Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että olen aivan hulluna scilloihin! Scilla eli idänsinilija, 'Scilla Siberica', leviää pyytettömästi vuodesta toiseen. Se ei vaadi mitään, se nousee peittämään nurmikon, josta halutaan villi kukkaniitty, se tarjoaa hurmion hetkiä niin runsauden kuin jännittävien yksityiskohtien ystävälle ja sen sini on juuri sitä uniikkia, joka herättää kaipuun sinisen puutarhan...
Siniset ja valkoiset scillat ovat kuin taikaa. Jotenkin juuri valkoinen scilla tuo esiin kukan mystisyyden, vaikka scillan sini onkin niin viehättävä. Mutta olisiko valkoinen niin lumoava ilman sinistä kumppaniaan...
Polvistun vähän alemmas...kyynärpääni tukevat maahan...kannattaa.
Puolinuppuista valkoista avautumassa. Taikaa!
Siniset tässä vielä nupussa.
Omenapuun juurella ja kukkapenkissä.
Herkkää japanilaisessa rinteessä.
En sitä syksyä näe, jolloin en istuttaisi scilloja, jotka sitten kevätyllättävät kukkimalla sammaleesta, kivien koloista, täyttäen kukkapenkkien vielä toukokuussa paljaat kohdat. Ja puutarhuri saa vain ihailla ja nauttia tästä yltäkylläisestä kauneudesta. Montaa asiaa voi elämässään katua, mutta ei scillojen istuttamista!
scillaterveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
Äitienpäiväksi 2018 kuvasin etupihan runsaantuvia scilloja.
Hurmaavat scillat, idänsinililjat, ovat osa etupihan nurmikon kadottamiskamppanjaamme. Nyt siis kukkivat ja leviävät scillat ja esikot, myöhemmin lemmikit ja sitten...
Pidän puutarhassa eniten väreistä valkoinen (Alba), sininen ja vaaleanpunainen, mutta poikkeuksiakin on. Scilla on siitä kiitollinen, että se vain lisääntyy ja myyrätkin jättävät niiden sipulit rauhaan. Voihan Scilla siberica♥
Ei onnistunut kuva ollenkaan, mutta tänä keväänä 2020 huomasin, että kannattaa toistaiseksi lisätä vain valkoista scillaa, sillä siniset kuin 'syövät' valkoiset. Tätä muuten ei tapahtunut lehtosinilatvassa, jota istutin aikanaan tontillemme erään vierailun takia pikapikaa 10 valkoista kukkivaa ja 10 sinistä kukkivaa.
On ne niin kauniita, mutta ovat alkaneet maistua peuroille ja rusakoille. Meidän saaripiha on täynnä scilloja, sillä vaikka päällimmäiset osat syötäisiinkin, niin myyrille ei kelpaa juurisipulit.
VastaaPoistaPeurat ja rusakot ovat niin kesyjä, että tulevat tuohon keittiön ikkunan alle syömään kukkapenkin herkkuja ja katselevat vain suurin silmin, jos minä aukaisen ikkunan ja huudan, että menkää pois.
On se vain niin kaunis sininen väri noissa scilloissa.
Mai, meillä on jäniksi, oravia, metsäkauriita...eivät koske scilloihin, mutta eräätkin muscarit ovat maistuneet. Löysin kaksi muscariryhmää, en enempää. Juu, myyrät syövät vain mun kaikki tulppaanit, melkein aina. Ja etenkin LUMIkellot: Kyyneleitä! Meilläkin on nyt kesy jänis:) On ollut puolikesy puutarhakettukin eli naiset jotka valetavat kettujen kanssa etc. Katso kauriin silmiin, niin et voi enää huutaa....(joke) Me vaan nyt ollaan oltu tänä talvena niin bambihurmiossa, että...Suojaverkkoja ostamme vain lisää! Aivan erityinen sininen...
PoistaSiis pitääkö Scillat istuttaa? Siis tietenkin joskus, mutta että joka vuosi? Rakastuin näihin kukkasiin viisitoista vuotta sitten, kun rakensimme omakotitalon. Siellä niitä oli piha täynnä. Sittemmin tuli ero ja yhä kaipaan scilloja.
