tiistai 17. helmikuuta 2015
Anna Örnberg: Rouhea maalaistyyli - Ideoi ja sisusta
Sisustustyylit tulevat ja menevät. Ne ovat kuin tuuli, joka tulleessaan tuo moniin koteihin paljon samaa: Yhtäkkiä kaikkien kodit olivat vain valkoista, jokaisesta kodista löytyi vähintäin yksi madonna ja verhoissa sekä tyynyissä oli kirjoitusta. Siellä täällä lampaantaljaa ja rohkein väri taisi olla harmaa tai sitten vihreä. Hyvästä syystä en ole sisustusbloggaaja eikä minusta sellaista tule, mutta harva tietää, miten vaalin 'kodin henkeä' ja sillehän ei mitään voi, että osa sitä on juuri sisustus! Kotini on linnani ja siitä ei tehdä huonekaluhallia, joten meillä on paljon huutokaupoista huutamiani huonekaluja, osa yli satavuotiaita, kirjahylly on Lundia 4-ever, rakastan rottinkia ja ryijyjä, rouheaa kiveä ja värikkäitä tyynyjä ja pyyhkeitä, myös murrettuja sävyjä ja pellavaa, mutta en koskaan ajattele, että meillä pitäisi olla jonkin tyylistä, tai muuttaa koko sisustus, vaan olen tyytyväinen siihen country&cosy tunnelmaan, jossa painotus varmaan kodikkuudessa. Kodin on oltava asujiensa näköinen. Sellainen, että kun sinne menee, huomaa heti kodin hyvän 'hengen'. Ja sen ripauksen rohkeutta poiketa ajan tuulista, että kokee persoonallisuutta, jota voi aidosti ihailla. Josta nauttia.
Anna Örnbergin kirja Rouhea maalaistyyli - Ideoi ja sisusta (Modernt lantliv, Mäkelä 2015, suomennos Mari Hyypiä) osuu minuun monessa kohdin, vaikka ryijyjä ei seinillä vieläkään näy. Kirjan kuvat ovat Tommy Durathin ja aivan mahtavat! Teoksessa on paljon tee-se-itse -juttuja, joista etenkin maalaaminen on ihan satavarmasti minun juttuni, mutta sitten on paljon muutakin, joista moniin voi hurahtaa. En nyt aio ihan perusteellisesti näihin askarteluihin ryhtyä, vaan kerron kevyesti miten pienellä voi muuttaa kotinsa tyyliä, vaikka säilytämmekin suloisen maalaistyylin edelleenkin.
Kerron teille nyt tämän kirjan avainsanat, jotta yllä olevan kuvan kaltaiset eivät säikäytä teitä: kontrastit, persoonallisuus, tehdasmaisuus ja toimivuus, mieluummin vanhaa kuin uutta, kierrätys, ruoste, metalli, pinnoittamaton puu, murretut pastellit, patinoituneet, kuluneet pinnat, tiili, musta, harmaa, ruskea, betoni, ripaus romantiikkaa, vanhat käyttöesineet, rustiikki, teollinen henki, boheemius ja taiteellisuus, huumori ja yllättävät yhdistelmät!
Örnberg lähtee siitä, että kaiken ei tarvitse olla juuri ostettua, trendien mukaista, vaan päinvastoin:
Pitää vain uskaltaa kokeilla. Yksinkertaisinta ja halvinta on muokata sitä mitä kodista jo löytyy. Välillä kokonaisuus ei mene ihan nappiin, mutta jos pelkää epäonnistumista eikä uskalla kokeilla, ei voi myöskään onnistua!
Kuva ylempänä on toteutettu mäntyvanerisesta seinäkaapista ja varastohyllystä. Hylly sai grafiitinharmaan metallivärin. Kaappi ja uudet puiset hyllytasot maalattiin vaaleanharmaalla sävyllä ja...tuloksena oli viehättävä pikkutavarahylly, joka on vanhanaikaista romantiikkaa sekä modernia tehdastyyliä. Takuulla uniikki, persoonallinen huonekalu, matkahullun penninvenyttäjän unelma.
Mukavaa kodikuutta tässä isossa huoneessa, josta näette tässä vain osan. Valitan, että oli vaikea kuvata niin, että olisi saatu näkyviin takka ja...,mutta tässä kirjassa näitä koko aukeaman kuvia riittää. Tässä on boheemiutta, rustiikkia ja maalaistyyliä. Nahkasohva on kulunut, mutta mitä sitten! Kattoparrut ovat ihanasti näkyvillä ja kirjoja luetaan. Tässä huoneessa viihdytään!
Tässä kohtaamme haalistunutta eleganssia ripauksella Karen Blixeniä. Olen omistanut tällaisen kultaisen kalustuksen, mutta se ei ollut ominta minua. Kyse on uusrokokoosta ja oikeasti tuo peilipöydän pinta olisi marmoria, mutta tässä se on vaihdettu tarkoituksella vähemmän hinostelevaan tasoon. Huomatkaa valkoiset ylipitkät verhot: Karen Blixen tyyliä, jossa verhot valuvat maahan. Jos jossain ehdottomasti haluan itse säilyttää valkoisen, se on noissa pitkissä, ohuissa verhoissa.
