tiistai 28. kesäkuuta 2016
Kesäkuun lopun kukkijoilla melkein cottage garden -tunnelmiin...
Keltakurjenmiekat jatkavat siitä, mihin jäimme helmiorapihlajan ja Moskovan kaunottaren kanssa.
Takana näkyy suuren kalliomme päädyssä oleva kivi, joka on tuttu ainakin niille lukijoilleni, jota kiinnostaa köynnöshortensia.
Olen aika hulluna iiriksiin tai siis kurjenmiekkoihin. Lena Andersonin kirjassa Maijan aakkoset (suom. Hannele Huovi) sanotaan, että
"Sininen iiris tuo hartaan mielen, kurjenmiekka iloisen. Tänään haluan hiljaa haaveilla ja katsella iiriksen kukkaa, siltä tuntui jo aamulla, kuin solmin sinistä nauhaa tukkaan. (Huomenna, niin arvelen, otan taas nauhoista keltaisen.)"
Keltaiset iirikset eli keltakurjenmiekat vasta aukeavat mutta lujaa vauhtia. Alamme tästä nyt seurata köynnöshortensiaa, joita meillä taitaa olla yksitoista. Yläterassin/talon pituisen parvekkeen toinen pääty näkyy kuvassa: Huomatkaa, että siinä on kolme köynnöshortensiaa, joista suurin somistaa parvekkeen järeää kannatinpalkkia ja samalla rakentaa pergolan päätyä, toinen sekä rakentaa pergolan päätyseinää että kiipeää kohti seinävalaisinta, joka just tässä ei nyt näy ja kolmas somistaa talon päätyä. Tuo hintelä tuolla joukossa on villiviiniä, mutta se on jo kovaa vauhtia toipumassa oudosta talvestamme.
Tässä lähikuva jo kerrotusta päädystä. Kuvasta näkyy hyvin, miten pergolan alla ei enää seinillä kasva ruusupapua taikka krassia, sillä siitä on haluttu tehdä suojainen pesä eli valo ei ritä. Haluttu tilanne! Kattoon eli parvekkeen lattiaan on kiinnitetty puinen kasvutukiritilä, johon on kiinnitetty ledit tähdiksi. Ne tähdittävät nyt vierasmakkarissa nukkujaa, sieltä ulos tulevaa sekä saunan jälkeen patiolla nauttijaa. Siellä istumme myös kuumina päivinä/iltoina uinnin jälkeen...Pergolan jokaista pylvästä pitkin kapuaa yläterassille asti köynnöshortensia, mutta siitä enemmän kuvia täällä
Tässä palaamme lähtöön eli kivi ja kallio.Tuolla takana kallion 'rapulla' kukkii keväisin paljon esikkoja, mutta muuten siellä on vain syyreniä, tuurenpihlaja, pilvikirsikka ja joitakin kärhöjä. Haluan ehdottomasti pitää kallion näkyvissä!
Melkein sama kuva: Kameran kulmaa vain vähän muutettu. Tämä kivellä kasvava hortensia kiipeää muuten jo kahta kiven molemin puolin olevaa pihlajaa pitkin...Kalliossa on syvänteitä, joissa linnut voivat kylpeä, mutta eivät nyt sattuneet näihin kuviin. Niitä on kolme.
Ja sitten toisesta suunnasta, joka onkin syksyllä aikamoinen näky, sillä kiven takana näkyvät suuret pensaat ovat mongolianvaahteroita ja niiden takana taas näkyvät syyshortensiat ja ihan kiven vasemmassa reunassa on kallionauhusrinne
Tässä katselemme köynnöshortensiakiveä kalliomme reunalta vähän alempaa valkoisten maitohorsmien kautta. Nämä komistukset kasvavat täsmälleen samassa paikassa, joka on keväällä täynnä valkovuokkoa. Sain valkoisten horsmien juurakot Hannelelta vaihtarina. Hän on nähnyt niitä mm. Sissinghurstin valkoisessa puutarhassa!
Nyt olemme pergolan toisessa päädyssä eli edessä näkyy pohjoisen päädyn kannatinpalkki köynnöshortensian verhoamana. Teräspölkyt on päällystetty puulla, sillä olen nähnyt miten köynnöshortensia on kuollut ollessaan kiinni teräksessä talven...Tämäkin pääty on umpeutumssa, mutta vielä siitä näkee seinän vieressä saunan jälkeen istuessa alapuutarhaan asti:
Valaisimen vieressä on tapahtunut outoja, joista ensimmäinen tapahtuma ja toinenkin kai, on kerrottu pilvikirsikassa. Sitten siihen tuli päärynäpuu, mutta se kuivui! Se oli kuiva jo keväällä, teki muutaman lehden ja nekin kuivuivat. Nyt siinä on sitten rautatieomenapuu, joten katsotaanpa mitä nyt tapahtuu...
