Yhtenä syksynä piipahdin puutarhuriystäväni pihalla kotisaarellamme ja näin siellä jotain ihanaa ja oranssista: Kukkia, jotka kantoivat kuin pieniä lyhtyjä: Lyhtykoisoja! Olin heti ihan myyty, vaikka oranssi ei vielä silloin kuulunutkaan himoväreihini.
Välittömästi seuraavana arkena Viherlandiaan samoja kaunistuksia ostamaan. Hankin heti muutaman kukkivana ja sain kovat neuvot, että 'kasvi on sitten niin kova leviämään, että parasta olisi ottaa saavi, irrottaa siitä pohja ja tehdä istutus maahan upotettuun saaviin!'
Istutin alapuutarhaan sillan likelle, että jos vaikka kuinka siitä sitten ryöpsähtäisivät, niin olisi tilaa... Vuosi oli sama kuin blogini aloitusvuosi eli 2009. Kukat olivat kauniita kuurassakin vielä.
Seuraavana vuonna ne kukkivat muutamin kukin ja siihen se jäikin, sillä sen jälkeen niihin on vuosi vuoden jälkeen tullut lyhtyjä, mutta ne ovat pudonneet pois ennen kuin ovat saaneet oranssia väriä ja taitavat parina vuonna olla lehtokotilotkin olleet syyllisiä lyhtyjen puutteeseen. Edellisvuonna jaoin ryhmän niin, että vein osan aivan erilaiseen paikkaan. Vaikeampaan, sillä po. rinteessä joutuvt taistelemaan itsensä ylös iiristen ja monen muun kasvin joukosta, mutta ainakin valoa on paljon.
Tänä aamuna huomasin, että sieltä kaiken alta tunkee esiin kaksi aika korkeaa kukkaa ja ne kantavat muutamaa lyhtyä, mutta kantavat kuitenkin. Olimme lähdössä asioille ja niinhän siinä sitten vääjämäättä kävi, että törmäsin juuri tänään upeisiin lyhtykoisoihin eli physaliksiin, 'Chinese lampion', jotka suorastaan vaativat päästä mukaamme.
Istutimme ne heti etupihan aurinkopaikalle, sillä nämä kukat rakastavat aurinkoa, mutta en ollut ikinä tajunnut miten paljon ne kaipaavat kosteutta. Tämä sadekesä nyt vihdoin näytti minulle lyhtykoison tarpeet. Kaikki ei kuitenkaan ehkä ole siinäkään, sillä olen vähän googlettanut ihmisten kokemuksia tästä ihanuudesta ja hirveän moni valittelee, että kukat tippuvat pois ennen kuin saavat edes oranssin värinsä ja monta muutakin ongelmaa tuntuu olevan. Olisiko se sitten vain liian vähäistä kastelua? Tämä syksy sen nyt sitten näyttää.
Eihän näistä nyt voi olla pitämättä. Herkkyys ja voima samassa kasvissa. Tai sitten hauraus ja vahvuus...
Toivotaan, toivotaan..., että lyhdyt saavat loistaa pitkälle ensilumiin asti!
puutarhaterveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
Lyhtykoisomuisto vuodelta 2010...
Lyhtykoisoja ensilumen päivänä 25.10.2018
Mikä kiitollinen kasvi: Väripiristys alkusyksystä loka-marraskuulle!
Elokuun 30. päivänä 2019 kuvattu. Nämä ovat uusia istuksia, mutta entisetkin ovat hengissä ja tuottavat lyhtyjä vaan eivät näin tiheästi.Leikkaan osan kuivumaan talouspaperin päälle ja kerään näitä korkeisiin kirkkaisiin lasivaaseihin, joissa suorat reunat. Monta vuotta jo olleet ja väri vain säilyy.
Voimaväriä tulevaan syksyyn♥
Ei niin laadukas kuva, mutta teki mieli näyttää miten hyvin edellisvuotiset lyhtykoisot ovat säilyttäneet värinsä. Ja kohta pukkaa uutta, sillä on 2.5.2020. Näppäsin tämän ideaksi tyttyärelleni, joka on perustamassa uuteen kotiinsa japanilaishenkistä puutarhaa. Minusta lyhtykoisot sopivat sinne! Tapetti paljastaa, mikä kasvi on hulluus ja intohimo eli etenkin, kun meidän magnoliamme on vyöhykettä I eli Leonard Messel ja saaremme on jotain III-IV....