Muistattehan ne puupintaiset maalaiskeittiökaapistot, joita kaikilla oli, minullakin liian kauan. Niille mäntypuun näköisille oville voi tehdä mitä vain! Tämän kuvan vastasivulla näkyy kuva 'ennen' ja iso muutos on tapahtunut melkein muutamalla kumpillä! Yllä olevan kuvan väri ei ole kirjassa näin sininen, vaan harmaa, joka on se väri, jonka sävyt kestävät aikaa ja sopivat kaikkeen. Tässä on maalilla uusiksi käsitelty pöytä, joka kyllä minuun teki suurimman vaikutuksen (ymmärrätte kun näette kuvan 'ennen') ja sama linja eli kahden värin käyttö tulee esiin kirjassa muuallakin. Ruskeahan on niin hyvä pari monelle värille. Tuttu muotialan ihminen totesi minulle kerran, että sinisen ja ruskean liitto on solmittu taivaassa ja tässä pöydässä se nyt näkyy kuin myös kirjan maalatussa vanhassa sängyssä. Se miten uusittiin keittiön kaapit liittyy kuultolakkaukseen ja tapetointiin ja valmiista keittiöstä löytyy myös enemmänkin kuvia. Tapetti kaapistoissa on Midbecin valikoimista ja kontrasti tulee pöydän romanttisesta maalaishenkisyydestä sekä kaapistojen tehdasmaisuudesta.
Vanhat matkalaukut sisustusesineinä on jo tuttu juttu ja niihinhän on hyvä säilyttää tavaraa, jota ei useinkaan tarvita. Kuva on romanttinen ja kiehtova, mutta entäs sitten kun pitäisi saada alimmasta laatikosta nopeasti jotain ulos. Ratkaisu löytyy seuraavalta aukeamalta...
Laukullinen kasveja, olkaa hyvä! Tämän voi toteuttaa kuka vain.
Tässä monenmoista askartelua vanhoilla valokuvilla.
Jos huomasitte, niin kirjan kauniissa kannessa on tämä pöytä. Kansi on ulkoilman puraisema vanha kaapelikela ja jalka on saatu vanhasta työtuolista. Mitään ei ehkä kannata heittää pois...Kirjasta löytyvät tarkat ohjeet tähän toteutukseen, jota voidaan soveltaa myös
kirjakaruselliin! Tämä on ihan unelmaa ja voi olla, että hyvällä tuurilla ei maksa mitään.
Menneen maailman ovia! Vain kaksi vanhaa ovea ja siinä se melkein jo on: Uusi keittiösaareke! Kaikki ohjeet löytyvät kirjasta.
Olen niin Annan kannalla monessa ja myös väreissä:
Vihreä on vilpoista, sininen on suloista, vaaleanpunainen on...no, söpöä? Keltainen ja liila tuntuvat väreinä vieraammilta, mutta kolme ensin mainittua ovat suosittuja maalaistyyppisiä pastellivärejä. Liialta sokerisuudelta välttyy, kun valitsee vanhan tuntuisia, kalpeita ja hieman murrettuja, kuluneen näköisiä sävyjä. Tulos on aikuismaisempi, sofistikoidumpi.
Kun maalasimme ikivanhat tuolimme ruokapöytien lisätuoleiksi, niille alkoi uusi elämä. Onneksi, onneksi, en ottanut ensin aikomaani ja monen sisustuslehden tyrkyttämää sävyä, joka oli liian vaaleanpunainen, vaan luotin vaistooni ja valitsin vaaleanpunaisen, jossa on ripaus vanhaa roosaa. Nyt sitten tietty maalaisin sillä vaikka mitä, mutta perheen Järki....Meillä on roskalavalta neljässä osassa löytynyt kahvipöytä, jonka lakkasin niin, että siitä voi vaikka peilata, vanhojen kirjojen hylly, joka löytyi hylättynä yhdestä varastosta, ikivanha perintövuode, sukuryijy, monta kuolinpesistä huudettua huonekalua, joista jugenpiironki rakkain, mutta...kaikki on ennen kaikkea meidän koti!
Kontrastit ovat hyvä lähtökohta. Yhdistä vanhaa ja patinoitunutta uuteen. Yhdistele niin, että lähes romukunnossa olevat tavarat näyttävät charmikkailta sen sijaan että ne tuntuvat huutavan: korjaa minut heti!
Kaikkein tärkeintä on muistaa, että kotia sisustetaan itseä varten. Sen pitää olla toimiva ja viihtyisä. Kotia ei sisusteta trendin tai näyttämisen vuoksi, eikä se saa olla statussymboli.
*****
Sisustuskirjat Leena Lumissa
Ihania ideoita, kuvia, rottinkia...
VastaaPoistaTykkään rouheasta, ruosteisesta, lampaantaljojakin on ollut iät ajat..
Tilasin tänään netistä ( ei tartte maksaa heti), älyttömän kalliin tuplapussilakanan, beessiä, pellavaa..ajattelin, että se toimisi tuplasänkyni sängynpeittona. Voisin tietty laittaa sinne sisään vanhan sängynpeiton...
Mutta katson ekaks, onks se mieleinen, jos ei sit tilaan toisesta paikasta jne.
Sinun kotoinen kotisi oli niin ihanan viihtyisä!
Hanne, ihan sinua...Lampaantalja on hyvä koiranalustaksi, siis Pilkulle. Me ostimme Porista Olgalle kolme ruskeaa lampaan taljaa, joita koiratarvikeliikkeen pitäjä suositteli etenkin isoille ja vanhemmille koirille ja nivelrikkoisille.
PoistaArvaa mitä: Olen ostanut KAKSI PELLAVAISTA BEESSIÄ PUSSILAKANAA vähän aikaa sitten;) ja niihin myös tyynytliinat. En pidä ollenkaan missään päiväpeittoja, sillä olen lakanafriikki: Miksi kätkeä kauniita lakanoita piiloon. Meillä on tarkoitus hankkia tuplalakana pellavasta vanhan sohvamme päälle noin vain heitettäväksi. Sohva on tyyris Suomi-sohva, hyvärunkoinen, mutta ei päällystetä vielä, sillä aivan liian tyyristä. Pellavassa väri tulee jotenkin niin kauniisti esiin...
