Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensikään
hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa, jolloin
itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu
hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja
kääriytyä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden
keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja
ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne
haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu,
kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa
osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä.
On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on
ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa
antaa periksi.
Tove Janssonin kirjoittamassa ja kuvittamassa kirjassa
Muumilaakson marraskuu (Sent i november, WSOY 1987, suomennos Kaarina Helakisa)
on heitä, jotka jäävät ja heitä, jotka lähtevät, koska haluavat nähdä edessään
penikulmittain suloista hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Nuuskamuikkunen lähti
eikä häntä ollenkaan häirinnyt sade. Hän vaelsi ja vaelsi vaan ohitse
veripunaisten karpaloiden, ohitse lehdettömien puiden. Samassa marraskuun sateessa homssu, jonka nimi oli
Tuhto kömpi nukkumaan kaivaten muumimammaa. Syksy jatkuu, sateet loppuvat ja
Vilijonkka saa tavanomaisen siivouspuuskansa ja melkein putoaa katolta. Hemuli
herää uuteen päivään aamupeana, eikä oikein tiedä, miksi nousisi ollenkaan. Hän
olisi halunnut kääriytyä peittoihin ja antaa päivien mennä menojaan. Sitten hän
muisti Muumilaakson ja miten kauan siitä olikaan, kun hän oli siellä käynyt ja
kuistilla odotti aina kahvi, syreeni tuoksui ja kärpänen napsahteli katossa.
Lopulta Hemuli otti hammasharjansa ja lähti sateesssa kohti paikkaa, jossa
kaikki asiat järjestyvät. Matkalla hän keksi, mitä sanoisi Muumipapalle:
...elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja
toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon.
Muumilaakson marraskuun lukija seisoo sumussa ja näkee,
miten tahoillaan Tuhto, Vilijonkka, Hemuli ja lopulta myös Nuuskamuikkunen,
jonka tiettävästi piti ottaa suunta pohjoiseen, lähestyvät Muumilaaksoa. Vielä yksi
henkilö lähtee kohti samaa paikkaa, mutta hän ei muista sitä kovinkaan
tarkasti, mutta puron hän muistaa. Hän on Ruttuvaari, jolla on ikää ainakin
sata vuotta. Ruttis, jota sukulaiset käyvät katsomassa sunnuntaisin ja jolle he
puhuvat kovaan ääneen huutaen, koska pitävät häntä kuurona. Muulloin sukulaiset
eivät häntä halua nähdä vaan pitäjät omia kemujaan ilman Ruttuvaaria. Matkaan löhtö
kuitenkin virkistää Ruttuvaaria kovin ja hän antaa syyssateen huuhdella pois
kaiken, mitä hän ei enää halunnut muistaa.
Kaikki marraskuun vaeltajat saapuvat lopulta muumien kotiin,
josta muumiperhe on purjehtinut pois. Sinne saapuu Mymmelikin pienin tanssivin
askelin tapaamaan pikkusiskoaan Myytä, jonka muumiperhe oli ottanut jo kauan
sitten ottalapsekseen. Siellä he kaikki sitten ihmettelevät toisiaan, talon
tyhjyyttä ja vähän ilmassa kipunoikin, sillä Mymmeli ja Vilijonkka eivät olleet
aivan parhaita ystäviä. Kaiken huipuksi Mymmeli ottaa eteläisen huoneen
itselleen ja Vilijonkka saa siirtyä pohjoiseen huoneeseen, jossa hän alkaa heti
surra hiuksiaan ja monia, monia vilijonkkahuoliaan.
