Kyllä sinä nuo muutamat kilot pois saat helposti, minä ainakin uskon niin. Olet kuitenkin sellainen luovuttamaton nainen =D.
Viimeinen lauseesi on huippuhyvä, miksi kiusata itseään sellaisilla asioilla, jotka eivät maistu. Ei kannata!
Birgitta, no pakko;) Mieti nyt kun vaikka joulun aikaan laitoin putkeensa juhlarokaa ja seurustelin perheen ja ystävien kanssa. Se on sallittua, mutta se on nyt myös otettava takaisin ja myös palattava parin vuoden takaiseen ja tehtävä siitä osa nykyistäkin elämää. Minullakin tulee askelia yllättävän paljon, mutta nyt otin mukaan vähän muutakin, kun nuo askeleet eivät riitä. Varmaan joku ikäjuttu...
PoistaSiitä kannattaa tehdä tapa. Vaikka siinä tulee oliiviöljyä, joka on siis rasvaa siinä missä joku muukin rasva, se kuitenkin voitelee ja sitten basilika, jolla on monta teveysvaikutusta ja tärkeimpänä tomaatti. Juustoja tarvitaan ja tämän asian kävin niin tarkkaan specialistin kanssa läpi, että sitä hyvää ravintoa mitä juustoista saan sekä herkkunautintoa, en jätä. Kalkkini vain puolitettiin, sillä saan kalsivumia niin paljon juustoista ja jogustista.
Kurkuma on ykkönen syövän torjunassa, mutta minä en saa sitä alas. Se on minusta niin pahaa, että maistan jos sitä on lihapadassa vaikka vain tl. Samalla listalla kuin kurkuma ovat punaviini, tomaatti/ketsuppi ja valkosipuli/muu sipuli ja kversetiini, jota saa mm. kapriksesta, lipstikasta, kaakaosta ja pippureista (mozzarellasalaatissa on mustapippuria). Liikunta on mukana listalla 10 parasta syöväntorjujaa. Inkivääri on ok ja sitä kannattaa nauttia tulehdusten ehkäisijänä ja nivelten kunnon takia.
Uskon Piippoon: Kotimaisia marjoja ei voita mikään.
No, minä teen mitä naisen täytyy tehdä;) Liitän kaiken osaksi arkea, hyvää arkea ja muu on sitten muuta eli sitä lauantai-illan huumaa ja herkkuja. Uskon, että pärjään. Kiitos.
Just niin: Elämän pitää kuitenkin olla nautinto eikä mikään masokistinen rääkki.
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaVihaan noita dieetti höpötyksiä...painoa olen pudottanut 8 kilo ilman dieettiä...herkkuja pois jättämällä..:)
Irmastiina, kiitos.
PoistaSama täällä, sama täällä...en kestä edes katsoa lehden kantta, jossa on sana dieetti. Mahtavaa: Hyvä sinä♥ Minä raukka olen perso myös herkuille, mutta karkkipäivä viikossa sopii mulle eli en syö mitään karkkia, vaan karkkipäivänä sitten vaikka sitä Aino Samettinen Nougat jätskiä.
Täällä myös liikkeelle, tarkkaillaan syömisiä, mutta ei suostuta syömään huonoa tai mautonta ruokaa. Laihuttaakin voi ja tulee niin tehdäkin hyvällä ruoalla! Ja herkutteluakaan ei saa unohtaa, mutta yritän opetella sitä kohtuutta...
VastaaPoistaMine, hyvä sinä. Pahinta ja oudointa maailmassa on rasvaton juusto, sillä juuston ominaismakuun jo kuuluu rasva eli en suostu syömään kengänpohjaa.
PoistaLautaskoko on yksi asia. Mittasin, että meidän juhlalautaset, käsinmaalatut ruotsalaiset, ovat kaksi kertaa suuremmat kuin lautaset, joilta söin kotona lapsena. Sain ne lapsuuden lautaset muistoksi ja ne ovat samaa kokoa kuin ovat meidän Arctican alkupalalautaset. Minulla ei ole mitään, mitä en söisi, jos haluan, mutta voin syödä kerralla vähemmän ja herkutella vaikka jätskillä 'karkkipäivänä'.
Olen huomannut, että liikut taas paljon. Käyn, vaikka en aina kommentoi.
Mukavasti kirjoitit dietistä. Minäkin toivon pystyväni vielä liikkumaan, kun syksyllä tuli toppi minun lenkeilyyn. Olen aloittamassa kuntoutus hoitosarjaa kesto 1 vuosi (KELA). Toivon, että saan kävelyn alkamaan pian uudestaan. Nyt ruualla vähemmän hyvät pois ja pitäis pudottaa 5 kg. Pitäisi kokeilla sita viimeisintä vinkki kirjaa 2- 5 dietti.
VastaaPoistaSirkkis, kiitos. Älä välitä, olen pitänyt 30 vuotta isoa ja aika tunnettuakin puutarhaa ja sen kiitoksena on nyt oikeassa polvessa lievä nivelrikko, joten juoksut on juostu, mutta saan onneksi kävellä, uida, hiihtää tai pyöräillä vaikka maapallon ympäri.
PoistaUskon, että teet kaikkesi päästäksesi takaisin kävelemään. Äitini, 86 vee, sairasti rankan syövän, mutta nyt kävelee varmaan jo taas 5 km päivässä.
Telepatiaa: Just sen ainoan dieettikirjan otin lukuun, vaikka en niistä yleensä perusta, sillä minua kiinnostaa, koska on päiviä jolloin voisin selvitä vaikka vain salaatilla ja marjoilla.