Me ostimme Kodin Ykkösestä, jossa niitä pääsi näkemään ja hiplaamaankin esittelysängyillä. Oli ihania värejä.
Kiitos <3 Ja sinä olit aurinko, joka saavuit ovesta...
Lampaantalja onkin mahtava idea koirille - kiitos vinkistä! Tavanomaiset koirapedit ovat minusta yleensä rumia, ja yleensä koirani nukkuvat kaikenlaisten "vanha viltti" -viritelmien päällä mutta tuota lampaantaljaa voisikin harkita ihan tosissaan.
Poistamitmit, se on. Siis myyjä sanoi, että se on kaikkein parasta just esim. nivelrikkoiselle koiralle ja meidän Olgallahan oli sitä vaivaa 10+ vuotiaasta. Sitä en jaksa muistaa, että oliko sillä merkitystä, että ne olivat jotain austalialaista lammasta, mutta kiva, että olivat tummanruskeat, kävivät minne vain ja ne voi imuroida. Meillä niitä oli kolme suurta. Minulle taljat myynyt käytti niitä rotikoillaan, joka on myös suuri koira, jolle voi helposti tulla nivelongelmia. Säilytämme, sillä ovi on raollaan uudelle koirauudelle, kunhan tästä...
PoistaMeidän suuriruhtinatar Olga kyllä nukkui yöt ykkössohvallamme, josta otimme jalat pois, ettei hänen tarvinnut hypätä, mutta Olga nukkui mieluusti taljalla päivisin etenkin parvekkeellamme, jossa piti oravavahtia. Toki ei niille ikinä mitäänm tehnyt: Luuli, että ne kuuluivat meidän perheeseen;) Kokeile lampaantaljaa, se ei voi olla muuta kuin hyvästä. Antaisin sinulle sen porilaisen liikkeen nimen, kun vain muistaisin...
Googlasin noita lampaantaljoja, ja ruskeana ovat kyllä kaikkein tyylikkäimmän näköisiä. Minullakin on kaksi isoa koiraa, ja toinen juurikin 10-vuotias. On vielä hyvin vetreä ja notkealiikkeinen, mutta mukavahan tuon olisi silti lampaantaljalla pötkötellä :) Jos tulee joskus mieleen se liikkeen nimi, kerro ihmeessä! En kyllä asu Suomessa mutta olen monenmoista sistustusjuttua Suomesta hinannut ennenkin, joten äkkiäkös sitä pari lampaantaljaan mukaan pakkaisi. Mutta yritän tietysti haeskella täältä Belgiasta, jos vaikka saisin uuteen kotiini, sillä olen tässä juuri muuttotouhuissa.
PoistaKuulostaa ihanalta tuo, että otitte jalat pois ykkösohvasta, jotta Olgan oli helpompi päästä lepäilemään. Mutta tokin suuriruhtinatar ansaitsi suuriruhtinattaren kohtelun!
mitmit, ne sopivat niin moneen ja kura ei heti näy;) Minulla ollut aina isoja koiria, noutajia, joista viimeisin novascotiannoutaja, mutta eli nivelrikosta huolimatta melkein 15 vuotiaaksi. Tulehduskipulääke, eräs luontaistuote ja nuo lampaantaljat, lenkit pois eli puutarhassa sai olla vapaana ja sohvasta tietty ne jalat pois. Suuriruhtinar ei enää moneen vuoteen viihtynyt meidän sängyssämme, kun sille tuli kuuma. Soita tänään sisarelleni, joka asuu siinä liki, hän voi muistaa, sillä hänellä on myös aina koira. Teillähän voi siellä olla myös kivilattioita, kuten meilläkin osassa taloa, joten nuo taljat tuliisivat tarpeeseen.
PoistaEipä siinä mitään, mutta olimme jemmanneet ne jalat niin hyvin, että emme niitä sitten löytäneet. Tilasimme ihan samanlaiset ja ne tulivat tuplana eli 8 jalkaa ja eikös heti kohta Lumimies muistanut, minne hän oli ne alkuperäiset jalat laittanut eli naurua kyynelten läpi.
Kun tein tätä juttua, en vielä tiennyt, että lähtllaskenta alkaa to iltana...,sillä jos noutaja ei nouse kana-aterialle, on jotain todella pielessä
http://leenalumi.blogspot.fi/2013/01/viikonloppuun-sinisin-savyin.html
mitmit, niitä taljoja löytyy Tassuväen tavaratalosta, Porista, tässä linkki, ole hyvä: http://www.jarabindan.fi/
PoistaVoi ihana Olga - komeaan ikään asti hän silti onneksi eli, varsinkin noin isoksi koiraksi.
PoistaKiitos linkistä, käyn kurkkimassa, mitä siellä löytyy.
Tuttu eläinlääkäri tuli sitten pe iltana kotiimme arvioimaan tilanteen ja se päättyi sitten rauhallisesti suuriruhtinattaren poisnukkumiseen meidän sohvalla.Kaikki oli kaunista ja rauhallista viimeistä suukkoa myöten, mutta parasta olivat eläinlääkärimme sanat, että 'nyt kun suru on suurin, voitte muistaa, että annoitte Olgalle parhaan mahdollisen elämän.' Se auttoi sitten silloin tammikuun yönäkin kun peittelin rakkaan perheenjäsenemme lämpimästi puutarhaamme hautaan, joka oli ollut valmiina, mutta peitettynä jo pari vuotta, sillä emehän voineet uskoa, että hän antaa meille vielä joulun 2012! Olga oli aina jouluruusumme. Hänestä on paljon kuvia ja vielä enemmän muistoja. Hän oli niin Unforgettable, että tähän on ollut nyt vaikea ottaa uutta koiraa ja olemme vielä tyytyneet tyttären koiruuksien lomakodiksi ja mummilaksi. Sheltti Taika ja kääpiövillakoira Dina ovat 'lapsenlapsemme'.
