Silloin en vielä tiennyt sitä, mutta elämäni suurin
mullistus tapahtui noin klo 15.29 ja 15.30 välillä.
Kun istuuduin alas odottamaan seuraavaa opiskelijaa,
vilkaisin tietokonetta pöydän oikealla reunalla.
Yliopiston kotisivu oli
näytöllä auki.
Ruudun oikeassa laidassa oli lista ajankohtaisista
uutisista, ja juuri kun seuraava opiskelija Barry Watkins astui huoneeseen ja
sanoi: ”Hei, proffa, miten menee?”, silmääni pisti muistokirjoitus uutisten
joukossa.
Katsoin näyttöä tarkemmin. Muistokirjoitukseen liitetty
postimerkinkokoinen valokuva oli kiinnittänyt huomioni.
Klikkasin pientä valokuvaa. Kun suurempi versio avautui,
pystyin hädin tuskin vaientamaan älähdykseni.
Vainajan nimi oli Todd Sanderson.
Harlan Cobenin trilleri Lupaa ja vaikene (Six Years, Minerva
2014, suomennos Salla-Maria Mölsä) on yksi oudoimpia jännityskirjoja, mitä olen
ikinä lukenut. Kävin lukiessa läpi monia tunneskaaloja halutessani mielessäni
määritellä Cobenin, mutta vajosin aina vain syvemmälle. Mitä voi sanoa
kirjoittajasta, jonka luoma professorihahmo, kirjan kertoja, Jake Fisher, kuin
vuotaa omahyväisyyttä ja kaikkitietävyyttä, sekaantuu outoon kuolemantapaukseen
ja vielä oudompaan rikostarinaan, mutta samanaikaisesti vuodattaa suorastaan
siirappisesti tarinaa ikuisesta rakkaudesta naiseen, jonka oli eräänä kesänä
tuntenut noin kolme kuukautta. Läpi kirjan Jaken rakkaus Natalieen, se, joka
syntyi ja eli Vermontin kuukausina, mutta jonka kohde käveli pian vihille Todd
Sandersonin kanssa, tihkuu kuin syyskesän hedelmien ylikypsä makeus. Se tuntuu
epätodelta, mutta kirjan myötä lukija vakuuttuu, että tässä tosi jännittävässä
dekkarissa, tämä rakkaus on ja pysyy. Minä siis luin viime viikolla öisin
tätä jännityskirjaa ihan himolla, vaikka Jake Fisher ärsytti minua mennen
tullen. Minä en ole ainoa, joka oli hänestä kiusaantunut, sillä mm. Eban
Trainor sanoi:
”Voi, kyllä minä tiedän, Jacob. Sinä et muuta olekaan kuin
oikeamielinen. Olen täysin varma, että syysi udella tätä asiaa ovat tarkkaan
harkitut ja hyväntahtoiset.”
Huomatkaa sarkasmi!
Kirjan asetelma on erikoinen. Kun Natalie kuusi vuotta
sitten mitään kunnollista syytä esittämättä jätti Jaken ja meni vihille Toddin
kanssa, hän samalla hyvästeli Jaken ja pyysi, ettei tämä millään tavalla
ottaisi häneen enää yhteyttä, ei soittaisi, ei lähettäisi sähköpostia. Jake
lupasi ja piti lupauksensa kuuden vuoden ajan eli siihen päivään, kun hän
vahingossa näkee Toddin muistokirjoituksen. Jake päättää lähteä hautajaisiin
edes nähdäkseen vilauksen Nataliesta ja siitä alkaakin kirjan Twin Peaks –tyylinen
jännitys, mysteeri, jossa mikään ei ole enää käsitettävissä: Leski on joku
aivan toinen kuin Jaken suuri rakkaus Natalie ja kun hän lähtee etsimään
Natalieta sekä heidät yhdessä tunteneita, kaikki tuntuu olleen kuin unta. Ei
ollut Vermontin kuukausia, ei rakasteluja, kukaan ei muista heitä…On kuin Jake olisi
kuvitellut kaiken. Kaiken huipuksi Natalien isä, professori Aaron Kleinerkin on
ollut kadonneena jo vuosikymmeniä, eikä hänen mahdollisesta kuolemastaan ole
kukaan raportoinut.
Amerikkalainen kirjailija Harlan Coben ei ole mikään
untuvikko, vaan hänet mainitaan yhdeksi maailman menestyneimmistä
trillerikirjailijoista. Hänen kirjojaan
on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty huikeat yli 50 miljoonaa kappaletta.
Kriitikoiden mukaan Coben on nyt kirjoittanut parhaan teoksensa: Lupaa ja vaikene.