Älä nyt kaikkea hyvää vaan pois laita...♥
Tämä oli hyvä! Minuakin hiukan aina huvittavat nämä tammikuun dieettihöpötykset, niin ja toukokuun alussa on sitten "äkkiä bikinikuntoon" höpötykset, ja ai joo, kesän jälkeen "ahdistavatko kesäkilot" jorinat jne. =D Minulle liikunta on elämäntapa, voisin kai kutsua itseäni jopa elämäntapaurheilijaksi, välillä toki kolottaa sieltä sun täältä, mutta mieluummin kolotus kuin hirveä vollotus! Juuri sain penikat (siis sääret) kuntoon ja intoa on taas kuin varsalla! =D Ja silloin kun urheilee niin kuin meikäläinen (muutamia vuosia sitten en olisi voinut edes kuvitella, että pystyn jonain päivänä treenaamaan tällä tasolla kuin nyt) ja syö noin 85-90 prosenttia vuodesta terveellisesti, niin muutamat herkut siellä täällä eivät paljon tunnu eivätkä näy missään.(Minussa on toisaalta myös se hyvä puoli, että rakastan vihanneksia yms. terveellistä.) Joten se hyvä toteamus pitää paikkaansa; se miten elää joulun ja uuden vuoden välillä on pikkujuttu, mutta se miten elää uuden vuoden ja joulun välillä on se ISO juttu.
VastaaPoistaReippaita ulkoiluhetkiä, ja voih, jääaurinkomurtomaahiihto kuulostaa upealta, eikös se ole olympialaji tai jotain!?! =D
Irene, kiitos. No se on sitä sama vuoskymmenestä toiseen. Minun mieheni teki tavallaan saman kuin sinä. Kävi nimittäin niin, että hän meni kerran viikossa pelaamaan korista ja siellä olikin mukana entisiä ammattilaisia. Joku sitten kerran sanoi, että R:n nopeus on pakko käydä testaamassa virallisesti. Siinä kävi sitten niin, että hänellä oli kohta valmentaja ja jo vuoden päästä hän juoksi ikäsarjansa MM-kisoissa seitsämänneksi. Voittaja oli Bill Collins.
PoistaHyvä sinä, jos ei tee herkkuja mieli uuden vuoden ja joulun välillä, mutta kun mun tekee. Lisäksi olen aika hulluna kokkaamiseen. Ja siis olen nautiskelija, joka kyllä pystyy pitämään liikunnan osana elämäänsä ja herkuille karkkipäivän, mutta hyvä ruoka on hyvää;)
Olenkin muuten jo blogistasi ymmärtänyt, että olet hyvin liikunnallinen ja terveesti muutenkin elävä.
Kiitos samoin! Se on sellainen laji, josta joskus olen tehnyt oikein lehteenkin jutun: Aurinko paistaa, klo on about 10 ja lähdet jäälle hyville laduille ja pois en pysty tulemaan ennen kuin olen hiihtänyt (lue: nauttinut) vähinätin 3 tuntia, joskus neljäkin. Saaren ympäri on 16 km ja joskus olen hiihtänyt sen kaksikin kertaa heti aamiaisen jälkeen. Siihen jää koukkuun!
Voi kyllä minullakin tekee mieli herkkuja muulloinkin vain joulun aikaan, en sitä tarkoittanut, periaatteessa herkuttelen joka päivä, mutta terveellisellä tavalla, ja jätän ne "pahemmat" herkut erikoistilaisuuksiin, Tunnistan helposti itseni alla olevasta Katrin kommentista, kyllä minäkin osaan olla varsinainen sokerihiiri, mutta sitä haluan rajoittaa juuri senkin takia, ettei kaikki treenaaminen mene aivan hukkaan. Saatan olla kuukauden, toista helposti, etten syö karkkia yms., totaalikieltäytyminen sopii minulle parhaiten. =D
PoistaMiten helpottavaa kuulla, että sinuakin hiukan heikottaa;)
PoistaMinusta totaalikieltäytyminen on helpompaa kuin karkkipäivä, mutta päätän nyt näin, sillä tunnen itseni ja jossain vaiheessa jäätelö ja croissantit voittavat ja minä en hallitse, tällä tempulla halitsen ja kotrolloin ja siitä voi sitten tulla jossain vaiheessa luonnoliisempaa, kuin osa elämää. Ei ihan hillitöntä, mutta mukavaa ja tervettä, sellaista;)
Hieno asenne elämään sinulla! Elämästä kuuluu nauttia.
VastaaPoistaMinä olen kausiliikkuja. Välillä innostun juoksemaan, sitten juoksen monta kuukautta, kunnes lopahtaa into. Nyt se lopahti näihin pakkasiin. Hyötyliikuntaa kuten kävelyä ja pyöräilyä harrasta päivittäin, tosin pyöräilyä vain kun ei ole jäätä.
Itse yritän katkaista sokerikierteeni. Vaikka muuten syön hyvin, terveellisesti ja tiedostavasti (ei valkoista sokeria, ei putsattua suolaa, luomua, kasviksia, hyviä öljyjä ei margariinia jne jne), niin sitten paheeni on herkutella LIIKAA. Jään niin herkästi sokerikoukkuun, ettei ole tosikaan. Minun ei tarvitse syödä päivässä paljon herkkuja, mutta jos syön maanantaina jotain, niin sitten syön tiistaina, keskiviikkone jne. Se jää päälle. Nyt olen ollut 16 päivää ilman "keinotekoisia herkkuja" eli ei karkkeja, keksejä, sipsejä tms. Täyskielto toimii parhaiten. Mutta seuraavaksi haluan opetella kerran viikossa herkuttelun - kuten lapsena. Ja tarkoitan tällä nyt ihan näitä karkkeja ym. turhia, en esimerkiksi hyvää ruokaa, koska sitä syön joka päivä :)
Katri, kiitos. Ja kiva, että jaat ajatuksen.
