Joskus on aika jäädä asemalle. Ei tarvitse nousta kaikkiin juniin. Voi vain jäädä asemalle ihmettelemään ja miettimään, minne junat menevät, mistä ne tulevat. Minne itse olen menossa...Olin päättänyt tänäKIN vuonna hidastaa blogitahtiani, mutta koska se näyttää entisenlaiselta, on parasta ottaa miniloma ennen kuin kaivattu talveni katoaa. Nyt on lunta ja pieni, raikas pakkanen. Nyt on aika nauttia talvesta. Se on nyt.
Nyt on aika järkyttyä siitä, miten täyteen vasta alkaneen kalenterin vuosi on paisunut, vaikka usein valitsen menemisen sijasta jäämisen kaikki tapahtuu silti. Huomasin, että ne asiat, joista oli sovittu jo vuosi sitten, jäivät uusien jalkoihin. Jouduin perumaan jo jotain suvesta, että ehtisin sinne, minne jo on kiire lähteä. Se oli noloa ja vähän ikävääkin, sillä kuitenkin he, joita kutsun meille, ovat rakkaita ystäviäni. Mutta jossain odottaa ruusukujanne, joka vie isäni jäljille...Ruusujen tahmean makea tuoksu viitoittaa tieni isäni synnyinkotiin. Osaan sinne vaikka silmät kiinni ja minua odotetaan. Sitten sieltä rantatietä pitkin heille, joiden luona vietin usein kesiäni villin veljessarjan ainoana tyttönä. Heinäkuussa on jotain, mistä sain tietää vasta vähän aikaa sitten. Elokuussa eräs lady odottaa minua harjukaupungin illassa ja toinen voi lentää kaukaa meille. Ja perhe...Tämä vuosi on perheen vuosi, sillä vaikka kuinka lukisin tähtiä, tulevasta en tiedä.
Vaikka rakastankin talvea, nyt taas kuitenkin odotan myös kevättä. Aion olla puutarhallekin enemmän läsnä. Nyt taas voin sitä olla. Viime suvena kaikki pysähtyi 8.7. tulleeseen puhelinsoittoon. En voinut enää kastella kasvejani, en kitkeä rikkaruohoja, en jaksanut ennen syksyä suunnitella uusia istutuksia, silloin sitten sitäkin enemmän ja nopeasti lisää atsaleaa ja myös sipulikukkia. Eilen oli kevään ensikujerrus, sillä lumitöitä tehdessä keksimme jälleen uuden paikan Revontuliatsalea Northern Hi-Lightsille.
Alkaneella viikolla aion liikkua saaremme kauniissa maisemissa, lukea kovasti odottamaani ja nyt saapunutta taidekirjaa, kirjastosta tilasin Nicci Frenchin dekkarin Pimeyden syli, jonka luen ihan omaksi ilokseni. Mutta tämä on vinkki, sillä sain kirjablogiystävältä kauan sitten Nicci Frenchin Ihon alla ja se oli juuri sellaista psykologista jännitystä, jossa pääsee sekä uhrien että murhaajan mielen maisemiin tietämättä kuka on murhaaja. Ei mitään poliisitoimintaa kuin sivulauseissa, joten jännite säilyi kautta tarinan. Älkää antako Ihon alla kirjan kannen hämätä: Sisältö on trillerien kultaa.
Joskus on niin järkyttävän ihanaa vain olla ja ajatella. Olla pois linjoilta, ottaa lomaa somesta. Kahdeksan vuotta somea käytännössä joka päivä...Vakuutan, että jo se, että saa vain ihmetellä on erityistä! Että voi vaikka katsoa aussisarjaa Kotiin takaisin tallenteelta...Iltaisin ihmettelen, millä hetkellä saapuvat pienet kauriit, aamuisin odotan, milloin oravat heräävät, öisin kävelen tähtisiltaa, päivisin tallon saaremme polkuja. Usein katselen ihan uusia lintulajeja syöttöpaikoillamme, niitä uusia, joita en löydä edes lintukirjasta. Ihmettely on luovuuden alusta. Ellei ole aikaa ihmetellä, ei jaksa luoda uutta!
Olen kiitollinen uudesta lumesta, sillä nyt sitä vihdoinkin on. Kaunis talvi on täällä. Haluan kaikki neljä vuodenaikaa.