PoistaOle hyvä vain, liikkeessä on ihana palvelu ja olen niin iloinen, että sain kuulla juuri noista taljoista. Otin heti aika suuret, sillä meillä on talon mittainen parveke, jossa Olga viihtyi silloinkin tarkkailemassa puutarhaa, kun meistä oli liian kalsaa, joten nuo taljat olivat hyödyksi niin sisällä kuin ulkona. Ihanaa jatkoa kera koiruuksien uuten kotiinkin <3
Tämä voisi olla kirja makuuni. Nyt on vaan niin, etten ole enää vuosiin ostanut sisustuskirjoja, joskus niitä kovastikin lueskelin. Sisustuslehtiä ostan edelleen silloin tällöin, mutta niitäkin kulutin ennen paljon enemmän. Nykyään vain ajattelen, että koti syntyy vähitellen rakkaista huonekaluista ja esineistä. Enkä ole mikään kunnostaja tai näpertäjä myöskään, maalaamisesta minäkin tosin pidän. Viimeksi maalasin ruokapöydän.
VastaaPoistaKirjailijatar, minä olen pitänyt sisustuskirja ja -lehtipaastoa. Minulle on tullut pitkän aikaa eräs huomattava sisustuslehti, mutta sitten lopetin senkin. Ostan silloin tällöin sköna hemin, mutta tämän kirjan kansi myi itsensä minulle ja sain kirjassa innoitusta omille suunnitelmilleni. Koti syntyy todellakin vähitellen, ei mitään kertarysäyksiä tännekään, kiitos ei Suurimmat remontit on lusittu ja nyt jotain pientä pintajuttua vain. Tosi pienellä voi saada kivoja muutoksia aikaan. Yksi niistä maalaamistani vaaleanpunaisista wienintuoleista on eteisen tummansinisellä seinästä seinään matolla ja se näyttää siinä ihan kukalta: Joka kerta tulee hyvä mieli kun sitä katsoo. Ja sitä tarvitaan: Istun siinä kun laitan Icebugeja jalkaan ennen lenkille lähtöä;)
PoistaMinäkään en ole mikään näpertelijä, mutta R. osaa laittaa tapettia ja minä maalaan. Maalaaminen on oudon tyydyttävää. Tulee näköisää nopeasti.
Auts, miten ihanan kirjan taas esittelit. Tuo on kyllä hankittava.
VastaaPoistaTällä iällä koti on jo muotoutunut oman laiseksi, vaikka vaaleus on vallannut paljon tilaa. Meillä on paljon viherkasveja (ei muodissa vielä) ja tauluja (vanhoja ja uusia) sekä tietenkin kirjoja,. Kaikki nämä antavat kodille oman persoonallisen leimansa.
Kyllä kodin täytyy olla asukkaidensa näköinen eikä mikään klooni.
Hanne, juu auts! Suosittelen. Tässä on yksi sänkymaalausjuttu, joka voisi sopia sinne teidän mökille ja sitten sata muuta ideaa.
PoistaMitä olisikaan koti ilman kirjoja ja kukkia. Tai vaikka sukuryijyä. Olen huono sisäkukissa, mutta ostan niitä sitten uusiksi. Elossa parhaiten ovat säilyneet lehtikaktukset, ja uusi muratti saapuu kohta.
Koti kotina ja huonekaluliikkeet liikkeinä. Olen kerran käynyt kodissa, jonka kaikki kalusteet olivat Artekista ja Aaltoa. Vaikka Aaltoa ihailenkin, niin liika on liikaa ja tuollainen koti ei ole sydämellinen.
Oi joi, ton kirjan haluan käsiini. Kiitos Leena.
VastaaPoistaRiitta, ole hyvä <3
PoistaTuommoisia on aina kiva katsella ja hyvin ymmärrän sen jotta joillekki tuo on parasta. Minä olen liian kaupunkilainen ja kauan elänyt. Joistakin pienistä ideoista tykkään ja nautin kun niitä itse teen. Mielenkiintoinen täytyy tutkia kirjaa lähemmin.
VastaaPoistaSirkkis, yhtö kiva katsella kuin puutarhakirjoja! Sinähän olet minua paljon aikaansaavempi käden taidoissa.
Poista<3
Olenkin katsonut tuota kirjaa sillä silmällä... Josko se läytyisi lohjalaisesta kirjakaupasta!Nyt kun itse sisustan, tarvitsen tukea.
VastaaPoistaOlen itse viehättynyt tuosta sisutusfilosofiasta. Karen Blixenin kotiin rakastuin. Ystävättäreni perhe oli työkomennuksessa Kööpenhaminassa muutaman vuoden. Vierailin heidän kotonaan ja hän esitteli minulle mielenkiintoisimmat paikat. Kävimme silloin Karinin kodissa. Rakastuin silloin hänen ylipitkiinsä valkoisiin valoverhoihin. Toinen yhtä tärkeä juttu olivat valtavat tuoreet kukkakimput omasta puutarhasta. Tuohonkin pöydälle kuuluisi muhkea kukkakimppu.
Irene, ellet saa kaupoista, koita Adlibriksesta. Pidin paljon myös Örnbergin kirjasta maalaisunelmia, mutta niiden kuvat eivät onnistuneet, joten blogini ei avaa niitä. Tosin siinä on paljon valkoista...ja Romanttiset kodit kirja ei ole niin yltiöromanttinen, mitä antaa ymmärtää. Myös Skandinaaviset kodit on upea. Pidin paljon siitä teidän takkahuoneesta kun viimeksi sen kuvasit!