Oli ihmeellistä lukea Muumilaakson marraskuuta pitkän,
pitkän ajan jälkeen ja tajuta, miten paljon tässä kirjassa on yhtä hyvin
Tovelta tervehdystä aikuis- kuin lapsilukijoille. Opetuksellisuus ei ole
ollenkaan kätkettyä, mutta ei myöskään alleviivattua, sillä jokainen tärkeä
hahmo, otus, joka saapuu marraskuussa tyhjään muumitaloon kantaa mukanaan omaa
kuormaansa, sitä elämän säkkiä, jossa painavat raskaat kivet. Alleviivausta ei
näy, sillä saapujat ovat juuri sitä, miksi heidät on luotu, millaisina heidät
halutaan. Sellaisia he ovatkin, mutta muistavat jotenkin, että muumiperheen
kanssa kaikki oli toisin. He olivat siellä rakastettuja omana itsenään. Vilijonkka
on yksinäinen ja omien vilijonkkasääntöjensä uuvuttama, Mymmeli on vain
mukavuudenhaluinen, Tuhto kärsii oudosta ikävästä ja Hemuli on kuin kävelevä
marrasmasennus. Ihmisiä karttava ja hiljaisuutta kaipaava Nuuskamuikkunenkin
tajuaa tässä ryhmässä, miten yksikseen hän on saanut viettää kesänsä
muumiperheen kanssa, vaikka onkin ollut muumiperheen seurassa. Ruttuvaari on
kaikkien aikojen vanhusstereotypia, hän jota käydään katsomassa vain
sunnuntaisin ja sitten riennettään äkkiä pois jonnekin kemuihin. Hänen
mielipiteellään ei ole ollut väliä ja siksi hän on nyt karannut Muumilaaksoon.
Kuin huomaamatta talossa alkaa tapahtua ja johta ovat juhlat
käynnissä. Muut sanovat, että juhlat ovat Ruttuvaarille, mutta Ruttuvaarin
mielestä ne ovat esi-isälle, joka asuu komerossa, mutta hauskaa hänellä on,
sillä kaikki esittävät jotain ohjelmaa. Mymmeli, joka tuntee olevansa täynnä
sähköä ja voivansa tehdä mitä vain, tanssii pitkät punaiset hiukset liehuen, homssu
Tuhto pitää esitelmän Eläimestä, Ruttuvaari aiheuttaa mekkalaa, kun vaatii
muistamaan esi-isää maljojen nostelussa ja Vilijonkka sekä tarjoilee että vastaa illan upeimmasta
ohjelmasta, varjoteatterista. Siinä muumiperhe purjehtii kotirantaan esitykessä
Palaava perhe. Vilijonkka on löytänyt taiteellisen itsensä, joka on päättänyt,
että joskus pitää tehdä ihan mitä päähän pälähtää. Kaikki kehuvat hänen
esityksensä dramaattisuutta ja kutsuvat häntä hyvin taiteelliseksi. Juhlat
kestävät pitkään, mutta niin vain käy, että Ruttuvaari on viimeinen vieras: Hän
ottaa takaisin kaikki menetetyt kemut, joihin sukulaiset eivät ole häntä
kutsuneet.
Juhlien jälkeen kaikki siivosivat yhdessä, paitsi Ruttuvaari,
jota väsytti vöyhkääminen ja parpatus. Kun muumiperheen koti oli siivottu, oli kuin olisi
saavuttu uuteen vuodenaikaan ja seuraavana aamuna satoikin ensilumen. Vilijonkka ja
Mymmeli jättivät hyvästit sillalla Ruttuvaarin vielä nukkuessa. He katosivat
marraspyryyn jäähyväisiä yleensä seuraavan lievän alakulon ja helpotuksen
sekaisessa tunnelmassa.
Alkoi pyryttää kunnolla. Muumilaakso kääriytyi valkeaan
peittoon. Ruttuvaari lähti talviunille. Me jotka jäimme jäljelle, aloimme
miettiä, miten paljon mukavampaa olisi kaikki, jos se olisi kuin
Muumilaaksossa. Homssu lähti vielä puutarhaan katsomaan lasipalloa, mutta me
muut katsoimme ylös taivaalle, joka kipinöi talvitähtien timanttimerenä. Olipa
niistä osa tipahtanut koristamaan lehdetöntä talvipuutakin. Selvähän se, että
muumiperheen puutarhassa välkehtii tähtienkantajapuu!