Aika on katoavaa. Sen virta on kiihtyvä, siksi, oi siksi, haluan oppia myös pysähtymään. Hetki on mennyt ennen kuin huomaat sen tulleenkaan. Kannattaa olla läsnä ja tarttua hetkeen kiinni. Lujasti!
Krookukset, kirjat,kirjosiepot, kevät, kesälumipisarat, ne kaikki odottavat meitä...Nyt tähtihuimaus ja lumi♥ Voikaa vahvasti ja palataan...♥
Love
Leena Lumi
Being Happy
Perhe on tärkein kaikista♥
VastaaPoistaJuuri blogiini kirjoitin, että vaikka talvesta tykkäänkin, viime öinen lumisade oli kyllä pettymys...:) Eilen vielä oli niin kevästä. VAikka pianhan tuo lumi sulaa, kun tuossa mitttari näyttä jo +1,2 astetta.
Hannele, perhe on parasta♥
PoistaOi, minä olin niin iloinen, kun meille satoi paljon lunta:) Nyt on vasta helmikuu ja koska joulunakaan ei ollut lunta, tämä on minulle erittäin ok. Meillä oli yhtenä päivänä +6 astetta, mutta nyt kiva -2 astetta.
<3
Nicci Frenchin kirjat ovat huippuhyviä ja suosittelen lukemaan ne ilmestymisjärjestyksessä.
VastaaPoistaMinulle sopii kevät, oikeastaan suorastaan rakastan kevätaurinkoa. Samoin kuin luonto herää, minäkin herään keväällä. Kun marraskuu tulee, voisin mennä talviunille kuin Muumit. Kesällä ei sitten tarvitse nukkua juuri ollenkaan ja oli aamu tai ilta niin aina on yhtä pirtsakka olo.
Nyt on ensimmäiset siemenpussit kaupoissa ja voi kun kiinnostaa kaikki. Syksyllä teimme uuden mansikkapenkin ja sen säilyminen kiinnostaa, istutin myös neljä mustikkapensasta ja nekin kiinnostavat. Uusia karviaisia ym. Luumupuusta tuli ihanasti luumuja, joten luulen, että ainakin yksi luumupuu saa paikan saaripuutarhasta, sitten niitä on 5. Haluaisin nähdä tulevaisuuteen sen verran, että näkisin 15 vuoden päähän ja miltä kasvimaa näyttää silloin :)
Ihana, että se viimekesäinen on ohi ja voit nauttia tästä keväästä ja kesästä <3
Mai, täydellistä! No, luin tuon Saralta saadaun, joka on ensimmäinen, mutta nyt on tulossa muutaman minuutin päästä Pimeyden syli, joten kaksi muuta luen siitä välistä sitten niiden oikeassa järjestyksessä ja vikaksi otan Pedon hymyn.
PoistaOi, minä halusin ennen marraskuussa pois Suomesta, mutta nyt kaikki on toisin. Marraskuu on salarakkaani ja olen vaikuttunut kaikista vuodenajoista, vain Suomen huhtikuu on minusta julma ja hidas: Lupaa, lupaa, mutta ei anna. Lehdetönnä seisovat lehmuksemme liian kauan. Se on kuukausista julmin! Toukokuu jo lunastaa lupauksia. Nukun aurinkomyrskyn aikaan liian vähän, pimennysverhojakin on suunnniteltu, mutta kun ne ovat jotenkin ahdistavat. Ja tiedän kuitenkin, että on valoisaa koko yön, miten siis voisin nukkua ennen kuin alkavat elokuun illat ja aamuistakin tulee armollisemmat.