PoistaMinä olen saanut Blixenin kotia ihailla vain löehdissä, mutta siinä oli monta juttua, joista pidin, siis muutakin kuin ne ylipitkät verhot, jotka kuulemma ovat perua Karenin köyhästä lapsuudesta. Kun kotona oli aina liian lyhyet...rahan takia. Pidän muutenkin niin paljon koloniaalisesta tyylistä, että jaksan ihmetellä, kun emme ole siitä tyylistä vielä kirjaa saaneet. Mitään eläinten päitä ja sarvia tosin ei tule meidän seinille, mutta se kaikki muu.
Oijoi, sinulla on ollut esittelijäkin, joka osasi kertoa...Tässä kirjassa kyllä mainitaan koko ajan, että jotain kukkia pitää olla. Kansikin ihan herää eloon noista auringonkukista. Koska olen itse huono sisäkukissa yritän talvella pitää aina jotain kukkivaa kauden tuotetta ruukussa tai kimppua maljakossa. Kun muut nyt niitä tulppaaneita, minä ostinkin hortensian;) Minulla on ystävä, joka tuo minulle joka helmikuu jättikimpun tulppaaneja, ostin ihan sen tähden oman maljakon vain tulppaaneille, ja otaksun, että kukat tulevat ensi viikolla;)
Moi.
VastaaPoistaOli kodikkaan näköistä, lämmin tunnelma. Se kauhea kromi/musta/valkoinen trendi, jota vielä näkee lehdissä, on minun mielestäni aivan kauhea. Kodin ei kuulu olla steriili paikka, jossa ei ole mitään elon merkkiä. Noista väreistä: ne ovat makuasioita, mutta on niissä muutama ns. kuvaus: vihreä rauhoittaa, sininen on kylmä, punainen agressiivinen, keltainen agressiivinen. Taiteilija ystäväni sanoi, että älä tee keltaista keittiötä, se lisää levottomuutta, agressiota. No, väreissä on sävyjä eli nuo eivät ole selkeitä sääntöjä, mutta asiaa on tutkittu paljon ja noihin on päädytty. Muita ei nyt tule mieleen, varmaan muistakin väreistä on olemassa ns. kuvaus.
Koti on elämistä varten ja sen kuuluu olla asujansa/asujiensa näköinen.
Mukavaa keskiviikkopäivää!!
Lämpimin terveisin
Hei!
PoistaMerja, se oli funkkistyyliä ja minä elin sitä KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA;) Siitä ovat jäljellä enää olkkarin ruokapöytä ja niihin kuuluvat tuolit, mutta sielläkin on tarvittaessa lisätuoleina ne Pionit. Minulla oli mukana aina vanhat huutokauppalöydöt ja kasvit. Vaistoan, että olisit voinut tehdä jopa keltaisen keittiön, mutta hyvä, että joku tuli väliin;) Sitä keltaista saa sitten vaikka auringonkukilla, tyynyillä ja käsipyyhkeillä. Minä inhosin ennen vaaleanpunaista ja miten nyt onkaan käynyt näin;) Oranssia vieläkin enemmän, mutta meiltä löytyy tosi oransseja pyyhkeitä ja tyynyjä, onneksi en kuitenkaan laittanut alakerran vessaan oranssia laattaa. Meriköhän siihen tuli väliin...Olen rakastunut myös pomenranssiin. Bessu osti minulle vähitellen niitä Kivituikkuja pomeranssina ja ensin en pitänyt ja nyt niitä saisi olla vaikka kuinka. Koti on koti ja siksi minusta ei olisikaan sitä veivaamaan jokaisen trendin mukaiseksi. Moni asia on meillä samoin kuin vaikka 10 vuotta sitten, mutta on tullut jotain uuttakin mukaan.
Kiitos samoin teille!
Kiitos samoin <3
Monen muun tavoin minäkin olen ollut vähän väsynyt sisustuskirjoihin, mutta brittiläisen Country Living -lehden ostan melkein joka kuukausi. Siinä on jotain samaa kuin tässä kirjassa: kodit ovat koteja, eivät yksinomaan valkoisia tai niitä, joissa on mustavalkoraitainen sisustusmatto ja risuja maljakossa (ihan kiva tyyli, mutta kun se tulee vastaan kaikkialla!!).
VastaaPoistaOhi kirjan, mutta minä haaveilen niin yhdestä ihanasta vihertävästä tapetista. Meillä on olohuoneen seinällä nytkin aika kiva sävy (katso vaikka mun FB:n "kansikuva", jossa tulppaaneja), mutta olisi ihana saada olohuoneeseen tapettia. Toisaalta maalaminen on rentouttavaa ja hauskaa. :)
Katja, sama täällä...minullakin on brittiläinen sisustusheikous ja se on Country Homes&Interiors;) sen lisäksi, että on tuo ruotsalainen Sköna hem, mutta niitä ostetaan nyt harvoin, koska tiedät, missä mun priotiteetti number one nyt on. Brttilehdissä on kaikkea muuta kuin valkoista ja siinäpä yksi syy, miksi suosikkisisustuskirjani onkin Clare Nolanin Sydämellä sisustettu. Liian monet kodit ovat nyt toistensa klooneja.
PoistaAina suu olla ohi vaikka minkä;) Arvaan, että olet yhtä itnona tiettyihin vihreän sävyihin kuin minä. Käynkin kohta katsomassa...Meillä on tapetoitu viime vuosina jonkun verran, mutta mieleeni on myös noussut kuva eräästä tapetista, suorastaan klassikosta...Epäilen isosti, että parin vuoden sisään sitä meille jonkun huoneen seinään tai seiniin vedetään. Maalaaminen on niin hauskaa. Olen tyytyävinen tässä Merin maalaamassa toimisto/kirjastossani, jonka vihreän sävyä neiti mietti tunteja ja sitten maalasi ihan itse!