VastaaPoistaHeli, siis ostat scillat sipuleina sykyllä kaupasta ja istutat kuten tulppaanit, muscarit tms. Eihän minun enää TARVITSISI niitä istuttaa, mutta vara ei venettä kaada eli ruokahalu kasvaa syödessä. Nyt sitten ensi syksystä alat niitä istutella. Ne leviävät todella nopeasti!!!
Poista<3
Lapsena ihastelin vanhoja puutarhoja, joissa omenapuunaluset olivat sinisenään scilloista. Silloin ajattelin, että olisipa minullakin joskus tuollainen näkymä omassa pihassa. Nyt on. Taidan olla aika onnellinen ja etuoikeutettu ihminen!
VastaaPoistaBetween, vanhoissa puutarhoissa on yleensä just kaikki se villin pihan lumo, joka toivottavasti asettuu parhaillaan meillä, toivon niin. Me onnekkaat!!!Ja osaamme myös arvostaa<3
PoistaViehättävä yhdistelmä, olinkohan edes tiennyt että valkoisia scilloja on!
VastaaPoistaJuuri tämä sininen on eräs viehättävimpiä sävyjä.
Paras mahdollinen väriyhdistelmä itsenäisyytemme juhlavuonna :)
Vikki, kiitos<3 No, kukaan ei tätä usko, mutta en ole ostanut kertaakaan valkoisia scilloja! Joko nämä ovat albinoja tai sitten sinisten pusseissa on ollut valkoisia mukana. Tämä on iloinen yllätys. Sen sijaan olen ostanut vaaleanpunaisia scilloja, mutta istutin ne vähän huonoon paikkaan, joten jopa niiden väri ei ole ihan ok. Just tämä sininen.
PoistaPuutarhakin alkoi juhlia Suomen satavuotista itsenäisyyttä, sillä viime keväänä valkoisia oli vain muutama.
Leena, aivan ihanaa! Voin vain aavistella miltä teillä nyt näyttää♥
VastaaPoistaMinttuli,'oi aika ihanin', sanoi läkkiseppä Lindblad.
PoistaKiitos♥ Olen aika euforiassa ja päivät kuluvat puutarhassa.
IHana väri noissa liljoissa. Minä sattumalta juuri postasin myös liljoista,joita kasvaa tässä kodin viereisessä puistossa. En osannut nimeä mutta google osasi;D
VastaaPoistaJael, tää on ihan se sun sininen:) No, tulen just!
Poista<3
Suomi 100 vuotta näkyy nyt kuvissasi. Kaunista katsottavaa, silmä lepää.
VastaaPoistaUnelma, luonto päätti näin. Ainakaan en ole ostanut valkoisia scillan sipuleita eli magiaa. Kiitos♥
PoistaIhana scillameri pihallasi! Meillä on vain pieni präntti, mutta uuteen pihaamme aion istuttaa noita paljon enemmän.
VastaaPoistaTweety Blue, kiitos<3 Pidän! Kun jonkun vuoden istuttelet joka syksy, ne alkavat leviämään ihan scillamerenä. Kannattaa!
PoistaScilla on kyllä mitä mainioin kukka, laeviää ja äeviää joka vuosi yhä uusille alueille. Kun vein kottikärryllä roskia kompostiin, piti kierrellä etten sotkenut sinne ympäristöön levinneitä scilloja. Naapurin metsäänkin ovat levinneet, onneksi ei haittaa heille siitä ole. Hyvin pioenestä alusta suuri ilo.
VastaaPoistaIhania toukokuun lopun päiviä!
Mummeli, täysin samaa mieltä. Meilläkin oli pakko tehdä kompostipolukke vanhoista saviruukuista polku, sillä en halua menettää niiden leviämistä. Minä sanoin naapurille, että 'täältä niitä sinulle leviää'. Annoin hänelle esikoita viime keväänä pari pesufatillista ja nyt hänen etupihansa on niistä keltaisenaan. Scilloja en raaski.
PoistaKiitos samoin sinulle♥ Täällä hellemekossa paljain säärin...
Puutarha on herännyt kesään, meilläkin scillat kukkivat mutta sinisinä. Muscarit myös parhaimmillaan, vaaleanpunaiset eivät vielä ole nousseet kuitenkaan. Narsisseja, keltaisia, valkoisia, iso- ja pienempikukkaisia on pitkin ja poikin omena- ja tyrnipuiden juurilla. Ja pihametsikkö valkovuokkoja tulvillaan, jo levittäytyvät ihan kiusaksi asti kukkamaalle. Tarvittiin vain yksi lämmin päivä, kun lehdet lehahtivat puihin. Hevoskastanjat ja erilaiset pihlajat kovassa kasvuvauhdissa ja yhdessä luumupuussa jo kukkaset auenneet. Ihana, ihana lämpö ja kesä. Nautitaan.
