keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Ajalla, stressillä, suklaalla ja kalenterilla on väliä!
Lista ja posti it-lappuihmisenä olen tietenkin myös kalenteripersoona. R. jaksaa ihmetellä, että joka vuosi jaksan juosta kaupasta toiseen etsimässä just sitä oikeaa kalenteria, josta sitten tietty plaraan kaikki kuukaudet ja katson onko kalenteri mun juttu. Kaiken tämän lisäksi on tietysti myös FiloFax, mutta se onkin vähän eri juttu. Se nököttää työpöytäni kulmalla kauniisti suljettuna ja sisältää vain hirvittävän määrän osoitteita, puhelinnumeroita, sitaatteja ja omituisia lehtileikkeitä...joskus jopa sivulle liimatun elokuvalipun eli toimii vähän kuin aikanaan teinikalenteri. Nyt siellä ei kyllä taida lukea 'Make Love Not War', mutta ihan hyvä lause se olisi tähänkin päivään.
Seinäkalenteri on aina keittiössä, jossa on paljon valkoista, pinkkiä ja salvian vihreää. Kun odotan, että Robert'sin suklaakahvi tippuu, katselen kalenteriani. Mitä sinne on merkitty, mikä meno, kenen synttärit, onko lounasta ystävän kanssa, ehkä jopa iltamenoa ja ainakin kampaaja, lähtö Luvialle tai parhaissa tapauksissa vain suurella sana reissu ja nuolta on vedetty ainakin kolmen viikon päähän.
Tänä vuonna vaihdoin brittiläisen puutarhakalenterini Anna-Mari Westin kalenteriin. Ensin tsekkasin oman syntymäpäiväkuukauteni kuvan, mutta en pitänyt siitä ollenkaan, sillä toukokuussa olisi pitänyt olla helmiorapihlajan kukkia tai vähintäin kesälumipisaraa. Laitoin jo kalenterin takaisin, mutta sitten otin sen käteeni toisessa kaupassa toisena päivänä ja juutuin etenkin tammikuuhun ja helmikuuhun. R. väittää nyt, että hän tiesi jo ensimmäisessä paikassa, että otan kalenterin helmikuun takia, mutta hänhän tietää kaiken aina parhaiten ja oli nytkin oikeassa. Vai oliko se sittenkin tammikuu joka räjäytti pääni. Tuo kirjoituskone ja hyvästit stressille. No, onko siinä jotain uutta, sillä olenhan koko ikäni yrittänyt pudottaa kierroksia ja päättänyt vain alkaa nauttia elämästä. Mikä tässä nyt on sitten niin eri kuin kaikissa viisaissa slow life -jutuissa:
Rakas Stressi,
kun luet tätä, olen jo lähtenyt. En jaksanut enää -
kanssasi on mahdotonta elää. Annoin sinulle kaikkeni,
mutta vaadit vaan lisää. Nyt se on loppu.
Vihdoin olen onellinen - olen löytänyt Sen
Oikean. Hänen nimensä on Rentous,
ja hän rakastaa minua
juuri sellaisena
kuin olen.
Turha yrittää soittaa.
terveisin
Minä
Ehdottomat hyvästit. Ei paluuta. Olit kuin väärä rakastaja, joka vain veit kortisolikierroksille, mutta samalla söit energiaani. Muista minua kauniisti, mutta älä kävele vastaan sillalla. Älä katso noin! Älä!
Helmikuu virtaa jo kohti loppuaan. Ihana talvi on tullut vihdoinkin, mutta kohta on jo maaliskuu...Ensimmäiset siemenpussit on ostettu, pelakuut on nostettu kellarista, lintujen pöntöt on puhdistettu, kaksi Yuyu -tunikamekkoa on hankittu ja kolmaskin vielä, jonka lähetin tänään ystävälle Keski-Eurooppaan, nyt enää uimapuku...Kirottu ajan katoava virta oli hyvä kirja ja miten mainio tuo nimi onkaan! Nyt vain pitää tarttua hetkeen, polttaa joulunpunaisia kynttilöitä lauantai-iltoina, nauttia vielä hetki pesäelämästä. Lumi pehmentää kaikki äänet. Aamuisin on niin hiljaista ja suloista, että voisimme olla jollain toisella planeetalla. Iltaisin nautimme kirjoista ja käsintehdystä tummasta suklaasta. Helmikuu on selvästi vielä luolanainenaikaa, jolloin vasta aletaan rakentaa suunnitelmia suvelle ja muulle tulevalle.
