Hjorth&Rosenfeldt: Mykkä tyttö

Kolmatta kertaa ei tulisi, siitä Ursula pitäisi huolen. Yrittipä Sebastian miten kovasti tahansa. Mutta Ursula oli itse antanut sen tapahtua. Juuri hän oli avannut oven ja päästänyt Sebastianin sisään. Se oli ensimmäinen asia, joka hänen oli tunnustettava itselleen. Sebastianissa oli jotakin mikä viehätti häntä äärettömästi. Heidän suhteensa oli monimutkainen, se ei ollut mustavalkoinen, niin kuin ei mikään muukaan elämässä. Sebastianissa oli niin paljon sellaista mistä hän piti: äly, epätavallinen suhtautuminen maailmaan, kyky löytää aina ulospääsy ongelmista. Ennen kaikkea he kaksi olivat samaa maata, molemmat yhtä yksinäisiä. Molemmat aina etsimässä rakkautta, jonka seuraavassa hetkessä onnistuivat särkemään.

Ruotsalaisdekkaristien Michael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin neljäs Sebastian Bergman dekkari Mykkä tyttö (Den stumma flickan, Bazar 2015, suomennos Jaana Nikula) vie jälleen lujaa niin jännityksestä kuin Sebastian Bergmanista pitäviä lukijoita. Tarinan rikos sinänsä on julma ja tavaton: Carlstenin perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, löytyvät julmasti surmattuina kodistaan Torsbyssä. Yllättäen käy selville, että teolla on ollut silminnäkijänä kylässä ollut 10-vuotias Nicole –serkku, jonka on onnistunut paeta paikalta. Tytön perässä ovat niin poliisi kuin murhaajakin, mutta onneksi Mykkä tyttö tarjoaa paljon enemmän kuin vain piinaavan takaa-ajon tyyliin ’kumpi ehtii ensin?’, joka ei olisikaan ollut yhtään minulle mieleen. Ratkaisu tähän asiaan tulee nopeasti, mutta sen jälkeen alkavatkin kirjan kiinnostavimmat asiat, sillä Nicole kärsii vaikeasta traumasta eikä puhu eli hän ei voi kertoa kuka murhaaja oli. Nyt pintaan nousevat sekä Nicolen tapa viestiä tapahtuneesta kuin myös antisankarimme Sebastian Bergman, josta saamme nähdä aivan uusia puolia, yllättäviä sellaisia. Väristystä tuo myös Ursula, jonka viimeksi tapasimme Tunturihaudan loppuhetkillä vai tapasimmeko? Kumpi olikaan parrasvaloissa Ellinor Bergvist vai Ursula, joka vielä Oppipojassa oli tyytyväisempi kuin kukaan Sebastianin lähtiessä henkirikosyksiköstä vuonna 1998 ja eniten raivoissaan Sebastianin paluusta poliisin profiloijaksi. Mitä oli tapahtunut? Ei ainakaan maaninen paneskelijamme, rikospsykologi Sebastian Bergman ole parantanut tapojaan, joten saamme edelleenkin nauttia tämän hurmaavan elostelijan menosta:

”Sano ettet ole maannut esitutkinnan johtajan kanssa.”

”En ole maannut esitutkinnan johtajan kanssa.”

Ilmeisesti sanat eivät vakuuttaneet, mikä oli tarkoituskin. Torkel kääntyi katsomaan Sebastiania, joka oli näkevinään suonen tykyttävän tämän otsalla. Se ei voinut olla hyväksi sydämelle.

”Mitä helvettiä sinä oikein ajattelit.”

”Tunnethan sinä minut”, Sebastian sanoi ja kohautti rennonoloisesti harteitaan. ”En minä ajattele.”

”Se ei ole ammattimaista. Ja ihan rehellisesti, sinä ja kaikki sinun naisesi...Lopeta se minkä olet aloittanut Malin Åkerbladin kanssa ja heti. Tänä iltana. Tämä on käsky.”

Sitten hän lähti.

Voi vain arvata, miten Sebastian suhtautui poliisipäälikkö Torkel Höglundin käskyyn, mutta kannattaa muistaa, että Sebastian on erinomainen profiloija myös siksi, että hän itse kärsii traumoista pahimmasta, josta ei saa yön ei päivän rauhaa. Hänen pimeytensä on niin syvä, että ainoat unohdukset ovat naiset, joiden pitää aina olla eri, ei ikinä sama. Sama nainen on kasvaja ja sellainen on Sebastianille uhka.

