En saa unta, kieriskelen puolelta toiselle...
Oliko se vuonna 1923 vai 1924, kun asuimme tuossa kulman
takana, Rue Victor-Cousinilla, ja Enno osti minulle sen kasakkahatun ja
astrakaanijäljitelmäturkin? Siloin juuri otin itselleni nimen SASHA.
Kuvittelin, että onneni voisi kääntyä, jos vaihtaisin nimeä. Toikohan se minulle
onnea – se että otin nimen Sasha?
Oliko se vuonna 1926 vai 1927?
Sytytän lamppuun valon. Yöpöydällä on pullo Eviania,
Luminal-unilääkettä, molemmat kirjat, kapealla hyllyllä tikittävä kello,
ikkunassa punaiset verhot...
Jean Rhysin teos Huomenta, keskiyö (Good Morning, Midnight, Otava
2002, suomennos Hanna Tarkka) on tarkkanäköinen ja raakakin kuvaus
englantilaisesta naisesta, joka on nuorena viettänyt Pariisissa villiä,
levotonta elämää. On ollut vaihtuvia miehiä, valvottuja öitä, nuhjuisia
hotellihuoneita, mielialan aallokkoja, nöyryytyksiä, unilääkkeiden ja alkoholin
helpotusta. Sitten monien Englannin vuosien jälkeen hänen ystävänsä tarjoaa
hänelle rahaa Pariisiin matkustamiseen. Nainen, Sasha, palaa nuoruutensa
kaduille, kaupunkiin, jossa oli kokenut nuoruuden huumaa, mutta myös paljon
mustaa ja synkkää...oli syntynyt lapsikin. Hän yrittää palata ollakseen sama,
nuori vielä ja haluttukin, mutta kohtaa ylenkatsetta hotellleissa, kaupoissa,
kaduilla, jopa talot tuntuvat kaatuvan hänen köyhän vanhenemisensa päälle vain
koska hän ei ole nuori eikä rikas. Jos vain olisi rahaa kampaajaan, jos vain
olisi rahaa parempiin vaatteisiin, jos vain olisi varaa hammaslääkäriin...Sashan
kodittomuus on kuin sisäsyntyinen kirous, maa, jossa hänellä ei ole ylpeyttä,
ei kasvoja, ei todellisia ystäviä. Hän muistaa, miten usein on päättänyt
lopettaa elämänsä, mutta ei ole onnistunut edes siinä. Vain alkoholi saa
mielialan hetkellisesti nousemaan ja hän näkee itsensä peilistä naisena, jolla
on valtaa miehiin. Humalan haihduttua kuitenkin hän on taas vain
(Ylös autettu, pelastettu, mutta ei enää uuden veroinen...)
mutta on hetkiä, jolloin muistuvat mieleen ajat Ennon
kanssa. Joskus oli päiviä, joissa oli mahdollisuuksia, samppanjapullon korkit
poksahtelivat, hiukset kiilsivät ja aivan kuin entisinä aikoina saattoi poiketa
ostamaan leninkejä, hajuvesiä, sukkia...
Huone? Hyvä huone? Kaunis huone? Kaunis ja oma kylpyhuone?
Keinu ylös, keinu alas, keinu eteen ja taakse...Tapahtui näin ja tapahtui
niin...
Ja sitten tuli taas se aika jolloin olin yksin.
Olen jo vuosia jostain syystä säilyttänyt Jean Rhysin pientä
kuvaa tiedostossani. Se alkoi siitä kun sain lahjaksi blogiystävältä Rhysin
kuuluisimman teoksen Siintää Sargassomeri (1966), jonka myötä Rhysin varhemmat
teoksetkin löydettiin. Sargassomeri minulla odottaa vieläkin lukemistaan, mutta
varmaan se kannattaa, sillä kaikkien hiljaisuuden vuosien jälkeen Rhys sai
useita palkintoja ja vuonna 1978 hänelle myönnettiin CBE-kunniamerkki
”palveluksistaan kirjallisuudelle” ja hänen mainittiin kuuluvan vuosisadan
hienoimpien englantilaisten kirjailijoiden joukkoon. Huomenta, Keskiyöstä
kiinnostuin Ompun jutun kautta ja olen vaikuttunut.