Olen isosti mainostanut, että meillä nurmikko vaihtuu kukkaniittyyn ja olemme siinä jo aika pitkällä. En saa kuvattua niittyä helpostikaan, mutta Lunan kanssa sekin onnistui Olen luetellut monia kasveja, joita niityssämme kukkii ja niistä nyt just komeimmillaan ovat lehtosinilatvat, sekä valkoiset että siniset. Kansa nimitti tätä kasvia hunajakukaksi eikä suotta, sillä tuoksu on hunajainen ja se houkuttaa pölyttäjiä. Tämä leviää ihanasti, joten en voi katua panostustani 10 valkoista kukkivaa ja 10 sinsisät kukkivaa, kun eräs koulu oli toukokuulla tulossa viettämään puutarhaamme luotopäivää.
Ettei kukaan enää ajattele, että kukkaniityt olisivat ainoa kulkureittimme, niin kerron, että meille johtaa leveä laatoitettu alue, jonka molemmin puolin kukkaniityt ovat. Laatoitusta on myös tarkoitus lisätä, mutta kun nyt saisi ensin kunnon raput puutarhan eri kerrosten väliin...Nyt on yhden kerran käynyt ruohonleikkaushärpäke toisella puolella, mutta siellä olivat kaikki kukat jo täydesti siementäneet ja jos sinne nyt ilmestyy vaikka sormustinkukkia, kuten viime vuonna, niin sinne ei kohtakaan leikkuri mene. Käyn vain nappaamassa joskus jonkun ison rikkakasvin pois.
Tämän helpompaa niittykkukkaa saa etsiä. Ei kastelua, ei mitään ja kukka antaa kaiken tuoksustaan komeisiin kukkapehkoihin.
Niin...valkoisia varjoliljan juurakoita tilasin, mutta sain punaisia. Yhtään ei enää kaduta, sillä nämä ovat todella muhkeita ja yksi, joka on nupulla, on jo pituiseni. Virhe kyllä korvattiin, mutta
valkoiset ovat punaisiin verrattuna heiveröisiä ja kukkia on vähemmän. Elän kyllä toivossa, että nämä vuosien myötä vahvistuvat. Tämän kukan takana on suuriruhtinatar Olgan hauta ja siellä kukkivat sinivuokot, lehto-orvokit, kerrotut valkovuokot, kiitos Marietta!, valkoiset kielot, vaaleanpunaiset kielot, kiitos Marietta!, kauneimmat kuunliljat eli Hosta Halcyon, valkoinen särkynyt sydän sekä nyt myös punaiset ja valkoiset varjoliljat. Jouluruusun vei joko talvi tai myyrät...
No eikös tässä olekin jo kaipaamaani cottage garden -tunnelmaa. Vanha ränsistynyt korituoli, jota pitkin kasvavat keijunmekot, päivänliljoja, töyhtöangervoa ja eri vaiheissaan olevia varjoliljoja. Kun tarkkaan laskee, on kukkijoita tälläkin hetkellä niin paljon, että vapaasti ovat saaneet kasvaa niin akileijat kuin malvatkin!
Terveisin Leena Lumin puutarhasta!
Ihanaa tunnelmaa. Kallio ja kivi ovat pihassanne huikeat! Ja hortensiat niin kauniit, kukat kuin pitsiliinoja.
VastaaPoistaSaila, kiitos<3 Pidän aina kiven ja kukkien yhdistelmästä, kuten sinun kirjassasikin se begonia vasten kiveä. Huomaathan: En unohda! Hyvän havaittu: Ihan kuin paljon pitsiliinoja:)
PoistaTeillä on niin kaunis puutarha, sellainen "salainen puutarha", jossa ei ole kaikki pieteetillä ojossa vaan saa rönsytä. Lisäksi kivet ja kalliot ovat omiakin suosikkeja. <3
VastaaPoistaIhanaa viikkoa Leena, niin mainion kommentin jätit blogiin. <3
Tiia, ja kun tätä on toinen mokoma lisää eli joskus kaipaan pientä puutarhaa. Kiitos<3 Meillä ei ole trimmeriä, eikä tule. Puutarhakuvaaja kehui just sitä, että meillä säästyvät luononkukatKIN. Villin naisen villi puutarha! Kaillio on varmaan siistein juttu:)
PoistaKiitos samoin sulle <3 Tulin just tikkien poistasta, taisin olla euforiassa....
Hyvältä näyttää! Mun köynnöshortensia on vielä pieni, mutta kiipeää jo vähän matkaa isolle kivikolle. Sanotaan että se on alkuun hidas, milloin oikeen alkaa kasvaa vauhdilla?
VastaaPoistaJa tuo kirja löytyy meiltäkin, on aika ihana:)
Pioni, kiitos<3 minusta köynnöshortensia on nopea alusta asti. Mutta: Olen toiminut villisti: olen antanut myös kanankakkaa tai komposita, sillä vieressä on aina joku villiviini tms., mutta olen myös lannoittanut rodolannoittella eli sitä mitä laitetaan kastelveteen, heinäkuunn loppuun asti joka toinen viikko. Köynnöshortensia on puolivarjon kasvi, mutta kyllä se vähensi tuossa kivellä kukintaansa, kun siinä vieressä oli kapea kuusi. Toisaalta, pidän siitä vaikka ei kukkisikaan, mutta onhan nuo kukat kuitenkin kuin valoa tai pitsiliinoja, kuten Saila hineosti sanoi.