Mykässä tytössä saamme nähdä hillittömästä, älykkäästä rentustamme myös parhaimman, joka vain lisää hänen vetovoimaansa. Sebastian ja Nicole...oih!, olen myyty.

Sebastian oli puhunut hänen kanssaan. Hänen sanansa olivat tehneet ohuemmiksi seinät, jotka eivät olleet seiniä. Se oli alkanut luolassa. Sebastian oli lähettänyt hänelle kylmään, kapeaan koloon pyynnön, kuin langan, jotta hän luottaisi tähän, ja hän oli tarttunut lankaan. Sitä hän ei ollut katunut.

Vertaan Michael Hjorthia ja Hans Rosenfeldtiä heidän omiin kirjoihinsa, mutta en voi olla muistuttamatta heidän molempien tehneen tv-käsikirjoituksia mm. sarjaan Wallander ja Rosenfeldt on lisäksi käsikirjoittanut Silta-sarjaa. Molemmat ihan parhautta ja Sillan uutta tuotantokautta odottaa varmaan kanssani moni. Tähän astisista paras Sebastian Bergman –dekkari on edelleen Oppipoika, joka oli Leena Lumissa toiseksi parasdekkari vuonna 2012. Ellei harvoin julkaiseva Åsa Larsson olisi silloin Uhrilahjallaan mykistänyt, olisi Oppipoika ollut paras! Paljon sanottu, sillä olen intohimoinen dekkarien lukija ja Mykkä tyttö on 100. trilleri Leena Lumissa. Mikä paremmin rentouttaa kuin dekkari tai elokuva. Mykkä tyttö onkin sitten toiseksi paras tältä kaksikolta eli kovassa sarjassa ollaan, kun ohitetaan Mies joka ei ollut murhaaja. Tunturihaudasta olen sen sekavuuden takia pitänyt vähiten. Se mikä näissä jännitysromaaneissa vetää on paitsi Sebastianin renttuviehätys, se outo combo, joka kautta aikojen on kaatanut naisia, hard&soft...sweet&sour... Mykässä tytössä on menossa vuorovetten vaihto eli Vanjan elämän karikkoisuus ja sen paljastukset, jotka juuri uusimmassa tulevat taitekohtaansa, ihmisen ikävä ihmisen luo, menetykset, myötätunto, kosto ja valon mahdollisuus...teemoja, jotka vetoavat. Lisäksi Michael ja Hans ovat petojen sukua yllättäjinä, sillä ikinä, ikinä ette ennalta-arvaa Mykän tytön pahista!

Pidän Sebasta niin paljon, että...Ensin kohtauksen jatko Torkelin lähdettyä:

Hän teki päätöksensä. Moni seikka viittasi siihen, että hän jättäisi Torsbyn ja Malin Åkerbladin lähipäivinä. Torkel olisi hänen lähellään koko ajan. Hän ei yksinkertaisesti voinut antaa Torkelin voittaa.

Niin siinä kävi.

Nopeasti suihkuun ja sitten seksiä esitutkinnan johtajan kanssa.

Ja lopuksi puolustuksen puheenvuoro eli mitä kirjoitin Sebastianista Mies joka ei ollut murhaaja arvioon:

Sebastianin taitavuus psykologisena profiloijana, sarjamurhaajien tunnistajana, lähtee siitä, että vain rantahiekkaan piirretty viiva erottaa hänen oman toimintansa sarjamurhaajista. Sama käyttövoima, sama lähtökohta. Vaikea lapsuus ja sen syvät traumat, huono itsetunto ja tarve vaikuttaa voimakkaalta. Alituinen ahdistus, joka pyörii ikuista kehäänsä fantasian ja sen toteuttamisen välillä. Siinä missä Sebastian fantisoi seksuaalisesta vallasta, sarjamurhaaja fantisoi toisen elämästä ja kuolemasta päättämisestä. Vain seuraukset ovat eri, mutta silti: Aalto tulee ja pyyhki viivan pois. Rantahiekka on tasainen ja jäljellä on vain pimeys ja outo jyly...

*****

Osallistun tällä kirjalla Kirjallinen retki pohjoismaissa haasteeseen.

*****

Dekkarit Leena Lumissa