Olen aika paljon kallellaan ranskalaiseen kirjallisuuteen ja
jos minulle jotain Rhysin tyylistä tulee mieleen niin Marguerite Durasin raaka,
mitään kaihtamaton tyyli. Durasia ovat myös runsaat pilkkuihin päättyvät kesken
jääneet lauseet. Huomenta, keskiyö on kirja,
jossa ei tapahdu mitään ja tapahtuu kaikki. Lukija vaeltaa Sashan kanssa
Pariisin pimeillä, kylmillä, torjuvilla kaduilla kantaen mukanaan epätoivoa
vailla valon toivoa. Kuten Durasin kirjat, tämäkin on kiinnostava, oudolla
tavalla musta, mutta ei masentava. Tyylissä on jotain hypnoottista ja kuilun
reunalla oloa. On kuin lukijakin olisi jo tajunnut, että näin sen kuuluu mennä
ja mitään muuta ei tule kuin hetken huvitus ja humala, sitten taas tunne
torjutuksi tulemisesta. Kaksi venäläistä
ja keskustelut heidän kanssaan ja sitten yksi gigolo ja...
Minulle rhysiläisyys osui ja upposi niin, että olen jo
lukemassa Kvartettia! Rhysiläinen nainen on onneton. hän toistaa paljon samoja
sanoja, hän ei saa tartuttua todellisuuten, hän ajelehtii tilanteesta toiseen,
hän on kaunainen ja rankaisee muita usein itkullaan, hän pyytää rahaa, hän on
elämän ajelehtija, jonka mielestä elämä on hänelle jotain velkaa. Kaikki ovat
hänelle jotain velkaa. Sasha ei miellytä, mutta hän kiinnostaa.
Kirjan huikeat saatesanat ovat Raija Siekkisen ja miten
upeasti hän valottaakaan Jean Rhysiä vasten kirjailijan kuvaamia naisia. Siekkinen
saa lopettaa tekstini kirjasta, joka ei unohdu heti kun kannet on suljettu:
Rhysin maailmaa hallitsee rumuuden estetiikka. Vaikka
nainen, Sasha, näkee kauniita , valoisia huoneita, puistoissa leikkiviä lapsia,
hän kantaa rumuutta sisällään, ja niin kirjassa on kaikki sen valaisemaa.
Kirjan ainoa kauneutta kuvaava jakso ajalta Ennon kanssa nouseekin esiin kuin
huikaiseva valonsäde: ”Kaikki on tasaista, pehmeää ja hellää. Lemmiskely.
Taulujen värit. Auringonlaskut, Pohjoisen lempeät värit auringon laskiessa –
vaaleanpunainen, malva, vihreä ja sininen. Tuuli on raikas ja kolea ja kanaviin
heijastuvat valot kuin kultaisia kaalimatoja, ja kaiken aikaa lokit syöksyvät
veden yllä.”
*****
Mukava lukea Leena, että sinäkin innostuit Rhysistä. Tässä kirjoituksessasi on hienosti tavoitettu rhysiläinen henki. En voinut olla miettimättä, kun luin Raija Siekkisen sanoja, että mitenköhän hän Rhysin koki. Kenties Rhys oli hänelle jonkinlainen hengenheimolainen. Upeaa on Rhysin teksti, ei vanhene koskaan.
VastaaPoistaOmppu, kiitos vinkistä ja kiitos <3 Samaa mietin itsekin, sillä hänen saatesanansa olivat syvällä rhysiläisyydessä. Kvartettikin on jo luettu, mutta annan sen nyt vähän hautua, mutta ihan tasavahvoja molemmat minulle. Ihan helposti olisin voinut jatkaa vielä kolmannenkin tässä erikoisessa ilmapiriissä, joka sekä veti luokseen että työnsi pois.
PoistaKuulostaa aivan minun kirjaltani. Pitää saada jostain käsiin!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, satavarmasti sinun kirjasi! Minullakin on kirjaston kirja...Olisi kiva kuulla, mitä olet mieltä.
PoistaMiten hauskaa, että keskustelimme tämän kirjan kannesta aikaisemmin =). Palaan vielä kommentoimaan muuten, mutta laitan ensin viestin, että laitoin sinulle tunnustuksen ja haasteen, jos ehdit joskus vastata =)
VastaaPoistaIhanaa torstain jatkoa, se on kohta lauantai taas <3
Birgitta, tämä on kiinnostava kansi, ei voi mitään;) Se ei kai ollut vielä pävittynyt...jos siis tarkoitat blogia etkä facea. Sielähän on nyt ollut koko viikko haastetta.
PoistaAikaa kaivetaan jostain. On kiva välillä ottaa kevennyksiä, leikkiä.
