Taru&Tarmo Väyrynen: Talvisateet Vuorileijonan varjo 7 (Lumimies jatkaa kriitikkona)

Sirpin rannikolla haaksirikkoutuu vieras alus, ja sen miehistö on saatu ainakin osittain pelastettua, vaikka ovat merirosvoja se kun kuuluu Sirpin lakiin että ketään ei jätetä auttamatta.

Osoittautuu että laivan miehistö on Isosaarelta ja jotkut heistä tunnistetaan… Sitten alkaa melkoinen sopeuttaminen, kun vielä monista muista maista saapuu paljon pakolaisia tuntuvat eteen vyöryvät tehtävät ja muiden ymmärtäminen melko ylivoimaiselta.

Taru&Tarmo Väyrysen teoksessa Talvisateet Vuorileijonan varjo 7 (2016) kuljetetaan mielenkiintoisella tavalla lukijaa menneen ajan tapoja seuraillen sekä ihmiskäyttäytymistä kuvaillen. Paikat ja ihmiset ovat keksittyjä, mutta lukija saa havaita, kuinka erisuunnista tulleet toistensa kulttuureista tietämättömät ihmiset voivat kokea uhkaa ja väkivaltaa jo pelkästään siksi että eivät luota toisiinsa.

Lukija alkaa lämmetä jo melko alkusivuilla: Dotar sanoi. – Sirpissä ei saa olla aseistettuna, ellei ole oman maan sotilas, ja heilläkin on aseet mukana vain harvoin.

-     Minä en miekastani luovu, poika vakuutti.

-       Tilapäisten vieraiden kohdalla tehdään poikkeuksia, Ake sanoi. – Ehkä vartiopäällikkö päästää sinut linnaan aseistettuna. Olisi kuitenkin kohteliasta noudattaa maassa maan tapoja.

-       Minä en välitä olla kohtelias, poika sanoi. Hän lähti poispäin kiireisin askelin.

-       Tuolle pojalle tulee vaikeuksia, Dotar sanoi.

-       Minä pelkään, että Verrakalle tulee vaikeuksia, Ake sanoi.

Toisaalta teksti tuo esiin myös inhimillisyyttä: Areno tutki nuorta naista. Hänen ilmeensä oli totinen ja lempeän surullinen. Ake ei silti lakannut toivomasta, vaan kysyi: - Osaathan sinä pelastaa hänet?

-       Nainen on jo kaiken inhimillisen avun ulottumattomissa, Areno sanoi. – Lapsi on kuitenkin syntymässä, ja olisi oikeastaan jo syntynyt, jos äiti pystyisi hiukan ponnistamaan. Pää on esillä. Autan lapsen ulos, ja… Dotar, sinähän et arastele? Ota poika ja pidä sitä vaatteittesi alla ihoa vasten. Se ei nyt hetkeen tarvitse muuta kuin lämpöä ja turvallisuutta.

Toisaalta näinkin: Anar oli tullut Aken viereen ja kysyi: - Onko täällä usein näin levotonta? Minulle vakuutettiin, että Sirpi on rauhallinen maa.

-       Se oli sitä vielä tänään aamupäivällä, Ake sanoi.

Kerronta etenee tapahtumarikkaana, jossa naisten kohtalot/ pärjääminen on monesti pienestä kiinni, tällainenkin keskustelu käytiin: Malee sanoi. – Autiomaassa nainen oppii välttämään silmiin katsomista ja varoo menemästä lähelle.

-       Toivottavasti en joudu opettelemaan sitä, Lis sanoi. Vuorimaassakin minun oli vaikea tottua naisille asetettuihin rajoituksiin. … , vaan minun kanssani olleet tottuivat minun tapoihini.  Mutta täydessä miehuuden uhossaan olevan miehen miehisyys on kyllä joskus sellaista, että joudun muistuttamaan itselleni, että miehenä oleminen ei ole sairaus tai vamma, vaikka se täytyykin ottaa huomioon samaan tapaan kuin lapsen tai vanhuksen ikä. Kaikki miehet eivät tietenkään…, ja miehinen mies voi olla omalla tavallaan hyvin viehättävä.

Tähän tapaan alkoi Moirin (Sirin hallitsija) tuomiokäsittely: Tore tuli huoneeseen vartiopäällikön saattamana…

-        Käy istumaan, Moiri sanoi. – Tarjoilukin on suunnilleen sama kuin edellisellä kerralla…

-       Olen nälkäinen, Tore sanoi ja meni pöydän luo, …

-       Tänne on varattu neljäskin tuoli, Tore huomautti. – Onko seuraamme tulossa vielä joku?

-       Vartiopäällikkö tuo kohta Ainarin, Moiri sanoi. Tore oli juuri ottamassa lihaviipaletta asettaakseen sen leivälle, mutta laski sen takaisin lautaselle.

-       Menetin juuri ruokahaluni, hän sanoi.

Jonkin ajan kuluttua: Ovi avautui, ja vartiopäällikkö toi Ainarin huoneeseen. Ainar katsoi epäluuloisesti ympärilleen ja jäi seisomaan ovensuuhun.

-       Ota pöydältä syötävää ja juotavaa, jos haluat, ja tule sitten istumaan, Moiri sanoi.

-       En istu Toren seuraan, Ainar sanoi.

-       Sinun vahinkosi, jos haluat jäädä seisomaan, Tore sanoi.

-       Minä en sinun takiasi tästä väisty.

Isosaarelle lähtevät laivat olivat valmiina purjehtimaan. Kevät oli jo vaihtunut kesäksi, mutta vasta näihin aikoihin Pohjoinen meri olisi vapaa jääpeitteestä…

Kirjan loppupuolella pääsee jo maistelemaa Isosaarelle lähdön tunnelmia, josta reissusta kertoo Taru&Tarmo Väyrysen Tuulien koti Vuorileijonan varjo 8 mielenkiintoisesti, lämpimästi lukemaan mieluiten kronologisessa järjestyksessä, jolloin merellisen seikkailun kliimaksi palkitaan pallopurjein Tuulien kodissa. Talvisateet ovat Tuulien kodin esileikkiä, yhteiskunnallista pohjustusta jatko-osan seikkailujen merille.

*****

Nyt se sitten tapahtui jo toisen kerran: Kaksoisvirhe! Olen sanonut, että jos me olisimme saman lajin harrastajia, olisimme kuin Lionel Shriverin pari Kaksoisvirheessä, minä Willy, R. Eric...eli tuhon tie. Ei vainkaan, tämä on niin hauskaa, että koska minä en ole niin innostunut perinteisistä seikkailukirjoista enää, Lumimies saa lukea ne. Siirrynkin tästä nyt australialaisiin grillijuhliin, joissa...