Se miten silmät suljettuina tanssien
heijastat sisintä iloa
ohikiitävässä, tummanpuhuvassa -
- Bo Carpelan -
suomennos Caj Westerberg
helmiterveisin
Leena Lumi
Englishmen In New York
Rakas Stressi -teksti Katarina West
Juuri mietin stressiasiaa: teemme Q-teatterin kanssa työpajaa, jonka ylevä tarkoitus on vapauttaa luovuutta ja löytää itsestä "salattuja puolia" ja kaikkea hienoa. Huomasin, että stressi vaivaa ja kysyin kanssaosallistujilta, onko se tunne. Se on pelkoa, sanottiin, ja näinhän se on. Luottamusta tarvitaan. Minullakin on väärä rakastaja! Kirottu ajan katoava virta on ehkä kaunein kirjan nimi ikinä, ja myös erinomainen kirja. Tuo viimeisin kuva teksteineen on mainio, saako sitä jakaa? Pehmeää talven jatkoa ja kohta kevään odottelua, Leena!
VastaaPoistaArja, minä olen miettinyt tätä jo kauan ja nyt on aika alkaa tekojen näkyä - tai tulosten. Pitää saada itsestään nujerrettua kaikki kilpailuhenkisyys ja suljettua ulkopuolelle se fakta, että olen aina parhaimmillani kun stressi on korkealla, mutta en enää jaksa sen jälkeistä 'krapulaa'. Alan olla kohta mielummin seisova metsälamen vesi kuin aina ylitsetulviva virta. Monilla on väärä rakastaja, mutta he eivät halua luopua hänestä;)
PoistaSain sen kirjan blogikollegalta omaksi, kun olinmennyt antamaan omani lahjaksi. Haluan lukea sen uudelleen ja uudelleen, siinä on jotain...Anna-Mari nyt varmaan lukee tätä ja annan luvan jakaa, kunhan kerrot, että tekijä on Anna-Mari West. Hänellä on töilleen oma facebook-sivustokin, josta voi jakaa: https://www.facebook.com/Anna-Mari-West-Photography-1505325403062135/?ref=hl Toivottavasti tuo osoite on nyt oikea...:) Kiitos samoin kaikkea sinulle Arja!
Voi miten hyvä kirjoitus. Olen kanssa kalenteri-ihminen. Joskus ostan syyskuussa jo uuden, sellaisen opiskelijan lukuvuosikalenterin, koska haluan aloittaa jälleen puhtaasta kalenterista.
VastaaPoistaNo, olen myös toukokuussa syntynyt...
Risa, kiitos. Minäkin ostaisin syyskuussa, mutta parhaat seinäkalenterit tulevat vasta joskus marraskuun lopulla tai jopa joulukuulla. Usien olen kysynyt kalentereita jo syyskuussa:)
PoistaNiinpä, toukokuu on kukkivien puiden kuukausi<3
Ihana tuo stressin pois lähtö, sinne joutaakin, menneisyyteen, enään ei stressi paina kuin joskus ennen.
VastaaPoistaNyt luvataan talvelle vielä jatkoa, pakkanen hiipii taas hiljalleen nurkkiin, ei enään tammikuun kaltaisena kovana vaan sopivana, lumet säilyttävänä.
Jo aamuisin, Himmun kanssa ulkona ollessamme, on ilmassa erilainen tuoksu, kuin aavistus tulevasta. Jalkakin taas nousee niin kevyesti.
Hyviä, lumisia helmikuun lopun päiviä.