Kiitos samoin sinulle <3 Luna on nyt meillä ja meno sen mukainen;) Tulevana launtaina tämä pariskunta kerää voimia seuraavaan viikkoon, sillä jo maanantaista alkaa menoviikko. Laitan sulle privana lyhyesti heti kun...
Kyllä minä laitan tämänkin kirjan lukulistalleni. Vaikka olisi mustakin, ilman valoa =)
Poista"Rumuuden valaisemaa", hienosti Siekkiseltä sanottu. Kuvauksesi perusteella, kyllä kiitos, haluan tutustua...
VastaaPoistaJoululainen, se on mykistävän hienosti sanottu. Suosittelen lämpimästi.
PoistaHieno bloggaus :)
VastaaPoistaPitäisi lukea Rhysiä lisää, Sargassomeren siinnon olen onneksi kahlannut läpi, ja oli hyvä teos, tosin sen lukemisessa ei ole mieltä, ellei ole lukenut "sitä toista teosta", jonka jokainen bloggari on varmaan lukenut :)
Jokke, kiitos.
PoistaJokke, mikä on 'se toinen teos'? Herra Mackenzien jälkeenkö? Luin jo Kvartetin ja se on ihan tasahyvä tämän kanssa. Miten paljon vinkkejä kirjablogiesta saammekaan! Aion lukea myös Sargassomeren, mutta ei taida ehtiä tähän vuoteen. Siitä Rhys tuli kuuluisaksi, joten hienoa, että nämä aikaisemmat teokset löysivät lukijansa.
Eli Kotiopettajattaren romaanin Bertha on pääosassa Siintää Sargassomeri teoksessa, ja pääosin tämä tapahtuu Karibialla. Eli Siintää Sargassomeri edellyttää Jane Eyren hallintaa, mikä on kirjabloggariksi ryhtyneelle yleensä jo luettuna, klassikko kun on :)
PoistaJokke, no oivoi;) Nyt tajuan miksi Sara antoi kirjan minulle. Olen lukenut Kotioepttajttaren romaanin, mutta paljon enemmän pidin Humisevasta harjusta, jonka olen lukenut monta, monta kertaa. Olen kyllä jostain lukenut että Humisevaa harjua pidetään mailmankirjallisuuden parhaana klassikkona...Jos näkisit mun kirjaston, näkisit klassikkojen kuningattaren, aloin jo teininä ostaa omaksi venäläisiä ja muita klassikoita ja kaikki on luettu, osa moneenkin kertaan.
PoistaJokke, etten syyllisty väärään tietoon, niin se meni niin, että Humiseva harju on:" tämä kirja on äänestetty englantilaisen The Guardianin mukaan maailman parhaaksi rakkausromaaniksi!"
PoistaKiitos koukuttavasta kirjan esittelystä, Leena! Tekisi mieli ryhtyä heti lukemaan tuota. Laitan nimen muistiin.
VastaaPoistaKävin lukemasssa myös nuo linkittämäsi hienot bloggaukset. Miten minulla on taas tämä(kin) päässyt menemään ohi.
Raija Siekkinen ei ole onneksi mennyt ohi. Häneltä olen lukenut lähes kaiken. Muistan vielä hänen kuolemaansa liittyvän kauheuden tuossa naapurikaupungissa Kotkassa. Hän oli jäänyt tasokkuuteensa nähden liian vähälle huomiolle mediassa, mitä sitten surtiin ja valiteltiin.
Marjatta, ole hyvä ja kiitos. Ota saman tein myös Kvartetti, pidin molemista yhtä paljon.
PoistaOmpun ja Juhan tekstit olivat aivan mahtavat. Minultakin olisi mennyt ohi ilman Omppua.
Häntä taas minä en ole lukenut, mutta saatesanat tähän kirjaan olivat niin tajunan räjäyttävät, koskettavat, että laitan muistiin. Moni on jäänyt...Olen joskus miettinyt Eva Illoista, jolta luin eräänä suvena kaikki.Hänen kirjoistaan ei paljon kuule. Onneksi nyt Eeva Joenpelto on nyt saanut nostetta.
Kuulostaa ihan luettaviin kirjoihin laitettavalta :)
VastaaPoistaKiitos esittelystä!
Kikka, pitäisit.
PoistaOle hyvä;)
Rhys on niitä, joita minun on pitänyt lukea jo kauan, kauan. (Toinen on Munthe.) Ehkä ensi vuonna, uskon että pitäisin.
VastaaPoista