Musiikki helisi puutarhassa
sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.
Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä!"
Hänen käsiensä kosketus
on hyväilystä etäällä...
Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.
Viulujen alakuloiset äänet
laulavat usvan noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova. Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva Päivi Koivuranta
Tuo kuva - ja runo: <3
VastaaPoistaKatja, ne ovat vaan niin 'match made in heaven'<3
PoistaHieno runo, mutta en tunnistanut tästä Ahmatovaa.
VastaaPoistaMai, minulla ihan päinvastoin, tunnistaisin tämän runon heti Ahmatovaksi. Tämä kuuluukin Ahmatova TOP10:iin minulla ja olen kiitos Mikkolan ja Heliön Ahmatovan kaikki runot. Runot ovat mielentila: Kukin kokee ne tavallaan.
PoistaSurusävel on runon pohjassa, pinnatta toivonsävel antaa ilon 😊
VastaaPoistaSirkkis, juuri niin ja vähän vielä aennettakin:)
PoistaKaunis runo ja kaunis kuva♥
VastaaPoistaHannele, lyömätön pari. Kiitos♥
PoistaNiin kaunista, runo ja kuva♥♥
VastaaPoistaHannah, kiitos♥♥
PoistaMiten ihana runo ja vaikka ei olekaan alunperin suomeksi, niin kylläpä sai taas rakastamaan suomen kieltä himpun verran enemmän. Kaunista, kaunista. -Taru
VastaaPoistaTaru, kiittäkäämme loistavia suomentajiamme<3 Tämä runo soi ja helisee...merikin tuoksuu. Niin kaunista. Kiitos!
Poista