Minä ostin jo ensimmäiset, sitä tummanpunaista silkkiunikkoa, ja ostan lisää. Tulossa on ystävälounaita Viherlandiaan lähiviikkoina. Kunpa pihamme ja puutarhamme kylväytyisi tuosta huojuvasta pikku-unikosta, mutta ei se ole itsestäänselvyys, kaipaa kai hiekkaa...Minua kiinnostaa hankkia KOLMAS helmiorapihlaja:) Olen niin myyty siihen pikkupuuhun ja ensimmäisen kevään näkee rautatieomenapuumme...Jouluruusu kitkuttaa ruukussaan ja sen istutan etupihalle. Me istutimme uuden karviasen, että nyt on molemmilla oma pensas, kun niin niistä pidämme. Meillä on kaksi erimerkkkistä luumupuuta, olisi kolme, mutta yhden vei joku...vanhuus, talvi tms. Viisi luumupuuta on luxusta<3 Tai miltä näyttää hedelmäpuutarha<3
Älä muuta virka. Pitäisi voida se kokonaan unohtaa, se olisi parasta lääkettä. Parhaani teen ja dekkarit, liikunta ja tv-sarjat ovat siihen parhautta kuin myös kallioni R. Siksi nyt vähän sekä intoilen keväästä, että haluan sitä pidätellä: Koin miten katoavaa voi olla aika, miten hennon varassa. Odotus, keväänkin odotus, on puolet matkasta siihen<3 Ja pääsen uimaan!
Mai, sainkin koko sarjan eli voin lukea järjestyksessä!
Poista<3
Hyvä juttu, sillä päähenkilöiden taustat ovat tärkeässä osassa kirjoissa.
PoistaHelmiorapihlajan haluaisin, mutta rivaripiha on pieni ja saaressa se pitäisi aidata peuroilta, hirviltä ja muiltakin herkuttelijoilta.
Meillähän on siellä saaressa tosi vanhoja omenapuita, oikea omenalehto. Tulisi muuten hyvää hunajaa omenankukista.
Mai, hyvä tietää.
PoistaMai, se on OIKEASTI pieni puu! Istuimme etupihalle pilvikirsikan, jonka piti olla suhteellisen pieni ja hidaskasvuinen, meillä se on kaikkea muuta, joten se vie voimaa mm. upealta kartiokuuselta ja varjostaa uutta Red Wim's hortensiaa etc. Olemme verkottaneet kaksi helmiorapihlajaamme tiukasti. Samoin oli pakko tehdä atsaleoille, sillä niiden tulevan kevään kukkasilmut ovat pupujen herkkua.
Oijoi, kuulostaa ihan sadulta. Mikä on ihanampaa kuin vanhat omenapuut<3
Ihana postaus!
VastaaPoistaPysähtyminen on puhdasta kultaa ja lääkettä parhaimmillaan. Ja kun on sopivasti pysähdytty, niin on aika palata toimeen. Do - be - do - be - doo, niin kuin Sinatra aikoinaan lauleli. Täälläkin on koko päivän sadellut lunta. Ilta näyttää niin kauniilta, kun katulampun säteet heijastuvat hiutaleissa. Olo tuli niin levolliseksi ja romanttiseksi. Neljä vuodenaikaa on parasta Suomessa. Pelkkä kesä ei tuntuisi samalta, vaikka kesän aurinko ja lämpö minusta onkin kaikista ihaninta.
Joskus aikatauluja on vain siirrettävä ja sovittuja tapaamisiakin. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja kaikki tärkeätkin asiat hoituvat jollain tavalla.
Pitänee laittaa French listalle :)
Birgitta, kiitos<3 Hidas elämä on vaikeaa tällaiselle on/off-henkilölle:) Just niin, Sinatra sen lauloi! Lumisade levollistaa oloa, se tuo pysähtyneisyyden autuutta, jota ei helposti muuten tavoita. Olisi järkyttävää elää alituista talvea tai alituista kesää. Teidän, että olet kesänlapsi<3
PoistaKurjaa siirrellä, mutta sitten kun kaikki natsaa kohdilleen, on kivampaa. Myös tapaamiset.
Minulla on nyt kolme lukematonta Frenciä tässä ja sen jälkeen yksi vielä myöhemmin. Suosittelen!
Joskus täytyy pysähtyä asemalla ja katsella tähtien kirkkautta. Sitten voi taas jatkaa. ♥ Perhe on aina tärkein, ja kaikki läheiset.
VastaaPoistaTuo talvinen mekkokuva sinusta on aina ihana.
Mukavaa viikkoa! ♥
Katja, näin nyt sitten jäin asemalle...Uusin voimin vähän myöhemmin♥ Perhe ja läheisten merkitys korostuu kun tiellä on töyssyjä.