*****
Osallistun tällä kirjalla Opuscolon Vuosi Toven matkassa-haasteeseen
*****
Tästä ihanasta kirjasta ovat kirjoittaneet monet bloggaajat, mutta viimeksi tänään Katja/Lumiomena ja sitten ainakin Jonna/Kirjakaapin kummitus ja Mai/Kirjasähkökäyrä
*****
Lastenkirjat Leena Lumissa
*****
Tästä ihanasta kirjasta ovat kirjoittaneet monet bloggaajat, mutta viimeksi tänään Katja/Lumiomena ja sitten ainakin Jonna/Kirjakaapin kummitus ja Mai/Kirjasähkökäyrä
*****
Lastenkirjat Leena Lumissa
Muumien viisauksista pidän ja lapsille suunnatuista ohjelmista. Ovathan muumit asiallisia, opettavaisia ja herttaisiakin. Hyvin meidän ihmisten kaltaisia luonteeltaan, joten samaistua heihin voi helposti. Ei vaan tule luettua muumikirjoja itsellä enää.
VastaaPoistaViltsu, niin minäkin ja arvaa vaan, onko meillä kuopuksen kanssa sekä luettu että katsottu muumeja. Sinut olisi pitänyt haastaa! Luin tätä kirjaa ääneen Lumimiehelle ja totesimme yhdessä, että 'oliko tässä näin syvällisiä viisauksia'. Ehkä olemme tulossa lapsiksi jälleen;)
PoistaHieno päätös 100-vuotis juhlavuoteen ♥
VastaaPoistaP.S.
ihan uusii ruattalaisii kirjoi Suamest alkaa tulla tännekin, niistä kirjablogissani.
Hannele, kiitos <3
PoistaEttä ruattalaisii kirjoi Suamest sinne: Miten se on mahdollista;)
jopahan Tove Janssonkin kirjoitti ruattiks :)
PoistaP.P.S.
PoistaOopperassa oltiin 5-vuotiaan kanssa, mahtavaa!
Hannele, se, että suomalainen kirjoittaa ruotsiksi ei tee hänen kirjastaan tai hänestä ruotsalaista.Jos näin olisi, ei Bo Carpelankaan olisi voinut saada Finlandiaansa;)
PoistaSitä en ole sanonutkaan! Ruotsinkielisiä kirjoja... Nyt luen Märtta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinaa alkuperäiskielellä, keskustellaan siitä kirjallisuuden professori Ebba Witt-Brattströmin kanssa maanantaina.
Poistaihan uusii ruattalaisii kirjoi Suamest alkaa tulla tännekin, niistä kirjablogissani.
PoistaSuomalaiset kirjoittavat vaikka millä kielellä, mutta silti ne ovat suomalaista kirjallisuutta, lukija- ja kirjoittajakansan lahjakkuutta, joka rikastuttaa myös muiden maiden kulttuuria.
Mitä ihmettä tähän kuuluu Witt-Brattström...;)
Kylläpä tekee mieli lukea tämä kirja uudestaan :-) Toven kirjat ovat yhtä lailla aikuisille kuin lapsillekin.
VastaaPoistaSaila lue ihmeessä. Minä koin tämän taas uudella tavalla, samoin Lumimies, jolla luin tätä ääneen. Sitä just, mutta Meri sanoi tänään puhelimessa, että just nämä luin hänelle liian aikaisin. Siis Muumilaakosn marraskuu, Taikatalvi, Vaarallinen juhannus ja Näkymätön lapsi. Sen sijaan hän pääsi niihin sitten kiinni muumisarjoissa. Kuopus totesi, että hän ei ikinä unohda muumien filosofiaa!
PoistaLeena, arvaa mitä? Minä sain eilen luettua tämän saman kirjan :) Bloggauskin tulee piakkoin, siis marraskuun puolella :)
VastaaPoistaIhana hassu kirja, voisin kuvitella itseni keikkumassa katolla samanlaisissa puuhissa ja omituiset otukset pelottavat minuakin pimeissä komeroissa. Entäs sitten Ruttuvaari, kerrassaan mahtava tyyppi :) Kuuluu tuttavapiiriin :)
Mai, telepatiaa! Minäkin päätin, että tämä ehtii tälle viikolle.
