Kuten monet tietävätkin olen sitä mieltä, että runo on vapaa lintu. Se tekee pesänsä minne sitä huvittaa. Se ei kysy lupaa, se ei kysy aikaa. Se tulee ja ottaa omakseen. Lukijan tehtävä on antaa runolle siivet, puhaltaa lentotuulta siipien alle. Villilintu, sitä runo on. Mieleenkään ei tulisi sitä ruotia, kyniä höyhenettömäksi, moittia. Runon kanssa on parasta vain antautua. Antaumus avaa mielen ikkunat ja ovet, tekee sielun vastaanottavaiseksi, saa runon soimaan.
Pekka Kytömäen runoteos Ei talvikunnossapitoa (Sanasato 2015) on minusta kuin Pekka itse: Oivaltava, koskettava ja empaattinen. No siis tunnenko Pekan henkilökohtaisesti? En, mutta muistan jo monen vuoden takaa bloggaajan, joka kävi kommentoimassa minulle tiettyihin kirjailijoiden kirjoihin ja etenkin suosikkeihini Ian McEwaniin sekä John Irvingiin ja taisi niitä olla muitakin. Pekan kommenteista välittyi aina toista arvostava tunnelma oltiin sitten samaa tai erimieltä. Tuli mieleen, että 'onpa nuori mies symppis ja mukavasti avoin elämälle.' Nyt kun luin muutamaankin kertaan tamperelaisen Pekka Kytömäen runot ja myös ääneen melkein tamperelaiselle Lumimiehelle, käsitykseni vain vahvistui ja runsaantui, sillä Kytömäen kypsyys käsitellä myös kuolemaa tai sen läheisyyttä, on kuin avoin ovi: Siitä saa puhua! Minulle kuoleminen on elämistä ja eläminen on kuolemista. Miksi kuolema olisi tabu. Kytömäen kirjan kaunis kansi ja kuvitus ovat Anna Kytömäen taidonnäyte. Kaunis kuin villilintu.
Ilmaiset itseäsi
lompakollasi.
Aika köyhää.
Niin samaa mieltä!
Älä tutustu.
Saatat pilata hyvät
ennakkoluulot.
Noinko meille kävisi?
Seison valoissa.
Busseissa elämät
kiitävät ohi.
Minusta kaikki kiitää ohi kuin bussit ja junat...ylinopeudella. Sielut eivät ehdi mukaan.
Voisin lähteä
milloin hyvänsä.
Olen perillä.
Täysin samaa mieltä.
Isyys, pilvisyys.
Mikään verho ei peitä
päivänsäteitä.
Tämä kulkee mukanani sateenkaaren tuolle puolen: Ihana!
Isyys, iäisyys.
Sama huoli otsalla
pilven reunalla.
Mieheni suosikki! Ei, hän ei ole kyynikko, vaan tunteellinen realisti.
Suonissa kuohuu runous,
suuri houkutus
ulvoa kuuta.
Oih, tiedän tunteen!
Enää en pelkää.
Sumu hiipii lähemmäs
ystävän varpain.
Sumun kauneus: Elämän photoshoppaus ennen hyvästejä.
Sen verran nyt kuitenkin vertaan, että tulin Pekan runoista samalle tuulelle kuin Tommy Tabermannin eräistä runoista...ehkä kuten on Road Map. Olen joskus saanut 'vuorolaulaa' Tommyn kanssa ja nyt tein saman: Lähdin vain mukaan ja annoin tajunnanvirran vastata.
Pekan omistuskirjoitus on yksi rakkaimmista: "Onni mahtuu pariin riviin, joskus jopa niiden väliin." Juuri niin se menee. Sieltä rivien väleistä se pilkistää. Onni. Lue runo päivässä: Pysyt kiinni tähdissä. Lupaan sen! Suosittelen runoja ja suosittelen Pekka Kytömäen Ei talvikunnossapitoa. Enemmän Pekkoja olisi parempi kaikki.