VastaaPoistaAnja, 'oi aika ihanin ja perhosinisiipi' taisi sanoa läkkiseppä Lindblad. Minulle eivät ole kiusaksi pikukanottaret missään. Ne saavat, vuokot, scillat, muscarit, kielot, akileijat, lehtosinilatvat levitä missä vain. Eivät ne varjoliljoja vie. Mahtavat alut noissa liljoissa jo. Odotamme luumupuiden avautuvan tänään. Ihan on helle ja täällä yllä vain hellemekko:)
PoistaMun mummun talon pihapiiri oli sinisenään scilloja, nyt sieltä tuodut alut kukkivat pienenä merenä mun puutarhassa.
VastaaPoistaPirkko, vanhat pihat ovat niin aitoja. Minulla on Tasha Tudorista lemmikkiensä keskellä: Siinä on esimerkkiä. Äidilläni kasvavat hänen äitinsä peruja leimukukat. Ja minulla äidin peruja kaikki hänen hylkäämänsä hortensiat:)
Poistascillan siemenet leviävät kalliollamme ❤️
VastaaPoistaHannel, niin ne tekevät: Ihanaa♥
PoistaIhania ovat! Meilläkin noita on jo aika paljon yhden omppupuun alla, koitan sieltä levitellä koko pihalle. Se on varsinkin se, kun ne tulee niin aikaisin, just silloin kun kaikkein eniten kaipaa kukkia <3
VastaaPoistaErja, ovat kuin runoa. Ne tulee ihan paljaalle pihalla ja puutarhaan. Yhtäkkiä kaikki on kauniin sinistä. Valalla on se runokin Sininen puutarha.
Poista♥♥
Kaunis väriyhdistelmä, sininen ja valkoinen<3
VastaaPoistaMeidänkin pihassa on siellä täällä sinisiä länttejä. En ole niitä itse istuttanut, vaan olivat täällä jo ennen meitä. Varjoliljojakin on siellä täällä:)
Tämä alkukesän hento vihreys ja lintujen liverrys on niin ihanaa.
Mukavaa aurinkoista päivää!<3
Hanne, no tietysti sininen ja valkoinen:) Mutta on meillä sinistä ja keltaistakin eli Satakunta 'always on my mind'.
PoistaVarjoliljat ovat ihania<3 Nyt minulla on niitä punaisia ja valkoisia ja olen kuullut, että ne voivat myös levitä eli iiiik!
Nyt juuri on niin ihanaa, että tekisi mieli pysäyttää aika.
Kiitos samoin sinulle!<3
Siniset ja valkoiset scillat ja ympärillä neitseellinen vihreys! Kaunista, lumoavan kaunista!
VastaaPoistaMarjatta, kiitos<3 Tämä on autuutta!
PoistaKyllä nuo ihanat siniset scillat kuuluvat kevääseen. Se leviävät meidän pihalla aivan itsekseen ja valkovuokkojen kanssa ne ovat kyllä todella kauniita.
VastaaPoistaSä olet todella saanut kyykkiä pihalla kuvatessa :)
Birgitta, ne ovat itse kevät! Olemme scillaonnekkaita:)
PoistaArvaa vaan ja kun tuo polvi...käytin vanhaa tyynynräsää polvien alla. Olin siis polvillani tämän sinisen edessä!
♥
Kauniita kukkia. Pitäisköhän kans istuttaa =).
VastaaPoistaSatu V, susoittelen ja seuraava kevät palkitsee!
PoistaScillan sini on aivan huikea :) ja valkoinen korostaa sitä hienosti. Sinisen scillan ja valkovuokon yhdistelmä on myös upea!
VastaaPoistaHienoa, että valkoinen scilla on ilmestynyt puutarhaasi itsekseen. Luultavasti niitä on ollut jossain pussissa sinisten seassa, mutta hyvä niin. Minä olen nyt innostunut hankkimaan myös uusia lajeja, mm. pikkusinililjaa.
