lauantai 22. marraskuuta 2014

Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen...


Älä puhu pelottavasta kohtalosta,
älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta.
Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä,
ja ero on tämän juhlamme nimenä.
Mitä siitä, jos emme kohtaa aamua,
jos kuu ei päittemme yllä vaella;
tänään tahdon sinulle ojentaa
lahjat, joista ei kuunaan kuultukaan:
kuvajaiseni illalla veden kalvossa,
ennen kuin virta on nukahtanut,
väsyneen katseen, joka ei nostanut
pudonnutta tähteä taivaalle,
kaiun äänestä, joka on nuutunut,
mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen -
niin että voisit värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri Moskovaa,
ja sateesta kostea päivä lokakuulla
olisi ihanampi toukokuun kastetta.
Muistathan minut, kalleimpani,
ainakin ensilumen tuloon asti.

 - Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
klo

11 kommenttia:

  1. sirkkis22. marraskuuta 2014 klo 16.23

    Mielenkiintoinen, oliko surullinen vai ei. En tiedä , kolmannella kerralla luettuani tajusin jotta siinä oli pieni vire paremmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi22. marraskuuta 2014 klo 16.27

      Voi Sirkkis;) Minä olen niin kiintynyt näihin kohtalokkaisiin Ahmatovan runoihin...Ahmatovan elämä oli tumma, mutta toisissa hänen runoissaan on ihastuttavaa uhmaa. Yritän löytää jotain suloista ja lohdullista, mutta nyt juuri yksi ihana runokirja on kätkeytynyt kirjastoni kaaokseen...

      <3

      Poista
  2. Katja / Lumiomena22. marraskuuta 2014 klo 16.25

    Tämä on ihana runo. Toimii myös Ultra Bran kappaleena, oletko kuunnellut?

    Hieno kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi22. marraskuuta 2014 klo 17.32

      Katja, tämä on yksi 'kultaisista ahmatovalaisista', joita kannan mukanani sateenkaaren tuolle puolen.

      Itseasiassa olin kuullut, sillä minulla on Ultra Bran CD Sinä päivänä kun synnyin, mutta kiitos sinun, kiinnitin nyt huomiota sanoittajaan;) Kuuntelin juuri ja toimii.

      Kiitos <3

      Poista
  3. Tiia Koivusalo22. marraskuuta 2014 klo 18.01

    Melankolinen, toiveikas, rakkauden täyteinen. Runossa oli kaikki mitä ihmissydämeen mahtuu. <3

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi22. marraskuuta 2014 klo 18.10

      Tiia, melankoliakin voi olla kaunista...Kaikkea tuota <3

      Kiitos samoin sinulle!

      <3

      Poista
  4. Helena Ruotsala22. marraskuuta 2014 klo 21.28

    Kyllä se pohjoisen ikävä on suunnaton tähän aikaan vuodesta minullakin. Vaikka en yllä samaan melankolisuuteen kuin Ahmatova. Kaunus se siltikin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi22. marraskuuta 2014 klo 22.46

      Helena, kohta sinä jo sieltä laitat lumottuja kuvia faceen;) Kaunista siellä on.

      Lueppa joulun aikaan yksi jännitysromaani pohjoisesta: Koutokeino, kylmä kosto. Löydät siitä lisää blogistani. Eihän me kai tästä olla vielä puhuttu...

      <3

      Poista
  5. Minttuli23. marraskuuta 2014 klo 9.39

    Kaunista, Ahmatovan runo koskettaa ja kuva on niin hieno tunnelmaltaan.

    ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi23. marraskuuta 2014 klo 12.14

      Minttuli, eikö vain. Kiitos <3 Ahmatovassa on jotain aivan erityistä...

      ♥

      Poista
  6. Kaisa Reetta23. marraskuuta 2014 klo 14.51

    Tässä on läpikuultavaa kaihoa!

    Mietin, miten suuri merkitys on myös kääntäjän taidoilla: Mikkola on upea suomentaja!

    Ihanaa lumipäivää sinulle! <3

    VastaaPoista