PoistaMinua jotenkin Vilijonkan pelot säälittivät, mutta oli huimaa, miten hän oli muumitalossa elementissään ja sitten se upea Perheen paluu.
Ruttuvaari on oikeastaan aika symppis <3
Voi, Muumilaakson marraskuu oli ja on niitä The lapsuuteni kirjoja!
VastaaPoistaHienosti vedit laaksolaisten lankoja yhteen. Tässä kertomuksessa on niin paljon kaikkea, ettei se yhdellä, kahdella eikä kolmellakaan luerralla tyhjene merkityksistä.
Hienon hieno kirjoitus, Leena! <3
Kaisa Reetta, tämä on. Meillä olivat just nämä paksummat hukassa, sillä toimimmehan kuopuksen varastotilanakin, kunnes pääsee isompaan asuntoon kuin opiskelija-asunto, mutta sitten tuurasi ja nyt taidan mahduttaa nämäkin omaan kirjahyllyyni - toistaiseksi.
PoistaEi riitä yksi lukukerta ja tämä oli minulle ties monesko, mutta oli vuosia välissä. Tästä voi jokainen löytää sitä, mikä sitten itseä innoittaa. Taisin olla vaikuttunut Vilijonkan vapautumisesta ja Ruttuvaarista...
Kiitos <3
PS. Tähtihulluna on pakko todeta, että sinulla on blogistanian kaunein pikkukuva ♥
PoistaLeena, oi kiitos! Kaappasin tuon kuvan banderistani, kun alkoi se edellinen kyllästyttää.
PoistaSain eilen herra C:n Lumikuningattaren päätokseen. Yksi sana vain ja sekin sanaton: huokaus! <3
Ole hyvä <3
PoistaOK, tulen lukemaan, heti kun saat sen 'ulos'. Jännittää!
<3
Oi, tämä on niin ihana kirja! Niin syvä ja hellivä, marraskuun lempeään melankoliaan käärivä... Minäkin luin tämän pitkästä aikaa nyt kun marraskuu alkoi ja kokemus oli ihanan pehmeä ja turvallinen. Ja juuri nuo kaksi sitaattia syksyn verkkaisesta vaihtumisesta talveen ja edelleen niistä jotka jäävät ja niistä jotka lähtevät, kiteyttävät minullekin tämän teoksen viisasta syvyyttä <3
VastaaPoistaKatja, tämä on, tämä on ja Nuuskamuikkusen huuliharppu soi, kuulethan. Tästä tosiaankin tuli hyvä olo. Ehkä tämän pitäisi olla must kaikille marrasmasennuksesta kärsiville, joihin en enää itse kuulu, sillä rrrrrakastan marraskuuta. Minulle oli hirveän tärkeää laittaa just tuo alkuun, sillä siinä oli jotain minusta, varmaan myös sinusta ja ties kenestä muusta vielä <3
PoistaVoihan ruttuvaari ja kaikki muutkin ihanuudet. Mörkö omana lempparina, on väärin ymmärretty raukka joka haikailee vain ystäviä. <3
VastaaPoistaIhana, ihana kirja ja Tove oli viisaudessaan nero. Sieltä löytyy Muumeista kaikki me hiihtäjät, välillä kärjistettyinä, mutta niin herkullisina hahmoina. Kyllä minustakin monta Muumia löytyy sisimmistä. <3
Kauniita unia ihanalle Leenalle. <3
Tiia, ja mää haluun kyllä Nyyti ja Tuittu -mukin, miksi ne eivät tee sitä!
PoistaSama täällä. Nyt tässä kirjassa oli ihanaa huomata Vilijonkan 'vapautuminen' ja sitten Ruttuvaari, joka on minusta kultainen Ruttis.
Kiitos samoin ihanalle Tiiaalle <3
Minua vain vähän kiinnostaa nuo muumit. Aikoinaan kävin Lilla teatterissa katsomassa Muumi-näytelmän. Tove Janssonin juhla vuoden asioilla on muistettu minua ja olen kiinnostunut taiteilija Tove Janssonista. Sarjakuvina luen aina ja jonkun kirjankin lukenut. Pidän viisaista elämänohjeista , mutta en astioista ja muustakaan lasten muumi hömpästä.. Muumi papan silinterikin minulla on.