Mummeli, elämäsi on sitten just ihan mallillaan ja hyvä, että Himmu sitä kellottaa. Kun meillä ei nyt ole koiraa, elämme kuin teinit: Valvomme tosi myöhään ja heräilemme klo 10, sitten Hesari jas suklaakahvi, aamiainen on nyt vasta edessäni eli jogurttia ja mansikoita...Kahdeksan litran kattila onneksi kiehuu papusoppaa, mutta lenkille ehdimme vasta just ennen klo viiden teetä:)
PoistaOi, yksi pakkasruno taitaa sittenkin tulla tarpeeseen. tein onneksi linnuille ja oraville uuden hasselpähkinäkookoskakun. Nyt on ihana lumi! Kevät tuoksuu, se tuoksuu<3 Samaa ei ole ilassa koskan joulukuussa tai tammikuussa, niillä om omat hurmansa. Kiva, että kulku sujuu<3
Kiitos samoin sinulle&co♥
Ihana kirjoitus tähän alkavan kevään alle, kun kaivaudutaan talvikoloistamme. Minä varmaan ilman kalenteria unohtaisin kaiken sovitun. Viimeksi nolotti, kun olin menossa värjäämään kulmiano paikan päällä selvisi, että tulin päivää liian myöhässä. Että välillä menee sekaisin siltikin. Nyt viikonloppuna sitten taas täydellistä stressitöntä oleilua, ehkä käymme katsomassa Carolin elokuvissa:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=Lt-WC9xa7qs
Hyvää loppuviikkoa sinne! <3 -Taru
Taru, kiitos<3 Kyllä olisi ollut hiljainen viikko ilman Anna-Mari Westin kalenteria, sillä luen nyt hitaasti, yritän lenkkeillä ja myös joskus nukkua. Mietin tulevia...Niin minäkin! Unohdin merkitä kalnteriin kampaajani ja oli pakko soittaa ja kysyä, että 'milloin se aika olikaan?' Mietin Carolia isosti, se kiinnostaa, mutta meillä on esni viikolla sekä menoja että vieraita, joten olisi kiva vain olla viikonloppu. Tänä vuonna on tullut paljon leffoja, jotka kiinnostavat. Carol ei silti ole poissuljettu, jos vaikka se olisi täällä vielä seuraavana viikonloppuna.
PoistaOijoi, kiitos linkistä: Ihan minua<3
Kiitos samoin sinulle!<3
Kalenterin valinta on Hyvin Tärkeä Asia loppuvuodesta. Se kuvastaa minun aikaani. Nyt valinnoissa huomioidaan lapsiakin. Välillä taas vähemmän. Tänä vuonna kahlasin sen tuhat kalenteria. Lopulta päädyin Raija Nokkalan kalenteriin, vaikka yhdessä kuvassa on enkeli ja olen epäenkeli-ihminen. Mutta Nokkalan värit ja maalaukset olivat jotenkin sopivia nyt-vähän aikuiselle ja vähän lapsellekin!
VastaaPoistaHyviä merkintöjä kalenteriin! Lauantaille voisin laittaa "juustoja ja leffa" :)!
Bleue, täysin samaa mieltä. Vuosi ikään kuin alkaa sen tahdissa, miten osuva valinta on ollut. Meilläkin oli kauan ensin Muumikalentereja, sitten perhekalenteraja, sitten kun kuopuskin lähti alkoivat Immosen kalenterit viehättää ja sen jälkeen ne brittiläiset puutarhakalenterit. Nyt on Anna-Mari Westin aika. Minäkin olen epäenkeli-ihminen, vain joskus jouluna blogiini saa liihottaa Hannele Salmelan yksi upea enkeli. Hän tekee niistä niin persoonallisia.
PoistaKiitos samoin! Meillä talvilauantait on aina tuo sama, sillä kuten tunnnettua, telkkarista ei tule mitään, joten katsomme hyvien sarjojen tallenteita tai leffoja omasta hyllystä. Luojalle kiitos lauantai-illoista<3
Ihana postaus!
VastaaPoistaTuo uusi vuosikalenterisi on kyllä huippuihana. Molemmat, sekä tammi- että helmikuun kuvat ja tekstit ovat mitä hienoimmat.
Minä en ennen käyttänyt kalenteria laisinkaan, mutta viimeiset 10 vuotta se on ollut kovassa käytössä (no teinikalenterit oli tietysti asia erikseen =D). Mikään ei ole niin helppoa kuin katsoa yhdestä kauniista kalenterista mitä on meneillään.
Tiedätkö, meille juuri kotiutui miehelle Boknäsin karuselli (yöpöydäksi). Heh heh, kirjojen himoitsijan onnellisin hetki, kun yöpöytänä on pyöritä kirjatilaihme ;-)
Birgitta, kiitos<3
PoistaOn siellä muitakin ihania kuukausia eli peräsät kuuluu:)
Se mikä kuva siinä on, vaikuttaa minusta koko kuukauteen!