Ja näin Suspence magazine:
Selvästi hänen paras romaaninsa…Tämä on niitä kirjoja,
joiden vuoksi sinun on pakko sulkea puhelin ja valvoa aamuun asti.
Juuri niin minä tein, joten Coben saisi kustantaa minulle
tuhkimotippoja valvomisen aiheuttamiin juonteisiin. Mikä hitsi siinä onkaan,
että trillerit pitää lukea yöllä. Pääsen tunnelmaan, kun talo on hiljainen,
vaahteran oksa rapisee päin ikkunaa ja kaikki nukkuvat. Paitsi minä ja kirjan hyvät, pahat ja rumat…
…huomasin lähettäjän osoitteen:
RSbyJA@ymail.com
Tiesin heti, mitä nuo kirjaimet tarkoittivat: Redemption’s Son by Joseph Arthur – se oli levy, jota olimme kuunnelleet Natalien kanssa
kahvilassa.
Näytöllä oli kaksi sanaa.
Lupasit minulle.
Mainio, hyytävä arvio, Leena! Eräs divarin pitäjä suositteli minulle Cobenia toisena vähän erilaisena dekkaristina, kun kerroin pitäväni Fred Vargas'n dekkareista. Ainakin tämä uutuus kuulostaa hurjan jännittävältä, juuri tuollaiselta yöllä luettavalta koukuttajalta.
VastaaPoistaElina, mutta ratkaisua paljastamatta. Kiitos. Tämä onkin erilaista. Vähän aikaa mietin, että miten nyt selviän tuon pääkertojaukon kanssa, mutta sitten alkoi tapahtua just sopivan kamalia ja unohdin Jackin heikkoudet;)
PoistaCobenin viisi viimeisintä ovat kaikki olleet New York Timesin bestseler-listan ykkösiä. Ei mikään ohitettava tapaus siis.
Ah, dekkarit ja yö!
Sopii varmasti mainiosti tilanteeseen, jossa haluaa paeta tätä maailmaa toiseen maailmaan
VastaaPoistaOmppu, just viime viikko oli sellainen ja meni tämä kirja, ja puolet toisesta tiiliskividekkarista. Parasta rentoutumista ovat dekkarit. ja hyvät brittijännityssarjat, kuten Broadchurch. Katsoimme eilen nelisen tuntia ja vielä jäi viikonlopuksi;)
PoistaOlen lukenut Conenin Lupauksen ja ja se oli varsin hyvä ja jännittävä, mutta paikoin ärsyttäväkin. Tämäkin vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaJokke, tämä oli niin jännittävä, että ei voinut olle lukematta 'yhtä soittoa' vaikka kertojaäni välillä ärsyttikin. Selvästi Coben on omaäänisyydestään kiinni pitävä persoona;)
Poista♥ Oikein hyvää tiistai-päivää ihanalle Leenalle!
VastaaPoistaKiitos samoin ihanalle Riitta-Sinikalle!
Poista♥
Hmm, mielenkiintoinen esittely, kiinnostus heräsi, en ole tästä kirjailijasta kuullut aikaisemmin. Ehkä tämä voisi sopia johonkin "suvantovaiheeseen", ehkäpä en hakkaisi päätäni seinään tämän parissa, hyvät trillerit kiinnostavat aina. =D
VastaaPoistaIrene, minä käytän dekkareita nollautumiseen ja latautumiseen. Niitä meni viime viikolla vähän enemmänkin;)
PoistaMinuakin hyvät trillerit kiinnstavat aina.
Minulla on dekkarit aina yölukemista ja sen takia en uskalla niitä hankkiakaan kiireisimpään työaikaan. Kun on pakko lukea aamuun saakka!
VastaaPoistaKiinnostava kirja ja kirjailija. Jospa hakisin luettavaksi...
Eeviregina, dekkarit kuuluvat just yöhön;) Sepä siinä: Ei malta lopettaa, vaikka silmät ja järki jo muuta ilmoittavat.
PoistaKokeile, onko Coben sinun mieleesi.
Leena, miksi meille ei tehty kahta tai kolmea päätä, eli kuutta silmäparia, jotka kykenisivät lukemaan ja nauttimaan kirjoista itsenäisesti....Vain sillä tavalla ehtisi lukea kaikki ihanat!! :)
VastaaPoistaTämä kuulostaa fantastiselta - taas! :)
Kaisa Reetta, tai vuorokausi voisi olla 48 tuntia...ja tietty enemmän silmiä.
PoistaErittäin erikoinen ja jännittävä!