Miulle tuli muutama vuosi sitten kimppu noita kuivattuna ja ne kestivät ja kestivät. Sain nauttia niistä monta vuotta. Mistähän niitä löytyisi taas? Nimeä en ole koskaan tiennytkään.
VastaaPoistaRaili, näitä on tosi monilla nimillä ja ne vähän eroavatkin toisistaan, mutta suurin osa kantaa upeita oransseja lyhtyjä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä aina juutalaiskirsikasta talvikirsikkaan. Myrkyllinen. Kestää tosiaan koristeena kauan hyvin värinsä säilyttäen. Minä löysin Prisman taimipihalta tällä kertaa. Muutama oli enää jäljellä ja ne osti rouva, joka näki mitä minä olin löytänyt:)
PoistaLyhtykoisot on maagisia...!
VastaaPoistaSanna, täysin samaa mieltä!<3
PoistaNää on kyllä jänniä :)
VastaaPoistaAkiss, näissä on vähän sinua...:)
Poista<3
Satumaisia ! Meillä oli noita monta vuotta sitten mutta kyllästyin ja poistin pihasta. Viime vuonna yritin istuttaa pari kävelylenkin varrelta löytämääni - yhdestä pihasta uloskasvanutta - mutta eivät nousseet talven jälkeen. Noita on kyllä saatava lisää. Ne meidän alkuperäiset, kaverin pihasta saadut, tekivät hurjan hienot lyhdyt syksyllä. Otimme isoon maljakkoon ja ne säilyivät kuivina hyvin. Kiinanlyhdyn nimellä olen niitä ajatellut, englanniksi Chinese lantern, mutta kuten toteat, niillä on monta nimeä.
VastaaPoistaPS Murateista kun oli aiemmin puhe; niitä on tosi helppo lisätä. Leikkaa versoja ja pistää veteen juurtumaan. Minulla on muutama tulossa maljakossa :)
Rita, ihan niin! Hyvänen aika sinua:) Nämähän vielä, jos kukkivat, säilyttävät värinsä ensilumillakin. Ja sie hävitit sellaiset, jotka sinua noin kiittivät: 'hurjan hienot lyhdyt syksyllä'. Löysin näille niin monta nimeä, että ei tosikaan, mutta merkitsinnäihin kuviin sen, joka oli ostamissani kukissa eli tuo physalis ja sitten myyntinimi Chinese lampion. Myönnän, että en ole ikinä nähnyt yhtä voimakkaan värisiä ja yhdessä pehkossa (oksia on monta), noin paljon kukkia.
PoistaIhan tosi! Kiitos vinkistä<3 Olin jo eilen ostamassa toista murattia, mutta säästin rahaa, kiitos sinun! Tuonpa teen huomenna, sillä tänään porisee iso kattila papusoppaa ja sitten vielä teen kuningatarsoppaa huomiselle riisipuurolle. Huomenna saa olla murattipäivä. Kiitos sinä ihana<3
Äiti muuten leikkasi helmiorapihlajasta pois juuriversoja ja laittoi veteen. Ne tekivät juuret ja hän istutti maahan. Siellä niitä tyyriitä kaunottaria nyt sitten kasvaa vähän enmmänkin:)
Kauniita ovat! Herkkiä ja suloisia. <3
VastaaPoistaKatarooma, niin minustakin!
Poista<3
Minustakin lyhtykoiso on ihana syksyn väripilkku. Joillakin se leviää riesaksi asti, mutta minä en ole saanut sitä menestymään. Kukoistaa hetken ja katoaa pois. Ehkä vielä uskallan kokeilla kosteaan ja valoisaan paikkaan.