PoistaSe on ihana ja taidan osata sen ulkoa:)
Mahtavat nuo köynnöshortensiat, sekä iiriksiä ja tietysti Kallio!
VastaaPoistaPirkko, meidän talo peittyy kohta niihin! Nyt jo keittiön ikkunan ympärillä on kuin kauniit kehykset...Kallio rakkaani! Kiitos<3
PoistaIhanan runsasta kukintaa - voi noita köynnöshortensioita ja lehtosinilatvoja ja varjoliljoja ja ... ♥
VastaaPoistaCottage garden -tunnelmaa todellakin, Leena Lumi sinne vain käyskentelemään kukkamekossa Tasha Tudorin tapaan.
♥
PS Upeita kuvakulmia!
Marietta, kiitos<3 Juu, niitä kaikkia ja satoja muita...,mutta ei minulla voi olla puutarhaa, jos siellä ei ole jotain hortensiaa...
PoistaSiihen on kova pyrkimys! Arvaappa kuka on tehnyt Pinterestiin taulun Tasha Tudorista:)
♥
PS. Joskus vatsallaan maassa!
Kaunista, oikea kukkaparatiisi. Aamukahvilla pihalla seurasimme pörriäisiä, niitä oli uskomaton määrä, sillä pihalla kukkii valkoapilameri ja päivänkakkarasaaristo ja välillä pörriäiset piipahtavat hullaantumassa ruusukahvilan antimilla :)
VastaaPoistaKyllä kesä on ihanaa aikaa :)
Mai, kiitos<3 Pölyttäjiä on nyt todella kiitettävästi. Ach, kunpa valkoapilan tuoksua myytäisiin tuoksuna kaupassa! Meillä oli valkoapilavuotemme, mutta nyt kun Merin pienet koirat ovat silloin täällä meillä hoidossa, emme ota alapihalla, koirien leikkikentällä, amppaririskiä.
PoistaTää on ihanaa, mutta kirkkaimmassakin värissä voi olla surun varjo...En voi jakaa tätä asiaa nyt.
Aina kun näen kuvia sun köynnöshortensioista en voi olla katsomatta tuota omaani (hidasta!) ja miettimättä että "mikähän sinusta tulee isona" 😉
VastaaPoistaTäällä on nyt enempi vihreä kausi kun tuntuu, ettei kuki kuin jalopähkämö. Niin ja varjolilja tietty. Mutta mä niiiiiiin nautin 😄
Pepi, onpa outoa...Huomasithan mitä vastasin Anuklle (Pionille).
PoistaMeillä kiitollinen jalopähkämä on vasta aloittamassa. Se täyttää just sen välin kun kun nämä ovat ohi, paitsi eivät köynnöshortensiat, sillä ne kukkivat pitkään. Joku kertoi, että varjoliljat voivat alkasa lisääntyä simeneistä: Siitä nyt näen unta:)
Niin määkin<3
Ihana puutarhasi,niin hyvin muistissa:) Hyvää loppuviikkoa Leena.
VastaaPoistaJael, sinähän olet ollut meillä suunilleen näihin aikoihin. Ainoa, mikä on muuttunut, ovat varjoliljat ja sitten tuossa almpun vieressä on nyt eri puu eli rautatieomenapuu, joka jää pieneksi ja kasvaa sateenvarjon mallisena: Keväällä täynnä valkoisia kukkia ja syksyllä oransseja koristehedelmiä.
PoistaKiitos ja kiitos samoin sinulle Jael<3
Nuo kivet ja kallio on upeita. Minusta on aina ihanaa nähdä kiveä jossain muodossa puutarhassa. Joka kerta kun katson näitä kuviasi, niin huokailen täällä. Kyllä voikin olla kaunista <3
VastaaPoistaBirgitta, minäkin pidän. Kivi on puutarhan varma sisustusjuttu, kuin sisätilojen harmaa. Ja vielä päälle särmää, rosoa...Kiitos<3
PoistaKaunista ja tunnelmallista. Ihanan rehevää. Onnittelut paratiisista puutarhurille.
VastaaPoistaRiitta, kiitos<3
PoistaKukkiva kallio on kaunista!
VastaaPoistaHannele, samaa mieltä! Meillä on tuo keltaisten kukkien ala just kalliolla.
PoistaKyllä, hakemaasi tunnelmaa on jo aistittavissa!
VastaaPoistaSinulla on kaunis ja tyylikäs puutarha, Leena!
Oikein ihanaa suvi-iltaa satupuutarhaan <3
Kaisa Reetta, kiitos<3
PoistaYli 30 vuotta tätä saaressa puutarhailua.
Kiitos samoin sinulle<3