Apua!, et saa sanoa, et kertoa, nyt just kuolen, sillä minäkin haluan sen!!!! Ystväni osti sen korkean, minä pidän siitä pöytämallisesta. Se sopisi Lumimiehellekin, sillä nyt hänellä on käytössä arvokkain antiikkihyllykkömme, joka on hiukan huterakin ja R. lukee nkyään tosi paljon. Minä voin tyytyä kolmeen Ikean yöpäöytähyllyyni (sic!), kunhan meillä vain olisi se ihannus. Onnea etenkin hienon yöpöydän omistajalle<3
Hahaa, toinen kalenteri-intoilija ilmoittautuu! En voisi kuvitellakaan käyttäväni mitään muuta kalenteria kuin paperiversiota, johon itse voin kirjoitella myös to-do-listoja joka viikolle. Tärkeintä on, että näen koko viikon kerralla ja että kirjoitustilaa on reilusti ja -mikä kaikkein tärkeintä- että kalenteri miellyttää myös visuaalisesti. Tänä vuonna tilasin Porvoon taidekoulun laatiman kalenterin, kun kerrankin olin ajoissa asialla.. Myös kaunis seinäkalenteri on tärkeä! Tuo sinun kalenteri on ihana.
VastaaPoistaVielä huominen ja sitten saa levähtää viikon kestävän loman verran. Se tulee tarpeeseen.
Kaunista helmikuun loppua, Leena! <3
Kaisa, kova laji: Voin mennä kaupasta toiseen ja on sitä ajettu kauemmaskin etsimään juuri oikeaa kalenteria:) Nimenomaan, siihen pitää voida kirjoittaa ja siinä brittiläinen puutarhakalenteri oli paras, mutta kyllä tähänkin mahtuu. Visuaalisuus on mielettömän tärkeää: Se tunne kun katsot vaikka huhtikuuta, sen pitää tuntua silloin just huhtikuulta. Nyt kuten huomasit, minä kirjoitan myös seinäkalenteriin, sekä FiloFaxiin. Olen kyllä alkanut käyttää lyhenteitä ja välillä koodeja, jotka itse muistan. Taidekalteri voisi olla minun juttuni. Yritin etsiä sellaista Klimtin kalenteria Wienistä, mutta en löytänyt, vaikka oli lokakuu.
PoistaOi, oikein rentouttavaa lomaa<3 Lomat, breikit paussit, pitkät viikonloput, ne ovat tarpeeseen.
Kiitos samoin sinulle Kaisa!<3
Minun kalenterini on nykyään puhelimessa,mutta seinällä on...viime vuoden kalenteri,pitääkin poistaa se.Puhelimen kalenteri osaa muistuttaa,mikä on hyvä. Stressiruno on tosi hyvä:) Oikein hyvää helmikuun loppua,täällä taas helteitä...
VastaaPoistaJael, sinähän rakastat kaikkea tekniikkaa:) Minulla ei ikinä niin. R:lle tulee niitä muistutuksia ja jos äänet ovat illalla jääneet päälle, saan yöllä melkein sydärin, kun kuulen sen olkkarista tai kirjastosta. Se on hyvä ja niin totta: Kortisoliin me vielä kuolemme.
PoistaKunpa sinulla olisi saanut olla pidempi talvi...Kiitos samoin sinulle!<3
Oletpa löytänyt aivan ihanan kalenterin! ❤️ Minä merkkasin vuosia kaiken puhelimen kalenteriin, mutta sitten löysin taas paperikalenterit, enkä osaisi enää elää ilman. :)
VastaaPoistaIhanasti sanottu tuo luolanainenkuukautesi. :) ❤️ Minulle tämä kuukausi on ollut yhtä oopperan hurmaa, seitsemän oopperaa reilussa kolmessa viikossa, joista kuusi livenä ja yksi isolta screeniltä. Melkein pelkään maaliskuun alkua, se tuonee mukanaan eroahdistuksen ja oopperakrapulan. :D Ehkä minun pitää siinä kohtaa viettää hetki luolanaisena.
Ihanaa viikonloppua, Leena! ❤️
Sara, enkö vain♥ On kivaa olla 'an oldfashioned girl', minulla on jopa ystävä, joka kaipaa niin isosti oikeita kirjeitä, että kohta tätyyy sellaien hänelle varmaan lähettää.
PoistaOnpa sinulla ollut vauhdikasta! Me olemme vain nauttineet tästä olostamme, kun vihdoin saimme tänne kunnon lumet ja lämpötilatkin ovat niin kohtuulliset, että on kiva ulkoilla. Olen oopperan suhteen täysin leimautunut Savonlinnaan, mikä on varmasti oma tappioni. Koska sinulla on ollut noin vauhdikasta, voisi maaliskuu olla sinulle akkujen lataamiskuukausi♥ Ja kun sitten kömmit luolastasi ulos, kukkivat jo ainakin sielläpäin ensimmäiset kevätkukat.