Ihan hengästyin kun luin postaustasi. Parasta siinä oli se, että kotia sisustetaan itseä varten. No, välillä katson huusholliani ulkopuolisen silmin ja huh-huh. Suloinen sekamelska, vitriinitolkulla rubiinilasia ja hyllykaupalla hevosia. Seassa lintuarmeija ja haitarinsoittajafiguurit. Kaikki sulassa sovussa ajelehtivien kirjojen, nuottien ja aikakauslehtien kanssa. Tähän huusholliin muuttovaiheessa vielä jotakin suunnittelin, sitten loksahti mukamas paikoilleen ja jäi pysyväksi. Ilmankos tunnen itseni krumeluurimummeliksi ja lapsenlapset sanovat, että tilpehöörimummi. Haittaakse? Ja väreistä ei todellakaan ole puutetta. Tosiasiassa olen vähitellen karsimassa kaikkea kerättyä kamaa, sillä joskus jos ja kun on muutto pienempään asuntoon tai kupsahdan, tulee tavaroista ongelmia enemmän.
VastaaPoistaMutta sur ny näitä! Sisustuslehtiä vilkuilen välillä vain saadakseni vinkkejä ja nyt mietinkin, maalaisinko sittenkin nuo puiset vitriinikaapit ja varsinkin astiakaapin vaikka valkoiseksi. Menishän siinä sitten tuo toinenkin astiakaappi samantien (vrt laulu "Kun meillä oli maalari...jne"
Totta puhuen en osaisi kuitenkaan asustaa kotia, jossa vain steriiliä valko-musta-harmaata. Tai ehkä sittenkin. Lisänä muutama väriläiskä. Mutta mihin sitten kaikki tämä muu? No, turhaa pohdiskelua, pidän kaiken ennallaan ja heilutan pölyhuiskaa ja imurinvartta. Kevät kun paljastaa kippojen pinnalta pölyt jopa vitriinikaapistakin.♥
Anja, hyvänen aika sentään...;) Just juu, ihan samaa mieltä. Siitä tuleekin outo olo, kun alkaa silleen katsella. Meillä on takuulla ulkopuolisten mielestä liikaa kirjoja ja liian kulahtanut sohva, Olgan hyvin käyttämä.
PoistaSinä olet keräilijä! Minäkin ennen, mutta nyt toivon, että keräisin eniten vain elämyksiä. Keräilyesineeni tuottivat minulle kovasti siivoamiseen vaivaa. Eihän se Anja, mitään haittaa, jos se itsestä tuntuu hyvältä! Minua on alkanut liika tavara ahdistaa, joten olen hiukan eri tiellä. Vierasmakuuhoneessa on vain välttämätön ja leikin, että se on fengh shui ja käyn siellä kerran päivässä vähän rauhoittumassa.
No, R, totesi yksi päivä, että entisessä autotallissamme, nykyinen varasto, on niin paljon tavaraa, että ikinä ei jaksa muuttaa. Täytyy kai sitten kuolla pois, ettei joudu kaikkea tätä muuttamaan;)
Onhan sitä kiva plarata sisustus- ja puutarhalehtiä.Jos alat maalamaan laita sitten blogiisi kuvia ennen ja jälkeen.
Harmaassa on paljon mahtavia sävyjä ja se sopii hyvin yhteen voimavärien kanssa. Koti on koti ja Simo-koiruus sitä rakastaa kera hoviväkensä ♥
Olipa ihanaa viettää hetki kauniissa interiööreissä! <3 Kiitos, Leena :)
VastaaPoistaKaisa Reetta, mitä Waltari sanoikaan: Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus. Ne ovat tärkeitä.
PoistaOle hyvä, Kaisa Reetta <3
Me tykätään miehen kanssa siitä, että se on meidän näköinen ja me itse on tehty se itsemme näköiseksi. Samoin ikuisuusprojekti eli saaressa oleva miehen vanha kotitalo.
VastaaPoistaKun ostimme 10v. sitten tämä asunnon myyjän kanssa tuli puheeksi, että laitamme tähän takan, niin hän alkoi heti ehdotella millainen takka olisi myynnin kannalta kannattavin. Huh huh. Toiset tekevät myyntiin, mutta me omaksi kodiksi.
Minua on aina liika roina ahdistanut. Samoin nuo kirjat, joita kertyy aina uhkaavasti enemmän ja enemmän. Ja jostakin syystä minulle kertyy lankoja...
Sisustuskirjat ovat ihania, mutta noissakin kuvissa oli jo ohimenneitä trendejä, jotka tulevat ja menevät. Nyt voisin asua jälleen valkoisessa kodissa...talo voisi olla vanha, jota saisi rempata ja pitää takkatulta kakluunissa :) Piha olisi täynnä kaikkea ihanaa puita, kukkia, pensaita...
Mai, näin tehdään sitä, mitä kodiksi kutsutaan. Niin...eipä tulisi mieleen miettiä remontoidessa myyntiä, kun itselle tehdään ja oman makuista.
PoistaSama täällä. Miten meille kertyykään samoja asioita, vaikka en osaa edes kutoa/neuloa kuin ihania, pehmeitä kaulaliinoja, mutta kuka voi vastustaa kaikkia niitä herkullisia lankoja. Saimme jsut lundiamme järjestettyä uuteen iskuun ja nyt olisi taas vähän tilaa. Toinen kirjahylly pullistelee, joten sille pitänee tehdä jotain. Haluan ehdottomasti omistaa tietyt kirjat, joten en voi kuvitella kirjatonta kotia. Monia kirjoja on tultu luettua useammankin kerran ja vieläkin vain luetaan.