PoistaOstin pari kuukautta sitten kuntopyörän ja minulla se ei pölyty, vaan kilometrejä on tullut liikaakin ja nyt personal trainerini (lue: Lumimies) tsekkaa, että en pyöräile liikaa. Hän myös repii minut koneelta lenkille, sillä se mikä ennen oli minulle luontaista jäi koiruuden lähdettyä pois.
Siinäpä se! Olen yhden kerran elämässäni ollut dieetillä ja se oli pakkotilanne, sillä löysin ihanan iltapuvun isoihin juhliin ja sitä löytyi enää vain yhtä numeroa pienempänä kuin itse olen. Ostin sen ja mahduin siihen kun juhlat olivat. Jätin vain KAIKEN LISÄTYN SOKERIN pois ja kävin lenkillä joka päivä. Siinä se.
Minä olen myös off/on -tyyppiä eli pystyn olemaan ilman mitää sokeria vaikka kuinka, mutta syvimmiltäni en sitä innokkaana kokkaajana halua. Eli nyt muutan persoonaani niin, että se 'karkkipäivä' on, mutta vain kerran viikossa. Katson saanko itseäni muutettua....
Meillä on ihan samanlainen karkkipäiväsuunnitelma;) Taidan valita lauantain...Tsemppiä sinulle♥
Ihana dieettijuttu ja jos jaksat liikkua noin paljon, laihdut varmasti. Itselläni ei ole paino-ongelmia, yleensä saan kuulla, että syö syö (herkkupöytien ääressä). Minun lautasmalli on aina ollut puolet salaattia tai vihanneksia. Perunaa ja porkkanaa olen syönyt aina, mutta lautaselle riittää se yksi peruna. Jos joku vaate kiristää, vähennän leipää ja kahvileipää ja lisään proteiinia. Ruoan aikana en syö leipää. Nannapäivä on kerran viikossa. En saa alkoholista kaloreita, kun en juo sitä ollenkaan. Nyt meillä on uusi koiranpentu, jonka kanssa saan juosta. Odotan kesää ja juoksulenkkejä :)
VastaaPoistaMai, niin...ellen olisi tähän blogiin ryhtynyt niin...;) Ja minä sain taas aina syödä vaikka kuinka paljon ja painoin 30-vuotiaana 45 kiloa, pituus on 166 cm. Vielä silloinkin tuttu lääkäri patisti minua liian alhaisen painon takia vaikka mihin kokeisiin.
PoistaMinä rakastan leipää ja ainakaan ruisleivästä en luopuisi ikinä. Mutta pidän myös hyvästä, tuoreesta patongista ja mikä pahinta. Rakastan croissanteja, mutta eihän niitä ole aina. Minä syön leipää sopparuoalla, en muuten. Ja tietty patonkia, jos sitä on, salaatilla,mutta se on harvemmin, sillä sen pitää olla uunituoretta.
Nannapäivä on hyvä idea.
Minä pidän viineistä, sekä kuivasta valkkarista että punaviinistä, mutta yksi ravintola-annos kuivaa valkkaria on muistaakseni about 70 kcl ja punaviini 90 kcl. Viiniä on yleensä ruoalla vain viikonloppuna tai kun on ruokavieraita. En ikinä juo olutta, en siideria...Ykis ravintola-annos siideriä on 200 kcl!
Minäkin haluaisin nyt ottaa Olgan jälkeen koiran, mutta olemme sopineet, että muutaman vuoden olemme niin vapaita, että voimme lähteä extempore mihin vain. Mutta talo ilman koiraa ei ole kuin talo. Ehkä minullakin on vielä se koiranpentu. Onnea, iloa ja paljon hauskoja hetkiä niin kotona kuin luonnossa uuden perheenjäsenen kanssa!
Ozzy kiittää, istuu, antaa tassua ja menee maahan, tanssii ja hyppii...pissii välillä meidän sängylle...ehkäpä se on Ozzyn luonnetta merkata se talon paras paikka omaksi valtakunnakseen :)
PoistaOzzy saa tehdä tuota kaikkea ja teillä on paljon naurua! Merin koiruudet olivat meillä hoidossa syksyllä ja Taika 7 kk merkkasi meidän uudet valkoiset nukkamatot;) No, nyt on kotoisaa kun aina muistaa, että kohta Taika ja Dina tulevat taas...Ja molemmat koirat nukkuivat meidän sängyssämme vaikka kummallekin on ostettu tänne mamilaan omat prinsessavuoteet. Tykkkään nukkua koirien kanssa.
PoistaHyvä kirjoitus, Leena. Tykkään kovasti asenteestasi :) Eletään tässä ja nyt nauttien
VastaaPoistaPirkko, kiitos, Pidetään tästä kiinni!
PoistaNättejä kuvia sinusta.
VastaaPoistaKiva oli lukea tarinointiasi.
Sellasta se on :)
Seijastiina, kiitos. Nainen joka nauraa hulluna suu ammolleen auki etc.
PoistaTämä on nyt tätä. Kiitos.
Ihana kirjoitus Leena ja kyllä ne kotelomekkosi vielä mahtuvat hyvinkin päällesi.noilla suunnitelmilla.Ja hyvä elämänohje,itse asiassa se on ihanan rakastamani runon My Coy Mistressin pääsanoma eli elämä on lyhyt,nauti nyt. Minun on kyllä pakko katsella syömisiäni,kun olen lihonut niinkin paljon ,mutta kyllä täällä nautitaankin;D Ja nami,hapankorppuja,tänä aamunakin söin niitä porkkanamajoneesilla ja avokadolla.