VastaaPoistaCheri, ehdottomasti! Ei minullakaan valitettavasti mitään leviämistä. Kukkia kyllä yrittävät joka vuosi, mutta kuten monella muulla, ne ovat pudonneet paria ekaa vuotta lukuunottamatta pois ennen oranssia väriä. Nyt taas vain pakko todeta, että 'yrittänyttä ei laiteta'. Minulla tuli nyt valoisaan, mutta ei kovin kosteaan paikkaan, mutta siinä on helppo kastella toisin kuin niitä paria siellä liukkaassa rinteessä...
PoistaOvat todella kauniita; kaunis muoto ja upea väri. Minulle tämä lyhtykoiso on ihan uusi tuttavuus.
VastaaPoistaAnneli, tämä on todellinen mielenvirkistyskukka! Eikä ns. katoa tapettiin:)
PoistaMeilläkin oli edellisessä kodissa noita ja levisivät ihan holtittomasti....pakko oli rajoittaa leviämistä..:)
VastaaPoistaHannele, saisivat ne minullakin viettää vähän hillitöntä elämää, että saisi iloita tuosta väristä ja hienoista lyhdyistä:)
PoistaMinä tuuppasin noita lyhtykoisoja viime syksynä maahan, osan vei viime talvi, mutta osa näytti selvinneen. Kukkivatko? Jaa-a, paha sanoo 😂 -enpä ehtinyt itse näkemään 😉
VastaaPoistaPepi, ehkä siellä nyt tervehtivät uusia omistajia, jotka kiitollisena muistavat sinua!
PoistaLyhtykoisot ovat upeita, ihan kuin siellä oikeasti vilkkuisi valot!
VastaaPoistaAurinkoa keskiviikkoosi, vaikka kuvissasi näyttää satelevan vettä. <3 Joko paistaa sielläkin? Tääl Turuus on pilvipoutaa...
Kaisa Reetta, lumoa arkeen!
PoistaKiitos samoin! Eilen satoi, tänään paistaa. Ihanaa keskiviikon jatkoa sinne Turkuun <3
Lyhtykoiso on upea kaunotar lajissaan. Minullakin oli niitä aikoinaan, mutta jotenkin ne hylkäsivät minut enkä ole sitten enään uusia laittanut. Syytä kyllä olisi. On ne niin kauniita ja kukkivat näin loppuksesästä.
VastaaPoistaHyviä elokuun päiviä sinulle!
Mummeli, niin minustakin! Eivät nämä ole mitään helppoja, sillä vain harva on sanonut, että ne leviävät hulluina. Kun en nyt muuta saa toimeksi, päätin istuttaa näin kukkivana heti eli saa pienestä iloa elämään ruskaa odotellessa.
PoistaKiitos samoin sinulle&co!♥
Moi,
VastaaPoistaKauniita koisoja!! Oranssiväri on voimaväri. Teillä on ihan oikeesti mahtava piha-sieltä löytyy vaikka mitä. Se R:hän on joutunut antamaan periksi siinä kastelussa..... onneksi.
Mukavaa illan jatkoa!
Lämpimin terveisin
Hei!
PoistaSinäkin voisit näitä löytää sieltä Prisman taimipihalta. Ei mitään ole nyt oikein tehty, kun aika ja voimat ovat menneet muuhun. Niinpä ilo otetaan nyt irti näistä oransseista lyhdyistä. Onneksi syyshortensiat eivät antaneet periksi tammikuun -30 asteen kolmelle lumettomalle viikolle. Juu, hän antaa minulle nyt vaikka elokuun kuutamon taivaalta:)
Kiitos samoin sinne!
Täällä on yksi piha, jossa nämä lyhtykoisot kukkivat mielestäni joka vuosi. Se on sellainen vähän varjoinen paikka ja kenties siinä on kosteaakin, kun vieressä on iso kallio metsikköineen. Lyhdyt on niin suloisen näköisiä ja tosiaan, vaikka oranssi ei ole minunkaan lempivärejäni, niin näissä oranssi on juuri oikea väri :)
VastaaPoistaBirgitta, minulla ovat nuo vanhemmat olleet puolivarjossa. Hengissä ovat, mutta ei nytkään niihin ekoihin tule lyhtyjä, noihin, missä on tuo ensilumi. Jos se kosteus siinä sitten tasoittaa. Ne ovat niin kuin arjen juhlaa<3 Joissakina asioissa oranssi on kova sana, kuten kerrotut tulppaanit, lyhtykoisot, valkoisen ja grafiitin harmaan toaletin käsipyyhkeet ja nyt ostin oransseja kynttilöitä:)
PoistaJoo, kerrotut tulppaanit on oransseina ihania. Samoin ne sinun pyyhkeesi, ne sopivat todella huvin harmaan kanssa :)
PoistaSe kevät, kun ne kukkivat: Kukaan ei nähnyt mitään muuta!