VastaaPoistaSirkkis, voisi sinua kiinnostaa, jos lukisit joka päivä vaikka vähän Muumilaakson marraskuuta tai Taikatalvea: Löytyy syvällisyyttä!
PoistaNo, minä olen niihin muumimukeihin pudonnut, mutta nyt on rajoite päällä ja osa mukeista on jo mennyt kuopukselle. Iltapurjehdus on Lumimiehen ja mun lempimuki ja kummallakin on omansa;)
Oooh, no olethan sinä muumi-ihminen <3
Ajattelin jos menen katsomaan sen Muumi elokuvan.
PoistaSirkkis, se on varmaan hauska. Tässä sinulle alkupalat https://www.youtube.com/watch?v=Jg5tCiLhUoU
Poista<3
Ihana Muumilaakson marraskuu!
VastaaPoistaMaaria, tämä on <3
PoistaNyt on ilmestynyt myös Heikki Turusen "karjalan kuningas ", ajattelin ostaa ukolle joululahjaksi, kun ite on syntynyt myös samoissa maisemissa. Muumeista en ole erik. koskaan tykännyt, vaikka kyllä meiltä jokunen niitä löytyy.
VastaaPoistaPike, varmaan kinnostava. Tässä Savon Sanominen arvostelu http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/heikki-turunen-karjalan-kuningas/1916855 // Karjalaiset juuret minullakin.
PoistaEivät ne kaikkiin pure, mutta minun ynmpärilläni on paljon muumifaneja ja kuopus meillä eritoten.
Minulla on hyllyssa, jopa ihan kovakantisena. Pitaakin lukea taas uudestaan!
VastaaPoistaAnumorchy, meillä nämä valitettavasti ovat pokareina, mutta silloin en löytänyt muuta. Ostan aina ennen kovakantisen, sillä se kestää monia, monia lukukertoja. Sinua onnellista! Tämä oli kuin uusi eli kiinnitti huomiota eri kohtiin kuin aikaisemmin. Suosittelen!
PoistaLeena, et usko! Aion julkaista bloggauksen tästä tänään tai perjantaina. (Huomenna jotain muuta... :))
VastaaPoistaOnpa jännä sattuma. Ihana kirja, lohdullinen ja viisas. <3
Katja, telepatiaa! Vielä on marraskuuta muutama päivä jäljellä.
PoistaAivan ihana, Kuvittele, luin R:lle tätä iltapäiväteehetkellä äänen.
<3
Oi miten ihana postaus! Muumilaakson marraskuu, ihana kirja. Oikeastaan vasta viime vuosina pääsin muumien maailmaan hieman syvemmälle kun luin kirjoja lastenlapsille. Yhteinen ilo:)
VastaaPoista♥
Minttuli, kiitos <3 Minä näitä luin kuopukselle ja hänestä kehittyihin todellinen muumifani. Yhdessä lukeminen on tärkeää vielä senkin jälkeen, kun lapsi osaa jo lukea. Ja eilen luin tätä ääneen Lumimiehelle;)
Poista<3
Näistä voisikin näin "aikuisena" löytyä jotain vieläkin syvempää. Kirjoituksesi sai kiinnostumaan.
VastaaPoistaMarjatta, nämä tosiaankin kokee nyt eri tavalla. Suosittelen!
PoistaOi, tämähän on aivan ajan henkeen! Marraskuun viisain kirja taitaa olla kyllä tässä.
VastaaPoistaPidän valtavasti näistä myöhemmin kirjoitetuista Muumi-kirjoista, joiden aikana Jansson löysin itsekin hieman uuden otteen Muumi-kirjoihinsa. Hänhän ei oikeastaan koskaan kokenut kirjoittavansa varsinaisesti lapsille. Ja siinä hän oli oikeassa: hyvä kirja on sellainen, että se puhuttelee eri-ikäisiä lukijoita.