Kiitos samoin sinulle Saara♥
Tämä on niin ihana postaus - ja nuo kuvat - varsin voimaannuttavia! <3
VastaaPoistaMinullekin kalenteri on tärkeä juttu, sen ulkonäön täytyy olla just eikä melkein sopiva! Onneksi erilaisia kalentereita on pilvin pimein tarjolla. Usein ostan monta ihan sen vuoksi, etten osaa päättää! <3
Mukavaa viikonloppua sinulle, Leena! <3
Olet löytänyt loistokalenterin:)
VastaaPoistaYes!<3
PoistaTaitaa olla saman tekijän kortteja nykyään myynnissä? JOitakin olen ostanutkin. Stressi on tosiaan ei toivottu vieras täälläkin. Kuten kaikkinainen ärtymys, kiukku ja vatvominen. Toiveikkaana uuteen päivään. Sitä toivon ainakin itselleni.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, on ja kaikkea muutakin kivaa. Linkitin hänen nimeensä friman, mutta tässä vielä se: http://www.annamariwest.com/
PoistaStressi tappaa ihmisiä enemmän kuin moni muu tunettu sairaus. Se kalvaa salakalvalasti ja liikaa kortisolia on pahasta. Tuo liika kortisoli just kaikkinaisen kiukun, ärtymyksen ja vatvomisen aiheuttavat. Ja monta muutakin vaivaa migreenistä vatsavaivoihin. Toivossa eleteään, mutta tämä myöhäinen talvi on nyt kuin siunaus! Katson valkeutta, vaellan siinä ja unelmoin, suunnittelen, katson eteenpäin...Sitä samaa sinulle!
Osuipa tämä postaus nyt hyvin! Yleensä pyrin minimoimaan stressin, koska handlaan sitä niin huonosti. (Tietty on aikoja, milloin nyt vaan on kamala kiire ja sen sellainen tai muita stressaavia huolia.)Tämä viikko on ollut ihmestressausviikko. On ollut kyllä kaikkea, mutta silti olen stressannut ihan tyhmistä tai normijutuista, en ymmärrä. Huomenna pitäis helpottaa. Ja sit jos oman asenteensakin saisi taas moodiin.;)
VastaaPoistaOman synttärikuun kuvalla kalenterissa on väliä!:)
Hauskaa viikonloppua!
Sanna, kiva kuulla, että osui ja upposi. Minä taas otan stressistä kaiken irti, oikein piiskaan sitä itseeni lisää, sillä silloin syntyy tuloksia. Mutta sitten ne seuraavat päivät, olen kuin maani myynyt. Ei sitä jaksa.
PoistaEikö teillä ole ihanaa lunta. Meillä on sitä paljon. Katselen valkeutta ja rauhoitun. Yhtenä iltana katselin pihalla pupua ja valkeutta...yöllä heräsin ja katselin valkeutta: Lumen valo on ihmeellinen asia.
Ehdottomasti, mutta annoin nyt periksi, vaikka toukokuun kuva ei sopinutkaan minulle, koska Anna-Marin kalenteri oli niin samaa mieltä kanssani syyskuusta.
Voiko vielä laittaa pakkasrunon? Meillä ovat alkaneet yöpakkaset.
Kiitos samoin sinulle!<3
On täällä lunta. Ei kovin paljon tai sitä kaikkein ihaninta, mutta lumi kuin lumi. Paljon parempaa kuin se reilu viikon takainen märkä lumettomuus.:)
VastaaPoistaTietenkin voi laittaa vielä pakkasrunon! Ja niinhän laitoitikin!:) Ah, yöpakkaset ja päivänpaiste! Eilen yhdellä pellolla näytti ihan hankiaislumelta. Eipä ollut, tuli vain lumiset nilkat.;)
Sanna, kiva, että teilläkin tätä valkeaa lumoa. Meillä oli lumetonta se kauhea pakkasjakso, sen jälkeen on ollut kunnon talvi.
PoistaLaitoin jo:) Tänä vuonna en ole vielä hankiasia kokenut. Olga riehaantui aina hankiaisista ihan pennuksi eli viiletti poluilta pitkin metsiä, kun ei upottanut.