PoistaOnneksi ostin niitä riittävästi:) Mutta nyt tosiaankin ekat oranssit kynttilät iknä. Ihan pimeneviin iltoihin tavallisena arkenakin teehetkelle ja ruokailuun. Kynttilän valo tuo elämään jotain softia, jotain turvaa pelottavaa vastaan.
Harmaa on muuten sisustusväreistä paras, kun sen kanssa sopii niin moni juttu.
Eivät ole minullakaan levinneet riesaksi asti. Päinvastoin. Muutama varsi nousee samalle paikalle vuosittain. Kolmeen vuoteen eivät ole ehtineet lyhtyä edes muodostaa. Nyt näyttäisi muutama kappale tulevan. Yhtenä vuotena sain monta hienoa oranssia lyhtyä, jotka leikkasin maljakkoon. Säilyivät koko talven orannseina ja keväällä vein ne ulos. Linnut veivät mennessään.
VastaaPoistaBetween, en tunne ketään, kenellä olisi. Just kuten minulla, joten jaoin sen viime vuonna ja vein toisen osan ihan ykkösirinteen valoon taistelemaan iiristen kanssa ja sieltä ne nyt nousevat ja lyhdyt mukanaan. Nämä tulivat vähän samalle alueelle, mutta ehkä vähän kuivempi, joten ans katsoa kuinka tässä käy. Pitää muistaa kastella ensi suvena sitten. Millään en raaskisi niitä edes maljakkoon leikata, eihän niitä nyt niin paljoa ole: iiiik! Muistat ehkä sen mun keijunmekkoleikin, kun pyöräytin keijunmekkoa ennen pakkasia kattokruunun ympärille. Siinä se säilytti värinsä jouluun asti!
PoistaOn kyllä ihana kasvi. Joskus yritin kasvattaa, mutta luovutin.
VastaaPoistaPirkko, nämä ovat! Minä taas nyt ajattelin tehdätällaisen tehostuksen eli nyt niitä on tämän jälkeen kolmessa eri paikassa. Tuloksia odotan. Miten hassua, että näiden niin pelätään leviävän:)
PoistaEn jaksa nyt muuta: Saan näistä iloa. Jätän haastavammat jutut myöhemmäksi ja näytän sisuni tällä, että 'periksi en anna'.
Mielettömän upea väri noissa lyhdyissä:) Kauniita:)
VastaaPoistaJael, täydellinen! Näiden yksi nimistä on juutalaiskirsikka, en tajua mistä tuo nimi tulee...? Myös lyhtykukkana tunnetaan.
Poista<3
Tämä onkin itselleni uusi kasvituttavuus, mutta sitäkin mieluisampi. Ihanasti olet saanut sen ikuistettua kuviin. Yhdyn tuohon mielipiteeseen, että kuinka noista voisi olla pitämättä! Siitä omasta puutarhasta haaveillen.. -Taru
VastaaPoistaTaru, vähän poweria syksyyn! Kiitos<3 Mitä meillä olisi ilman haaveita...
Poista<3
Ovatpa lyhtykoisosi upeita! Minäkin olen ollut niin etevä, että olen saanut ne häviämään :) Ja äidillä oli monta neliötä!
VastaaPoistaRiitta, nämä ostin kukkivina eli ikinä en anna peirksi. Ne jotka istutin kauan sitten, ovat ekassa paikassa pieniä, eikä lyhtjä, jakopaikassa muutama komea ja kantavat lyhtyjä eli tämä on henkimaaliman hommia! Minulle on moni sanonut, että ovat kokonaan kadonneet, joten et ole ainoa. Olisipa minullakin!
Poista