PoistaKiitos<3 Se on aika jännä:)
Kiitos hirmuisesti sinulle ja koko perheelle: Elämyksellistä kaikkea!♥
Onkin hyvä että sinä otat taukoa tästä bloggaamisesta,etenkin nyt kun on se kaunis talvi mitä rakastat,ja toivottavasti on paljon puuterilunta!Minäkin rakastan talvea,mutta tätä talvea täällä,joka on loppumaisillaan,helmikuu oli hyvä kuukausi täällä,viime vuotista kylmempi.Nyt nautit ja teet kaikkea sellaista mistä tykkäät Leena:) Ihanaa ja rentouttavaa viikkoa:)
VastaaPoistaJael, lunta on tullut ja on ihastuttavat noin -2 astetta, mutta polut ja tiet ovat jäiset. Onneksi on IceBugit:) Sinulla oli onneksi 'talvesi' kaksi kertaa<3
PoistaJust niin aionkin tehdä eli tottelen sinua, Jael! Kiitos samoin sinulle♥
Mukavaa lomaa!
VastaaPoistaSaila, kiitos<3 Kohta taas puutarhaillaan...:)
PoistaLeena, minä odotan kyllä juttuasi Nicci Frenchin kirjoista. ;) Joku kirjoista oli ehkä pettymys (en muista, mikä), mutta muut olivat hyviä. Kirjoita siis, jos siltä tuntuu. Nautiskele nyt tästä hetkestä ja läheisistä. <3
VastaaPoistaSara, saat odottaa, mutta aion nauttia koko sarjan vain itselleni:) En lue vihko kädessä, en kirjoita muistiinpanoja, vain jännitän ja nautin. Päivät kävelen ja luen isoa tietokirjaa, jota en voi lukea makuulta. Sinne väliin sitten hyvää ruokaa ja tv-sarjoja tallenteilta. Itsestään pitää välittää ja välillä myös hemmotella. Kahdeksan vuotta yöt lukien päivät istuen on vienyt voimani: Taidan olla matkalla omaan entiseen itseeni. Ehkä puutarha saa vielä jonain päivä entisen osuutensa takaisin: Siinä tulee liikunta ja mielihyvä samassa.
PoistaKiitos sinulle, jota ilman en olisi koko Nicci Frenchiä löytänyt♥ Nyt sarja on kasattu yöpöytähyllyleni eli ah autuutta! Kiitos samoin♥
Taas kerran, Leena, kirjoitat minun sanojani - sinä vain osaat sanoa paremmin. Aika on kallista - ja sitä on luvattu vain tämä hetki. Silti se kalenteri näyttää täyttyvän ihan itsekseen. No - työasiat tietysti ja perhejutut sekä ystävät. Mutta näyttäisi näitä blogijuttujakin kalenteriin tuppaavan siihen tahtiin, että suurimmalle osalle sanon: kiitos ei. Tunnen itseni - ja haluan jättää itselleni myös sitä lepo-, tuumailu- ja elämänhaahuiluaikaa. Ihan aina en onnistu;)
VastaaPoistaIhanaa nettilomaa. Nauti. Tähdet ovat.
Arja, kyllä sinä sanot yhtä osuvasti: Kiitos<3 Niinpä...sen huomaa valitettavasti usein vasta kun jotain järkyttävää tapahtuu. Tosiaankin, kalenterissani vain puolet oli omasopimiani tapahtumia, toki ne muutkin olivat kiehtovia, mutta kun ei 48 tuntia vuorokaudessa. Kesä on usein, että en ehdi sitä edes tajuta, kun se on jo mennyt. Minun suuri haluni ei ole ajella peltikotterossa pitkin Suomea tapahtumasta toiseen, vaan saada olla täällä Suomen Tahitilla ja uida vähintäin kerran päivässä. Rapsutella puutarhaa ja nauttia iltaruoka yläterassilla suviyötä ihmetellen.
PoistaSinulla on ns. life style -blogi ja se kyllä vie enemmän kuin pikkusormen ja koko käden, se vie kaiken ajan, jos sen antaa sen tehdä. Elämässä pitää olla juuri tuota mainitsemaasi haaluilua ja aikaa mietiskelylle. Olen joksu miettinyt, mitä joka paikkaan menijöille tapahtuisi yksin autiolla saarelle, sillä itsensä kohtaamista moni oikein pelkää. Minä taas haluan matkustaa itseeni silloin tällöin, että tiedän, kuka oikein olen. Minne on päämääräni, mikä on minulle hyävksi.
