Ruususen unta ja välähdyksiä viileässä suvessa

Oltiin eilen Bessun kanssa viettämässä tyttöpäivää ja suvella se ei tarkoita Kodin Ykköstä vaan Viherlandiaa. Kohotimme mansikkakuohareilla perinteisen maljan suvelle, söimme hyvin ja sen jälkeen katsastimme kaikki kukat, pensaat, puut...Olin jo kasannut kassiin monta pionia, mutta sitten muistin, että minä ja pionit: Ei tule mitään. Jos minusta värit eivät natsaa, haluan siirrellä ja pionit ovat minulla sillä tavalla jo kerran kuolleet.Vein nöyrästi puutarhan kuningattaret takaisin ja palasin katsomaan 2013 syttynyttä intohimolajikettani eli atsaleaa. Mennyt talvi ei ole ollut atsalealle suotuisa, etenkään niiden nuppujen aukeamiselle, mutta lehdistöt voivat hyvin ja muutama kukkakin on kuitenkin saatu. Tarkoitus on ollut pysyä vain näissä kahdessa eli

hurmaavasti tuoksuva revontuliatsalea Northern Hi-Light sekä

revontuliatsalea Mandarin Lights, mutta nyt

vaaleanpunainen Ruususen uni lähti mukaan, sillä takuulla edellispäivänä saadut vaaleanpunaiset kielot herkistivät, niistähän osa tuli suuriruhtinatar Olgan haudalle ja osa sen yläpuoliselle kukkapenkille. Penkin päässä oli tyhjä markkinarako: siinä on sopiva puolivarjo ja polku kulkee siitä ohi, joten mikä paremmin sopisikaan kuin vaaleanpunaninen Ruususen uni Unohtumattoman muistolle. Istutan nämä tavalliseen puutarhamultaan, mutta kastelen heinäkuun loppuun saakka joka toinen viikko vedellä, johon on sekoitettu rodolannoitetta. Nyt sitten kolmen erimerkkisen atsalaen voimin jatkan tätä innostustani. Atsaleassa vain on sitä jotakin...Kauniit kukat, pensaan muoto on viehättävä, tuo sopivaa kerroksellisuutta puutarhaan, monilla lajeilla on upea ruskaväri ja kaikkein parasta on, että kasvi elää Suomen vuodenajoissa eli tiputtaa talveksi lehtensä.

Akileija kuten tunnettua saa kukkia meillä missä ikinä haluaa, joten tämä vaaleapunainen kukkii nyt Olgan haudalla alapuutarhassa helmoissaan valkoista sinivuokkoa ja edellispäivänä istuettua kerrottua valkovuokkoa sekä vaaleanpunaista kieloa. Valkoista kieloa on ziljoona ja ovat kukkineet tänä vuonna tosi hyvin.

Tämä mystinen kaunotar löytyi alapuutarhaan mentäessa vasemmasta kukkapenkistä. Oli niin rutistuksissa päivänliljan joukossa, että suorastaan tein tälle tilaa. Kunpa siementäisi, kunpa, kunpa...,mutta tämäkin yllätys on nyt koettu ja talletettu muistin verkkokalvolle, tosin myös kuvaan. Näitä yllätysristeymiä olen kohdannut eniten juuri akileijoilla, krookuksilla ja krasseilla. Lemmikeistä puolestaan löytyy joka vuosi myös valkoista ja vaaleanpunaista kukintoa.

Etupihan kukkaniittyä hallitsevat nyt lemmikit, puna-ailakit, lehtosinilatvat ja akileijat. Olen yrittänyt ottaa villikukkaniittykuvaa, mutta vielä ei ole onnistanut...

tätä sinistä puutarhaa paremmin.

Tämä vanhempi kuva lehdossamme näyttää valkoisen lehtoakileijan koko hurmassaan.

Etupihan helmiorapihlajat kukkivat nyt...valkoisina. Vime vuonna olivat vaaleanpunaisia.

Alapuutarhan lupausta, valkoiset varjoliljat eivät vielä näin muhkeita.

Kalliomme kukkakentällä, keltaisella polulla, näyttää nyt tältä. Ensin kullerot, sitten keltakurjenmiekat ja päivänliljat. Takana oleva iso kivi alkaa kohta kukkia sitä syleilevästä köynnöshortensiasta.

Tätä suudelmaa kannattaa odottaa! Sydänsuven sinettiä...

Terveisin Leena Lumin puutarhasta