Aivan upeita kuvia olet ottanut! Scilla on tosi vaikea kuvattava, parhaiten taitaisi onnistua maassa maaten. ♥
Marietta, samaa mieltä.
PoistaEn ymmärrä, ovatko ne albinoja vai onko pusseissa ollut vahingossa valkoisia mukana, mutta yllättävästi scillan kukkamuoto on edukseen valkoisessakin. Minulla ei ole pikkusinililjaa, mutta kylläkin vaaleanpunaista scillaa. Istutin ne vain vähän huonoon paikkaan, joten vaikea jopa kuvata. Ne olivat muuten järkyttävän tyyriitä, joten olisin voinut istuttaa ne parampaan paikkaan. Toivon, että nekin leiväisivät.
Kiitos! Minä olin polvillani, vaikka se viime kesän m-operaatio heikensikin polvea, mutta pidin vanhaa tyynyä polvien alla ja tuin jo kyynärpäät maahan:)
♥♥
Scillojen toivon meilläkin leviävän mereksi asti, nyt ne ovat pieni lammikko;) Joka kuitenkin on jo roiskinut pisaroitaan hieman laajemmalle alalle!
VastaaPoistaPioni, on unelmaista olla scillarikas!Scilla on niin sitkeä, että nousee meidän sammaleisen nurmikon läpikin.
PoistaOi mikä sinisyys! <3 <3 <3 Ihan kuin taivas olisi pudonnut maan päälle :)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua, Leena <3
Kaisa Reetta, niinpä<3
PoistaKiitos samoin sinulle Kaisa Reetta<3
Idänsinililja on kaunis kukka mutta leviää liikaa, sivusipulit siemenet mutta ei se mitään, jos haluaa, perennat nurmikko jne, poistaminen voi jäädä seuraavalle sukupolvelle, on kokemusta.
VastaaPoistaAnonyymi, juu, meille sopii:) Saa kukkia missä ikinä haluaa ja etenkin tietty nurmikoilla, joita inhoamme. Olemme nyt muuttamassa nurmikkoja kukkaniityiksi monien villikukkien avulla. Jätämme vain puutarhan kolmannelle tasolle pelikentän ja paikan, jossa kiva koirien kanssa. Myös akileijat saavat kukkia missä ikinä haluavat ja sormustinkukat. Tämä on villin naisen villi puutarha, josta ei tullutkaan salaista, vaan sain kirjoittaa jutun Viherpihaan ja sain hyvän kuvaajan ja sitten oli pienemmissä lehdissä ja lopulta televisiossa. TV oli vikatikki, sillä just sinä vuonna prime time ei ollut prime time. Ei voinut sovittua enää peruuttaa. Kukin makunsa mukaan. Äidillänkin on kukkapenkit eivätkä mitkään kukat aaltoile vapaasti. Sekin on kaunista etenkin kun siellä kukkivat karjalaisen isoäitini leimut. Siskoni äsken puhelimessa kehui voikukkia, mutta siinä kulkee mun rajani, ei nyt sentään:) Minäkin olen tässä tehnyt suuren työn entisen omistajan jälkeen, sillä hän piti enemmän piiperryksestä ja tykkäsi kitkeä. Minä haluan suuria ryhmiä ja tiettyjä perennoja, joiden joukossa nuo villit sitten tuovat cottage house -tunnelmaa.
PoistaHauskaa puutarhakesää sinulle♥
Silmiini osui huoli kauriista, peuroista ja jäniksistä, jotka syö lähes kaiken. Olen kokeillut tänä keväänä käsittelemätöntä lampaanvillaa ja toimii, ketään ei vieraile meidän pihalla.
VastaaPoistaAnonyymi, aina jotain huolta on, mutta puutarhamme on luontopuutarha, joten sinne tervetuloa metsäkauriit, jänikset, oravat, ketut...Kun aikansa verkoilla suojaa, eivät ne koske enää vanhempiin kasveihin. Meillä nyt uudet tammetkin verkotettu ja kastanja. Helmiorapihlajiin eivät enää koske. Atsaleoista poistamme verkot vasta kun nuput aukeavat, sillä kokemusta on löytää kotiin palatessa löytää iso atsalea kymmenet ja taas kymmenet kukat syötyinä. Siis luontopihaan kuuluvat myös eläimet, kuten voimme lukea Riku Cajanderin kirjasta Luontopiha.
Poista