VastaaPoistaJael, kiitos. Muistat varmaan, kun kiskoit sitä vetoketkua, mutta onneksi et nauranut;) Meillä oli sama joulukuussa mustan kotelomekon kanssa ja nyt riitit kiitti. Mun ystävät eivät voi lakata tykkäämästä ruoasta, muista se! Minä haastan sut -5 kiloa -projektiin. Puhutaan palkinnot myöhemmin.
PoistaHapankorppuja ei voita mikään!
Ai niin ,onnea uusien hienojen painojen johdosta.Monenko kilon nuo ovat? Minulla on 3 kilon painot,joita käytän melkein joka päivä.
VastaaPoistaPakko oli ostaa raskaammat kun sinä nauroit niitä mun kilon painoja. Jael, minulla on todella sirot, pienet luut, ranteet kuin vauvalla, joten minulle on näissä 2,5 kilon painoissa ihan tarpeeksi. Itse asiassa sain itseni näillä jo alkuvauhdissa kipeäksi, mutta nyt R. valvoo;) Mullakin on painot koko ajan esillä, tulee sitten varmaan käytettyä. Voihan allit soikoon!
PoistaHeips. Meidän koko kolmehenkinen perhe, isäntä + minä + koira olemme saaneet kaikki lääkäriltä ohjeen laihduttaa - koiralla pienin tinki. Terveys on tietysti syynä numero yksi, sitten täälläkin on ne vaatteet - kun ei mahdu ei mahdu. Noin viisi vuotta sitten sain 13 kg pois, nyt siitä palannut 10 kg!!!!!!! Minä taas luen kunto- ja laihdutusjuttuja, vaikka kaikki kyllä tiedän. Ja perusasiahan on: syö vähemmän kuin kulutat, noin 3 tunnin välein (aineenvaihdunta pysyy käynnissä). Lyhyt ohje, mutta niin vaikea makean himoajalle. Eli samassa veneessä ollaan. Tsempataan toisiamme, niin eiköhän ala ne vaatteet mahtua taas päälle. Lämpöisin torstaiterveisin PikkuMyy PS. postitan Sinulle pienen yllätyksen huomenna
VastaaPoistaHei! Ota vain viisi pois, niin ei näy kasvoissa. Minun lääkärin sanoi, että syön liian vähän tai väärin eli voin olla hyvin päivän syömättä ja sitten illalla syödä kunnolla. Hän sanoi, että viisi kertaa päivässä syödään ja sitä nyt opettelen. Koko ajan on jääkaapissa vaikka raejuustoa tms. Tottakai tsempataan ja kohta vaatteet sujahtaa päälle kuin öljyttynä. Kiitos samoin sinne! Kiva, kiitos.
PoistaKaikkea kohtuudella, se on mun motto;)
VastaaPoistaMeillä ei ole vaakaa ollenkaan vaan mittana on juurikin vetoketjut;)
Pioni, moni on selvinnyt tuolla viisaudella. Muistan ensimmäisen esimieheni, kun menin ekaan oikeaan työpaikkaani, niin hän kertoi sen olevan hänenkin mottonsa ja hän oli aina hyvin timmissä kunnossa ilman mitään kuntosalihuhkimisia.
PoistaNo, minä voin käydä vaa'alla muutaman kerran vuodessa. Kyllä se vetoketju tietää, missä mennään;)
Olipa kiva kirjoitus! Olen huomaamattani ollut samoilla linjoilla, en osta lehtiä, joissa puhutaan painonpudotuksesta. Itselleni minun pitäisi teroittaa noita terveellisiä juttuja ruuassa. En ole ylipainoinen, mutta unohdan välillä syödä. Kiitos taasen Leena hyvästä postauksesta, se pisti ajattelemaan.
VastaaPoistaTuulia, kiitos. No niistä vain ahdistuu ja sitten kaikki se nutraaminen ja muu, sehän olisi vain hetkellinen juttu, ei elämäntapa. Minä vain yritän palata omaan entiseen liikkumiseeni. Jos blogi siitä kärsii, niin sitten ei voi mitään;)
PoistaMinäkin unohdan syödä! Sitähän lääkräi minulle toisti ja toisti. Nyt pidän huolen, että viisi kertaa päivässä yritän, mutta siinä on sitten kaikki aamupalasta lähtien ja jogurttiin lisään hedelmämysliä, kuten tein hoikempina aikoina. Turhaan siitä luovuin piilosokerin pelossa. Haluan nyt olla niin ettei tule iso kova nälkä, vaan syön tasaisesti, mutta en kovin isosti.
Mahtaako sinulla olla talteen saatuna lapsuuden lautasia? Äitini antoi minulle kun pyysin ja joita en tietenkään raaski käyttää, mutta lautanen on samankokoinen kuin on Arctican alkupalalauten ja kaksi kertaa pienempi kuin meidän juhlalautaset. Siinäkin sitä selitystä jo riittää.
Ole hyvä vain ja pidetään itsestämme huolta hiljaa, mutta varmasti.
Tuon kotelomekkometodin olen kokenut hyvin toimivaksi. Kun on jotain tärkeitä menoja joissa haluaa olla timmissä, auttaa tavoitteeseen pääsemiseen, että laittaa juhlakoltun näkyvälle paikalle hengariin odottamaan päälle puikkaamista. On se sitten aina yhtä ihanaa, kun vetskarin saa luistavasti kiinni ja mekko päällänsä hengityskin kulkee!
VastaaPoistaRita, just niin: Kotelomekkoa parempaa mittaria saa hakea! Minulla, kuten varmaan sinullakin on niitä eräitä ja yhdenkään kanssa en ole vielä heittänyt toivoani. Etkä sinäkään!