Kaikki trendit tulevat ja menevät. Eniten minua tässä miellytti ihan ekkasi kirjan kansi, lähtee muuten kansikisaan vuoden lopulla, sitten se keittiön pöydän ja sängyn muodonmuutos ja tokana se, että oli kuitenkin niitä karkkivärejä murrettuina. Lisäksi minua vaikka en ole kirpputorityyppiä kiinnostavat vanhat huonekalut eli oli aika, jolloin vietin viikonloppuja huutokaupoissa. Nyt on vanhoja kalusteita niin, että osan saavat jossain vaiheessa aikuiset lapsetkin. Mutta minäpä en voisi palata siinen valkoiseen! Talomme on valkoinen kivitalo, seinämme ovat sisältäkin valkoiset muutamia tapetoituja lukuunottamatta ja ne pitkät verhot ovat valkoiset, joten siinä sitä on valkoista kulissia riittävästi. Valkoinen on lisääntymässä puutarhassamme, sillä kuupuutarha tekee tuloaan...Lähelläni on eräs joka myös haaveilee vanhasta talosta, joka voisi olla vaikka valkoinen ja siinä pitäisi olla takka: Tytär. Vanhojen talojen suuri lisäöbonust ovat valmiit omena- ja muut hedelmäpuut.
Mai, voiko ihmisellä oikeasti olla koskaan liikaa kirjoja tai kukkia <3
Kirjoja voi olla liikaa ja kukkiakin ja molempia voi jakaa eteenpäin :) kukathan yleensä tykkäävät kun niitä jakaa...
PoistaTämä on sitä ihanaa aikaa, kun saa suunnitella kesän istutuksia. Viime kesän piharempan jatkot odottavat...
Meillä on saaressa vanhoja esineitä ja niitä on kiva välillä entisöidä...
Kotona on jo harmaata vähän liikaakin, joten piristystä pitäisi saada :) Koiraperheessä ei oikein valkea menesty ;)
Mai, sillä tavalla ajateltuna kyllä, mutta minun missoni on myös jakaa lukemisen autuutta sekä pitämällä kirjablogia että lahjoittamalla osan kirjoista muille muuten vain tai arvontojen kautta lukijoilleni. Myös kukkia jaan joka vuosi. Ja myös saan.
PoistaÄlä muuta sano! Vain siemenistä idättämiset ovat minulla puoleentuneet, sillä se vaatii sekä kovaa kärsivällisyyttä että kotonaoloa, sillä ne pikkutiamet vaativat vaalimista valon ja kastelun puolesta. Pelakuut on nyt nostettu kellarista, leikattu, niissä on uusi multa ja kevyesti lannoittelen. Idätän vasta toukokuulla sisällä krassit ja ruusupavut, ehkä mysö persiljan ja tuoksuherneen. Meillä oli viime vuonna monen sattuman ja vahingonkin satona, paljon uudisistutuksia, joten nyt juuri on näköpiirissä lähinnä toinen helmiorapihlaja, pari atsaleaa ja mahdollisesti lisää valkoista varjoliljaa.
Mai, onko sinulla puutarhablogia? Olisi kiinnostavaa saada kurkistaa sinun saareesi.
Ei mitään pelkkää harmaata! Minulla on värinälkä, ja olemme edenneet sen mukaisesti. Meillä ei nyt omaa koiraa, mutta olemme tyttären koiruuksien lomakoti, mutta koska melekin aina ollut koira eli 11-vuotiaasta asti, niin sitä on tottunut olemaan näkemättä ihan kaikkea ja koirien kanssa otetaan rennosti ja pilkettä niin silmissä kuin sielussa.
Puutarhablogi olisi ihana, ja tuosta piharempastakin olisi tullut vaikka kirja. Mutta kun olen mieluummin sitten siellä ulkona kun on se mahdollisuus olla ulkona. Saaren piha on entinen maatila, jossa on kasvatettu 1940-luvulta asti suurimmaksi osaksi tomaattia ja omenoita. Eka kerran kun kävin siellä niin rikkaruohokasvusto oli noin 1,5 metrin korkuista ja rautayrtti oli valloittanut joka paikan. Siinä on sitten viheliäs kasvi ja se oli myös korkeampi kuin minä... siitä se sitten lähti...sanoisinko, että helpommallakin ihminen voisi viettää vapaa-aikansa :)
PoistaMai, tämä dilemmahan on minusta kaikessa bloggaamisessa, sillä en voi olla tämän urhean, vanhan työkoneeni kanssa ulkona. Minulla on kirjastossa oikein toimistonurkkaus, jossa tulostimet ja omat työhyllyt moninen juttuinen. Nytkin ulkona lotisee niin, että pakko päästä pihalle.
PoistaKun on 30 vuotta pitänyt 3000 neliön puutarhaa, on kokenut monenmoista. Viime vuonna se autovahinko, kun henkilöauto valui tien toiselta puolelta lehtoomme ja siinä meni yksin 25 vuotta kasvatettu puu. Ei vakuutuskaan korvaa aikaa ja sille puulle keväällä annettuja tunteja, havujen suojaus nuorena kevätpaahteelta ja sen kastelut etc. Muistan miten yhtenä juhanusaattona aloimme rakentaa japanilaista rinnettä. Kiskoimme ja kaivoimme parikymmentä vuotta rinteessä kasvaneita tuoksuvattuja juurineen pois. Siinä tarvittiin niin lapioita, kuin kirvestäkin ja homma oli iso. Sitten pohjustuskankaat, ja päälle maata, kivipuroja ja niihin sopivia kukkia. Kuin ihmeenä siihen istutettu mongolian vaahterakin kasvaa pikkupuuna, ei pensaana. Nyt ole lisännyt ja aion vieläkin lisätä atsaleaa. Helpommalla voisi viettää, mutta eikä puutarharaatamisessa olekin se jokin? Mieluummin minä otan hiet puutarhailussa kuin jossain salilla: olen happi-ihminen ja muutenkin luontoa on kiva seurata.