Kiitos ja kaunista viikkoa sinulle<3 Tähdet ovat.
Leena, ihania lomapäiviä sinulle! <3
VastaaPoistaKaisa Reetta, kiitos!<3
PoistaLeena, minun on juuri nyt tartuttava hetkiin tässä koneella ja yritettävä käyttää ne niin hyvin kuin taidan. Ehkä joskus ensi kesänä on hengähdysaika. Tosin kuukauden kuluttua menen käymään tyttären luona Saksassa ja nauttimaan perheestä. Kyllä vain, ihania ovat.
VastaaPoistaNiin kuin muuten sinäkin, vaikka vähän toisessa sydämen lohkossa. Nauti ja rentoudu!
Raili, mutta sinulla oli hengähdystä ja sinulla oli viime kesä, kun minä olin koko kesän vakavasti sairaana. Silloinkin istuin koneelle ennen kuin oli lupa ja vieläkin se leikkauskohta ärtyy jos istun tässä kauan. See!, sinulla on jo matka kuukauden päästä, minulla ehkä vasta syys-lokakuussa. Olen hyvin uupunut, sillä keskimäärin 50 tuntia viikossa 8 vuotta syö naista. Nyt loma, jolla harkitsen ja tuumailen.
PoistaKiitos, parhaani yritän<3 Oikein mukavaa kevättalven jatkoa!
Neljä vuodenaikaa <3! Ja kaikki ansaitsevat oman huomionsa :)! Mukavia päiviä teille :)!
VastaaPoistaBleue, ehdottomasti!<3 Juuri niin. Ja se asettaa oman haasteensa kun perhe asuu sekä Keski-Suomessa että länsirannikolla kuin myös Helsingissä.
PoistaKiitos samoin teille<3
Vastasinkin kommennttiisi, että en toivo kuuta taivaalta, mutta jos saisi tähdenlennon tms. Ja heti seuraavana aamuna, kun odotin työkaveria bussipysäkillä, osui silmiini tähdenlento. Nyt on tullut tuijoteltua taivaalle ihan eri silmin:D. Hyvää lomaa. Minä hain juuri kassillisen lomalukemista, tärpit hain täältä:D. Niin ja Elifiltä oli uusi käännöskirja. Olen lukenut sen alkuperäisen turkiksi, mutta pakko oli nyt napata kirja mukaan myös omalla kielellä.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, ooh, se varmaan merkitsee jotain hyvää! Kiitos ja kiitos samoin<3 Tarkoitus on nyt nukkua enemmän, kävellä enemmän, lukea Nicci Frenchin dekkareita vain itselle, syödä hyvin ja vähän katsella sarjoja tallenteilta eli sellaista chillailua vaikka aikataulutusta.
PoistaMuistan häneltä viimeksi ilmestyneen Valkoisen elefantin, jota en lukenut. Rakkauden aikakirja, Kunnia ja Kirottu Istanbul on luettu ja ehkä sitten joku uusi Shafak taas myöhemmin. Nyt voit verrata, miten kieli ja käännös vaikuttaa tunnelmiin.
<3
Oltiin viikon hiihtoreissul, kolme sukupolvea; Sälen ❤️ Jopa 3-vuotias laskeskelee pikku suksillaan!
VastaaPoistaHannele, varmaan oli hauskaa ♥ Lapset ovat erityisen hyviä laskettelijoita:)
PoistaMukavaa viikkoa sinulle! <3 Se on totta, että kannattaa nauttia talvesta nyt, kevät on täällä niin pian! Itsekin olen tässä jo vähän pakon sanelemana rauhoittunut, kun aivan hirmuisen sitkeä flunssa iski. Onneksi nyt tuntuu, että voimat alkavat palailla ja voiton puolella ollaan. Toivottavasti siellä säästytte näiltä talvipöpöiltä. :) -Taru
VastaaPoistaTaru, kiitos samoin sinulle!<3 Nyt vihdoinkin on oikea talvi. Oi, niin monet ovat flunsassa ja minä just jouluna, niin epistä.Toipumisiin!
Poista