PoistaLoistavalla asenteella kirjoitat Leena, liputan tälle lämpöisesti! Oman hyvän olon ja tuntemusten mukaan, ei ihmedieettien varassa. Ja sopivassa suhteessa hemmottelusta, ehta aineksista tinkimättä:)
VastaaPoistaLumoavia talvihetkiä Lumikuningatar♥
Hannah, kiitos. Minusta tässä tanssivat tangoa sekä mukavuudenhalu että järki;) Teen mieluusti oikeaa ruokaa ja alusta asti itse.
PoistaKiitos samoin sinulle Liekkisydän♥
Kotelomekkotesti onkin paljon parempi mittari kuin vaaka. Tuolla liikuntaohjelmalla varmasti kiinteytyy enemmänkin kuin painon putoaminen osoittaa, sillä osa läskistä muuttuu lihakseksi ja se painaa enemmän. Bonuksena lisäksi kunto kohoaa, mitä ei pelkällä ruokavaliolla laihduttaminen tee :)
VastaaPoistaSuosittelen lisäksi venyttelyä urheilusuoritusten jälkeen. Itse en sitä ole liiemmin harrastanut, liikunta on ollut paljolti kävelyä ja töissä pääasiassa istun. Syksyllä aloitin työpaikan järjestämässä venyttelyjumpassa, siis 45 minuuttia pelkkää venyttelyä kerran viikossa. Kyllä tekee hyvää!
Venyttely saa myös kuona-aineet liikkeelle, mikä näkyy jopa selluliitin vähenemisenä, tai ainakin minusta tuntuu siltä!
Tsemppiä ♥
Marietta, näin on. En uskokaan laihtumiseen, mutta olen varma, että kinnteydyn. Se riittää. Sehän siinä onkin. Tiedän, että nopeasti laihtuu, kun ei syö, mutta onko se sitten sama kuin hyvä kunto, ei ole.
PoistaLumimies sitä mulle aina jankuttaa, tuota venyttelyä. Hän on nyt personal trainerini ja huolehtii, että teen myös venyttelyt. 45 minuuttia venyttelyä on jo aika huikeaa.
Niin, tuosta tuli heti mieleen lymfa, sitä en ole ikinä kokeillut. Kuona-aineet pitääkin saada poispoispois.
Kiitos samoin♥
Dietit onkin ihan blaah. Luulenpa, että aika harva on niillä saanut pidempiaikaisia tuloksia. Vaatemittari on oikein hyvä, varsinkin kun nuo kotelomekkosi ovat niin kauniita.
VastaaPoistaNäistä kommenteista luin tuosta lautaskoosta. Se on muuten aivan totta! Sitä aivan huomaamattaan ottaa enemmän ruokaa, jos lautanen on iso. Ja vaikka söisi kuinka terveellistä ruokaa, mutta liikaa, niin...
Käsittääkseni tuo aterioiden määrä/syömistiheys on yksilöllistä. Mulle sopii ehdottomasti paremmin syödä usein, mutta vähämmän.
Komppaan vielä Mariettaa: ehdottomasti venyttelyä! nim. venyttelyn voimaan uskova. Mulla on yksi kaveri, joka varmaan inhoaa sitä, kun häntä hierottuani muistutan aina venytelystä.;)
Ihanaa, talvista viikonloppua!:)
Sanna, eikö vain...blaah. Eivät pysyvästi, mutta hetkellisesti ja sellainen ei kiinnosta minua. Kiitos! Ja tiedätkö, niitä on aika monta, joten on ihan finanssikysymyskin, että mahdun niihin.
PoistaNäin se menee. Olenkin nyt arkena, eihän nyt viikonloppuna sellaista, käyttänyt ruokalautasena Arcitan alkupalalautasta.
Mun sielu tykkää olla eteläeurooppalainen ja syödä kunnolla illalla, mutta nyt on pakko oppia syömään myös lounaat. On muuten huuhaata, että iltasyöminen lihottaa, luin siitä jonkun jutun, mutta en muista mistä, ja mehän nyt tykätään syödä vasta klo 19-20, kun ei ole enää lapsia, joiden takia on syötävä kuten kunnon perheissä on aina syöty eli klo 17. Joskus klo 18.
Hyvä kun komppaat, sillä just tuo on mun heikkous eli unohdan sen. R. ei jaksa aina siitä muistuttaa. Hän antaa sulle arvon sitten myöhemmin;)
Kiitos samoin sinulle♥
Minulla ei ole koskaan ollut liikapaino-ongelmia,sillä painoa on ollut omasta mielestäni aina vähän, ruoka tuntuu menevän läpi kuin putkesta. aikoinaan olin oikeasti kade heille, jotka lihoivat kun vain katsoivat herkkuihin päin...
VastaaPoistaSilti aloitin taas tammikuun alussa terveellisemmän ruokavalion joulun mässäyksen jälkeen (tällä kertaa tuli 2 lisäkiloa, joista olin iloinen). Entistä enemmän kotimaisia marjoja (niitä on pakastin pullollaan), parsakaalia 3 krt viikossa, sipuleita, vihreätä teetä joka toisen kahvin sijaan jne jne...
Toivotan tsemppiä minäkin.. Laihdutuskuureilla en ole ikinä nähnyt kenenkään kiinteytyvän, rauhallisella ja hitaalla ruoka-ja liikuntatapojen muutoksella saa aikaan pyysyvän muutoksen.
Kaisa Reetta, ei minullakaan lääkärien mielestä;) Mutta kun koiruus vaneheni ja lenkit piti jättää ja aloitin tämän liian hektisen blogin, vaatteet kieltäytyivät muutamaa lukuunottamatta mahtumatta päälleni.
PoistaMinullakin oli kymmeniä vuosia, jolloin ihmteltiin, mihin oikein syön. Työetuihini kuului saada syödä huippuravintolan seisovasta pöydästä lounas ja siinähän oli vaikea olla syömättä, mutta missän ei näkynyt. Olin BMI-indeksillä alipainoinen vielä 30 vuotiaana.