Vilijonkka on tässä kirjassa tosiaan kiinnostava ja aivan erilainen, hän ihan kuoriutuu lopulta perhoseksi. Jokaisessa hahmossa on kiinnostavalla tavalla jotakin sympaattista. Myö Hemuleissa, vaikka he usein saavatkin aika vähän lukiessa sympatiapisteitä. Ruttuvaari minua hymyilytti tässä kirjassa kenties eniten.
Hieno, hieno kirja. Jokos sinä luit Muumipappa ja meri -kirjan?
Valkoinen Kirahvi, kiitos. Se on tässä, marraskuun viisain kirja kertoo, miten meidän tulee tämä ihana kuukausi käyttää iloksi.
PoistaLuinkin nämä kuopukselle liian aikaisin, mutta hän itse sitten myöhemmin itse. Me toimitaan nyt tämänkin sarjan varastona, mutta kova ukaasi on, että nämä eivät saa kadota.
Vilijonkka ilahdutti minua tässä paljon. Hän suorastaan nousi tuhkasta kuin Fenix-lintu. Hemulit ovat symppiksiä ja Ruttuvaari ihan kirjan tärkeimpiä hahmoja, kuten oikein onkin.
En sitä vielä, mutta tarkoitus on lukea joku näistä vielä jos vain suinkin ehdin. Tuli näet se yksi lastenkirjalähetys, joka oli vähän myöhässä...;) Katsotaan, jos vielä vähän homssuilen siellä paatin ykkösluokassa...
<3
Tätä Muumikirjaa en ole lukenut,kiitos esittelystä Leena.Kuulostaa melankolisemmalta kuin muut Muumi-kirjat.Ja nyt tuli mieleen,että missäköhän on se muumikirja,jonka ostin vapaaehtoispaikkani lapsille;:D
VastaaPoistaJael, vielä sinä ehdit. Kiva kuulla, että luet muumeja lapsille, joista osa on tullut kaukaakin.
PoistaMuumien tunnelma imaisee minut heti täysillä mukaansa: Leijun ja hymyilen, kaikki on jotenkin niin hyvin jopa vaikeuksienkin koittaessa. Oppikirja ehdottomasti ja niin kaunis sellainen <3 Kiitos, että järjestit matkan, sain sopivasti iltasadun :)
VastaaPoistaSari, mietippä miten hauskaa, että ottaisit just nämä muumikirjat mukaan Runotalon viikonloppuihin. Muumilaakson marraskuu, Taikatalvi, Näkymätön lapsi, Muumipappa ja meri ja Vaarallinen juhannus.
PoistaOle hyvä <3
Kiitos Leena, jo iltasella tapahtuu jotain muumimaista ja seuraavan kerran kirjastossa suunnistan muumikirjoihin <3 Täydellistä sakkia noi muumit :)
PoistaSari, ole hyvä<3 Minä ajattelinkin, että tässä on just jotain sun ajatuksiisi ja Runotaloon sopivaa. Kunpa mekin olisimme muumeja!
Poista<3
Leena, mehän ollaan muumeja!
Poista;)
Sari, voi kuinka kiva kuulla <3 Minä olen joskus Niiskuneiti, joskus Mymmeli, vähän myös Nuuskamuikkunen, mutta kaikkein eniten olen hän, joka harmikseni ei asu Muumilaaksossa eli Tuittu. Lapseni kyllä saavat minut joskus Vilijonkaksi ja kun on säiläntäaika olen ehdottomasti Muumimamma. Toisaalta Hemulissa on paljon botanistia, joten sitä voisin olla hetken. Kuka sinä olet Muumilaakson väestä? kysyy hän, jonka blogin nimi meinasi ensin olla Tuittu;)
PoistaOlen yhä enemmän Hemuli <3 Tuittu on tuntematon tapaus?
PoistaHemuli on symppis! Ollaan molemmat Hemuleita <3
PoistaMuumikirjoissa on jotain minkä kokee tai mikä avutauu eri tavalla aikuisena. Sen lisäksi Tove Janssonin kieli on ihanaa, ei-lastenkirjamaista (jos Tove nyt kirjoittikaan lapsille). Tykkään tietysti myös lastenkirja-lastenkirjoista, mutta Muumit eivät ole sellaisia...
