-tulisit vaikka tuskassa
sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itseltäsi
ja minä
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia
painautuisit minuun
lievittäisit itsesi minussa
antaisit minulle lievityksen
ja lähtisit hiljaa
puhdistuneena liiasta tuskasta
kuin minä, yö
- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella. Valitut runot 1942-1985 (WSOY 1988)
kuva Chagall
Voiko vielä kauniimmin sen kertoa. Ihana runo ja todella kaunis kuva, kiitos ja hyvää viikonloppua :)
VastaaPoistaMai, tässä on jotain tajunnanräjäyttävää, menee ihon alle, jää sinne, tekee pesän sydämeen.
PoistaKiitos ja kiitos samoin sinulle<3
Kaunis. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaPirkko, eikö vain!
PoistaKiitos samoin sinulle!<3
Sirkka Seljan runot ovat kyllä hienoja! Ja Chagallin maalaukset.
VastaaPoistaHyvää lauantaita, Leena ja R!
Katja, outoa, että Seljan runoista ei oteta uusia painoksia...Chagall<3
PoistaKiitos samoin teille!<3
Miten kaunista! Ja Chagallin sininen kuva niin kaunis!
VastaaPoistaJael, eikö vain! Chagall...ja Selja.
Poista<3
Itkettävän kaunis ja osuva runo. Jättää sanattomaksi.
VastaaPoistaAnki, muistan sinut aina tästä runosta ja minä sinut eräästä Edithin runosta. Jättää sanammtomaksi kerran, toisen ja vielä kolmannenkin: Odota vaikka elokuuta tai jotain sellaista hetkeä, kun tämä tulee kuvalla, jossa et enää tiedä, missä runo alkaa, mihin kuva päättyy...
Poista<3
Chagall<3
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, Chagall<3
Poista