Vihreää teetä minä kartan parkkihappojen takia. Siitä on ollut lehdissä varoitteluja, että jos on mitään vatsaongelmia, niin vihreä tee pois eli juon mustaa teetä ja kahvia vain parasta ja kerran päivässä sitä. Teetä vaikka kuinka paljon. Koitmaiset marjat on yksi tärkeimpiä asioita ja siitä kertoo kaiken professori Piippo kirjassaan Suomalaiset marjat.
Kiitos. Näin minäkin uskon. Valmistin muuten just taas capresen eli nyt on salaatti-ilta, kun sitten kaksi päivää taas syömme kuin ruhtinaat ja la illalla on aina juustoja ja rypäleitä yms. leffan äärellä.
Ihana ihana sinä!!!
VastaaPoista♥
Ja eläköön kotelomekot!
Maria, kiitos samoin♥
PoistaMitä olisikaan elämä ilman kotelomekkoja...;)
Upeaa! Se että voi hyvin ja näyttää hyvältä omissa vaatteissaan riittää. Vaaka on pirun keksintö, vaatteet ja peili sekä vointi kertovat paljon enemmän. Itsekkin yritän kovasti :)
VastaaPoistaAnne, hirveän vahva tunne sisällä just nyt. Hylätään koko vaaka. Minä teidän sun mekot ja sinä tiedät mun mekot: Kun sun synttäriä syödään loppusuvesta, meillä on päällä kaapistamme ihan mitä tahdomme! Anne, minä haastan sinut♥
PoistaKaivoinpa juttusi innoittamana " Veriryhmäkirjani" esiin, yli 10v sitten tämä oli "kovasana" ja innoissaini suosittelin kaikille sitä, totuutta edelleenkin siitä löytyy, olet varmaankin B-veriryhmän henkilö jolle on painonhallinta helppoa, vaikka heille suositellaankin maitotuotteita. Mielenkiintoinen kirja tutkittavaksi, vaikka lie "huuhaanakin" palkittu. PeterJ.DÀdamo "Syö oikein oman tyyppisi mukaan" on tämä opus.
VastaaPoistaAnonyymi, sain tämän varmaan vaikuttamaan helpommalta kuin onkaan;) Siis minä tutustuin ensimmäistä kertaa tähän veriryhmäasiaan vasta Kunt Flytlien kirjassa Vitamiinit jutussa Veriryhmän mukainen ruokavalio. Vaikka en lue dieeteistä, luen kaiken mitä käsiini saan vitamiinesta ja hivenainesta etc.
PoistaKyllä minä olen A ja saan varmaan juustoista ja jogurteista liikaa kaloreita, mutta en minä voi niistä huonosti, arvoni ovat hyvät. Flytlie kehottaakin tarkkailemaan tiettyjä asioita jas mainitsee kunkin veriryhmätyypin kohdalla, mitä ne ovat. Maitotuotteiden kohdalla en noudata yhtään siis oman ryhmäni suositusta. Ruoassa muuten myönän, että parhaiten maistuvat kalat, merenelävät ja kana. Vaistomaisesti vältän possua ja punaista lihaa, joka kerto siitä (Flytlien mukaan), että elimistö itse kertoo, mikä sille on hyväksi ja pahaksi. Syön toki joskus ja valmistan vaikka pastakastiketta tai gulassia, mutta se on harvoin. Mutta toteutan ehdottomasti tätä A:n ohhjetta: Ruokavalion tulee sisältää runsaasti B-, E-, ja B-vitamiineja sekä magnesiumia, kromia, seleeniä ja sinkkiä. Onneksi koko A-veriryhmän selostus loppuu lauseeseen:" Voit hyvin syödä palan tumaa suklaata!"
En pitäisi ainakaan tätä asiaa ihan huuhaana, sillä kun luen täältä yksilöityjä asioita, jota en nyt tässä julista, niin tiedän, mitä en voi syödä tai saan just niitä oireita, mitä Flytlie uhkaakin tulevaksi, jos syön niitä. Vain juustoista en luovu ikinä!
Klikkaa auki tuo Terveys- ja hyvinvointikirjat Leena Lumissa, sieltä löytyy tämä Flytlienkin kirja, jossa on paljon uutta tietoa. Ja vitamiineja sekä hivenaineita lähestytään täsmäapuna moneen vaivaan eli ei niin, että yksi monivitamiinipillleri on riittävästi kaikille, kun vain syö hyvin. On olemassa vaikka mitä syitä, miksi terveellinenkään ruoka ei aina riitä. Try it!
Kiitos, täytyypä hankkia tämä Flytlienin kirja, hienoa että siinä viitataan tähän veriryhmäjuttuun. Olen itsekin A ja juustojen syöntiä minun on rajoitettava, selluliitti niistä tykkää ja nuorempana myomat kiusasivat, ne kutistuivat itsestään kun vältin maitotuotteita silloin. Kyllä kyllä lisäravinteita tarvitaan, vaikka söisi kuinka terveellisesti. ja A-veriryhmäläinen tarvitsee sen kupin pari kahvia päivässä. Kala, merenelävät kana ja kasviksia, marjoja, pähkinöitä hapanmaitotuotteita tuntuu omalta. Spelt vehnää käytän kun leivon. Se pala tummaa suklaata lääkkeeksi, jos syön suklaata enemmän, se vie unet, samoin kuin myöhäinen kahvi. Hyvää nautinnollista viikonloppua.
