Musiikki helisi puutarhassa
sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.
Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystäväsi!"
Hänen katseensa kosketus
on hyväilystä etäällä...
Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katsessa naurua.
Viulujen alakuloiset äänet
laulavat usvan noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva Päivi Koivuranta
Upea runo ja kaunis maisema. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaAnneli, eikö vain.Mulle tulee tästä vähän aina vilu, silleen ihanasti.
PoistaKiitos samoin!
♥♥♥
Ah Ahmatovan runot,Kaunista viikonloppua Leena:)
VastaaPoistaJael, kuten tiedät: Hulluna Ahmatovaan...
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Voi - Anna ei petä. Kyynel vierähti.
VastaaPoistaUpeaa viikonloppua, Leena ❤️
Arja, kahteen voimme luottaa, Anna ei petä ikinä ja Suomen elokuu on unelmaa.
PoistaKiitos samoin sinulle, Arja♥♥
Voihan Anna. Hän se osasi.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, voihan Anna♥
PoistaOi, ihana♥♥
VastaaPoistaHannele, täysin samaa mieltä♥♥
PoistaAnna ei koskaan petä. Ihana runo ♥
VastaaPoistaBirgitta, näin on♥
PoistaNiin ihana <3 <3 <3
VastaaPoistaTaru, niin minustakin<3<3<3
Poista