Kun olen poissa
ja tuulee ihan hiljaa,
kuuntele tarkkaan.
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Elina/Luettua elämää Kaisa/Kannesta kanteen ja Sara/ P.S.Rakastan kirjoja
*****
Runokirjat Leena Lumissa
♥KIITOS Leena tästä!♥ Minä olen huono lukemaan romaaneja, mutta runot kolahtavat ja nämä kolahtivat todella voimalla♥♥♥
VastaaPoistaRiitta Sinikka, ole hyvä♥ Kolahtivat ja syystä♥♥♥
Poista"Sumun kauneus: Elämän photoshoppaus ennen hyvästejä. "
VastaaPoistaTämä on oiva :)
Jokke, kiitos <3 Pekka innoittaa minua;)
PoistaSamaa mieltä kuin Jokke. Kiitos hienosta jutusta, Leena! ♥
PoistaPekka, ole hyvä ja kiitos ♥ Sinä innoitit minua vuororunoilemaan;)
PoistaPekan runokirja on todellakin kuin Pekka itse! Olipa ihanaa lukea oivalluksistasi Pekan runojen äärellä, Leena! ❤ Ihana, ihana on Pekan kirja, joten sille ja Pekallekin ❤ !
VastaaPoistaElina, näin tunnen. Tämä meni ihan vain virtaamalla..Kiitos♥ Pekan kirjalle ja Pekalle ♥
PoistaVillilintu! Ihana vertaus. Uskon samoin, että runo päivässä tekee hyvää. Ja Pekan runoissa on jotain erityisellä tavalla hyvää tekevää.
VastaaPoista<3
Katja, runo on villilintu! Kiitos. Runo on elämän eliksiiriä, pitää pinnalla, saa väreilemään...Runot ovat tekijänsä heijastuksia ja Pekka erityisesti on kuin vain antanut niiden vapaasti syntyä. Eivät ole väkisin väännettyjä. Innoittava herra kertakaikkiaan!
Poista<3
Uuuuh, kyyneliin asti toivon kuulevani tuulessa rakkan ystäväni hengityksen. Kiitos Leena.
VastaaPoistaRiitta, ssshhh, tuuleeko hiljaa, kuuletko...
PoistaOle hyvä<3
Minä niin tiesin, että pidät tästä - ja kukapa ei voisi ihastua Pekan upeisiin runoihin, joista jää hyvä mieli. <3
VastaaPoistaKaisa, no ihan heti arvasit;) Minulle tuli hyvä mieli tässä kaikesta, myös siitä, että Pekka uskaltaa antaa sumun lähestyä.
Poista<3
Ihanaa runoilua ja helppo hypätä kyytiin ja makustella sanojen viemänä eteenpäin.
VastaaPoistaSirkkis, kiva kuulla, että nyt pidät;)
PoistaOnpa ihania runoja. Minuun juuri tällä hetkellä osui syviten:
VastaaPoistaSuonissa kuohuu runous,
suuri houkutus
ulvoa kuuta.
Aivan upea!
Nyt on pidempää tuntunut, että pitäisi avata hanat, olla pelkäämättä mitään ja varsinkin olla häpeilemättä. Tekisi hyvää. Tekisi enemmän kuin hyvää ;-)
Taidanpa pyytää pieneen pakettiin aatoksi tämän Kytömäen runokirjan.
♥
Birgitta, nämä nyt vaan sattuu olemaan myös ihan sinulle!
PoistaEikö! Siitä menee ihan kuin hyytelöksi....jalat ei enää kanna;)
Kuule, mitäs mää olen sulle sanonut: Se se vasta tekisikin hyvää, niin hyvää, enemmän kuin hyvää.
Isosti suosittelen. Haluun, että saat tämän kirjan niin kovasti, että...pyydäppä nyt A:ta ehti katsastamaan tarjonta ja minä otan Pekkaan yhteyttä, että mistä saa etc. Sun on pakko saada tämä, mutta en omastani luovu, en voi.
♥