VastaaPoistaOle hyvä. No ilmankos minulla on ollut myömaleikkauksia, mutta miten olisin niitä osannut maitotuotteisiin yhdistää. Minulle vain oma gynekologini ennusti osteopooroosia, koska olen vaalea, siroluinen ja laktoosi-intolerikko enkä ole ikinä juonut maitoa, mutta hän oli vääräsä: Olen aina syönyt juustoja ja jogurtteja. Onneksi ne käyvät, kun valitsee oikeat tuotteet. Tosin Keski-Euroopassa ei ole hyla-jogurtteja ja siellä ne tavalliset käyvät ihan hyvin. En tiedä, mitä Suomessa tehdään maitotuotteille...jotain outoa.
PoistaSuositusjuomat A-veriryhmälle ovat Flytlien kirjassa kahvi ja punaviini;) Hanki kirja ellet usko.
Juon aamulla jättimäisen mukillisen Robertsin suklaakahvia, mutta sitten jo iltapäivällä teetä.
Ehdottomasti lisäravinteita ja kerron nyt, että kun aloin kaiken muun päälle käyttää 25 mikrogrammaa D:tä jäivät flunssat ja niiden jälkiseuraukset, sinuiitit, pois. Nyt jo kolme vuotta ilman flunssaa. D:tä tulee nyt kaikki yhteensä 50 mikrogrammaa päivässä. Kaikki on huipulääkärin kanssa vuonna 2013 tsekattu. Vain 800 mg kalkki puolitettiin niin että otan vain joka toinen päivä, kiitos juustojen ja jogurtin.
Minä aivan piristyn merenelävistä! Luen kaikki uudet ruokareseptit, jotka nihin liittyvät ja usein kokeinen. Nykyinen suosikkini on zarzuela, katso Ruokareseptit Leena Lumissa.
Käytän myös mm. tyrnin siemenöljykapseleita...
Jos juon kahvia jälkeen klo 14, valvon koko seuraavan yön, siksi olen päätynyt tuohon isoon kahviin aamulla. Minut suklaan tryptofaani vie suloiseen uneen. Kiitos samoin sinulle♥
Leena hei, oletko ottanut huomioon, että vartalo muuttuu, VAIKKA paino pysyisi samana? En tiedä ikääsi - näytät nuorelta - mutta aikuisista lapsistasi voin päätellä, että et ole enää ihan nuori.
VastaaPoistaIän myötä kurvit loivenevat eikä sille voi tehdä mitään. Samat mekot alkavat näyttää erilaisilta, jolloin joutuu vaihtamaan tyyliä. Kukaan nainen ei ole koko elämäänsä sama muodoiltaan. Muutos tapahtuu vähitellen ja kun sen hyväksyy, se onkin kiinnostavaa. Voi seurata itseään kuin murrosikäistä, muutos on vain toisinpäin, kukkeudesta - hmm tyylikkääseen ikääntymiseen.
Olen itse nyt 64. Viisikymppiseksi näytin samalta ja luulin, että ne, jotka levenevät tai kurtistuvat elävät jotenkin väärin. Sitten joskus 55-vuotiaana huomasin, että ikääntymiseni vauhdittui. Jokaisella on tässä oma aikataulunsa. Kuten jo sanoin tämä ei sinua koske varmaan vielä vuosiin, mutta tekee mieleni mainita tämäkin puoli ulkonäöstä puhuttaessa, koska täällä keskustelijat puhuvat vain painonhallinnasta.
Terveyttä ja kauneutta pitää tietysti hoitaa, se on selvä. Pitää vain pitää mielessä, että sen pitää olla kivaa. Ihan kuten totesitkin, ei mitään täyskieltoja.
Kaikki liikunta on ihanaa, sivutuotteena hoikkana pysyminen.
Ai että, hiihto järven jäällä! Olen harrastanut sitä lomilla Vuokatissa.
Marjatta, no kun se paino ei ole sama;) Mutta en minä enää odotakan olevani Sweet Sixteen, vaan jos minulla on parin vuoden takaisia kotelomekkoja, enkä niihin nyt mahdu, en salli sen tapahtua.
PoistaIkä...en muista omaa ikääni. Jotain 50+ tms. En ole ikinä ollut numeroihminen, olen ollut huono fysiikassa, geometriassa etc. Suuri ihme, että kirjoitin ylioppilaaksi, vaikka oli pitkä fysiikka, mutta onneksi sitä ei tarvinnut kirjoittaa ja pääsin säälivitosilla läpi matemaattiset aineet.
En ole ikinä kuullut, että tarivtsee vaihtaa pois rakkaista kotelomekoista. Katso naistenlehtiä, jotka käyttävät aikuisia malleja. Minust6a tyylikkäästi ikääntyvä on Catherine Deneuve. Tätivaatteita en aio ostaa ikinä. Ikääntyminen ei ole synonyymi tätiytymiselle;)
Niin...paljon riiippuu geeneistä. Äitini kahdella siskolla on edelleen vyötärö sama kuin kaksikymppisinä. Sitä en kaipaa. Kaikki voi koskea minua vaikka jo tunnin päästä, mutta en päästä ajatusta siitä sisälleni vaan elän lujaa. Piädn välillä vain levähdyshetkiä poukamissa. Olen samaa mieltä, että tämä ei tosiaankaan koske vain painoa. Mutta nyt tekee tähän mieli kertoa, että paras ystäväni on 43 vee ja meillä nyt tasan tarkkaan samankokoinen ongelma vaatteissa eli hänen kohdallaan tuskin voidaan puhua vartalon muuttumisesta - vielä. Sanotaanhan, että ystävät lihovat ja laihtuvat samaa tahtia. Tässä jutussa haastoin hänet ja elokuulla kun menemme ulos syömään kuten joka elokuu, katsotaan, mitä meillä on päällä;)
Täysin samaa mieltä. Ja myös ihoa. En paasaa tästä nyt enempää, ihosta, sillä tiedän, että on niin monia, joiden mielestä laaturasvat ovat humpuukia, että en jaksa alkaa sitä...