Nyt on jo ikävä saareen, sillä syksyllä työt haittasivat saaressaoloa. Mies sai ottaa kuvia kukkapenkeistä minulle, sillä varsinkin kehäkukat loistivat pitkälle loka-marraskuuta. Mies sai myös hoidella siemenet maahan, sillä kehäkukan siemenet menestyvät talven yli maassa ja lähtevät sitten aikaisemmin kasvamaan :)
PoistaMai, ne myös lopulta siementyvät ja leviävät itsekseen. Muistan vanhan miehen, jolla oli kunnon maakellari, jonka päällä oli kunnon kasa multaa. Hän oli siihen joskus istuttanut kunnolla kehäkukkia ja lopulta se oranssi kumpu loisti siinä joka syyskesä upeana ilman,että sille tarvitsi tehdä mitään.
PoistaKohta saariaika alkaa <3 Meillä se on ympäri vuoden, mistä osaan iloita.
Anna Örnberg on oikea kirpparimestari, monta kirjaa hänellä kierrätyksestä.
VastaaPoistaHannele, hän on. Minä löydän samat tavarat huutokaupoista ja äitini poisheittäminä. Äiti uudistaa mielellään: Se saattaa olla perua sodanjälkeisiltä niukoilta vuosilta. Tämä Örnbergin kirjan kansi kyllä näyttää ihan kartanotyyliltä http://leenalumi.blogspot.fi/2011/06/maalaisunelmia-sisalla-ja-ulkona.html
PoistaMinua uudet huonekalut eivät edes kiinnosta. Niistä puuttuu 'henki'. Ajan patina on upeaa.
iloinen kun poika ja miniä ottivat isomummun makuuhuoneen kalustot 1930-luvulta, niitä meillä säilutettty parikyt vuotta, vaikka meillä ei edes tilaa...
PoistaHannele, meillä on täällä kaksi talonpoikaisvuodetta, toinen sivusta ja toinen päästävedettävä, odottamassa, koska nuorille mahtuu. Nyt me ollaan vielä varastona.
PoistaTuo kirjakaruselli on ihana. Kun sille olisi vain tilaa... Kesäpaikkaa odotellen =)
VastaaPoistaBirgitta, eikö vain. Ja kun on nähnyt mitä masaa kirjakaruselli Kruunukalusteella...
PoistaOi niin, teitä odottaa se ihanuus <3
Voi, mikä ihana kirja ja hienosti sen avasit! Minä olen itse tylsä sisustaja - 80-luvun sisustaja ja en ole kovin vaihtelunhaluinen. Mutta pidän kaikenlaisista omistajan omalla maulla tekemistä kodeista, ja ystäväpiirissäni löytyykin varsinainen tuunaajapariskunta, heidän kotinsa on uskomattoman ihana. Yhden blogijutun tein heidän metsäpuutarhastaan, toivottavasti pääsen joskus tekemään sisustusjutun heidän kodistaan.
VastaaPoistaTämä kirja olisi oiva lahja tuolle ystävälleni ja minullekin :)
Tuulia, kiitos<3 Minäkään en ole vaihtelunhaluinen. Tyttäremme mielestä, meillä on kaikki ollut aina samoin, mutta ei se kyllä ole ihan totta. Toisaalta, miksi vaihtaa koko ajan, jos on itse tyytyväinen. En jaksa pitää mitään huonekalunäyttelyä, vaan vaalia kodin henkeä.
PoistaPersoonalliset kodit kiinnostavat kuten persoonallsiet puutarhatkin. Olenkohan minä nähnyt metsäpuutarhajuttuasi? Annatko sen linkin, kiitos!
Tämä kirja sekä se Suomalinen metsäpuutarha, siinä vasta lahjojen lahjat persoonallsiuutta vaaliville! Minä en nyt vielä tiedä, voinko tästä luopua...;) Kansikin on niin ihana ja alan tottua siihen, että kirja lepää kauniisti uudehkon rottinkisen kukkapöytäni välitasolla.
Meillä minä olen se joka tahtoo kaiken vanhan ja ränsistyneen. Vielä parempi jos esineellä on menneisyys, joka koskettaa minua jollain tavalla. Sininen ja ruskea näyttävät upealta yhdessä. Täytyy vaan olla juuri tuo sinisen sävy mielestäni. Hauska ja innostava kirja kuten jo kannesta arvelin :)
VastaaPoistaSari, meillä kummatkin - onneksi;) Mutta haluan joskus modistaa. Löysin sen kolmijalkaisen kahvipöytämme neljässä osassa äidin roskalavalta, koira oli nakertanut yhtä jalkaa ja väri oli kaamea, joten ei kun liimaamista, hiomista ja sitten tein elämäni lakkauksen. Nyt pinnasta voi vaikka peilata itsensä. Toisaalta taas arvokkaimpien vanhojen kirjojen hyllymme, pieni, löytyi romuvarastosta ja sille ei haluttu tehdä yhtikäs mitään, vaikka se on olkkarissa: Tuo tiettyä rouheutta, kun siinä näkyy vaikka mitä vuosien jälkiä.
PoistaTuossa onkin aivan tietty sininen...
Kansi on järisyttävän upea ja nuo auringonkukat siinä ovat kuin piste iin päällä.
<3