VastaaPoistaOlen myös aivan ihastunut Toven piirrustusjälkeen, niin kuin monet muutkin.:) (Hänen maalauksistaan taas en ole niin innoissani.)
Tähtienkantajapuu! <3!!
Sanna, tosi on. Minusta hän kirjoitti aikuisille ainakin nämä paksummat kirjansa. Kuka lohduttaisi Nyytiä on? on minusta lastenkirjoista ihanin. Se on ihan eka kirja, jonka annoin R:lle.
PoistaKiinnostavaa, sillä minuakaan hänen maalauksensa eivät kiehdo, mutta meillähän onkin aika samanlainen maku maalausten suhteen.
Niinpä! <3!!
Kirjoitat niin ihanasti taas, että vaikka en ole mikään Muumi-fani, pakostakin rakastuin noihin Nuuskamuikkusiin ja muihin. Pakko - ihan pakko - hankkia tämä kirja ja Taikatalvi ja päästä jyvälle siitä, mikä niissä kiehtoo.
PoistaVaikka käyn täällä säännöllisesti lukemassa, en useimmiten laita mitään kommenttia, kun huomaan, että etwa fünfzig haben schon dasselbe gesagt, mitä minä halusin sanoa.
Danke Leena
Risa, kiitos <3 Minäkin aion lukea Taikatalven uudestaan jonain lumisena päivänä...
PoistaNein, nein, nicht so viele;) Ich bin sehr froh, dass du mich besuchen <3
Bitte <3
luin tämän kirjan joskus 8-vuotiaaa ja kenties nyt on aika lukea se uudelleen. Muistan kyllä pitäneeni tästä mutta muuta en juuri muistakaan, joten vain silmäilin tekstiäsi. Kun saan tämän luettua luultavvasti kirjoitan siitä.
VastaaPoistaKirjafriikki, minä luin kuopukselle vuonna koivu ja tähti, mutta en mitenkään muistanut, että tämä on näin filosofispsykologinen. Jos muistat, vinkkaa minulle, tulen lukemaan.
PoistaTiedätkö Leena, sait minut lähes hurmioon tällä postauksella. Meillä on huomenna pieni yhteinen päivä siipan kanssa ja nyt käyn heti hakemassa tämän kirjan kaapista mukaamme.
VastaaPoistaTove on ihana! Kiitos että muistutit hänestä ♥
Birgitta, mahtavaa kuulla <3 Tämä kirja takaa tunnelmanne!
PoistaHän on, hän on. Ole hyvä ja kiitos ♥
Hieno bloggaus :)
VastaaPoistaOlet valinnut kuvat hienosti, Toven teoksissa kuvat ovat tärkeä osa, esim. kuva Vilijonkasta ilmentää tilannetta osuvasti, myös muut valitsemasi kuvat ovat olennainen osa tarinaa. Monesti kuvat eivät nivelly niin hyvin tarinaan, mutta tässä ne syventävät tunnelmaa.
Jokke, kiitos <3
PoistaKiitos. Yritin valita kuvat juuri minulle tärkeimpien tarinan kohtien mukaan.
<3
Nyt alkaa tehdä mieli lukea tämä jälleen kerran valitsemiesi sitaattien perusteella. Niin koskettava teos ja ihana bloggaus!
VastaaPoista<3
Annika, usko tai älä, tämä kirja tekee hyvää mielelle! Kiitos <3
PoistaVilijonkkahuolet, miten ihana ja osuva sana :) Joskus huomaa itsekin märehtivänsä vilijonkkahuolia, voi kun ne oppisi ohittamaan...
VastaaPoistaIhana kirja <3 Suosikkejani tässä ovat Ruttuvaari ja Tuhto.
Villis, kiitos;) Niinpä...me kaikki yritämme käydä kohti kohtuullista huolettomuutta.
PoistaTäydellinen lohtukirja <3 Minulla Ruttuvaari ja kerrankin niin väärinymmärretty Vilijonkka.
<3