Ei mitään täyskieltoja, olemmahan vapaita!
Tänään edessä viiden kilometrin lenkki ja sen jälkeen vielä 5 kilometriä pyöräilyä. Kun hiihto alkaa, tulee kilometrejä paljon enemmän.
Just niin: Talviliikkumisen parhautta on hiihto.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
♥
Niin, kyllä kotelomekot käyvät kaikille, myös yhdeksänkymppisille. Minä vain huomasin, että aloin näyttää muutaman vuoden takaisissa polven yläpuolelle ulottuvissa mekoissani kummalliselta vanhalta pikkutytöltä ja niin vein ne ompelijalle ja annoin pidentää. Onneksi niissä oli paljon saumanvaraa, niin tämä operaatio pystyttiin tekemään. Minulle kotelomekot ovat yleensä liian lyhyitä, pituus 169, koko M. Pidennys teki mekoista kuin uusia, tyylikkäitä. Johonkin laitatin vielä halkion, kuten sinunkin kauniissa mekossasi näyttää olevan. Keskimmäisen pojan lakkiaisissa (18 vuotta sitten) käyttämäni mekon olen joutunut hylkäämään, koska se kävi liian kapeaksi. Silloin totesin, että jaahas muotoni ovat järjestyneet uudelleen ;). Jotain tällaista tarkoitin tuolla edellisellä kommentillani. Siis että joskus on oltava vain itselleen armollinen!
PoistaIhania liikuntahetkiä sinulle Leena ja tsemppiä!
Samaa mieltä. Jos mahtuvat päälle;) Minä käytän kesällä lian lyhyitä mekkoja, ainakin äidin ja kai sinunkin mielestäsi, mutta jotenkin se on niin kesää ja jotain yli-ikäistä hippiä, että vielä mennään näin.
PoistaTuossa mustassa mekossani on maailmankaikeuden tyylikkäin halkio, sillä sijaintikin ratkaisee eli kyllä ranskalaiset sen tietävät.
Kyllä minä ymärsin ja huomaan, että vaikka miten saisi edelleen ne 16 000 askelta, mikä on sama kuulemma kuin tarjoilijan työpäivän askeleet, niin figuri vain muuttuu. Sille ei voi mitään, mutta jos tässä nyt jää tuleen makaamaan, istuu rullatuolissa 10 vuoden päästä. Mieheni on hyvin sporttinen, joten onneksi hän onnistuu edes hiukan vauhdittamaan minua.
Kiitos samoin kaikkea sinulle!
PS. Tietenkin suvellakin katson, mikä on tilaisuus eli juhliin laitan noin polvipituisen kesämekon, joka nyt myöskään ei mene vetoketju kiinni, joten eikun lenkille.
PoistaRakkaat bloggarit! Kotelomekkojen uusi aikakausi on alkanut! Nyt kotelomekon voi laittaa vaikka solmuun matkalaukkuun, sieltä ylle ja menoksi. Sellaiset ovat nykyajan kaikkivoipat materiaalit - ja aina näyttää hyvältä, sexyltä tai viralliselta, asusteista riippuen. ps. en IKINÄ löydä vaatteita etsimällä, parhaat tulevat eteen sattumalta...ja aivan sopimattomalla hetkellä... siispä Carpe Diem - myös vaatekaupoissa.. Nimim. löytöjä rekeistä..
VastaaPoistaNette, toimii toisilla, mutta ei Marimekon kotelomekoissa, joten matkasilitysrauta on minulle edelleenkin kova sana. Niinpä...minäkin löysin unelman Hahnilta ihan väärällä hetkellä eikä ollut eka kerta. Samaa mieltä, että jos löytää mieluisan, siihen pitää tarttua silloin, sillä etsimällä ei löydä mieleistään.
PoistaVieläkin pitää tulla tänne jutustelemaan kotelomekoista. Sinulla on Leena noissa kuvissa just oikea pituus aikuiselle naiselle, polvipituus! Minulla helma jää useimmissa valmismekoissa muutama sentti polven yläpuolelle seisoessakin saati sitten istuessa. Pitää siis aina tästä lähtien varmistaa, että mekkoa on varaa pidentää. Miksei mekkoihin voi tehdä eri pituuksia kuten housuissakin jo on? Sama koko voi yltää lyhyeällä ihmisellä pohkeeseen ja jää pitkällä miniksi, mikä ei pue yli kuusikymppistä.
VastaaPoistaMarjatta, tiedän. Mutta kun laitan tuonne yläkulmaan oikealle sen päärynäkuvioisen Marimekkoni takaisin, et pidä. Se oli minusta sopiva pituus suvimekolle, mutta se kutistui pesussa ja etenkin pituudesta...ja eihän se siis seisoessa vielä, mutta kun sen kanssa istuu, on kuin olisi tunika päällä ja se on mun suloisin mekko tällä hetkellä, Jääskeläisen Harjukaupunki-kirjan innoittama.
PoistaMinä en koskaan osaa sanoa kenestäkään, minkä ikäinen joku on, joten olen jättänyt edes yrittämisen. Monta kertaa ihan se vaikuttaa kuinka innostunut ihminen on, sitten tietty geenit ja pukeutuminen etc. Kun täytin 30 vuotta sukulaistätini sanoi, että 'ei sovi enää pitää tuossa iässä pitkiä hiuksia ja pitää laittaa permanentti'....arvaa vaan laitoinko;)
Mehän suorastaan kaivataan kirjaa kotelomekosta, naisellisesta, upeasta kotelomekosta, joka tosin vaatii, että pysyy edes jotenkuten kuosissa.